Seuraavassa katkelma The Daily Telegraph-lehden nettiversiossa 2007.2.27 julkaistusta uutisesta (korostukset tässä):
Kansallissosialistien suorittaman juutalaisten ja eräiden muiden ihmisten surmaaminen - ns. holokaustin - kieltäminen (itse asiassa sen olennainen vähättely) on rikos kymmenessä eurooppalaisessa valtiossa. Laissa säädetään holokaustin kieltäminen sen eri variaatiossa rangaistavaksi Saksassa, Ranskassa, Belgiassa, Sveitsissä, Itävallassa, Liettuassa, Puolassa, Romaniassa, Slovakiassa ja Tšekissä.”Germany, current holder of the EU's rotating presidency, will table new legislation to outlaw "racism and xenophobia" this spring.
Included in the draft EU directive are plans to outlaw Holocaust denial, creating an offence that does not exist in British law.
But the proposals, seen by The Daily Telegraph, go much further and would criminalise those who question the extent of war crimes that have taken place in the past 20 years.
The legislation will trigger a major row across Europe over free speech and academic freedom.
Deborah Lipstadt, the professor of Modern Jewish and Holocaust Studies at Emory University, Atlanta, believes the German proposals are misplaced. "I adhere to that pesky little thing called free speech and I am very concerned when governments restrict it," she said yesterday.
"How will we determine precisely what is denial? Will history be decided by historians or in a courtroom?"
Berlin's draft EU directive extends the idea of Holocaust denial to the "gross minimisation of genocide out of racist and xenophobic motives", to include crimes dealt with by the International Criminal Court.
The ICC was set up in 2002 following international outcry about war crimes and alleged genocides in the former Yugoslavia and in Africa. It was felt that the courts in those countries were either unable or unwilling to ensure justice was done.
The draft text states: "Each member state shall take the measures necessary to ensure that the following intentional conduct is punishable: 'publicly condoning, denying or grossly trivialising of crimes of genocide, crimes against humanity and war crimes as defined in'... the Statute of the ICC."
General Lewis MacKenzie, the former commander of UN peacekeepers in Bosnia, courted controversy two years ago by questioning the numbers killed at Srebrenica in 1995.
He took issue with the official definition of the massacre as genocide and highlighted "serious doubt" over the estimate of 8,000 Bosnian fatalities. "The math just doesn't support the scale of 8,000 killed," he wrote.
Balkans human rights activists have branded Gen MacKenzie an "outspoken Srebrenica genocide denier" and, if approved, the EU legislation could see similar comments investigated by the police or prosecuted in the courts after complaints from war crimes investigators or campaigners....”
(lehden artikkeli on luettavissa osoitteessa http://www.telegraph.co.uk/news/main.jh ... /weu02.xml )
Yhdysvalloissa holokaustin kieltäminen ei ole rikos. Kanadassa syyttäjäviranomaiset yrittivät tulkintaa, jonka mukaan holokaustin kieltäminen olisi ollut rikos Kanadan rikoslain (Criminal Code) kohdan 181 mukaan, mutta Kanadan korkein oikeus ennakkopäätöksellään (päätös nro 731:2-27:8:92) hylkäsi syytteen katsoen että kysymyksessä oleva rikoslain kohta on Kanadan perustuslain sananvapautta koskevia säännöksiä loukkaavana mitätön (tarkemmin kohta oli käsittelynalaisessa yksittäistapauksessa - ja koska kyse on ennakkopäätöksestä, myös muissa saman- tai vastaavanlaisissa tapauksissa - mitätön. Sen sijaan lainkohta voi tulla sovellettavaksi muunlaisissa tapauksissa)- Kanadan korkeimman oikeuden päätös on luettavissa osoitteessa
http://scc.lexum.umontreal.ca/en/1992/1 ... 2-731.html
Saksan valtiosääntötuomioistuin puolestaan päätyi päinvastaiseen lopputulokseen kuin mihin Kanadassa päädyttiin ratkaisussaan 13.4.1994. Päätös on julkaistu Saksan korkeimman oikeuden kokoelmassa BverfGE (nro 90, 241). Valtiosääntötuomioistuin katsoi että holokaustin kieltäminen ”nicht unter das Grundrecht der Meinungsfreiheit nach Artikel 5, Absatz 1 Grundgesetz falle” ja että ”Schon die Prüfung, ob Holocaustleugnung überhaupt als im Sinne der Meinungsfreiheit schutzwürdige Meinung in Betracht kommt, wird also negativ beantwortet.” Valtiosääntötuomioistuimen enemmistö (päätös syntyi äänestyksen jälkeen) katsoi siis ettei holokaustin kieltämisen kriminalisoiva laki ollut ristiriidassa Saksan perustuslain kanssa.
