Sanojen merkitys

[Klaus Lindgren]

Sanat "toveri" ja "neekeri" eivät toki ole poliittisesti neutraaleja, ja tuo esimerkki on varsin valaiseva. Ilmapiiri oli vasemmistolaisempi kuin nykyään, ja etenkin intellektuellit olivat paljon enemmän vasemmalla (siis keskimäärin) kuin nykyään. Mutta mitäs pahaa vasemmistolaisuudessa on? Taistolaisuus oli vain pieni osa vasemmistolaisuutta ja Neuvostoliiton myötäilyssä kunnostautuivat monet muutkin kuin vasemmistolaiset – niin, ja monet siellä vasemmalla myös kritisoivat Neuvostoliittoa.

[Jouko Heyno]

Sanat "toveri" ja "neekeri" eivät toki ole poliittisesti neutraaleja, ja tuo esimerkki on varsin valaiseva. Ilmapiiri oli vasemmistolaisempi kuin nykyään, ja etenkin intellektuellit olivat paljon enemmän vasemmalla (siis keskimäärin) kuin nykyään. Mutta mitäs pahaa vasemmistolaisuudessa on? Taistolaisuus oli vain pieni osa vasemmistolaisuutta ja Neuvostoliiton myötäilyssä kunnostautuivat monet muutkin kuin vasemmistolaiset – niin, ja monet siellä vasemmalla myös kritisoivat Neuvostoliittoa.

Sanat "toveri" ja "neekeri" toki ovat poliittisesti yhtä neutraaleja kuin vaikkapa "ihminen" tai "ja". Eikä kyse - historiantutkimuksen kannalta - ylipäätään ole siitä, mikä on "hyvä" tai "paha", "oikea" tai "väärä". Ne ovat asioita, jotka kuuluvat filosofian, oikeustieteen yms:n alueelle. Missä suhteessa neekerien omakielinen, itseään tarkoittava, nimitys "neekeri" olisi "epäneutraalimpi" kuin suomalaisten omakielinen, itseään tarkoittava, "suomalainen"? Se, että Yhdysvalloissa on sisäpoliittisia ongelmia eitarkoita, että jokin asia on universaali.

[Jouko Heyno]

Sanat "toveri" ja "neekeri" eivät toki ole poliittisesti neutraaleja, ja tuo esimerkki on varsin valaiseva. Ilmapiiri oli vasemmistolaisempi kuin nykyään, ja etenkin intellektuellit olivat paljon enemmän vasemmalla (siis keskimäärin) kuin nykyään. Mutta mitäs pahaa vasemmistolaisuudessa on? Taistolaisuus oli vain pieni osa vasemmistolaisuutta ja Neuvostoliiton myötäilyssä kunnostautuivat monet muutkin kuin vasemmistolaiset – niin, ja monet siellä vasemmalla myös kritisoivat Neuvostoliittoa.

Aivan, eivät nuo nimitykset ole poliittisesti neutraaleja minustakaan.

Minkälaisen poliittisen konnotaation siis annat termeille "neekeri", "suomalainen", "eurooppalainen", "ihminen", "toverikkunta" sekä "ja"? Vai onko politiikkaa vain se, mikä on yhdysvalloissa ongelma? Hyvän kuvan suomalaisen nykykeskustelun tilasta antaa meneillään olevan "Manne-tv" -sarjan ympärillä käyty keskustelu. Sarja on pääosin mustalaisten (en halua käyttää termiä "romani", joka on sanskriittia ja tarkoittaa "ali-ihmistä", ja on siis äärimmäisen loukkaava) tekemä.

Suomen Romanifoorumi (r.y.?) on pyytänyt sarjan hyllyttämistä. Ylen ohjelmapäällikkö toteaakin Romanifoorumin vaateen tuoneen esiin "valtaväeston rasismin". (HS 13.6.) Jos joky löytää ohjelmapäällikkö Harri Virtasen lausunnosta jotain järkeä, pyydän valaisemaan minullekin. Itse löydän siitä vain poliittista hämmentyneisyyttä, saamattomuutta ja asioiden "poliittisesti korrektia väärinymmärtämistä" yhdysvaltalaisen käytännön mukaisesti. USA:ssahan neekeri saa käyttää termiä "neekeri, eivät muut. Alkavatko siis KKK:n jäsenet rakastaa maan värillistä väestöä, jos vaihtavat termiksi vaikkapa "enkelit" tai "kullanmurut"? Enpä usko.

