Matti Oijala
Viestit: 26
Liittynyt: 04.03.21 07:18

Indo-iranilaiset lainasanat paikannimistössä

    Katsoin hyvin karkeasti Sampsa Holopaisen esittämien indo-iranilaisten lainasanojen esiintymistä suomalaisessa paikannimistössä. Osumat ovat sinänsä mielenkiintoisia, niitä on, mutta lisäksi Holopaisen tutkimuksesta löytyi yksi sana, ardha, osa, laita, puoli, joka on saattanut lainautua myös suomenkieleen, vaikka hän esittää lainautumisen vain muihin sukukieliin. Se esiintyy arra-niminä lähinnä Hämeessä.

    Tiedän, että arra-nimiä on tutkittu paljon, mutta iranilaisperäisessä merkityksessä sana sopii jokaiseen maastokartalta tai Nimiarkistosta löytämääni tapaukseen. Arra-sanalle on helppo esittää muita merkityksiä, kuten aura, arra-nuotta jne. Ongelma on ollut, ettei pelloilla tai veistöissä esiintyville nimille ole löydetty yhteistä tekijää. Aiemmin onkin ajateltu että nimistöpesue on lähtöisin useista erimerkityksisistä sanoista mukaan lukien todennäköisesti saamelaisperäinen ara, jotka ovat nyttemmin yhdenmukaistuneet. Jos kyseessä on iranilainen lainasana, voi sitä soveltaa hieman laajemminkin.

    Myös varsinaissuomalainen Aurajoki oli Etelä- ja Pohjois-Suomen raja ja arranuotta on jako- eli osuusnuotta! Tunnen Nastolan nimistön parhaiten ja Nastolan kirjallisista lähteistä löytyy kirjava joukko Arra-nimien muita muotoja. Nastolassa Arrajärvi on itälaidalla ja on ollut Kymijoen pyyntikulttuurialueen ja Nastolan maatalousväestön raja rautakaudella. Näillä perusteilla esitän, että arra-paikannimet saattavat olla lainautuneita indo-iranilaisista kieleistä.

    Jaakko Hakkinen
    Viestit: 687
    Liittynyt: 18.09.06 17:09
    Viesti: Kotisivu

    Re: Indo-iranilaiset lainasanat paikannimistössä

    Katsoin hyvin karkeasti Sampsa Holopaisen esittämien indo-iranilaisten lainasanojen esiintymistä suomalaisessa paikannimistössä. Osumat ovat sinänsä mielenkiintoisia, niitä on, mutta lisäksi Holopaisen tutkimuksesta löytyi yksi sana, ardha, osa, laita, puoli, joka on saattanut lainautua myös suomenkieleen, vaikka hän esittää lainautumisen vain muihin sukukieliin. Se esiintyy arra-niminä lähinnä Hämeessä. Tiedän, että arra-nimiä on tutkittu paljon, mutta iranilaisperäisessä merkityksessä sana sopii jokaiseen maastokartalta tai Nimiarkistosta löytämääni tapaukseen. Arra-sanalle on helppo esittää muita merkityksiä, kuten aura, arra-nuotta jne. Ongelma on ollut, ettei pelloilla tai veistöissä esiintyville nimille ole löydetty yhteistä tekijää.
    Hei, erittäin mielenkiintoinen ehdotus. Tässä jokunen kommentti kielitieteilijän näkökulmasta.

    1. Jos arjalainen sana *ardha olisi lainattu suomen kielen esimuotoon, se olisi lainattu asussa *arta, johtuen kielten äännejärjestelmien eroavaisuuksista. Standardisuomessa se edustuisi siis taivutuksessa "arta : arran." Tästä seuraa, että perusmuotoinen nimielementti Arra- ei voi selittyä tällaisesta sanasta - vain heikkoasteinen nimimuoto Arran- voisi selittyä siitä. Ja jos täytyy olettaa olleen vahva-asteinen Arra-, silloin juuri siitä on luontevinta johtaa myös heikkoasteinen Arran-. Eli äänteellisesti *ardha-selitys ei osu kohdalleen.

    2. Merkitys 'osa, laita, puoli' on hyvin yleisluontoinen eli epäspesifi. Minkä tahansa maaston- tai vesistönkohdan voidaan väittää olevan johonkin toiseen kohteeseen nähden laidalla, eli selitys on liian vahva, mikä tekee siitä epäuskottavan. Kun lähdetään keräämään todisteita jonkin uuden paikannimikerrostuman tueksi, pitäisi aloittaa konkreettisemmista ja tarkkarajaisemmista merkityksistä: sellaisista, joita ei ole liian helppo sattumalta löytää aivan kaikkialta.

    3. Arra voisi juontua aiemmasta muodosta *aδra < *atra 'aura', kuten terri < *teδri < *tetri 'teeri'. Tällainen kehitys on ominainen tietyille hämäläismurteille, mikä sopii oikein hyvin Arra-paikannimien levinneisyyteen. Se vastaa täysin Terri-paikannimien levinneisyyttä Keski-Uudeltamaalta Kymeen ja näiltä alueilta pohjoiseen.

