Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Suomalaisten SS-miesten fasistisuutta on tahallaan vähätelty

Historiallisessa Aikakauskirjassa 1/2019 oli aiheesta kaksi puheenvuoroa.

Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian apulaisprofessori Mikko Karjalainen kritisoi André Swanströmin Hakaristin ritareissa esittämää arvostelua Mauno Jokipiin Panttipataljoonasta jopa "ajojahdiksi". Osa Karjalaisen kritiikissä on aiheellista, mutta hän vaikenee siitä, että Jokipii valitsi SS-miesten puoluekannan esittämisen näiden jälkikäteisten ilmoitusten perusteella SS-Aseveljien kortistossa eikä kevään 1941 palvelusitoumusten perusteella.

(Kuten Hesarin artikkeli osoittaa, Jokipii salasi myös arkaluontoisia päiväkirjamerkintöjä tai muutti niitä lievemmiksi ja epämääräisemmiksi: https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006036663.html)

Samalla tavoin Karjalainen kritikoi aiheesta sitä, että Swanström on liian yksioikoisesti tulkinnut Olavi Karpalon kirjettä, mutta jälleen hän vaikenee siitä, että Swanström käsittelee myös muita kertomuksia ja vieläpä varsin kriittiseen sävyyn: Sakari Lappi-Seppälä kirjoitti heti sodan jälkeen teoksessa Haudat Dneprin varrella Sakari Lappi-Seppälä kieltäytyneensä toverinsa kanssa ampumasta, jolloin heidät määrättiin keräämään arvoesineitä, kansainväliseen ryhmään kuulunut Tor-Björn Weckström kertoi Valpolle 1947 totelleensa käskyä, mutta väittää ampuneensa ohi, jouluna 1943 Kaj Lundell tunnusti korsussa tovereilleen, että oli kuuden suomalaisen kanssa osallistunut 600 juutalaisen teloittamiseen, ja Paavo Merelä kertoi 1947 Valpolle, että suomalainen pioneerikomppania oli uudenvuodenaattona 1942 määrätty ampumaan seitsemän kaukasialaista kyläläistä ja viisi sotavangiksi otettua venäläistä loikkaria.

Toisen kommenttipuheenvuoron on kirjoittanut Lars Westerlundin johtaman selvitystyöryhmän jäsen Antero Holmila, joka on kirjoittanut teoksen Holokausti sekä artikkelin "Soldaten wie andere auch". Finnish Waffen-SS Volunteers and Finland's historical imagination teoksessa Finland's Holocaust ja artikkelin Varieties of Silence. Collective Memory of the Holocaust in Finland in the Postwar Years teoksessa Finland and World War Two.

Holmila selvittää rikostuomioistuimen ja historiantutkimuksen eroja. Suuri yleisö vaatii "savuavaa asetta" ja
haluaa edelleen nähdä historian mustavalkoisena: joko-tai näytelmänä: "joko sotarikoksia tapahtui tai sitten ei". Kaikki konditionaaliset muotoilut tyyliin 'suomalaiset SS-miehet todennäköisesti osallistuivat' kielivät työryhmän epäonnistumisesta, vaikka kyse on historiantutkimuksen rajoista, joita lähteet ja ammattietiikka, lähinnä siis lähdekriittisyys ja oman yhteiskunnallisen aseman tunnistaminen asettaa.
Holmila muistuttaa, että "historiantutkija ei ole tuomari eikä hänellä ole velvollisuutta, saati oikeutta ryhtyä kyseiseen toimeen. Juridisen vastuun arviointi kuuluu muille tahoille".
Kun savuavaa asetta ei löytynyt, niin SS-apologeetit voivat todeta, että suomalaiset eivät osallistuneet julmuuksiin, koska niistä ei ole vedenpitäviä 'faktoja', vain historioitsijoiden tulkintoja. Tätä argumenttia on vaikea kumota, vaikka tosiasiat ovat paljon mutkikkaammat. Vain uusi 'fakta'. kuten vaikkapa päiväkirjassa esiintyvä suora maininta voisi muuttaa 'historian kulun' ikään kuin menneisyyttä ei olisi faktojen ulkopuolella. Huomattakoon kuitenkin, että selvitys vahvisti kuitenkin sen, että suomalaiset SS-miehet osallistuivat antautuneita sotilaita, siviilejä ja juutalaisia vastaan kohdistuneisiin teloituksiin. Selvitystyön jälkeen on mahdotonta kiistää etteivätkö suomalaiset olisi osallistuneet tuhoamissotaan saati tienneet siitä.

Toisaalta jokainen historiantutkija tietää, että yhtä hedelmällistä kuin se mitä on sanottu, voi olla myös se mitä on jätetty sanomatta. Historianfilosofinen haaste, jota mediakeskustelussa on lähes mahdoton avata, on se, että faktojen avulla tehtävä historiantutkimus varastaa menneisyydeltä sen sattumanvaraisuuden ja supistaa sen monimuotoisuuden, yleensä sen harmaat sävyt. Tässä mielessä historiantutkimys on siis palapeliä - teema, jota ainakin itse työryhmän jäsenenä yritin teroittaa uteleville toimittajille. SS-vapaaehtoisten palapeli on pitkälle työstetty. Tiettyjen yksittäisten palojen puuttuminen ei muuta sitä, että aiheeseen perehtyneillä tutkijoilla on kokonaiskuva aika hyvin hallussa. Mutta aina voi sanoa, että emme tiedä, miltä se puuttuva pala näyttää.
Holmila muistuttaa Jorma Kalelan teoksessa Historiankirjoitus ja historia ohjeesta historiantutkijoille: ""tärkein kuvauksen uskottavuutta koskeva näkökohta on, että punnitsemisen lähtökohtana on tutkimuskohteen kulttuuri" ja jatkaa:
Sikäli kuin SS-miesten toimintakulttuuria tarkastellaan historiankirjoituksen lävitse, on ilmeistä, että itärintaman tuhoamissodan malli on vasta hiljattain jalkautunut suomalaistutkimuksen ytimeen, mutta nyt selvitystyö ainakin viimeistään tekee siitä keskeisen kivijalan. Tätä taustaa vasten voimme todeta, että suomalaiset "todennäköisesti" osallistuivat joukkomurhiin ja muihin julmuuksiin.
Samaa periaatetta on noudatettava arvioitaessa aiempaa historiantutkimusta, tässä tapauksessa Jokipiin Panttipataljoonaa:
1960-luvulla holokausti oli vasta nousemassa itsenäiseksi tutkimuskohteeksi ja sen ympärillä velloi sankka sumu, jonka hälveneminen on kestänyt noin 50 vuotta. Jokipiillä oli suora pääsy SS-miesten pariin ja hän nautti heidän luottamustaan. On selvää, että Jokipii jätti paljon sanomatta, mutta kuinka moni meistä olisi vastaavassa tilanteessa ladannut täyslaidallisen omien "tovereiden" niskaan?