Sanat siis eivät itsessään nähdäkseni sisällä poliittisia konnotaatioita, vaanovat neutraaleja. Onhan merkittävä osa eri kansojen "omakielisiä" nimiä alkuaan naapurien antamia haukkumanimiä. Politiikan tuo mukaan konteksti ja tarkoitus.

[Emma-Liisa]

Sanat siis eivät itsessään nähdäkseni sisällä poliittisia konnotaatioita, vaanovat neutraaleja.

Paitsi ettei ole olemassa "sanoja itsessään", paitsi Platonin taivaassa. Jos esim. "vaimo", "rouva", "eukko", "akka", "emäntä", "esivalta" jne. merkitsivät samaa, miksi ei käytettäisi vain yhtä sanaa? Ja luonnollisesti eri murrealueilla ja eri äänensävyä käyttäen ko. sanat ovat ihan erilaisia.

[Emma-Liisa]

Suomen Romanifoorumi (r.y.?) on pyytänyt sarjan hyllyttämistä. Ylen ohjelmapäällikkö toteaakin Romanifoorumin vaateen tuoneen esiin "valtaväeston rasismin". (HS 13.6.) Jos joky löytää ohjelmapäällikkö Harri Virtasen lausunnosta jotain järkeä, pyydän valaisemaan minullekin. Itse löydän siitä vain poliittista hämmentyneisyyttä, saamattomuutta ja asioiden "poliittisesti korrektia väärinymmärtämistä" yhdysvaltalaisen käytännön mukaisesti.

Minusta lausunto osoittaa, että ohjelmapäällikkö on ammattidoton ja elää erillään suomalaisesta yhteiskunnasta, jos hän a) ei ole jo etukäteen tajunnut ko. reaktioita b) on pitänyt hyvänä ideana ohjelmaa, joka vain vahvistaa ennakkoluuloja

[Jouko Heyno]

Sanat siis eivät itsessään nähdäkseni sisällä poliittisia konnotaatioita, vaan ovat neutraaleja.

Paitsi ettei ole olemassa "sanoja itsessään", paitsi Platonin taivaassa. Jos esim. "vaimo", "rouva", "eukko", "akka", "emäntä", "esivalta" jne. merkitsivät samaa, miksi ei käytettäisi vain yhtä sanaa? Ja luonnollisesti eri murrealueilla ja eri äänensävyä käyttäen ko. sanat ovat ihan erilaisia.

"Sanat siis eivät itsessään nähdäkseni sisällä poliittisia konnotaatioita, vaan ovat neutraaleja. Onhan merkittävä osa eri kansojen "omakielisiä" nimiä alkuaan naapurien antamia haukkumanimiä. Politiikan tuo mukaan konteksti ja tarkoitus.

"No joo, kun olen Platoniakin lukenut, niin"taivaastahan" hän ei puhu. Mutta esimerkkisi on oiva - nehän eivät merkitse samaa. Mielenkiintoista onkin, että tylsimyksen tapaan jätit vastaamatta selkeään kysymykseen.

Muuten, "murre on..." Keskesitä onkin, mitä sanoit: äänensävyä käyttäen ko. sanat ovat ihan erilaisia, ihan niin kuin sanoin.

[Jouko Heyno]

Suomen Romanifoorumi (r.y.?) on pyytänyt sarjan hyllyttämistä. Ylen ohjelmapäällikkö toteaakin Romanifoorumin vaateen tuoneen esiin "valtaväeston rasismin". (HS 13.6.) Jos joky löytää ohjelmapäällikkö Harri Virtasen lausunnosta jotain järkeä, pyydän valaisemaan minullekin. Itse löydän siitä vain poliittista hämmentyneisyyttä, saamattomuutta ja asioiden "poliittisesti korrektia väärinymmärtämistä" yhdysvaltalaisen käytännön mukaisesti.

Minusta lausunto osoittaa, että ohjelmapäällikkö on ammattidoton ja elää erillään suomalaisesta yhteiskunnasta, jos hän a) ei ole jo etukäteen tajunnut ko. reaktioita b) on pitänyt hyvänä ideana ohjelmaa, joka vain vahvistaa ennakkoluuloja

Et ilmeiseti lukenut sen enempää kirjoitustani kuin hesarin juttuakaan niin kuin se oli kirjoitettu.