    Äänneasu ja nimielementin levinneisyys puoltavat siis selvästi hämäläisperäistä selitystä. Merkityksen osalta tietenkin 'aura' on vaikeasti todistettavissa, mutta arjalaisen ehdotuksen merkitys ei ole yhtään helpommin todistettavissa.

    Aiemmin onkin ajateltu että nimistöpesue on lähtöisin useista erimerkityksisistä sanoista mukaan lukien todennäköisesti saamelaisperäinen ara, jotka ovat nyttemmin yhdenmukaistuneet. Jos kyseessä on iranilainen lainasana, voi sitä soveltaa hieman laajemminkin. Myös varsinaissuomalainen Aurajoki oli Etelä- ja Pohjois-Suomen raja ja arranuotta on jako- eli osuusnuotta! Tunnen Nastolan nimistön parhaiten ja Nastolan kirjallisista lähteistä löytyy kirjava joukko Arra-nimien muita muotoja. Nastolassa Arrajärvi on itälaidalla ja on ollut Kymijoen pyyntikulttuurialueen ja Nastolan maatalousväestön raja rautakaudella. Näillä perusteilla esitän, että arra-paikannimet saattavat olla lainautuneita indo-iranilaisista kieleistä.
    Suomen murteiden sanakirjan mukaan murresana arra (tavallista ”suvinuottaa” tav. pienempi ja siihen verrattuna oikeuksiltaan toisssijainen nuotta) tunnetaan vain Rymättylästä.
    https://kaino.kotus.fi/sms/?p=article&w ... 6bb3a11a6d

    Aurajoki puolestaan selitetään luoteisgermaanin 'suonta, jokea' merkitsevästä sanasta. Eurajoki selitetään saman sanan hieman vanhemmasta kantagermaanisesta asusta.

    Arta-paikannimiä ei Suomessa ole kuin Inarin Artankämppä, joka selvästikin viittaa omistajaan. Tällä perusteella ei näytä uskottavalta, että ainakaan sanan *ardha pohjalta olisi nimetty Suomessa paikkoja.

    Antti Hernesniemi
    Viestit: 5
    Liittynyt: 29.08.20 20:48
    Viesti: Kotisivu

    Re: Indo-iranilaiset lainasanat paikannimistössä

    Teuvo Hahl-Marjakorven kirjassa "Jäämeren tarinoita" (WSOY, 1984) on sivuilla 135 -138 noin sadan sanan sanaluettelo "Ruijalaista arkisuomea". Luettelon toinen sana on "aure", joka ko. kirjoittajan mukaan tarkoittaa taimenta. Tuosta pääteltynä: Aurajoki = Taimenjoki?

    Matti Oijala
    Viestit: 26
    Liittynyt: 04.03.21 07:18

    Re: Indo-iranilaiset lainasanat paikannimistössä

    Kiitokset Jaakko Häkkiselle vastauksesta. Nastolan ja Iitin välissä olevalla Arrajärvellä on Artalahti, joka nimenomaan on Immilä-Ruuhijärven ja Vuolenkosken kylien jakama vesialue Kymenkäänteellä, tärkeällä vesistönosuudella. Muita kirjoitusasuja mm. Ahralahden kallio (1749-, Nastolan pitäjänkartta), ja Ardaslahden kallio. Onkohan rajapaikkana säilyttänyt järven nimeä vanhemman muodon? Mainittua epäspesifisyyttä täytyy varmaankin tutkia tarkemmin, mutta omalla kotipaikallani tämä on ollut hyvin selkeä asutuksen raja, mahdollisesti raja maanviljelijöiden ja pyyntikulttuurin välillä? käsittääkseni jo rautakaudella. Muiden aiemmin esitettyjen arra-sanojen tarkoite ei tunnu sopivan useisiin erilaisiin maastonkohtiin. "Hämäläisyys" eli nimen levikki viittaa siihen, että sillä on ollut yksi tarkoite. Muilla samantapaisilla kuten Aurajoki on todennäköisesti aivan muu merkitys. Leikittelin vielä ajatuksella Imatra - Im(malan)atra...!!??..sekin varmaan eri sana?