Holokaustin kieltäjiä (itse he kutsuvat itseään 'revisionisteiksi') näkyy usein pidettävän äärioikeistolaisina, joskus fasisteina tai neo-natseina, ja poikkeuksetta antisemitisteinä. Voimakkaimmat holokaustin kieltäjien vastustajat ovat israelilaisia aktivistijärjestöjä (esim. Simon Wiesentahl-järjestö, Jewish Defense League jne.). Motiivi holokaustin kieltämiselle olisi kansallissosialistisen Saksan kaunisteleminen. Tämä jossain määrin loogisesti ristiriitaiselta tuntuva näkemys (jos kerran omaa antisemitistiset näkemykset, joiden mukaan juutalaiset ovat pahasta, ei kait oli kaunistelevaa kieltää juutalaisten tuhoamisyritys, holokausti, vaan antisemitistin mielestä päinvastoin, sehän on ollut kiitettävä teko) mutta vaikuttaa kuitenkin pitävän paikkansa, että holokaustin kieltäjien motiivi on kansallissosialistien kaunisteleminen. Halutaan kiillottaa natsi-puolueiden julkisuuskuvaa eli vaikuttaa muiden käsitykseen, (omista ei ole niin väliksi), saada julkisuuskuva natseille myönteisemmäksi. Seuraavassa eräältä (Ruotsissa toimivalta) chattipalstalta poimittu lainaus:
Kuten havaitaan on sanoma tässä yhteydessä käsitellyiltä osin selvää: antisemitisti käsittää holokaustin kieltämisen mielekkäänä - omien tarkoitusperiensä kannalta.”Judar är as som snor allas pengar. Dom ljuger även om någon slags förintelse,vet inte vad det handlar om men alla har tattuerat sig på armen, oftast några siffror” eli suomeksi ”Juutalaiset on haaskoja, jotka kääntää kaikilta rahat. Ne valehtelee myös jostain holokaustista [sanatarkasti tuhosta - Ruotsissa käytetään sanaa ”Förintelse” puhuttaessa holokaustista] . Ei tiedä mistä siinä on kysymys mutta kaikki on tattuoineet [alkup. ”tattuera” pro ”tatuera”] käsivartensa useimmiten joitain numeroita”.
Holokaustin kieltäjiä on tietääkseni tuomioistuimissa tuomittu toistaiseksi ainakin kaksi, brittiläinen historiaan keskittynyt kirjailija David Irving (s.1938) ja saksalaiskanadalainen kirjailija Ernst Zündel (s. 1939), joista ensin mainittu tuomittiin 1.3.2006 itävaltalaisessa tuomioistuimessa Wienissä kolmen vuoden vankeusrangaistukseen ja viimeksi mainittu 15.2. tänä vuonna viiden vuoden vankeusrangaistukseen (maksimi- rangaistus) saksalaisessa Mannheimin alioikeudessa. Itävallan korkein oikeus pysytti joulukuussa 2006 Irvingin tuomion kun taas Zündel on varmastikin valittanut saamastaan tuomiosta. Lehdistössä julkaistujen tietojen mukaan Zündel tuomittiin ilmeisesti ns. Volksverhetzungia koskevan lain nojalla eli Saksan rikoslain kohtien 130:1 tai 130:2 nojalla, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan eikä holokaustin kieltämisestä (käsitteellisesti kysymyksessä on eri asia, vrt. jälj.).
Suomessa ei eikä muissa Pohjoismaissa holokaustin vähättelyä ole säädetty rangaistavaksi teoksi. Sen sijaan on meillä(kin) kiihottaminen kansanryhmää vastaan säädetty rangaistavaksi. Ongelmaksi ei tilanne muodostuisikaan, jos holokaustin kieltämistä voitaisiin aina pitää kiihottamisena kansanryhmää vastaan (vrt kuit. em. Zündel-tapaus). Kuitenkaan ei edes virkaintoisinkaan syyttäjä voi oikein Suomessa katsoa, että olisi kiihottamista kansanryhmää vastaan pelkästään esittää että "KL Auschwitz-II-leirillä Birkenaussa sijaitseva Krema I:nä tunnetussa rakennuksessa ei koskaan ole ollut ihmisten surmaamiseen soveltuvaa kaasukammiota". Siksi tarvitaan erityislainsäädäntöä, jotta olisi rangaistavaa esittää äskenmainittuja näkemyksiä Krema I:n käyttötarkoituksesta maailmanhistorian eri ajankohtina.
- Tutkimatta tarkemmin Zündel-tapauksen asiakirjoja on tapaus tässä suhteessa ongelmallinen: joko päätöksen taustalla on piiloon jäätettyjä seikkoja (seikkoja joihin päätös tosiasiassa nojautuu, mutta joita tuomioistuin ei ilmoita) tai lehdistön raportointi on ollut puutteellista, mutta raporttien mukaan näyttäisi todella katsotun, että kaasukammioiden historiallisuuden kiistäminen (siis loogisesti fysikaalista todellisuutta, olevaista, koskeva lause) olisi kiihottamista kansanryhmää vastaan. Yleensähän ei lainsäätäjä säädä, että fysikaalista totuutta koskevan näkemyksen esittäminen (eli että maailma on ollut tai ei ole ollut määrätynlainen tiettynä ajankohtana tai mitä määrättynä ajankohtana on tapahtunut) kuuluisi rangaistaviin tekoihin olkoonkin, että lause koskisi menneisyyttä. Tosin hakemattakin nousee mieleen kaksi tapausta, Giordano Brunon tuomio vuonna 1600 ja Galileo Galilein tuomio vuonna 1632 - näissä tapauksissa ei tosin ollut kysymyksessä menneisyydessä tapahtunutta koskevien virallisen kannan kanssa ristiriidassa olevien näkemyksen esittäminen vaan virallisen omanaikaisen ( ns. geosentrisen) kannan kanssa ristiriidassa olevan näkemyksen esittäminen ja korvaaminen heliosentrisellä maailmankäsityksellä.