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Suomalaisten SS-miesten fasistisuutta on tahallaan vähätelty

Jatkoa edellisesti:

Mikko Karjalainen kertoo, että Swanströmin Hakaristin ritareita on arvostellut "sotahistorioitsijan työkaluin analyyttisesti" Ohto Manninen Sotaveteraani-lehdessä ja "hyvin tunnepitoisesti tutkimuskeskustelun arvokkuus osin unohtaen" Sampo Ahto Sotilasaikakauslehdessä.

Westerlundin johtamaan selvitykseen osallistunut Antero Holmila kirjoittaa aiheesta syntyneestä kahtiajaosta ja kritikoi myös omaa tutkijapolveaan:
SS-vapaaehtoisten puolustajat ovat pitkään olleet poteroissaan ja vaatineet, että mitään ei ole tapahtunut ennen kuin toisin todistetaan. Toisaalta me nuoremman sukupolven tutkijat, jotka olemme kasvaneet niin Saksasta, Ranskasta, Britanniasta kuin Yhdysvalloistakin vaikutteita imeneessä "transnationaalisessa" historiakulttuurissa näemme natsilaisuutta kaikkialla, ehkä osittain sen takia, että aiemmat tutkijapolvet ovat olleet natsilaisuudelle meitä sokeampia. Ongelma on vain siinä, että ristituleen jää itse tutkimuskohde, eli aikalaistoimijat ja niiden harmaa kirjo, kun taas jo yllä mainitut mustan ja valkoisen sävyt korotuvat. Talvisodan jälkeinen Suomi oli huippuunsa militarisoitu maa, jossa miehisyyttä mitattiin lahdattujen ryssien määrällä. Tämä dynamiikka oli kiinteä osa SS-historiaa ja yksi aikalaistoiminnan ymmärtämisen perusta.
Holmila pitää yhtenä parhaana aikalaistodistuksena SS-vapaaehtoisten motiiveista Y. K. Kailan kuvausta Valpolle 1942:
aktiiviupseerit halusivat kohottaa ammattitaitoa ja olivat mieltyneet sotilaselämään. Eräät olivat "päässeet veren makuun" ja pitivät siitä. Talvisodassa paitsioon jääneet nuoret (siis valtaosa SS-vapaaehtoisten kohorttia) kärsivät Kailan mukaan "kotirintamakompleksista", koska eivät olleet päässeet miesten tavoin veren makuun, kun taas monet halusivat saada suomalaista varusmieskoulutusta "paremman" sotilaskoulutuksen. SS-värväytyminen oli tie näihin unelmiin. Mitä tämän päivän historioitsijan näkökulmasta on mielenkiintoista, on Kailan näkemykset vapaaehtoisten poliittisista vaikuttimista (siis fasisteja vau ei) ja SS-miesten isänmaallisuudesta Sakansa eliittijoukoissa ("jääkärien jäljillä". Siinä missä vapaaehtoisten poliitisuus ja isänmaallisuus on 2010-luvun keskustelun ytimessä, Kailan mukaan poliittisuus ja isänmaallisuus olivat vähiten värväykseen vaikuttaneet motiivit. Mitä Waffen-SS:n luonteeseen tulee, se oli täysin poliittinen organisaatio, jossa Kaila havaitsi "paljon urhoollisuutta, mutta taistelutaitoa tuskin ollenkaan".
Holmila muistuttaa lopuksi, että Westerlundin työryhmä teki nimenomaan selvityksen ja nyt tutkimusta pitäisi jatkaa Itä-Euroopan arkistoissa.

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Suomalaisten SS-miesten fasistisuutta on tahallaan vähätelty

Emma-Liisa kirjoitti:
02.04.19 22:16
Historiallisessa Aikakauskirjassa 1/2019 oli aiheesta kaksi puheenvuoroa.

Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian apulaisprofessori Mikko Karjalainen kritisoi André Swanströmin Hakaristin ritareissa esittämää arvostelua Mauno Jokipiin Panttipataljoonasta jopa "ajojahdiksi".



Holmila selvittää rikostuomioistuimen ja historiantutkimuksen eroja. Suuri yleisö vaatii "savuavaa asetta" ja



Holmila muistuttaa, että "historiantutkija ei ole tuomari eikä hänellä ole velvollisuutta, saati oikeutta ryhtyä kyseiseen toimeen. Juridisen vastuun arviointi kuuluu muille tahoille".
Kun savuavaa asetta ei löytynyt, niin SS-apologeetit voivat todeta, että suomalaiset eivät osallistuneet julmuuksiin, koska niistä ei ole vedenpitäviä 'faktoja', vain historioitsijoiden tulkintoja.



Prof. Timo Vihavainen kirjoitti "Tutkimuksen tulos on, ettei voida osoittaa yhtään konkreettista tapausta, joissa nimenomaan suomalaiset olisivat toimineet kansainvälisen oikeuden vastaisissa, natsi-ideologian mukaisissa tuhoamistehtävissä."
http://timo-vihavainen.blogspot.com/201 ... -sota.html

"Suomen valtio ei olisi osallinen natsi-ideologian mukaisessa joukkotuhonnassa missään tapauksessa."
"Mikäli todisteita ei löydy, silloin on kyllä tyydyttävä sanomaan, että niitä ei löydy."

"Meillä oli todella oma erillissotamme, kuten meillä oli oma ulkopolitiikkamme Kekkosen aikana."


Efraim Zuroff esitti tutkimuspyynnön presidentille * valtiollisesta * selvityksestä viitaten ennakkotapaukseen vuonna 2003 , silloinkin käynnistettiin valtiollinen tutkimus Elina Sanan kirjan johdosta, nyt André Swanströmin teoksen.
https://yle.fi/uutiset/3-10025148
Kuva Efraim Zuroff´sta taustalla kuva Auschwitzistä ja teksti Spät, aber nicht zu spät - Myöhäistä, mutta ei liian myöhäistä, millä tietysti viitataan Simon Wiesenthal Centerin Last Chance-etsintöihin rahapalkkionkin voimalla ainakin Saksassa. Mutta Saksassakin Zuroff on etsinyt keskitysleirin vartijoina olleita, ei Waffen-SS:n sotilaita.
Zuroff moittii Norjaa, Tanskaa, Ruotsia siitä, ettei niillä ole ollut intoa järjestää * valtiollista * tutkimusta ss-vapaaehtoisistaan ja kiitteli sitten Suomea ss-selvityksestä ja sen yleisotaksumasta ja Efraim Zuroffia Israelissa tyydyttäneestä tutkimustuloksesta.