    Matti Oijala
    Viestit: 26
    Liittynyt: 04.03.21 07:18

    Re: Indo-iranilaiset lainasanat paikannimistössä

    ...jatkoa:
    Arrajärven nimiryppäässä Nastolassa on Arrastie, talonnimi, joka on otettu käyttöön isojaon 1800 jälkeen, välillä myös Arraste. On Immilästä Artalahteen johtaneen polun (tien) päässä. Entinen Ardaslahdenkallio on nykyisin Arrastienvuori. Arrastie on taivutettu kuten Merrasjärvi Nastolan länsipäässä, joten taivutus voisi olla merta-merras (indo-iranilainen lainasana), arta-arras. Täten Arra järven nimessä ei ole perusmuoto (nominatiivi) vaan päätteetön genetiivi tai akkusatiivi. Voi olla vaihtoehtoisesti palautunut genetiivistä alkuperäisestä poikkeavaan perusmuotoon, kun sanan merkitys on hämärtynyt. Nastolassa Arralahdenmaan (kylien yhteisesti omistama takamaa) ja Arralahden yhteisomistus Immilän ja Ruuhijärven kesken purettiin 1728. Nominatiivi - genetiivivaihtelua esiintyy alueella paikannimissä, esim. Ukkomäki - Ukonmäki, Noitamäki - Noidanmäki. Toisaalta paikannimissä yhdyssanojen etuosa lyhynee etenkin äänteellisesti hankalissa kohdissa kuten Arranjärvi. -Toisaalla Arra esiintyy genetiivissä nykyisillä kartoilla.
    - Arra tarkoittaa Nastolassa myös kyntöauraa, mutta miten liittää Arrastien taivutus tähän merkitykseen? Arrajärvi on Nastolassa viimeisenä kultivoitua aluetta ja järvellä on ollut merkittävä tuhansia vuosia jatkunut pyyntikulttuurikeskittymä Kilpisaaressa. Niityt muuttuivat pelloksi vasta isojaon jälkeen (1800-). Nastolan kylistä Ahtialassa on ollut kiinteää asutusta roomalaisajalla ja Immilästä on löytöjä merovingiajalta alkaen, Ruuhijärveltä ainakin viikinkiajalta alkaen (nämä tiedot ovat tarkentumassa, rautakautiset löytöpaikat viittaavat karjatalouteen). Muualla Hämeessä Arra-nimet ovat usein kylien tai pitäjien rajoilla, jossa voi olettaa olleen yhteisomistuksia, eivät siis missä tahansa laidoilla. Tätä kohtaa pitää selvittää tarkemmin.
    - Eura on etuvokaalisena äyrä, joka merkitykseltään sopisi "suonta" paremmin paikkaan ja muihin Eura-nimiin. Tällöin kyseessä olisi pyyntiväestöltä lainattu, vokaalirotaation läpikänyt paikannimi. Tämä kuten Imatrakin (Immalanatra, vrt. Heinola Imjärvi - Immilänjärvi)) ovat kuitenkin "heittoja", en ole näitä selvittänyt.
    - Lähteissä Arrajärvi on sekavasti kirjoitettu Arra- tai Arajärvi. Kuten Ardaslahdenkallio on muuttunut Arrastienvuoreksi, voi Arajärvi olla muuttunut Artalahden ansiosta Arrajärveksi. Jo Nastolan historian kirjoittaja Markku Lehtinen huomautti 1950, että Nastolan Arra-nimistö saattaa pohjautua useisiin samannäköisiin, mutta erimerkityksisiin sanoihin.
    - Loksahtikohan?

    Jaakko Hakkinen
    Viestit: 687
    Liittynyt: 18.09.06 17:09
    Viesti: Kotisivu

    Re: Indo-iranilaiset lainasanat paikannimistössä

    Antti Hernesniemi kirjoitti:
    05.07.21 20:15
    Teuvo Hahl-Marjakorven kirjassa "Jäämeren tarinoita" (WSOY, 1984) on sivuilla 135 -138 noin sadan sanan sanaluettelo "Ruijalaista arkisuomea". Luettelon toinen sana on "aure", joka ko. kirjoittajan mukaan tarkoittaa taimenta. Tuosta pääteltynä: Aurajoki = Taimenjoki?
    Tuollaista sanaa ei tunneta suomen kielen murteista, joten se lienee kveeniin lainattu siellä pohjoisessa.
    https://kaino.kotus.fi/sms/?p=article&w ... fcc0213d7a

    Jaakko Hakkinen
    Viestit: 687
    Liittynyt: 18.09.06 17:09
    Viesti: Kotisivu

    Re: Indo-iranilaiset lainasanat paikannimistössä

    Matti Oijala kirjoitti:
    26.08.21 06:45
    ...jatkoa:
    Arrajärven nimiryppäässä Nastolassa on Arrastie, talonnimi, joka on otettu käyttöön isojaon 1800 jälkeen, välillä myös Arraste. On Immilästä Artalahteen johtaneen polun (tien) päässä. Entinen Ardaslahdenkallio on nykyisin Arrastienvuori. Arrastie on taivutettu kuten Merrasjärvi Nastolan länsipäässä, joten taivutus voisi olla merta-merras (indo-iranilainen lainasana), arta-arras.
    Sitä indo-iranilaista *merta-lainasanaa merkityksessä 'kuolevainen' ei ole suomessa (vaikka eri asusta lainattu marras löytyykin); merta 'kalanpyydys' ei liity siihen.

