Olof Palmeen henkilöitynyttä sosialismia ilmeni "Ruotsin tautina" 1970-luvulla ja 1980-luvulla. Kansankodin unelman esitti v. 1928 Per Albin Hansson. Nykyisin kansankoti tunnetaan pohjoismaisena sosiaalidemokraattisena hyvinvointivaltiomallina. Tage Erlanderkin ehti sitten olla yli 20 v yhtäjaksoisesti pääministerinä ja vuodesta 1953 hänen henkilökohtaisena sihteerinään oli Olof Palme, joka päästyään pääministeriksi v. 1969 yritti toteuttaa Kansankodin sosialismin rakentamisen `yhtenä rysäyksenä.´
"Ruotsi alkoi kokeilla sosialistisia ideologioita vasta sen jälkeen, kun se oli taloudellisesti eräs maailman menestyneimmistä. Ruotsi oli 1960-luvulla maailman neljänneksi rikkain talous ja julkiset menot olivat 20 % bkt:stä."
http://fraserinstitute.org/studies/mira ... ts-1-and-2
Ruotsissa lisättiin rajusti menoja, verotusta, sääntelyä ja Ruotsi jäi jälkeen muista teollisuusmaista ja 1970-luvun Olof Palmen sosialisointiaika oli ainoa aika, jolloin Ruotsin talous ja bkt on laskenut.
Työn ja yrittäjyyden kannustimet heikentyivät ja * hyvinvointiriippuvuus * kasvoi, riippuvuus etuisuuksista tulonsiirroin.
Yksityinen sektori lakkasi tuottamasta työpaikkoja julkisen sektorin kasvaessa ja reaalipalkat polkivat paikallaan ja Ruotsilla oli suuria budjettialijäämiä joka vuosi.
Ruotsissa opittiin käytännön kautta 1970-luvulla, ettei hyvinvointivaltio voi luottaa korkeatuloisten kotitalouksien verotuloihin, vaan oli otettava enemmän tuloveroa enemmistöltä, pieni- ja varsinkin keskituloisilta.
Olof Palme joutui välillä oppositioonkin v. 1976 Astrid Lindgrenin kirjoitettua Expressen-lehdessä julkaistun sadun Pomperipossa Monesmanie-maassa. Astrid / Pomperipossa ansaitsi laajalti Ruotsin ulkopuolellakin luetuilla lastenkirjoillaan kaksi miljoonaa kruunua vuodessa, mutta marginaaliverottamalla 102 % yhteiseen hyvinvointikakkuun verokamari vei lähes kaiken, Pomperipossalle vuoden elämiseen jäi vain 5000 kruunua ( n. 500 € ).
Siis kun Pomperipossa ansaitsisi lisää hän joutuisi maksamaan veroa enemmän kuin mitä ansaitsi lisätyötuloa.
Pomperipossa parahti, "ettei ole niin monta prosenttia", mutta veroministeri Stäng sanoi että "kyllä on, Astrid ei osaa laskea."
Kuvassa http://astridlindgren.com/gb/about-astrid-lindgren/ opinion-maker Pomperipossa / Astrid heiluttaa sorkkarautaa; Pomperipossa oli suunnitellut varastavansa vähän takaisin saadakseen ostettua ruokaa, suolasilleihinkään 5000 kr ( 500€ ) vuodessa ei riittäisi alkuunkaan.
Mutta vasta 1990-luvun alun finanssikriisi sai Ruotsin palauttamaan vanhan kapitalistisen järjestelmän osia. vuonna 1973 perustettu Palkansaajarahastokin hylkäsi ` voittoveron ja sosialisointisuunnitelman ´ ja Palkansaajarahastokin lopetettiin v. 1993.
SosDem-puoluekin on nykyään sosiaalidemokraattinen, ei sosialistinen, ja on osoittanut pystyvänsä järkiperäistämäänkin verotusta.
Yhteisövero on Ruotsissa nyt laskettu 32 %:sta 12,5 %:iin ja se on saanut aikaiseksi investointeja Ruotsiin ja ruotsalaistenkin yhtiöiden investointeja.
Perintö-, lahja- ja varallisuusvero on poistettu ja rikkaita on palannutkin Ruotsiin ja tuo veronpoisto saa sukupolvien ylikin tapahtuvan yritystoiminnan toteutumaan Ruotsissakin, ei tarvitse siirtyä yrityksineen verotusta pakoon ulkomaille.
Ruotsi alkoi taas menestyä taloudellisesti, uusia yrityksiä perustettiin ja reaalipalkkoja saatettiin nostaa. Asenteet ovat kuitenkin muuttuneet vuodesta 1969, valtiolla on nyt `paljon velvollisuuksia´. Ruotsi taitaa nykyisin olla maailman 16:sta rikkain, joten vuoden 1969 tilanteeseen on vielä korjattavaa jäljellä.
Suomenkin nykyisen kaltaista " pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia " on muutettava ja korjailtava, ettei tilanne sentään muodostuisi niin surkeaksi kuin oli Pomperipossalla / Astridilla, kun oli suunniteltava jo sorkkaraudankin käyttämistä.
Loputtomiin velaksi ei voi elää, vaikka me Suomessa olemmekin kuulemma hyvin onnellisia.
Veikko Palvo