[Toni Selkala]

Keskustelu onkin saanut varsin mielenkiintoisen käänteen sanojen merkitysten suuntaan. On kiinnostavaa miten sanojen merkitystä pyritään ymmärtämään toisessa ajassa sekä toisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Se tuo välttämättä muassaan myös lukuisia tulkinnan ongelmia. Vaikken itse varsinaisesti voi sanoutua minkään koulukunnan kannattajaksi olen sitä mieltä, että sanat ovat kulttuurinsa tuotteita ja ne omaavat erilaisia konnotaatioita jokaiselle ryhmänsä jäsenelle. Tässä merkityksessä ryhmä tulee nähdä kielinpuhujia huomattavasti monisyisempänä jaotteluna erilaisiin sosio-ekonomisiin joukkoihin.

Mihail Bahtinin aikoinaan esittämä sanojen välinen "luokkataistelu" idea on tässä yhteydessä varsin kiinnostava, vaikkei nykyään ehkä voidakaan enää puhua käyttäen samaa tematiikkaa. Olisikin yleisemmin puhuttava marxilaisittain jatkuvasta konfliktista sanojen eri merkitysten välillä. Bahtin puhuu ns. kielen moniäänisyydestä, jota, yksi, hallitseva ryhmä pyrkii typistämään yksiäänisyydeksi. Tällä hän tarkoittaa, että sanojen monimerkityksellisyyttä koitetaan poistaa vastaamaan vain sitä/niitä merkityksiä joita ko. hallitseva luokka niille antaa. Puhuttaessa siis sanoista kuten "neekeri" edellä Jouko Heynon esimerkissä on nimenomaan kyse tästä kielen moniäänisyydestä: Yhdysvaltain tummaihoisten (ainakin mitä televisiosarjoja seuraamalla voi oppia) omassa sosiolektissä sanan merkityssisältö on toisenlainen kuin "hallitsevan" luokan sosiolektissä.

Mikäli asetetaan tulkitsija keskiöön sanojen merkitystä etsittäessä lähestytään jo hermeneutiikkaa. Tässä siten tulkitsija kantaa vastuun peilatessaan omaa maailmankatsomustaan suhteessa menneeseen (tai mikä jottei myös nykyiseen). Toveri-sanan käyttö lisääntyi voimakkaasti kommunistisen järjestelmän syntymän aikoihin 1900-luvun ensi vuosikymmeninä. Tämän lisääntyneen käytön taustalla on välttämättä nähtävä ideologian mukanaan tuoma varjo. Muistan lukeneeni jostain, että samalla tavoin puhuttelumuodot muuttuivat Ranskan vuoden 1789 vallankumouksen aikoihin. Kyse ei ole siis niinkään siitä, että kaikki kieliryhmät olisivat vain kokeneet sanan olevan mukava. Enemmänkin taustalla on nähtävä erilaisia pyrkimyksiä, joko miellyttää tai innostaa -- tai kavahtaa. Tästä syystä ei toveri-sanan kaltainen sana voi olla neutraali missään merkityksessään koska se toimii vastakohtana aikaisemmalle tavalle puhutella. Vaikka toveri-sanaa käytettäisiin neutraalisti tottumuksen vuoksi omaa se siitä huolimatta arvon.

Mikäli siis pyritään keskusteluun asiapohjalta siitä mitä sanat tarkoittavat meille tai niitä aikoinaan käyttäneille tulee ottaa huomioon nämä ja monet muut asiat. Sanat eivät ole yksiulotteisia, vaan ne omaavat aina sekä käyttäjänsä "päänsisäisen" että ulkopuolisen yhteisön niihen aikanaan antamat arvostukset.

[Emma-Liisa]

Paitsi ettei ole olemassa "sanoja itsessään", paitsi Platonin taivaassa. Jos esim. "vaimo", "rouva", "eukko", "akka", "emäntä", "esivalta" jne. merkitsivät samaa, miksi ei käytettäisi vain yhtä sanaa? Ja luonnollisesti eri murrealueilla ja eri äänensävyä käyttäen ko. sanat ovat ihan erilaisia.

"Sanat siis eivät itsessään nähdäkseni sisällä poliittisia konnotaatioita, vaan ovat neutraaleja. Onhan merkittävä osa eri kansojen "omakielisiä" nimiä alkuaan naapurien antamia haukkumanimiä. Politiikan tuo mukaan konteksti ja tarkoitus.