    Astevaihtelu tosiaan selittää vaihtelut arta : arras jne.
    Matti Oijala kirjoitti: Täten Arra järven nimessä ei ole perusmuoto (nominatiivi) vaan päätteetön genetiivi tai akkusatiivi. Voi olla vaihtoehtoisesti palautunut genetiivistä alkuperäisestä poikkeavaan perusmuotoon, kun sanan merkitys on hämärtynyt.
    No, eihän ole vielä varmaa edes se, että Arrajärvi liittyy Arta-nimiin. Heitetään yhtenä mahdollisuutena vielä kantasaamen *aaree ’somerikko, kivikko’, jonka *r on vahventunut perusmuodossa rr:ksi saamen astevaihtelussa. Nimien selittäminen on "liian" helppoa, kun sanan merkitys voi olla periaatteessa mikä tahansa, ja kaikista kielistä löytyy samannäköisiä sanoja. Silti korkeintaan yksi selitys voi olla oikea; usein oikea jää kokonaan löytämättä.
    Matti Oijala kirjoitti: - Eura on etuvokaalisena äyrä, joka merkitykseltään sopisi "suonta" paremmin paikkaan ja muihin Eura-nimiin. Tällöin kyseessä olisi pyyntiväestöltä lainattu, vokaalirotaation läpikänyt paikannimi. Tämä kuten Imatrakin (Immalanatra, vrt. Heinola Imjärvi - Immilänjärvi)) ovat kuitenkin "heittoja", en ole näitä selvittänyt.
    Miksi ja mistä sellainen vokaalimuutos tulisi? Ei niitä voi vain keksiä päästänsä... Ei ainakaan suomen kielessä e-a-sanat ole sekaantuneet ä-ä-sanoihin.

    Matti Oijala
    Viestit: 26
    Liittynyt: 04.03.21 07:18

    Re: Indo-iranilaiset lainasanat paikannimistössä

    Kiitoksia jälleen vastauksesta. Hienoa, että sain oikaisun Merrasjärven tulkitsemiseen.

    1) Vokaalimuunnoksesta, eura - äyrä vrt. keuru - käyrä.

    2) Nimiarkistossa on paikannimi Arravao (Velkua), jossa mainitaan arrannuotta, huom. genetiivi. Esiintymien perusteella Arra-nimet eivät voi perustua (pelkästään) nuotan nimeen. Mutta miksi nuotalla on tällainen nimitys, vai onko tarkoite siinäkin sama, kuin mitä olen ajatellut paikannimissä, siis osuus, jako, jne.?

    3) Lapuan historiassa on Nimiarkiston mukaan ollut 1652 Ardapellonniitty, joka viittaa Isokyrön Arrapeltoon. Mielestäni toinen osoitus, että selvitystä ajatukseni perään kannattaa jatkaa. Varmaankin on paikallishistorioita tutkimalla selvitettävissä esim. genetiivin kulumista pois. Esimerkiksi Ukko-, Ukon- paikannimissä vaihtelua esiintyy.

    4) Tuntemillani Arra-nimisillä paikoilla ei ole kivikkoa, somerikkoa. Savea taitaa olla useimmin.

    Matti Oijala
    Viestit: 26
    Liittynyt: 04.03.21 07:18

    Re: Indo-iranilaiset lainasanat paikannimistössä

    ...jatkoa: *aaree, somerikko, kivikko on oikein hyvä heitto. Saattaa olla, että lähettäjä on tietoinen Nastolan / Iitin Arrajärvellä olleesta harvinaisesta Arenniemi - paikannimestä. Tunnen vain kaksi muuta *aare-, *aren- alkuista paikannimeä, ja ne ovat luovutetussa Karjalassa. Poikkeuksellisesti Arrajärvellä tämä niemi on kivinen, suuria siirtolohkareita, muuten savisella alueella, joten sen merkitys "kivikkoinen" on uskottavaa. En tosin aukottomasti pysty osoittamaan, että Arenniemi (mainittu 1600-luvun lähteissä, rajapaikka) olisi nykyinen Kiviniemi (rajapaikka 1728 asti) Arrajärvellä, mutta tämä on todennäköistä mm. rajapaikan takia. Pyyntikulttuurin nimistöä pitäisikin löytyä asutushistorian perusteella alueelta. Arrajärven rautakautiset arkeologiset löydöt ovat pyyntiväestön jälkeensä jättämiä, mutta läheisissä maalaiskylissä maanviljelijöiden tai karjanhoitajien. Kun Arenniemi on asiakirjoissa samanaikaisesti Arra-sanojen kanssa, ei järven nimi selity tätä kautta etenkään kun otetaan huomioon maaston luonne. Paikannimet ovat kohteitaan kuvaavia ja vähintään lähialueella toisiaan erottelevia. Nastolan / Iitin Arrajärveä ei mitenkään voi kuvata kivikkoiseksi.

