Tapio Onnela
Viestit: 4750
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Alueelliset rauhansopimukset 1918?

22.01.18 17:01

Vuoden 1918 sisällissotaa käsitellään tietysti nyt paljonkin. Eräs kiinnostavampia ja poikkeuksellisen erilainen näkökulma pisti silmiini Helsingin Sanomien yleisönosasostossa 19.1.2018:

Vuoden 1918 sisällissodan rauhantekijät on unohdettu
Ruoveden suojeluskunnat ja punakaartit tekivät pitäjäkohtaiset rauhansopimukset tammikuun viimeisenä päivänä vuonna 1918.
(HS, 19.1.2018)
Vuoden 1918 kauheuksien kertauskurssit on jälleen aloitettu. Kilpa on kova siitä, missä ja miten hirmuisimmat teot tehtiin. Monilta on unohtunut, että valtaosaa kansasta sota ei koskenut millään lailla.

Sodan jälkiseuraukset ovat toinen juttu. Niitä on riittänyt puitavaksi meidän päiviimme saakka. Sijaa todelliselle anteeksiannolle ja unohdukselle ei haluta antaa. Jälkipolvien tulee muka tietää kaikki mahdolliset raakuudet.

Parikymmentä vuotta sitten luin kesäpitäjässäni Ruovedellä Ruoveden joulu -julkaisusta aivan ällistyttävän artikkelin. Siinä tutkija Kimmo Kontio kirjoitti, kuinka Ruoveden suojeluskunnat ja punakaartit tekivät pitäjäkohtaiset rauhansopimukset tammikuun viimeisenä päivänä 1918.

Sovittiin - paperille pantuna ja allekirjoituksin -, että Ruovedellä ei tapella eikä ulkopuolisia päästetä pitäjän alueelle tappelemaan. Takavarikoidut aseet palautetaan niiden omistajille ja vastikään hankitut aseet pannaan yhteisiin varastoihin, joita vartioidaan yhdessä.

Rauhansopimus oli niin tärkeä kummallekin osapuolelle, että sitä lähdettiin yhdessä viemään muun muassa valkoisten esikuntaan Pohjanmaalle.

Maanmittausinsinööri Lauri Särkän ja kirvesmies Herman Järvisen rauhanlähetystön tie tyssäsi kuitenkin jo Vilppulassa, jonne sotaintoiset lapualaiset ja muut valkoiset olivat ehättäneet pystyttää etuvartion. Miehet pidätettiin. Järvinen olisi pidetty vankina, mutta Särkkä ei suostunut palaamaan kotiin ilman Järvistä. Myös tämä pääsi kotimatkalle Ruovedelle.

Tämä oli aivan ällistyttävää, ja vielä enemmän olin ihmeissäni kun luin, että näitä pitäjäkohtaisia rauhansopimuksia oli tehty liki kolmessakymmenessä pitäjässä Keski-Suomessa, Satakunnassa ja Hämeessä. Etelä-Pohjanmaata on aina pidetty valkoistakin valkoisempana, mutta niin vain Teuvallakin sovittiin rauhasta.

Olin aivan kummissani, sillä eihän näistä ole historiankirjoissa puhuttu.

Vuosia myöhemmin tuli tilaisuus kysyä asiasta professori Heikki Ylikankaalta. Hän sanoi, että eihän tämmöiselle tutkimukselle ole ollut sijaa. Välillä on tutkittu punaisten kauheuksia, välillä valkoisten. Lisäsin tähän vielä omalta osaltani, että eihän rauhanteko ole ikinä ollut kovin seksikästä.

Tätä iänikuista punaisten ja valkoisten vastakkainasettelua on voinut käyttää politiikan lyömäaseena meidän päiviimme saakka. Yhä vieläkin Ruovedellä kuulee kesäisin puhuttavan punikeista ja lahtareista. Kukaan ei tahdo uskoa, että paikkakunnalla tehtiin ansiokas rauhansopimus vuonna 1918.

Eikä kukaan suostu muistamaan sitäkään, että Ruovedellä tappelivat pääasiassa Pohjanmaalta tulleet valkoiset ja Etelä-Suomen punaiset. Siinä ei Särkän ja Järvisen kaltaisten rauhantekijöiden ääntä kuullut kaikelta pyssynpaukkeelta.

Nämä rauhantekijämiehet ja -naiset ansaitsevat kunnioituksemme. Patsaita heille ei pystytetä eikä mitaleita lyödä. Kynttilät eivät syty heidän haudoillaan. Itse aion käydä kevään tullen Lauri Särkän haudalla Ruoveden kirkon kupeessa. Järvisen hautaa ei löydy. Hänet ammuttiin Tampereella 1918. Markku Ritola, eläkeläinen, Tampere.
Onkohan lukijoilla tietoa näistä alueellisista rauhansopimuksista, joista kirjoittaja mainitsee:
olin ihmeissäni kun luin, että näitä pitäjäkohtaisia rauhansopimuksia oli tehty liki kolmessakymmenessä pitäjässä Keski-Suomessa, Satakunnassa ja Hämeessä. Etelä-Pohjanmaata on aina pidetty valkoistakin valkoisempana, mutta niin vain Teuvallakin sovittiin rauhasta.

MM
Viestit: 344
Liittynyt: 23.09.08 09:47

Re: Alueelliset rauhansopimukset 1918?