Tanskassakin kirjoitettiin kirja Bobruiskin keskitysleiristä, jossa oli kuulemma tanskalaisia ss-vapaaehtoisiakin. Professori Therkel Straeder sanoo Bobruiskin
"Waldlagerin", metsäleirin, olleen huoltokeskus, jossa oli myös orjatyöläisten leiri ja myöskin saksalaisten koulutuskeskuksen, jossa Freikorps Danmark`kin oli koulutettavana.
Teos, jossa viitataan holocaustiin, näyttäisi saavan aina Jerusalemissa Efraim Zuroffin huomion ja julkisuutta osakseen, kenties tulevaisuudessakin?

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Suomalaisten SS-miesten fasistisuutta on tahallaan vähätelty

I Palvo kirjoitti:
03.04.19 14:02
Prof. Timo Vihavainen kirjoitti "Tutkimuksen tulos on, ettei voida osoittaa yhtään konkreettista tapausta, joissa nimenomaan suomalaiset olisivat toimineet kansainvälisen oikeuden vastaisissa, natsi-ideologian mukaisissa tuhoamistehtävissä."
http://timo-vihavainen.blogspot.com/201 ... -sota.html
Ihmeellistä, että Vihavainenkin alentuu moiseen. Tällaisella menetelmällä ei historioitsija voisi sanoa juuri mitään. Esim. koska Natsi-Saksan alkuperäistä kappaletta Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta ei ollut säilynyt, sen olemassa olosta ei olisi ollut mitään varmuutta, ennen kuin NL tunnusti sen oman kappaleen olevan NKP:n pääsihteerin arkistossa.

Onhan jo ennestään ollut tiedossa kahden sotilaat omat kertomukset: Sakari Lappi-Seppälä kertoi heti sodan jälkeen 1945 teoksessaan Haudat Dneprin varrella kieltäytyneensä toverinsa kanssa ampumasta, jolloin heidät määrättiin keräämään arvoesineitä. Kansainväliseen ryhmään kuulunut Tor-Björn Weckström taas kertoi Valpolle 1947 totelleensa käskyä, mutta väittää ampuneensa ohi.

André Swanströmin kirjassa Hakaristin ritarit on lisäksi pari kertomusta, joista toisen taisi kertoa jo Antero Holmila artikkelissaan teoksessa Finland's Holocaust. Kaj Lundell tunnusti jouluna 1943 korsussa tovereilleen, että oli kuuden suomalaisen kanssa osallistunut 600 juutalaisen teloittamiseen. Paavo Merelä taas kertoi 1947 Valpolle, että suomalainen pioneerikomppania oli uudenvuodenaattona 1942 määrätty ampumaan seitsemän kaukasialaista kyläläistä ja viisi sotavangiksi otettua venäläistä loikkaria.
Viimeksi muokannut Emma-Liisa, 04.04.19 17:40. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Suomalaisten SS-miesten fasistisuutta on tahallaan vähätelty

Emma-Liisa kirjoitti:
04.04.19 08:18
Kansainväliseen ryhmään kuulunut Tor-Björn Weckström taas kertoi Valpolle 1947 totelleensa käskyä, mutta väittää ampuneensa ohi.

Paavo Merelä taas kertoi 1947 Valpolle, että suomalainen pioneerikomppania oli uudenvuodenaattona 1942 määrätty ampumaan seitsemän kaukasialaista kyläläistä ja viisi sotavangiksi otettua venäläistä loikkaria.
Ovat kertoneet kommunistiselle Valpolle 1947, mutta missä arkistossa Tor-Björn Wecströmin ja Paavo Merelän kuulustelukertomukset ovat?
Vakka mukaan KA:n arkistoissa on PunaValposta 1945 - 1948 vain 26. Henkilömappihakemisto, 8. Erittäin salaiset kirjeet 9. Pidätettyjen luettelokirjat
ja kirjediaareja vuosilta 1946, 1947 ja 1948 näyttäisi olevan.

FT Pekka Nevalainen Joensuu ( Genos ) "Epäpätevä henkilökunta....joukossa oli ihmisiä, jotka eivät kyenneet laatimaan edes järjellistä ilmoitusta, puhumattakaan kuulustelupöytäkirjasta. Arkistossa on varmaan kymmenittäin asiakirjanippuja, joista ei saa muuta tietoa kuin sen, että toiminnassa on epäonnistuttu." Digitalisoimattomia Valpo II:n arkistoja näyttäisi olevan?

Joitain PunaValpon arkistotietoja näyttäisi olevan em. tietojen lisäksi, P.Nevalainen sanoo " mapituksia olevan noin 1500 henkilöstä", KA:n 26. Nimilista ja
nimilistassa ei näytä olevan merkittäviä, oman aikansa julkisuuden nimiä. Valpo II:n nimilistoja on varmastikin hävitetty vai löytyisikö niitä SKDL - SKP:n Kansan arkistosta?
Nimilistoja kommunistisen Valpon ja SKP:n voisi ehkäpä olettaa keränneen Siperiaan kyyditettäviksi aiotuista suomalaisista?

Tai mihin tarkoituksiin nimilistoja on kerätty? SKP:n Aimo Aaltosen olen lukenut ärähtäneen puolueen kautta kootulle henkilökunnalleen: "Älkää nyt suojeluskuntalaisten yms. nimilistoja kerätkö, nehän ovat jo olemassa."
Nimilistat tulevat esille monissa kirjoituksissa.

Missä arkistossa KA:n selvityksen 76 ss-vapaaehtoisen päiväkirjaa ovat ja kenen toimesta ne on kerätty?

"Kommunistisen Valpon todellinen johtaja oli Suomen kommunistisen puolueen puheenjohtaja Aimo Aaltonen. Ja 18.3.1948 PunaValpon johtajaksi tullut Erkki Tuominen oli 1946 alkaen apulaispäällikkö. Valpon lakkauttamisen jälkeen E.Tuominen toimi SKDL:n eduskuntaryhmän sihteerinä ja lainopillisena asiantuntijana vuoteen 1959. Vaimo Rauhanpuolustajien Mirjam Vire-Tuominen.
Vuonna 1954 E.Tuominen valittiin SKP:n keskuskomiteaan ja 1961 poliittiseen toimikuntaan."