    Lönnrot sanakirjassaan tuntee *arta, arran (taivutus) sanan merkityksessä kuivatusseiväs. Samaa tarkoittaa *aarto toisella murrealueella. Vertasin *aarto ja *arra -sanojen sijoittumista maastoon. Aarto -nimet sijoittuvat paikkoihin, joissa voi uskoa verkkoja tai nuottia kuivatetun, vrt. *Kuivaniemet. Arra -nimet harvoin, tosin esim. Jämsässä on Arraniemi, johon tämä selitys sopisi.

    Edelleen, Arra -nimet perustuvat useisiin eri merkityksiin, ellei ole indo-iranilainen lainasana.

    Nastolan, Hollolan ja Lahden rajan lähellä olevan Merrasjärven läheltä olen löytänyt kaksi eri Sarajalammea. Tulkintani mukaan nimet eivät perustu indo-iranialiseen lainasanaan *saraja, vaan toiseen lainasanaan samalta kielialueelta, sara - sora. Paikannimessä -ja pääte on maan laatua (mm. laidunnuksen tai viljelyn kannalta) kuvaava pääte. Molempien nimet ovat nykyisin toisin, Silmälammi ja Sarakkalammi.

    Matti Oijala
    Viestit: 26
    Liittynyt: 04.03.21 07:18

    Re: Indo-iranilaiset lainasanat paikannimistössä

    *Aure esiintyy sekä murteissa että paikannimistössä toisessa merkityksessä, "auer". Paikannimistössä hieman itäisemmin kuin murteissa ja osittain päällekkäin *arra-nimien kanssa. En usko näiden sekoittuneen.
    Myös *Ara-nimet voidaan johtaa (mahdollisesta) indo-iranilaisesta lainasanasta ardha. Eteläkarjalaisissa murteissa sanansisäinen d jää pois, vrt. luhta - luhan. Mm. *Luha -paikaniminen kohdalla on arveltu, että itäinen murre olisi aiemmin vaikuttanut selvästi nykyistä lännenpänä. *Ara -nimiä on melko vähän, eivätkä ne muodosta selkeää paikallista ryhmää. Ikaalisissa ovat *Ara- ja *Luha -nimet lähekkäin. *Luha-nimillä on keskittynä Päijänteen pohjoisosissa. Pidän mielenkiintoisena *Luhanka - nimeä (aiemmin Luhango), jossa on ng+V(okaali) laidunnusta tai rehunkorjuuta kuvaavassa sanassa. Tällainen johdos yhdistetään toisaalla pyyntikulttuuriin ja ehkä myös sanansisäisen d:n poisjäänti saattaisi liittyä tämän kulttuurin murteisiin?- Ara -nimille on varmaan muitakin selityksiä?

    Jaakko Hakkinen
    Viestit: 687
    Liittynyt: 18.09.06 17:09
    Viesti: Kotisivu

    Re: Indo-iranilaiset lainasanat paikannimistössä

    Matti Oijala kirjoitti:
    26.09.21 12:48
    Vokaalimuunnoksesta, eura - äyrä vrt. keuru - käyrä.
    Mitä todisteita on ylipäätään siitä, että nuo eri vokaaliasut liittyisivät mitenkään toisiinsa? Et voi vain päättää sitä. Kuten sanottu, suomen murteiden äännehistoriassa ei ole tapahtunut noiden vokaaliyhdistelmien sekoittumista, joten niillä ei lähtökohtaisesti ole mitään tekemistä keskenään.
    Nastolan, Hollolan ja Lahden rajan lähellä olevan Merrasjärven läheltä olen löytänyt kaksi eri Sarajalammea. Tulkintani mukaan nimet eivät perustu indo-iranialiseen lainasanaan *saraja, vaan toiseen lainasanaan samalta kielialueelta, sara - sora. Paikannimessä -ja pääte on maan laatua (mm. laidunnuksen tai viljelyn kannalta) kuvaava pääte.
    Millä perusteella sara tai sora olisi indoiranilainen lainasana? Tällaista selitystä ei kukaan kielitieteilijä ole esittänyt. Ja miten ihmeessä ne liittyisivät yhteen?
    Myös *Ara-nimet voidaan johtaa (mahdollisesta) indo-iranilaisesta lainasanasta ardha. Eteläkarjalaisissa murteissa sanansisäinen d jää pois, vrt. luhta - luhan.
    Astevaihtelussa t:n heikon asteen vastine katoaa tai sulautuu itämurteissa viereiseen konsonanttiin. Perusmuodossa on kuitenkin vahva aste, joten pitäisi olla Arta, ja heikossa asteessa Arran, Arrassa jne.

    Matti Oijala
    Viestit: 26
    Liittynyt: 04.03.21 07:18

    Re: Indo-iranilaiset lainasanat paikannimistössä

    (Eura), Kuinkahan germ. eyrr (äyrä) kääntyisi saamenkieliin, joissa ei kaiketi ole ollut y-vokaalia? Paikannimistössä eura- ja äyränimet ovat usein (ranta)töyräitä ja keskenään samanlaisia paikkoja, joten tällaista voi epäillä.

