Humanistikoulutus ja työelämä

[Annastiina Mäkilä]

Olen humanistisen alan opiskelijana seurannut jo jonkin aikaa tätä keskustelua humanistin paikasta työelämässä. Minua kiinnostaisi kovasti muiden yliopistojen opiskelijoiden mielipide erityisesti seuraavanlaisista asioista, joita muun muassa Salla Luomanmäki Humanisti URA -tapahtumassa toi ilmi: "On tuhlausta, jos humanistin työllistyminen kilpistyy vaikkapa tietotekniikan, projektihallinnan tai johtamistaitojen puutteisiin. Humanistisia aineita opiskelevan kannattaa jo opiskeluaikana ottaa huomioon, että työnantajien mielestä näillä valmiuksilla on suuri merkitys työnsaannissa. Tärkeää on huomata, että sekä julkisen että yksityisen sektorin työnantajat edellyttävät työnhakijalta pitkälle samoja ominaisuuksia."

Ottaen huomioon kuinka köyhiä humanistiset tidekunnat lähes järestäin Suomessa ovat, niin kuinka näitä taitoja voi opiskella? Esimerkiksi projektihallintaa sekä johtamistaitoja voi ainakin Turussa opiskella vain Kauppakorkeakoulussa. Tällöin opiskelu edellyttää JOO-sopimuksen hyväksyntää kumpaisessakin yliopistossa, mikä taas rahan puutteen takia on laita vain osassa tapauksia. Tietotekniikan hallinta taas on tällä hetkellä humanistin oman harrastuneisuuden varassa. Muistaakseni yksi kurssi on tarjolla, mutta se tarjoaa vain hyvin perustietoja. Moni humanisti varmasti haluaisi käydä kaikki kurssit, jotka edistävät työnsaantia. Kysyisinkin muiden yliopistojen opiskelijoilta (tai keneltä tahansa, joka neuvoa osaa antaa), kuinka teillä näiden taitojen hankinta on mahdollistettu tai miten olette niitä omatoimisesti harjaannuttaneet?

[Jyrki Ilva]

Tietotekniikan hallinta taas on tällä hetkellä humanistin oman
harrastuneisuuden varassa. Muistaakseni yksi kurssi on tarjolla,
mutta se tarjoaa vain hyvin perustietoja. Moni humanisti varmasti
haluaisi käydä kaikki kurssit, jotka edistävät työnsaantia.
Kysyisinkin muiden yliopistojen opiskelijoilta (tai keneltä tahansa,
joka neuvoa osaa antaa), kuinka teillä näiden taitojen hankinta
on mahdollistettu tai miten olette niitä omatoimisesti
harjaannuttaneet?

Vuosina 2000-2004 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa
toimi opetusministeriön suoralla rahoituksella erityinen Työllistymis-
ja tietoteollisuushanke, joka pyöritti monenlaisen muun humanistien
itsetunnon ja osaamisen kehittämiseen tähdänneen toiminnan ohessa
myös varsin kunnianhimoista Digitaalinen viestintä -opintokokonai-
suutta, johon osallistui puolen vuoden jaksoissa parisenkymmentä
opiskelijaa kerrallaan. Ks. esim.

http://www.helsinki.fi/hum/tthanke/TT-h ... 0-2004.pdf

Projektirahoituksen loputtua taisi kuitenkin käydä tyypilliseen
tapaan niin, etteivät tiedekunnan omat rahat riittäneet toiminnan
jatkamiseen läheskään alkuperäisessä laajuudessa. Humanistisen
tiedekunnan sivuja selailemalla löysin kaikille yhteisen tvt-ajokort-
tikurssin lisäksi enää seuraavat pikakurssit:

http://www.helsinki.fi/hum/tvt/humit/

Varmasti ihan hyödyllisiä nuokin, mutta aika perusteisiin noiden
perusteella jää. Toisaalta jos kunnianhimoa riittää ja aihepiiri
todella kiinnostaa, on tietysti mahdollista ryhtyä suorittamaan tietojen-
käsittelytieteen opintoja sivuaineena (perus- ja aineopintojen
opinto-oikeus taitaa olla edelleen vapaa kaikille HY:n opiskelijoille).

[Annastiina Mäkilä]

Ainakin Turussa ovat tietojenkäsittelytieteen opinnot keskittyneet ohjelmointiin (kuten Java- ja C-kielten käyttöön). Ainoa konkreettisesti tietokoneohjelmia käyttämään opettava kurssi on aineopintovaiheessa oleva kuvankäsittelyyn keskittyvä kurssi.