PunaValpon "sotilastoimisto, johto ja toimenhaltijat jatkoivat suoraan Neuvostoliiton sotilastiedustelun GRU:n palveluksessa."
Ratakatu 12, Suopo 60 vuotta 1949-2009, wsoy 2009., Kimmo Rentola s.250 - 254 Valpo II:n rikkonaiset vuodet.

Missä määrin PunaValpon 1945 - 1948 säilyneitäkään tietoja muuallekin kulkeutuneina kuin KA:ssa, voi pitää luotettavana tietolähteenä?

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Suomalaisten SS-miesten fasistisuutta on tahallaan vähätelty

I Palvo kirjoitti:
04.04.19 15:35
Emma-Liisa kirjoitti:
04.04.19 08:18
Kansainväliseen ryhmään kuulunut Tor-Björn Weckström taas kertoi Valpolle 1947 totelleensa käskyä, mutta väittää ampuneensa ohi.

Paavo Merelä taas kertoi 1947 Valpolle, että suomalainen pioneerikomppania oli uudenvuodenaattona 1942 määrätty ampumaan seitsemän kaukasialaista kyläläistä ja viisi sotavangiksi otettua venäläistä loikkaria.
Ovat kertoneet kommunistiselle Valpolle 1947, mutta missä arkistossa Tor-Björn Wecströmin ja Paavo Merelän kuulustelukertomukset ovat?
Vakka mukaan KA:n arkistoissa on PunaValposta 1945 - 1948 vain 26. Henkilömappihakemisto, 8. Erittäin salaiset kirjeet 9. Pidätettyjen luettelokirjat
ja kirjediaareja vuosilta 1946, 1947 ja 1948 näyttäisi olevan.

FT Pekka Nevalainen Joensuu ( Genos ) "Epäpätevä henkilökunta....joukossa oli ihmisiä, jotka eivät kyenneet laatimaan edes järjellistä ilmoitusta, puhumattakaan kuulustelupöytäkirjasta. Arkistossa on varmaan kymmenittäin asiakirjanippuja, joista ei saa muuta tietoa kuin sen, että toiminnassa on epäonnistuttu." Digitalisoimattomia Valpo II:n arkistoja näyttäisi olevan?

Joitain PunaValpon arkistotietoja näyttäisi olevan em. tietojen lisäksi, P.Nevalainen sanoo " mapituksia olevan noin 1500 henkilöstä", KA:n 26. Nimilista ja
nimilistassa ei näytä olevan merkittäviä, oman aikansa julkisuuden nimiä. Valpo II:n nimilistoja on varmastikin hävitetty vai löytyisikö niitä SKDL - SKP:n Kansan arkistosta?
Nimilistoja kommunistisen Valpon ja SKP:n voisi ehkäpä olettaa keränneen Siperiaan kyyditettäviksi aiotuista suomalaisista?

Tai mihin tarkoituksiin nimilistoja on kerätty? SKP:n Aimo Aaltosen olen lukenut ärähtäneen puolueen kautta kootulle henkilökunnalleen: "Älkää nyt suojeluskuntalaisten yms. nimilistoja kerätkö, nehän ovat jo olemassa."
Nimilistat tulevat esille monissa kirjoituksissa.

Missä arkistossa KA:n selvityksen 76 ss-vapaaehtoisen päiväkirjaa ovat ja kenen toimesta ne on kerätty?

"Kommunistisen Valpon todellinen johtaja oli Suomen kommunistisen puolueen puheenjohtaja Aimo Aaltonen. Ja 18.3.1948 PunaValpon johtajaksi tullut Erkki Tuominen oli 1946 alkaen apulaispäällikkö. Valpon lakkauttamisen jälkeen E.Tuominen toimi SKDL:n eduskuntaryhmän sihteerinä ja lainopillisena asiantuntijana vuoteen 1959. Vaimo Rauhanpuolustajien Mirjam Vire-Tuominen.
Vuonna 1954 E.Tuominen valittiin SKP:n keskuskomiteaan ja 1961 poliittiseen toimikuntaan."

PunaValpon "sotilastoimisto, johto ja toimenhaltijat jatkoivat suoraan Neuvostoliiton sotilastiedustelun GRU:n palveluksessa."
Ratakatu 12, Suopo 60 vuotta 1949-2009, wsoy 2009., Kimmo Rentola s.250 - 254 Valpo II:n rikkonaiset vuodet.

Missä määrin PunaValpon 1945 - 1948 säilyneitäkään tietoja muuallekin kulkeutuneina kuin KA:ssa, voi pitää luotettavana tietolähteenä?

Veikko Palvo
Aivan yhtä hyvin voi kysyä, missä määrin aiempia EK:n ja Valpon kuulustelukertomuksia voi pitää luotettavina? Tietysti on käytettävä normaalia lähdekritiikkiä.

Swanström huomauttaa, että siitä että Tor-Björn Weckström ampui ohi, on vain hänen oma sanansa. Uskommeko siihen?

Aika usein on vedottu siihen, että punainen Valpo "ei löytänyt mitään".

Swanström huomauttaa, että Paavo Merelän tapauksessa Punaisen Valpon ammattitaidottomat etsivät eivät jatkaneet tutkimuksia.

Ydinjutut ovat meielestäni: 1) itärintamalla käytiin tuhoamissotaa, joka poikkesi tavanomaisesta sodasta jota Saksa oli käynyt lännessä 2) kaikista sodan säännöistä oli luovuttu ennen hyökkäystä ja oli annettu nimenomaan jo lähtökohtaisesti rikollisia käskyjä 3) sotilaat osallistuivat jo siten, että valloittivat alueen ja luovuttivat sotavankeja ja siviilejä Einsatz-gruppeille 4) kun kaikkien muiden kansallisuuksien edustajia on todistetusti ollut myös ampujien joukossa, miten todennäköistä on, että suomalaiset olisivat olleet poikeus?

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Suomalaisten SS-miesten fasistisuutta on tahallaan vähätelty

Emma-Liisa kirjoitti:
04.04.19 17:56


Ydinjutut ovat meielestäni: 1) itärintamalla käytiin tuhoamissotaa, joka poikkesi tavanomaisesta sodasta jota Saksa oli käynyt lännessä 2) kaikista sodan säännöistä oli luovuttu ennen hyökkäystä ja oli annettu nimenomaan jo lähtökohtaisesti rikollisia käskyjä 3) sotilaat osallistuivat jo siten, että valloittivat alueen ja luovuttivat sotavankeja ja siviilejä Einsatz-gruppeille 4) kun kaikkien muiden kansallisuuksien edustajia on todistetusti ollut myös ampujien joukossa, miten todennäköistä on, että suomalaiset olisivat olleet poikeus?