23.01.18 20:54

Itä-Suomen alueuutisissa oli juttu Vesannon kunnasta, jossa ei ammuttu laukauksia, vaan kummankin osapuolen aseet lukittiin yhteisellä sopimuksella viljamakasiiniin. Muistelin, että Sedis kirjoitti vuosia sitten Iisalmesta vastaavasta menettelystä. Juttu löytyy Sediksen blogista nimella Isoisä ja Kekkonen, josta tässä ote:

"Pohjois-savolaisen ja kainuulaisen kulttuurimaiseman kirjailijana tunnettu Eino Säisä kirjoitti viimeisessä elinaikanaan julkaistussa esseekokoelmaassa "Kevättä kohti" myös Kekkosesta.

Kirjailija kertoo, että Haminan vallien tapahtumat tunnetaan kyllä. "Mutta kun se ei ollut ainoa kerta... Tapana oli kutsua teloituskomppania jostakin ulompaa, täällä se kävi Kajaanista.", Säisä kirjoittaa kirjan nimeä kantavassa esseessään.

"Iisalmessa ei olisi ammuttu kuin yksi kuolettava laukaus, jos vieraspaikkakuntalaiset eivät olisi tulleet jakamaan oikeuttaan, tuon yhden ampui eräs maalaiskunnan mies. Paikalliset johtomiehet niin valkoisten kuin punaistenkin puolella tekivät kaikkensa välttääkseen veritöitä. Alkuun punaisten ollessa voitolla tänne tuli runsaasti venäläistä sotaväkeä, heidän hillitsemisessään paikallisilla punaisilla johtomiehillä oli tekemistä, mutta he onnistuivat -- yhteys vastustajien johdon välillä pelasi hyvin. Puolestaan myöhemmässä vaiheessa valkoiset tekivät kaikkensa väkivaltaisuuksien välttämiseksi ja he olisivat onnistuneet ellei Kajaanista olisi tullut eräs ylitarmokas nuori mies teloitusryhmänsä kanssa ja sitä että hän näin teki -- tuli sekoittamaan parhaimman mahdollisen kuvion -- eivät nämä tuntemani entiset valkoiset vanhat miehet antaneet hänelle ikinä anteeksi. Muistelmissa ei Iisalmen veritöistä ole mainintaa", Säisä muistuttaa.

Ari Uinon kirjassa toistetaan Kekkosen unohdus tai muistelmat suurimmaksi osaksi haamukirjoittaneen Paavo Haavikon vaikeneminen.

Iisalmen tapahtumat kuitataan rivin mittaisella maininnalla siitä, että Kuopion valtauksen jälkeen paluumatkalla Kajaaniin olleet voittoisat valkosotilaat vangitsivat 9.2. 1918 Iisalmen punapäälliköt.

Kirjailija Säisä ei pätevän historiantutkijan tavoin tuomitse, vaikka ei hyväksykään."

Porin Pekka
Viestit: 4
Liittynyt: 11.01.18 10:21

Re: Alueelliset rauhansopimukset 1918?

23.01.18 23:43

Mielenkiintoista ja minulle uutta tarinaa. Kuulisin mieluusti lisää tästä. Siinä on otettu paikallistasolla historia omaan hallintaan ja tehty mitä on viisaana pidetty. Tässä on toteutunut se millä suojeluskuntaa ja punakaarteja ihmisille markkinoitiin. Että niillä saa suojaa väkivallalta.

On totta, että ei varmaan ole kummankaan puolen innokkaimpien kannattajien mielen mukaista tuoda esille ilmiötä, missä tilanne on ratkottu paremmin paikallisesti kuin valtakunnan tasolla suurten johtajien johdolla.

yucca
Viestit: 108
Liittynyt: 01.12.12 19:56
Paikkakunta: Espoo
Viesti: Kotisivu

Re: Alueelliset rauhansopimukset 1918?

31.01.18 20:05

”Rauhansopimus” on jokseenkin suurellinen nimitys tässä yhteydessä. Yleensä rauhansopimuksiksi sanotaan sotaa käyneiden osapuolten (tavallisimmin valtioiden) sopimusta sodan lopettamisesta. Voiko rauhansopimuksen tehdä ennen sotaa, tai voiko sen tehdä sodan aikana jokin plutoonan puolikas vastapuolen vastaavan joukon kanssa? Usein puhutaan paikallisesta aselevosta, mutta silloinkin vasta sodan aikana.

Tunnetustihan punakapinaa ei lopetettu millään rauhansopimuksella. Lähinnä kuriositeetti on, että Suomessa tulkittiin, että tuolloin vallitsi sotatila Venäjän kanssa ja että tämä sota lopetettiin Tarton rauhansopimuksella. Todellisuudessahan sotatila syntyi vasta punakapinan kukistamisen jälkeen, kun Suomi teki hyökkäyksiä Venäjän alueelle.

Paikallisilla aselevoilla tai muilla sopimuksilla on oma kiinnostavuuteensa, mutta kertomuksia niistä – tai oikeastaan mistään v. 1918 tapahtuneesta – ei kannata ottaa kovin tosissaan ilman kirjallisia todisteita. Se toki tiedetään, että merkittävä osa työväenliikkeestä halusi pysyä erossa kapinasta, mutta tämä kai tapahtui tyypillisimmin vain niin, ettei osallistuttu siihen, pikemminkin kuin paikallisten sopimusten kautta.

Tapio Onnela
Viestit: 4750
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Alueelliset rauhansopimukset 1918?

05.02.18 20:18

Yrityksiä väkivaltaisuuksien estämiseen epäilemättä on eri puolilla maata ollut- Tähän uutiseen (joka tietysti on sotapropagandan värittämä) törmäsin
Vakka-Suomi lehdessä, 07.02.1918 no 16 s. 2,

Kuva

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”