[Jyrki Ilva]

Kannattaa tietysti miettiä millaisia tietoteknisiä valmiuksia
itselleen haluaa hankkia. Tietojenkäsittelytiedettä moititaan
usein liiasta teoreettisuudesta, ja on totta, ettei se varmasti
ole helpoin tai käytännöllisin väylä vaikkapa toimisto-ohjel-
mistojen käytön opetteluun.

Toisaalta syvällisempi ja laaja-alaisempi tietotekninen osaa-
minen ei välttämättä ole humanistillekaan huono sijoitus
tulevaa työuraa ajatellen. Esim. tietokantojen, metadata-
formaattien ja verkkojulkaisemisen tekniikoiden tuntemuk-
sella on yhä enemmän kysyntää myös museoiden, arkis-
tojen ja kirjastojen kaltaisissa perinteisissä humanistityö-
paikoissa.

[Jyrki Ilva]

Tutkijakoulutus ja työllistyminen

Kun nyt tähän humanistit ja työllistyminen -teemaan päästiin,
jatketaanpa vielä hieman. Viime perjantaina ilmestynyt Ylioppi-
laslehti sisältää laajan artikkelikokonaisuuden, joka jatkaa
viime aikoina käytyä keskustelua tutkijoiden sosiaalisesta
asemasta ja tutkijakoulutuksen houkuttelevuudesta:

http://www.ylioppilaslehti.fi/2007/03/3 ... kolomalle/

Yhdessä artikkeleista ("Tohtori pääsi pätkätöihin") haastatellaan
Helsingin yliopiston yhteiskuntahistorian laitokselta vuonna 2006
väitellyttä Katja Huumoa, joka toteaa mm. seuraavaa:

"Olisin halunnut tutkijaksi tai opettajaksi yliopistolle, mutta ajatus
kuoli nopeasti. Näin, kuinka valtava määrä tohtoreita taisteli
jokaisesta väitöksen jälkeisestä apurahanpätkästä verissä
päin. Virka olisi ollut tiedossa ehkä viidenkymmenen ikävuoden
kohdalla".

Tohtoreiden määrä on kasvanut nopeasti myös historian alalla,
mutta vakinaisten tai edes pitkäaikaisten tutkimus- ja opetus-
virkojen taas ei. Tuoreiden historian tohtoreiden kysyntä yliopisto-
maailman ulkopuolisilla työmarkkinoilla ei sekään päätä huimaa.
Vaikka historiantutkimus saattaa kaikessa kiehtovuudessaan
näyttäytyä jopa kutsumusalana, tohtoreidenkin täytyisi tietysti
tavalla tai toisella ansaita elantonsa ja pystyä rakentamaan omaa
elämäänsä myös pitkällä tähtäimellä.

Onko tilanne tosiaan niin masentava kuin mitä viimeaikainen
keskustelu antaa ymmärtää (edellä mainitun Ylioppilaslehden
jutun lisäksi ks. esim. Tutkijanura kriisissä -webloki ja
TATUSOTU-työryhmän webloki)? Kärsiikö historia-ala todella
tohtoritulvasta? Uskaltaako tutkijanuran valitsemista kohta
enää suositella kenellekään? Pitäisikö historian perustutkinto- ja
jatko-opintojen tarjota nykyistä enemmän valmiuksia muuallekin
kuin tutkijanuralle?

[Daidalos]

Toisaalta syvällisempi ja laaja-alaisempi tietotekninen osaa-
minen ei välttämättä ole humanistillekaan huono sijoitus
tulevaa työuraa ajatellen. Esim. tietokantojen, metadata-
formaattien ja verkkojulkaisemisen tekniikoiden tuntemuk-
sella on yhä enemmän kysyntää myös museoiden, arkis-
tojen ja kirjastojen kaltaisissa perinteisissä humanistityö-
paikoissa.

Kokemuksesta voin sanoa että näitä taitoja humanisti tarvitsee ehdottomasti tämän päivän työelämässä. Metatiedot, kuvailut, luetteloinnit, asianhallintajärjestelmät jne. Koulutuksessa tulisi kiinnittää huomiota enemmän näihin asioihin. Opiskeluaikana pitäisi jo työelämässä olevien humanistien vierailla opinahjoissa ja kertoa mitä "kentällä" vaaditaan.