Kyllähän sota Saksan itärintamalla ja Jugoslaviassa on poikennut sodankäynnistä Pohjois-Afrikassa , lännessä 1940 ja yhä 1944:kin. Ja miljoonia puna-armeijalaisia on antautunut sotavangeiksi ja osa on ryhtynyt yhteistoimintaan saksalaisten kanssa jopa tuhoamisleireilläkin toimineina.
Stalin julisti sotavangit "neuvostoisänmaan pettureiksi" ja tuo "syyllisyys" ulottui antautuneen sukulaisiinkin. Paikallistakin väestöä on suurin joukoin toiminut yhteistyössä saksalaisten kanssa.

Mutta suomalaisten ss-vapaaehtoisten osalta: Jos todisteita ei löydy, silloin on kyllä tyydyttävä sanomaan, että niitä ei löydy."

SWCenterin Jerusalemin tston Efraim Zuroffin selvityspyyntö tasavallan presidentille 2018 ( & 2003 ) näyttäisi kuitenkin vaatineen tuon yleisotaksuman,
nk. todennäköisyyden ja se on historiapolitiikkaa.

Suomalaiset ss-vapaaehtoiset värvättiin Sisäministeriön alaisuudessa ja Saksassa he olivat Ulkoministeriön alaisia. Ja värväys ja Saksaan lähteminen tapahtuivat Suomen hallituksen suostumuksella. s. 11.-12.
Prof. Mauno Jokipii: Hitlerin Saksa ja sen vapaaehtoisliikkeet. Waffen-SS:n suomalaispataljoona vertailtavana, SKS 2002

"Sotasyyllisyysjutun syytteitä vuonna 1946 valmisteltaessa SS-asia jätettiin pois syyteharkinnasta" ja "yhdessä hallituksen päätöksen kanssa tämä rehabilitoi ss-vapaaehtoiset jo varsin pian sodan jälkeen." sivu 402.



Esim. miehitettynä olleen Tanskan ss-vapaaehtoiset on tanskalaisessa kirjassa yhdistetty Bobruiskin keskitysleiriin Minskin eteläpuolella Valko-Venäjällä ja on annettu ymmärtää tanskalaisvapaaehtoisten olleen milteipä keskitysleirinvartijoina. Efraim Zuroffin mielenkiinto heräsi tietystikin heti.

Yad Vashemin mukaan Bobruiskissa oli 1939 26 703 juutalaista asukasta ja vuoden 1941 lopussa ei enää yhtään, ehkä noin 20 000 oli ammuttu 1941.
Ja 1942 kesällä Varsovan ghetosta on tuotu 1500 juutalaista "Waldlageriin", ehkä vanhaan linnoitukseen, ja Bobruiskia evakuoitaessa hengissä on ankaran "työkurin" jäljiltä ollut 91 juutalaista.
http://www.lexikon-der-wehrmacht.de/inh ... sernen.htm Weissrussland ja Bobruisk flughafen
Bobruiskissa näyttää olleen lukuisia Saksan sotilasyksiköitä, joten joukossa mainittu sotilastukikohdassa koulutettavana ollut osa tanskalaisista,
Ersatz-kompanie "Freikorps Danmark" tuskin on ollut missään tekemisissä tuon "työleirin" kanssa ja eri aselajien sotavankileirejäkin Bobruiskissa näyttää
olleen,. Stalag, Oflag, Dulag. Ja myös selustan sicherungs-yksikköjä ja ost-pataljoonia, jne.

Freikorps Danmarkin suhteenkin on nyttemmin esitetty oletuksia, vaikka vapaaehtoiset ovat tiettävästi värväytyneet miehitetyn Tanskan hallituksen värväysluvalla ja Tanskan armeija on osallistunut hankkeeseen.

Veikko Palvo

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Suomalaisten SS-miesten fasistisuutta on tahallaan vähätelty

Emma-Liisa kirjoitti:
04.04.19 17:56


Aivan yhtä hyvin voi kysyä, missä määrin aiempia EK:n ja Valpon kuulustelukertomuksia voi pitää luotettavina? Tietysti on käytettävä normaalia lähdekritiikkiä.

Swanström huomauttaa, että siitä että Tor-Björn Weckström ampui ohi, on vain hänen oma sanansa. Uskommeko siihen?

Aika usein on vedottu siihen, että punainen Valpo "ei löytänyt mitään".

Swanström huomauttaa, että Paavo Merelän tapauksessa Punaisen Valpon ammattitaidottomat etsivät eivät jatkaneet tutkimuksia.

Otan aiemminkin esillä olleen Anu Vertasen Rintamalta Ratakadulle 2005 esille lähdetietojen vuoksi:
https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123 ... 200670.pdf

1150 Suomeen 1943 palanneesta ( + yli 100 kaatui Suomen rintamilla ) kommunistisen Valpon kuulusteluissa on ollut 65 ent. ss-vapaaehtoista ja kuulustelukertomuksia esitetään parikymmentä nimeä Arkistolähteissä sivu 80 alkaen:

Kirjallisuuslähteeksi lisäisin vielä Mikko Uolan Unelma kommunistisesta Suomesta 1944 - 1953, Minerva 2003
Suomesta pakeni Ruotsiin sodan jälkeen lukuisia henkilöitä Ruotsiin ja jotkut Venezuelaankiin pelätessään Suomen miehitystä ja sen varaltahan aseitakin kätkettiin ja taannehtivan lain asekätköjuttu työllisti PunaValpoa tuhansin kuulusteluin ja vajaa 2000 pidätettiin.
Neljä entistä ss-miestä on joutunut 2-5 kk:n vankeuteen asekätkennästä, mutta siihen osallisina heitä lienee ollut enemmän?
Ja ent. ss-vapaaehtoisia on kuulusteltu asekätkennästäkin epäiltyinä?

Liite 1. SS-miesten henkilökortit 380 kpl on nähtävästi pelkkä nimilista?

Mutta mitähän tietoja SKP:n Kansan arkistosta löytyisi? Se julkaisee nettilukemistona mm. Sakari Selin: Kun valtiopetos oli isänmaallinen teko Hki 2011
Tulipalo-kommunistin "isänmaa sodan aikanakin" oli Suomen vihollisen puolella. Valkoinen Valpo tuhosi nämä "tuholaiset" 1942, mutta jonkin sähköaseman ja pari junaa he ehtivät räjäyttää. Ja jäivät henkiin, mutta muutama Neuvostoliiton puolelta laskuvarjolla tullut desantti "taisteli fasisteja vastaan" loppuunsa asti, tiesi kai kohtalonsa jos olisi antautunut.

Anu Vertanen ei esitä sen kummempia kaukaisia oletuksia PunaValposta ja SS-vapaaehtoisista.