    Sara (indo-iranilainen sana) merkityksessä kova, karhea, on esitetty. Sopii mielestäni kuvaamaan maalajia sora hietakäsitteen tarkentumana. Sieta - hieta on paikanimistössä tyypillinen soramaiden nimitys ja varmaankin maalajin nimitys, vanhempaa kerrostumaa kuin sora. Onkohan muuta ajatusta sora -sanan etymologiksi?

    Olen jo osoittanut, että Arda-muoto (mahdollinen ei siis kääntynyt Arta-muotoon asti) on säilynyt paikannimisssä kahdessa tapauksessa 1600-luvulle ja sanansisäisen d:n poisjättö tästä on ainakin teoreettisesti mahdollinen. Tosin itsekin ajattelen, että Ara -nimillä voi olla muitakin lähtökohtia.

    Jaakko Hakkinen
    Viestit: 687
    Liittynyt: 18.09.06 17:09
    Viesti: Kotisivu

    Re: Indo-iranilaiset lainasanat paikannimistössä

    Matti Oijala kirjoitti:
    10.10.21 07:24
    (Eura), Kuinkahan germ. eyrr (äyrä) kääntyisi saamenkieliin, joissa ei kaiketi ole ollut y-vokaalia? Paikannimistössä eura- ja äyränimet ovat usein (ranta)töyräitä ja keskenään samanlaisia paikkoja, joten tällaista voi epäillä.
    Konsonantin edellä *y on korvattu lainasanoissa saamen v:llä.
    Mitäs Eura-nimiä sitten löytyy, jotka oikeasti viittaavat äyrääseen eivätkä vain sijaitse "lähellä" sellaista? En onnistunut löytämään yhtäkään. ("Lähellä" on aina kymmenittäin erilaisia kohteita, joten läheisyys ei riitä.) Eurajoki ja Aurajoki ovat joennimiä ja selittyvät germaanisesta sanasta 'suoni, joki'.

    Matti Oijala kirjoitti: Sara (indo-iranilainen sana) merkityksessä kova, karhea, on esitetty. Sopii mielestäni kuvaamaan maalajia sora hietakäsitteen tarkentumana. Sieta - hieta on paikanimistössä tyypillinen soramaiden nimitys ja varmaankin maalajin nimitys, vanhempaa kerrostumaa kuin sora. Onkohan muuta ajatusta sora -sanan etymologiksi?
    Suomessahan on sana sara 'heinä', joten millä perusteella Sara-paikannimiä pitäisi selittää oletetusta indo-iranilaisesta merkityksestä 'kova, karhea'?

    Sora-sanalla on mahdollinen vastine mordvassa: s'uro 'jyvä, hirssi'. Se olisi äänteellisesti täysin säännöllinen vastine, mutta merkitys ei tietenkään ole aivan lähellä.

    Sieta-paikannimiä en onnistunut löytämään Suomesta yhtäkään.

    Matti Oijala
    Viestit: 26
    Liittynyt: 04.03.21 07:18

    Re: Indo-iranilaiset lainasanat paikannimistössä

    Jokien nimissä on tavanomaista, että ne ilmaisevat tärkeän kohteen, Eurajoki johtaa Euraan ja Aurajoki Auraan - mitä nuo nimet sitten tarkoittavatkin. Tunnen toki molemmista esitetyt kulkuväylää osoittavat merkitykset, mutta voihan asioita tarkastella muilta kanteilta.

    Eura-paikannimissä täytyy muistaa maankohoaminen. Turun lähistöllä nuo ovat olleet rantapenkereitä. Heinolassa se on sitä edelleen. Omissa paikannimitutkimuksissani havaitsin, että tutkimusalueeni, Nastolan nimistöä, löytyy melkein kaikkialta Suomesta paitsi ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta ja Turunmaalta. (tein levikkitarkastelun kaikille hydronyymeille, Turunmaaltakin löytyy muutama, mutta häiritsevän vähän yhteisiä paikannimiä) Tämän voi selittää muutenkin, mutta ehkä ns. hämäläisnimistö on vakiintunut Suomeen niin aikaisin, että rannikolla maankohoaminen on merkitsevää.

