Paasikivi Venäjästä

[Tapio Onnela]

Jouko Grönholm arvioi Turun Sanomissa juuri ilmestynyttä Anna Politkovskajan teosta Venäläinen päiväkirja (Like 2007.)

Kriittinen journalisti suomii ankarasti Venäjän uudistusten näennäisyyttä (TS 3.6.2007)
Grönholmille oli tullut mieleen Paasikivi:

”Politkovskajan ankarassa kriittisyydessä piilee samaa tinkimättömyyttä ja kaunistelemattomuutta.”

Paasikivi:
Venäläisten muuttumattomana politiikkana on saada, mitä he voivat, niin vähällä kuin mahdollista, ja sitten pyytää lisää. He eivät uhraa koskaan välittömiä etujaan tulevaisuuden päämäärien hyväksi. He eivät kiinnitä koskaan huomiota siihen, mitä on sanottu, vaan ainoastaan siihen, mitä on tehty. He pyrkivät saamaan korkean hinnan siitä, minkä ymmärtävät joutuvansa tekemään joka tapauksessa. He ovat immuuneja eettisille, humanitaarisille ja abstraktiin oikeuteen perustuville tekijöille ollen pelkästään käytännöllisten ja realististen näkökohtien vaikutettavissa.

Taitaa soveltua kohtuullisen hyvin myös nykypäivän Venäjään?

[korjaaja]

Myös tällainen Paasikivi tulee joskus mieleen:

12.5.48
Elias Erkko luonani.
Kun minä sanoin, että jos - teoreettisesti - ajattelee, että
sota syttyisi USA:n ja Venäjän välillä, niin minun mielestäni
meidän olisi oltava Venäjän puolella, vaikka luulisimme, että
Venäjä häviää.
Tähän Erkko vastasi olevansa samalla kannalla.
Refl. Tämä oli hauska kuulla.


9.1.51
Ministeri Caj Sundström.
Arvoisa Herra Ministeri, kiitos kirjasta "Venäläis-englantilaiset
suhteet Pietari I:n aikana".
Se mitä siinä sanotaan Venäjän tarpeesta päästä merelle, on
samaa, mitä me vanhasuomalaiset aina olemme ajatelleet.
Danielson-Kalmarin kanssa oli näistä asioista puhetta ja hän
siitä kirjoittikin routavuosien aikana. Minä sentähden aina olin
skeptillinen Baltian valtioiden itsenäisyydestä, josta herätin
tyytymättömyyttä tuttavien keskuudessa.
Mutta Suomen asema on erilainen. Siitä myös Danielson
kirjoituksessaan puhui. Siitä on olemassa juuri Pietari Suuren
oma todistus. Vuonna 1713, ryhtyessään Suomea miehittämään,
Pietari Suuri selitti tarkoituksensa seuraavasti: "Vaikka
Suomi ei ole meille ollenkaan tarpeellinen, meillä täytyy olla
käytettävissä joku alue luovutettavaksi rauhaa tehtäessä, ja
tämä maakunta on Ruotsin paras maa (la matria)." (P. Miljukov,
Historie de Russie I siv. 345-6).
Myös Aleksanteri I ryhtyi vastahakoisesti Suomen valloittamiseen.
Tämä kaikki pitää tietysti vieläkin paikkansa.
Näin minä katselen Suomen suhteita Venäjään.
Toivottaen onnellista uutta vuotta
Teidän
J.K.P.

[Klaus Lindgren]

Paasikivi:
Venäläisten muuttumattomana politiikkana on saada, mitä he voivat, niin vähällä kuin mahdollista, ja sitten pyytää lisää. He eivät uhraa koskaan välittömiä etujaan tulevaisuuden päämäärien hyväksi. He eivät kiinnitä koskaan huomiota siihen, mitä on sanottu, vaan ainoastaan siihen, mitä on tehty. He pyrkivät saamaan korkean hinnan siitä, minkä ymmärtävät joutuvansa tekemään joka tapauksessa. He ovat immuuneja eettisille, humanitaarisille ja abstraktiin oikeuteen perustuville tekijöille ollen pelkästään käytännöllisten ja realististen näkökohtien vaikutettavissa.

Taitaa soveltua kohtuullisen hyvin myös nykypäivän Venäjään?

Suurvalta on siis suurvalta. Samat lauseeet sopisivat kai aika hyvin mm. 1800-luvun Britanniaan tai nykypäivän Yhdysvaltoihin?

[Ciccio]

Pyrittiin saamaan haltuun maata, pyrittiin levittämään uskoa ja pyrittiin yhdistämään slaaveja.
Punaisten tsaarien aikakaudella päästiinkin hallitsemaan laajemmalle alueelle, kommunistista uskoa pyrittiin levittämään globaalistikin.
Venäjä oli imperialistinen supervalta.
Nykyisin Venäjän ainoa ystävä näyttäisi olevan öljy.

Miksiköhän ei voi olla Venäjä- ilmiötä, vain esim. Kiina- ilmiö ?
Kiina
on osannut yhden puolueen maana hyödyntää globalisaation tarjoamaa mahdollisuutta kytkeytyä maailmantalouteen.
Kiina on jatkuvasti kehittänyt talous- ja rahoitusmarkkinoita pyrkien vapaisiin markkinoihin, vaikka suunnitelmatalouden rippeitäkin on jäljellä.

Venäjä ja Kiina ovat historiallisesti keskusten valtakuntia,
Moskova ja Peking, muu maailma on säteittäin niiden ulkopuolella - siellä jossain reunoilla.

Max Jakobsonin tytär Linda Jakobsson on ollut Kiinassa opettajana ja tutkijana, 1988 alkaen Ulkopoliittisen Instituutin palveluksessa.
Kirjat mm.:
Mureneva muuri, vuosi kiinalaisena, 1988, isbn 951263256X
Miljoona totuutta, vuosikymmen Kiinassa, 1997, isbn 9512641976
http://www.global.finland.fi/public/def ... ntentlan=1

Kiinan demokratiakehityksestä ei juuri kirjoitella, Kiinan kanssa vain ollaan yhteistyössä monilla eri aloilla.
Venäjän demokratiakehitys ei ole omiaan rohkaisemaan investointeihin, eikä yhteistyöhön.
Venäjän kehitys näyttäisi olevan ennalta arvaamaton, onkohan
tuo Venäjän idea yhä edelleen tavoitteena ?

Veikko Palvo