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Suomalaisten SS-miesten fasistisuutta on tahallaan vähätelty

I Palvo kirjoitti:
05.04.19 00:17
Emma-Liisa kirjoitti:
04.04.19 17:56


Ydinjutut ovat meielestäni: 1) itärintamalla käytiin tuhoamissotaa, joka poikkesi tavanomaisesta sodasta jota Saksa oli käynyt lännessä 2) kaikista sodan säännöistä oli luovuttu ennen hyökkäystä ja oli annettu nimenomaan jo lähtökohtaisesti rikollisia käskyjä 3) sotilaat osallistuivat jo siten, että valloittivat alueen ja luovuttivat sotavankeja ja siviilejä Einsatz-gruppeille 4) kun kaikkien muiden kansallisuuksien edustajia on todistetusti ollut myös ampujien joukossa, miten todennäköistä on, että suomalaiset olisivat olleet poikeus?

Kyllähän sota Saksan itärintamalla ja Jugoslaviassa on poikennut sodankäynnistä Pohjois-Afrikassa , lännessä 1940 ja yhä 1944:kin. Ja miljoonia puna-armeijalaisia on antautunut sotavangeiksi ja osa on ryhtynyt yhteistoimintaan saksalaisten kanssa jopa tuhoamisleireilläkin toimineina.
Stalin julisti sotavangit "neuvostoisänmaan pettureiksi" ja tuo "syyllisyys" ulottui antautuneen sukulaisiinkin. Paikallistakin väestöä on suurin joukoin toiminut yhteistyössä saksalaisten kanssa.

Mutta suomalaisten ss-vapaaehtoisten osalta: Jos todisteita ei löydy, silloin on kyllä tyydyttävä sanomaan, että niitä ei löydy."
Kuten jo sanoin, että sota itärintamalla oli erilaista kuin lännessä, että Hitler oli päättänyt jo ennen hyökkäystä käydä tuhoamissotaa (eikä kukaan kenraaleista asettunut sitä vastustamaan, koska he luulivat, että sota voitettaisiin). Stalin antoi käskyn partisaanisodasta vasta sodan puhjettua. Samaten Hitler päätti jo ennen hyökkäystä, että tiettyihin rodullisiin tai poliittisiin ryhmiin kuuluvia sotilaita ei oteta lainkaan sotavangeiksi tai heidät luovutetaan Einsatzgruppeneille tuhottaviksi ja muitakaan neuvostosotavankeja ei kohdella kansainvälisen lain vaatimusten mukaan - ja jälleen tämä tapahtui ennen kuin tiedettiin yhtään mitään Stalinin suhtautumisesta omiin sotavangeiksi jääneisiin sotilaisiin.

Mitä tulee väitteeseen, ettei todisteita löydy, niin eihän se pidä paikkaansa. Vaikka hylättäisiin Valpon kuulustelut, niin jää jäljelle kaksi muuta kertomusta.

Kuten jo aiemmin on mainittu, liian kireillä kriteereillä historiantutkimuksessa ei voida sanoa useimmista asioista yhtään mitään.

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Suomalaisten SS-miesten fasistisuutta on tahallaan vähätelty

Emma-Liisa kirjoitti:
02.04.19 22:16
Historiallisessa Aikakauskirjassa 1/2019 oli aiheesta kaksi puheenvuoroa.

Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian apulaisprofessori Mikko Karjalainen kritisoi André Swanströmin Hakaristin ritareissa esittämää arvostelua Mauno Jokipiin Panttipataljoonasta jopa "ajojahdiksi".



Holmila selvittää rikostuomioistuimen ja historiantutkimuksen eroja. Suuri yleisö vaatii "savuavaa asetta" ja

Holmila muistuttaa, että "historiantutkija ei ole tuomari eikä hänellä ole velvollisuutta, saati oikeutta ryhtyä kyseiseen toimeen. Juridisen vastuun arviointi kuuluu muille tahoille".

Kyseessähän oli Israelin SWCenterin Efraim Zuroffin pyynnöstä asetettu " historian tuomioistuin " , jonka selvityksen lopussa todetaan, ettei aiheita syytösten nostamiseen elossa oleville ole, mutta muiden Talvisodan ja jatkosodan sotaveteraanien ja suomalaisten ss-vapaaehtoisten 1941 - 1943 ylle heitetään varjo.

"Selvityksen valmistuessa elossa oli kahdeksan ss-div. Wikingissä palvellutta suomalaista vapaaehtoista. Kenenkään heidän osaltaan ei ole mainintoja osallistumisesta väkivaltaisuuksiin."

E.Zuroff ei voi nostaa syytettä, mutta Israelin SWC ei ole Saksassakaan hakenut Waffen-SS:ssä palvelleita vaan keskitysleirien ja tuhoamisleirien vartijoina olleita. Esim. sotavanki Ivan Demjanjuk asetettiin syytteeseen ja noita trawniki-miehiä, koulutettuja tuhoamisleirien vartijoita kirjoitetaan olleen tuhansia,
venäläisiä sotavankeja. Miksiköhän Zuroff ei etsi trawniki- ja yhteistoimintamiehiä ja hiwejä Venäjältä, joku saattaa olla vielä elossakin?

Suuri yleisö ei vaadi "savuavaa asetta" muissa Pohjoismaissa ja valtiovalta ei ole asettanut historian selvitysryhmiä Ruotsissa, Tanskassa eikä Norjassa.
Talvi- ja jatkosodan sotineessa Suomessa sen sijaan jatketaan kommunistisen Valpon arkistojen pohjalta silloin 1946 - 1948 kesken jääneitä tutkimuksia.
Welt ( artikkeli 185918410 ) kirj. 21.12.2018
Suomen Kansallisarkiston selvityksen perustuvan: 1. 75 suomalaisen ss-vapaaehtoisen päiväkirjaan, 2. asiakirjoihin Saksan arkistoista ja
3. Yad Vashemin tietoihin Israelissa.

SS-panttipataljoona oli Suomen Ulkoministeriön alainen ja Suomen hallitus oli sallinut sen värväämisenkin, joten Suomen hallituskin on tavallaan
"syytettyjen penkillä" - taas, Sotasyyllisoikeudenkäyntiä käydään uudelleen?

Veikko Palvo

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Suomalaisten SS-miesten fasistisuutta on tahallaan vähätelty

Emma-Liisa kirjoitti:
06.04.19 19:28
I Palvo kirjoitti:
05.04.19 00:17
Emma-Liisa kirjoitti:
04.04.19 17:56




Mutta suomalaisten ss-vapaaehtoisten osalta: Jos todisteita ei löydy, silloin on kyllä tyydyttävä sanomaan, että niitä ei löydy."