    Ymmärrän, että Euranniittu - vs. niitty u-y on eri asia, kuin ensimmäisen osan hypoteettinen vokaalin muunnos, mutta murteissa tai kielihistoriassa esiintyy muitakin, esim. Evattu - Evätty. Lisäksi Eura taipuu kuten asutusnimet Eura - Eurassa. Käsitykseni mukaan Euran kk on vesi- ja maaväylän risteyspaikka, ei vanha keskeinen maatalouteen perustuva asutuspaikka (pyyntikulttuurin asuinpaikka se sensijaan on saattanut olla). Joten rohkenen epäillä kulkuväylään perustuvaa selitystä. Eura kuullu rautakautiseen tai vanhempaan nimistöön ja tuona aikana Suomessa on asunut sekä viljelijä-, että pyyntikulttuuriväestöä ja näillä on ollut eri uskonnot. Tämän takia hautauskäytännöt ovat olleet poikkeavia. Pyyntiväestö jatkoi pronssikaudella jo ollutta hautaustapaa ja varmaan palvoi aurinkoa ja kuuta, kun maanviljelijäväestö oli omaksunut elinkeinon mukana indo-iranilaisen jumalan, esim. ukko Itä-Suomessa ja äijä lännessä - ja heidän nyt havaittavissa olevat merkit hautauksista eivät ole yhtä selviä kuin pyyntiväestön. Pidän siis Euraa (Eura kk) alkuaan pyyntiväestön asuinpaikkana ja nimi tulee heiltä.

    (Pyhäntaan-Urajärven) Sarajalammen nyk. Sarakkalampi maastoa on soraharjua. Tosin tämän keskiaikaisena rajapaikkana käytetyn lammen sijainti on hieman vaihdellut lähekkäin olevien pienten lammien kesken. En ainakaan usko sen olevan indo-iranilaiseen saraya - sanaan perustuva. Ja tässä: kulkuväylää tarkoittava sana on kääntynyt suomen kieleen ura-sanaksi, eikä auraksi! Olen tutkimuksissani osoittanut Nastolan poikki kaksi muinaista kulku- tai kauppaväylää, joiden varsilla kaikki rautakautinen asutus on. Voisi saraja olla johdettu heinäkasvistakin, mutta melkein lammella kuin lammella kasvaa jotakin heinää ja olen toisaalta paikallisesti havainnut -ja päätteen liittyvän nimenomaan maanviljely ominaisuuksiin. Vataja = vesiperäinen maa, tiukkaa kyntää, vanaja = suota (vana karjalan kielestä), oulaja = tulvamaata ja ilaja = paljakkoa. Kaikki nimet löytyvät Nastolasta.

    Nastolassa on kyliä, joissa on selvästi useita kantasuomenkielen mukaisia paikannimiä. Osa tämän ikäisistä muodoista löytyy vain vanhoista asiakirjoista, kuten Pitejärvi - Pitkäjärvi. Onkohan tällaista pidetty "kirjoitusvirheenä"?, Ja Koiskalassa on Sietikka, soraharjussa oleva suppalampi. Tämä on mielestäni nykykielellä "Hietikka". Onko johdos ollut seta - heta - hieta vai suoraan sieta - hieta, lienee sekundääristä. Paikannimistön perusteella olen ainakin sitä mieltä, että sora on jossakin vaiheessa tullut tarkentamaan hieta-sanaa, tarkoittamaan hiedan karkeaa osiota.

    Lukisin mielelläni kielitieteilijän kannan indo-iranilaisesta ob - oulu johdoksesta, jota ei kaiketi ole yleisesti hyväksytty. Miksiköhän? Ennen kuin nurmia, niittyjä tai peltoja Suomessa oli, täytyi karjan rehu kerätä heinää kasvavilta rannoilta, soilta ja tulva-aluielta. Elinkeinon levittäytymisen kannalta nämä ovat olleet keskeisiä ja esim. soitten kohdalla nautinta-alueiden ristiriidat pyyntiväestön kanssa lienevät olleet vähäisiä. Kuvittelin aiemmin, että Suoniitty (tai Suoniittu) olisi kaikkialla Suomessa hyvin yleinen paikannimi. Minun kotitilallinikin on yksi, mutta näin ei ole, vaan tämäkin lähes appellatiivinen paikannimi on levikiltään merkitsevä ja tukee käsitystäni soitten merkityksestä rehun hankinnassa.

    Jaakko Hakkinen
    Viestit: 687
    Liittynyt: 18.09.06 17:09
    Viesti: Kotisivu

    Re: Indo-iranilaiset lainasanat paikannimistössä

    Matti Oijala kirjoitti:
    31.10.21 07:31
    Ymmärrän, että Euranniittu - vs. niitty u-y on eri asia, kuin ensimmäisen osan hypoteettinen vokaalin muunnos, mutta murteissa tai kielihistoriassa esiintyy muitakin, esim. Evattu - Evätty. Lisäksi Eura taipuu kuten asutusnimet Eura - Eurassa. Käsitykseni mukaan Euran kk on vesi- ja maaväylän risteyspaikka, ei vanha keskeinen maatalouteen perustuva asutuspaikka (pyyntikulttuurin asuinpaikka se sensijaan on saattanut olla). Joten rohkenen epäillä kulkuväylään perustuvaa selitystä.
    Tästä ei kylläkään selviä, miksi epäilet sitä selitystä.