Toinen tyypillinen holokaustin kieltäjien näkemys on, että väite, jonka mukaan kansallissosialistit surmasivat - eri tavoin - noin kuusi miljoonaa juutalaista holokaustin aikana on vahvasti liioiteltu. Kuvaava onkin, että Zündel-tapauksessa oli keskeisesti esillä pamfletti jonka otsikko oli ”Did Six Million Really Die?” Jos jokin historian tutkija päätyy laskelmissaan vaikkapa lukuun neljä miljoonaa lienee kysymyksessä Saksan EU-puheenjohtajamaana tekemän ehdotuksen mukaan tieto, joka on pidettävä salassa sen nyt ehdotetun normin mukaan joka kieltäisi holokaustin kiistämisen, tällaisen tiedon esittäminen kun olisi ”denying or grossly trivialising of crimes of genocide”. - Sitä, syyllistyikö Daily Telegraph-lehden artikkelissa mainittu kanadalainen YK:n rauhanturvajoukkojen komentaja kenraali MacKenzie holokaustin kieltämiseen arvellessaan että arvio 8000 surmatusta henkilöstä on ylimitoitettu, ei vielä voida tietää koska oikeuskäytäntöä siitä, kuinka monen henkilön on EU-maissa katsottava tulleen surmatuksi Srebrenica'n verilöylyssä ei ole.
Näkemykseni mukaan holokaustin kieltäminen ei kuulu maailmanpolitiikan olennaisiin kysymyksiin - eikä edes Eurooppa-politiikan ellei sen katsota tulleen olennaiseksi nyt tehdyn ehdotuksen johdosta. Itse asiassa luulen että holokaustin kieltäjät ovat pienehkö mutta äänekäs - ja tällä hetkellä ikääntyvä - joukkio joka on saanut oleellisesti enemmän huomiota kuin mitä se ansaitsee. Luulen, että holokaustin kieltäjien merkitys on korostunut yhtäältä niiden ylivertaisen voimakkaiden tunteiden vuoksi, jotka asiaan liitetään ja siihen liittyy ja toisaalta israelilaisten ääriaktivistien toiminnan seurauksena (joka puolestaan johtuu samastaa seikasta). Kun tätä joukkiota vastaan on toisessa vaakakupissa kansalaisten oikeus valtiovallan siihen puuttumatta esittää vapaasti näkemyksiään eli sananvapaus on mielestäni edellä mainitussa Saksan valtiosääntötuomioistuimen kannanotossa esitetty näkemys, jonka mukaan holokaustin kieltämisen rankaiseminen on tärkeämpää ja ensisijaista verrattuna sananvapauteen, hylättävä näkemys. Luettuani - tosin puutteelliset - oikeudenkäyntejä koskevia lehdistöselostuksia, olen niistä havainnut voimakkaan aggressiivisuuden, joka vaikuttaa suhteettomalta. Zündel-tapauksessa tuomittiin maksimirangaistus, joka on äärimmäisen poikkeuksellista tuomioistuinkäytännössä, jossa yleensä valtaosa rangaistuksista kasaantuu välille 1/4-osa - 1/3-osa rangaistuslatituudista. Itse asiassa maksimiin ei (eikä minimiin) päädytä milloinkaan logiikan ollessa, että aina on - ainakin teoriassa - olemassa jokin vielä törkeämpi (tai lievempi) tapaus. Olen päätellyt ettei ole sattuma että ne tuomioistuimet, joissa rangaistuksiin on tuomittu, sijaitsevat Euroopan niissä maissa, joissa kansallissosialistien kannatus oli aikoinaan vahvinta. Siten vaikutelma on että kysymyksessä on sama ilmiö joka nousi julkisuuteen kun profeetta Muhammedia koskevat pilapiirrokset julkaistiin. Oli loukattu ihmisille tärkeitä arvoja. Silloin länsimaat tosin eivät osoittaneet ymmärrystä loukatuille islaminuskoisille. Sanan- ja ilmaisunvapaus käsitettiin tärkeämmäksi.
Himmlerin puhe on mielenkiintoinen senkin vuoksi, että siinä samalla myös esitellään Natsi-Saksassa hänen puheensa myötä viralliseksi nousseen eufemismin ”ausrottung'ille”, sanan ”juutalaisevakuointi", "Judenevakuierung". Piti siis julkisesti käyttää sanaa juutalaisevakuointi eikä puhua juutalaisten hävittämisestä. Himmler lausuu puheessa: ”Judenevakuierung": die Ausrottung des jüdischen Volkes.