Mitä tulee väitteeseen, ettei todisteita löydy, niin eihän se pidä paikkaansa. Vaikka hylättäisiin Valpon kuulustelut, niin jää jäljelle kaksi muuta kertomusta.

Kuten jo aiemmin on mainittu, liian kireillä kriteereillä historiantutkimuksessa ei voida sanoa useimmista asioista yhtään mitään.
Ruotsi, Norja ja Tanska eivät näytä ryhtyneen tällaiseen valtiolliseen ja historiapoliittiseen selvitykseen ss-vapaaehtoisistaan, miksi meillä pitää jatkaa
kommunistisen Valpon 1946 - 1948 aloittamaa selvitystyötä sen jääneiden arkistojenkin avulla?

Anu Vertasen mukaan entisiä Saksan itärintamalla olleita ja veteraaneja Suomen rintamilta oli sodan jälkeen töissä jopa PunaValpossakin, ja toiminut salakuljettajina, mustan pörssin kauppiaina, uudelle linjalle asettuneitakin jne. Anu Vertanen: sivu 40. kerrotaan vuonna 1945 kirjoitetun hyvin kriittisen
Lappi-Seppälän Haudat Dneprin varrella-muistelmateoksen kirjoittaja lähetetyn joulukuussa 1942 takaisin Suomeen epäiltynä vakoilusta.

Syyskuu 1944 - toukokuu 1946 Suomessa lakkautettiin 3327 järjestöä ja yhteisöä, fasistisia olivat mm. Suojeluskunta ja Lotta-Svärd-järjestöt. Fasistisuuden määrittelivät Zhdanovin valvontakomissio ja Suomessakin syksyllä 1944 perustettu SKP yhdessä.
Uusia asiakirjojakin "sotasyyllisyydestä" on tullut esille: Sotasyyllisyyden asiakirjat, toimittanut Hannu Rautkallio 2006, Sotasyyllisyyden tutkimusprojekti, Tampereen yliopisto.
Hallitus on mm. "neuvotellut" Zhdanovin kanssa Risto Rytin puolustuspuheen sensuroinnista, Zhdanov käski estää kaikki viittaukset esim. Talvisodan taustaan ja hallituksen ministeri esitti, että pitäisi sensuroida valikoiden - olisi uskottavampaa. Ja lopuksi Zhdanovia aina alamaisesti kiitettiin saaduista ohjeista.
Ns. "sotasyylliset" olivat päättäneet panttipataljoonan värväyksestäkin välirauhan aikaisessa NL:n painostuksessa, mutta `välirauhan aika´ jo ajanjaksona lienee ollut Talvisotaan viittaavaa ja siksi kiellettyä tuoda esille näytösoikeudenkäynnissä?

Kiellettyjä kirjoja poistettiin kouluista ja kirjastoista.

Valvontakomissio on määrännyt kaikesta ylimpänä ja miten " Zhdanovin aikana" olisi pystynytkään kirjoittamaan muuta kuin anti-fasistisesti, kuten Lappi-Seppäläkin Haudoista Dneprin varrella?

Veikko Palvo

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Suomalaisten SS-miesten fasistisuutta on tahallaan vähätelty

I Palvo kirjoitti:
08.04.19 00:04

Ruotsi, Norja ja Tanska eivät näytä ryhtyneen tällaiseen valtiolliseen ja historiapoliittiseen selvitykseen ss-vapaaehtoisistaan, miksi meillä pitää jatkaa kommunistisen Valpon 1946 - 1948 aloittamaa selvitystyötä sen jääneiden arkistojenkin avulla?
Sinällään ihan asiallinen kysymys. Kuinka paljon asiaa lienee tutkittu Hollannissa, Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa? Mutta miksi ei pitäisi tutkia Suomessa? Miksi suomalaisten osallisuudesta Wiking divisioonan toimintatapohin ei saisi puhua?

Norja, Tanska ja Hollanti voivat tietysti miehitettyinä maina aina vetäytyä uhrin asemaan, Ruotsi ei niinkään (ruotsalaisia vapaaehtoisa palveli n. 150) , eikä Suomi.

Edelleen minua ihmetyttää, miksi juuri suomalaiset olisivat toimneet toisin kuin muut Saksan joukoissa itärintamalla sotineet? Venäläisen ja juutalaisen väestön tuhoaminenhan oli keskeinen Saksan sodan päämärä itärintamalla.

Tässä pätkä ruotsalaisten toimista:
Rapporterade om morden på judar
Den 29 oktober 1941 sände den svenske militärattachén i Berlin en ”strängt förtrolig rapport” till Försvarsstaben i Stockholm om att nazisterna på östfronten systematiskt mördade alla judar: ”I besatta områden erhöll så kallade Einsatzkommandos beredvilligt av befolkningen uppgift om vilka som var judar varefter de senare omedelbart arkebuserades, även kvinnor och barn.”

Källan var en svensk furir, troligen Ragnar Linnér från Svea livgarde, som under hösten 1941 tjänstgjorde i Wiking. Två år senare, julen 1943, berättade en annan tidigare frivillig i Wiking, Kurt Lundin, för den svenska säkerhetspolisen om hur Wiking 1941 deltagit i massmord på judar i Galizien (i nuvarande östra Polen/västra Ukraina) och att andra SS-enheter under 1942 använt mobila gasvagnar i Ukraina.

Svensk SS-officer mördade krigsfångar
Östfrontens brutalisering, i kombination med den nazistiska indoktrineringen av soldater och officerare, gick inte spårlöst förbi. Under de hårda striderna vid Tartu i augusti 1944 mördade en svensk officer i AA 11 sovjetiska krigsfångar enligt ögonvittnesmål från en estlandssvensk soldat:

”Den svenske officeren, som stod uppe på en av plutonens halvbandvagnar, sköt ihjäl tre av fångarna med sin automatkarbin. De resterande två fångarna sköts med kulsprutepistol av en tysk officer ur vårt kompani.”

Lennart Westberg: Svenskarna i Waffen-SS (Militärhistoria 12.4.2018)

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Suomalaisten SS-miesten fasistisuutta on tahallaan vähätelty

Tapio Onnela kirjoitti:
08.04.19 10:23
I Palvo kirjoitti:
08.04.19 00:04

Mutta miksi ei pitäisi tutkia Suomessa? Miksi suomalaisten osallisuudesta Wiking divisioonan toimintatapohin ei saisi puhua?