    Matti Oijala kirjoitti: Eura kuullu rautakautiseen tai vanhempaan nimistöön ja tuona aikana Suomessa on asunut sekä viljelijä-, että pyyntikulttuuriväestöä ja näillä on ollut eri uskonnot. Tämän takia hautauskäytännöt ovat olleet poikkeavia. Pyyntiväestö jatkoi pronssikaudella jo ollutta hautaustapaa ja varmaan palvoi aurinkoa ja kuuta, kun maanviljelijäväestö oli omaksunut elinkeinon mukana indo-iranilaisen jumalan, esim. ukko Itä-Suomessa ja äijä lännessä - ja heidän nyt havaittavissa olevat merkit hautauksista eivät ole yhtä selviä kuin pyyntiväestön. Pidän siis Euraa (Eura kk) alkuaan pyyntiväestön asuinpaikkana ja nimi tulee heiltä.
    Onko sinulla mitään perusteluja tälle oletukselle? Mistä Eura(joki)-nimi sitten tulisi?

    Matti Oijala kirjoitti: (Pyhäntaan-Urajärven) Sarajalammen nyk. Sarakkalampi maastoa on soraharjua. Tosin tämän keskiaikaisena rajapaikkana käytetyn lammen sijainti on hieman vaihdellut lähekkäin olevien pienten lammien kesken. En ainakaan usko sen olevan indo-iranilaiseen saraya - sanaan perustuva. Ja tässä: kulkuväylää tarkoittava sana on kääntynyt suomen kieleen ura-sanaksi, eikä auraksi!
    Mitä? Eihän ura-sanalla ole mitään tekemistä Aura- ja Eura-nimien kanssa.

    Matti Oijala kirjoitti: Olen tutkimuksissani osoittanut Nastolan poikki kaksi muinaista kulku- tai kauppaväylää, joiden varsilla kaikki rautakautinen asutus on. Voisi saraja olla johdettu heinäkasvistakin, mutta melkein lammella kuin lammella kasvaa jotakin heinää ja olen toisaalta paikallisesti havainnut -ja päätteen liittyvän nimenomaan maanviljely ominaisuuksiin. Vataja = vesiperäinen maa, tiukkaa kyntää, vanaja = suota (vana karjalan kielestä), oulaja = tulvamaata ja ilaja = paljakkoa. Kaikki nimet löytyvät Nastolasta.
    On myös murresana saraja (venäläislaina), joka merkitsee 'tallin ja navetan yliset; vaja, lato'.

    Matti Oijala kirjoitti: Nastolassa on kyliä, joissa on selvästi useita kantasuomenkielen mukaisia paikannimiä. Osa tämän ikäisistä muodoista löytyy vain vanhoista asiakirjoista, kuten Pitejärvi - Pitkäjärvi. Onkohan tällaista pidetty "kirjoitusvirheenä"?, Ja Koiskalassa on Sietikka, soraharjussa oleva suppalampi. Tämä on mielestäni nykykielellä "Hietikka". Onko johdos ollut seta - heta - hieta vai suoraan sieta - hieta, lienee sekundääristä. Paikannimistön perusteella olen ainakin sitä mieltä, että sora on jossakin vaiheessa tullut tarkentamaan hieta-sanaa, tarkoittamaan hiedan karkeaa osiota.
    Yksittäinen paikannimi voi juontua monista mahdollisista selityksistä, joten Sietikka-nimen yhteys hieta-sanaan on kaikkea muuta kuin varma. Silloinkin se viittaisi pikemminkin saamelaiseen lainaan, koska ims. *h < *š > saamen *s.

    Matti Oijala kirjoitti: Lukisin mielelläni kielitieteilijän kannan indo-iranilaisesta ob - oulu johdoksesta, jota ei kaiketi ole yleisesti hyväksytty. Miksiköhän? Ennen kuin nurmia, niittyjä tai peltoja Suomessa oli, täytyi karjan rehu kerätä heinää kasvavilta rannoilta, soilta ja tulva-aluielta. Elinkeinon levittäytymisen kannalta nämä ovat olleet keskeisiä ja esim. soitten kohdalla nautinta-alueiden ristiriidat pyyntiväestön kanssa lienevät olleet vähäisiä. Kuvittelin aiemmin, että Suoniitty (tai Suoniittu) olisi kaikkialla Suomessa hyvin yleinen paikannimi. Minun kotitilallinikin on yksi, mutta näin ei ole, vaan tämäkin lähes appellatiivinen paikannimi on levikiltään merkitsevä ja tukee käsitystäni soitten merkityksestä rehun hankinnassa.
    Millä perusteella Ob-nimeä olisi syytä verrata Ouluun? Eihän niissä ole mitään muuta yhteistä kuin yksi äänne nykytasolla.

    Paikannimityypeillä on omat levinneisyytensä ja elinaikansa: samallakin alueella ne voivat jäädä pois muodista.

    Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”