Edelleen minua ihmetyttää, miksi juuri suomalaiset olisivat toimneet toisin kuin muut Saksan joukoissa itärintamalla sotineet? Venäläisen ja juutalaisen väestön tuhoaminenhan oli keskeinen Saksan sodan päämärä itärintamalla.

12.4.2018)
"Suomen poliittinen ja sotilaallinen johto oli hyvin selvillä siitä, että Saksa halusi hävittää Neuvostoliiton täydellisesti ja lopullisesti.

Myös Suomen näkökulmasta tämä oli kaikkein toivottavin lopputulus. Neuvostoliiton tuhoaminen ratkaisisi yhdellä iskulla Suomen turvallisuusongelman", sanoo Oula Silvennoinen ja jatkaa:

"Kannattaako meidän käyttää erillissota-termiä kun se ei avaudu meille suomalaisille, ulkomaalaisista puhumattakaan."
https://www.ulkopolitist.fi/2017/10/27/ ... n-sotilas/ On luotu "uuden historiannäkemyksen" piirteitä.

Presidentti Tarja Halosen puhe v. 2005 Ranskan ulkopoliittisessa instituutissa närkästytti samoja historian u u s tulkinnan piirejä:
"Saksa - Neuvostoliitto etupiirijako loppukesällä 1939. ja
"1939 Talvisodassa ja myös 1944 kykenimme pysäyttämään puna-armeijan yritykset valloittaa Suomi."" Meille maailmansota merkitsi erillissotaa Neuvostoliittoa vastaan, eikä meille syntynyt kiitollisuuden velkaa muita kohtaan."

Prof.Seppo Hentilä suomalaisesta menneisyydenhallinnasta: Welt; Silvennoinen, "Silvennoinen uskoo, että Valpo toimi yhteistyössä sisäasiainministeriön kanssa. `Heimliche Waffenbryder´,
"Suomalaispoliitikkojen osallistumista natsien rikoksiin ei ole vielä tutkittu, asiakirjoja on sodan jälkeen hävitetty, mutta etsivä löytää"!

Halutaan ikäänkuin jatkaa ns. sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä.

Erillissota-käsitteestä HS järjesti 2008 professorigallupin 28 historian opettajalle: 16 professoria oli erillissota-termiä vastaan; Suomi oli natsi-Saksan liittolainen, 6 professoria kannatti erillissota-käsitettä ja 6 ei osannut sanoa tai sanoi kantansa niin moniselitteisesti, ettei siitä tiennyt oliko se kyllä vaiko ei-erillissodalle kanta.

Presidentti Tarja Halonen ilmaisi joka tapauksessa 2005 Ranskassa Suomen käyneen erillissotaa 1939 ja 1944 torjuen Suomen valloitusyritykset.

Suomalaiset SS-vapaaehtoiset värvättiin Sisäasianministeriön luvalla Suomen hallituksen tieten Ulkoasiainministeriön alaisuuteen 1941-1943.
Talvisodassa oli taistellut 400 ss-vapaaehtoista ja 1943 Suomeen kotiutetut taistelivat Suomen rintamilla.

"Swanströmin mukaan 45 % ss-vapaaehtoisista oli fasisteja.
"Swanström arveli Jokipiin näkemyksellä panttipataljoonasta olleen ( YYA aikana ) 1960-luvulla poliittisia tarkoitusperiä" ja ei näe poliittista tarkoitusperää omassa teoksessaan, eikä Efraim Zuroffin käynnistämässä valtion määräämässä selvityksessä, jossa Silvennoinen ja Swanströmkin olivat tiettävästi Kansallisarkiston tutkimusryhmässä mukana.
Historiapolliittisessa selvityksessä ei nähtävästi saattanut sanoa selvityspyyntöä vaatinutta tahoa vastaan, eikä toisaalta kuitenkaan sanoa "elossaolevia syyllisiä löytyneen" ( j o s tutkimuksessa sellaisia olisi ylipäätään löytynyt ), sillä Zuroff Jerusalemista olisi vaatinut nostettavaksi last chance-operaationsa mukaiset syytteet.,

Militärhistoria, Lennart Westberg ei edusta Ruotsin valtion asettamaa tutkimuskomissiota ja sitähän Efraim Zuroff on kirjoituksissaan valitellutkin Ruotsin, Norjan ja Tanskan osalta.

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Suomalaisten SS-miesten fasistisuutta on tahallaan vähätelty

Tapio Onnela kirjoitti:
08.04.19 10:23
I Palvo kirjoitti:
08.04.19 00:04

Ruotsi, Norja ja Tanska eivät näytä ryhtyneen tällaiseen valtiolliseen ja historiapoliittiseen selvitykseen ss-vapaaehtoisistaan, miksi meillä pitää jatkaa kommunistisen Valpon 1946 - 1948 aloittamaa selvitystyötä sen jääneiden arkistojenkin avulla?
Sinällään ihan asiallinen kysymys. Kuinka paljon asiaa lienee tutkittu Hollannissa, Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa? Mutta miksi ei pitäisi tutkia Suomessa? Miksi suomalaisten osallisuudesta Wiking divisioonan toimintatapohin ei saisi puhua?

Norja, Tanska ja Hollanti voivat tietysti miehitettyinä maina aina vetäytyä uhrin asemaan, Ruotsi ei niinkään (ruotsalaisia vapaaehtoisa palveli n. 150) , eikä Suomi.
[/quote]

Länsi-Euroopan miehityksestä vapautetut maat käsittelivät Waffen-SS:ssä sotineiden kansalaistensa asian heti sodan jälkeen antamalla tuomioita maanpetturuudesta jo pelkästä osallistumisesta.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Suomalaisten SS-miesten fasistisuutta on tahallaan vähätelty

I Palvo kirjoitti:
08.04.19 00:04
Valvontakomissio on määrännyt kaikesta ylimpänä ja miten " Zhdanovin aikana" olisi pystynytkään kirjoittamaan muuta kuin anti-fasistisesti, kuten Lappi-Seppäläkin Haudoista Dneprin varrella?
Ratkaisevaa on, että Lappi-Seppälän kuvaus vastaa sitä, mitä muutenkin tiedämme. Sen sijaan eräitten muitten muistelijoiden kertomuksissa on suoranaisia valheita ainakin sen suhteen, etteivät suomalaiset edes olisi tienneet mitään, mikä on ristiriidassa esim. heidän sodanaikaisten kirjeidensä kanssa.

Kuulemma Lappi-Seppälä kuului niihin harvoihin, jotka muuttivat mielensä nähtyään todellisuuden ja myös tunnustivat sen, vaikka joutuivat asettumaan entisiä tovereita vastaab. Tällaisen pitäisi olla kunnioitettavaa, oli ideologia sitten mikä tahansa.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”