"No joo, kun olen Platoniakin lukenut, niin"taivaastahan" hän ei puhu. Mutta esimerkkisi on oiva - nehän eivät merkitse samaa. Mielenkiintoista onkin, että tylsimyksen tapaan jätit vastaamatta selkeään kysymykseen.

Muuten, "murre on..." Keskesitä onkin, mitä sanoit: äänensävyä käyttäen ko. sanat ovat ihan erilaisia, ihan niin kuin sanoin.

Aina äänensävy ei kerro vaan eri murrealueelta tai sosiaaliluokasta tuleva saattaa olla ihan ulalla sanojen merkityksestä. Esim. Kalle Päätalon tamperelainen vaimo luuli Kallen taivalkoskelaisten vanhempien riitelevän.

[Emma-Liisa]

Tästä syystä ei toveri-sanan kaltainen sana voi olla neutraali missään merkityksessään koska se toimii vastakohtana aikaisemmalle tavalle puhutella. Vaikka toveri-sanaa käytettäisiin neutraalisti tottumuksen vuoksi omaa se siitä huolimatta arvon.

Entäpä käsitteet "luokkatoveri" (koulussa), "työtoveri", "toverikunta" (myöh. teinikunta)?

Nykysuomen sanakirja (3. p. 1970) antaa myös sanasta "toverillinen" esimerkit: reilu ja toverillinen tyttö, toverillinen kädenpuristus, toverillinen kädenpuristus tai seurustelu, oppilaan ja opettajan toverillinen suhde, kohdella alaisiaan toverillisesti.

[Emma-Liisa]

Mihail Bahtinin aikoinaan esittämä sanojen välinen "luokkataistelu" idea on tässä yhteydessä varsin kiinnostava, vaikkei nykyään ehkä voidakaan enää puhua käyttäen samaa tematiikkaa. Olisikin yleisemmin puhuttava marxilaisittain jatkuvasta konfliktista sanojen eri merkitysten välillä. Bahtin puhuu ns. kielen moniäänisyydestä, jota, yksi, hallitseva ryhmä pyrkii typistämään yksiäänisyydeksi. Tällä hän tarkoittaa, että sanojen monimerkityksellisyyttä koitetaan poistaa vastaamaan vain sitä/niitä merkityksiä joita ko. hallitseva luokka niille antaa. Puhuttaessa siis sanoista kuten "neekeri" edellä Jouko Heynon esimerkissä on nimenomaan kyse tästä kielen moniäänisyydestä: Yhdysvaltain tummaihoisten (ainakin mitä televisiosarjoja seuraamalla voi oppia) omassa sosiolektissä sanan merkityssisältö on toisenlainen kuin "hallitsevan" luokan sosiolektissä.

Vaikka tässä on ideaa, eikö puhe "hallitsevasta luokasta" ole liian kapeaa? Ovathan vähemmistötkin onnistuneet saamaan oman terminsä yleiseksi (romani mustalaisen sijaan) vaikka eivät ole suinkaan muuttuneet hallitsevaksi luokaksi.

Sitä paitsi normaali ihminen, olipa asema mikä tahansa, yleensä osaa käyttää eri sanoja eri yhteydessä ja nimenomaan haluaa näin tehdä.

[Toni Selkala]

Entäpä käsitteet "luokkatoveri" (koulussa), "työtoveri", "toverikunta" (myöh. teinikunta)?

Vertauksessa on unohtunut se tosiasia, että sanat ovat enemmän kuin osiensa summa. Toveri-sana esiintyy monessa yhteydessä ja siitä on helppo johtaa lisääkin vastaavia sanoja, joko adjektiivijohdoksia tai erilaisia yhdyssanoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat sama asia kuin sana toveri tai että ne jakaisivat saman tai samat konnotaatiot. Mutta yleisesti kai esiinkin tuomistasi sanoista voitaisiin sanoa, että monessa yhteydessä toveri sanan näissäkin on korvannut nykyään "kaveri" sana. Puhutaan luokkakavereista tai työkavereista aiemman toveriuden sijaan. Ainoastaan adjektiivimuoto toverillinen ei ole korvaantunut kaverillinen muodolla, mutta varmaan toverillisenkin kohdalla nykyään useammin kuullaan nimenomaan sen synonyymit ystävällinen tai eräissä tapauksissa kohtelias. Ehkä tämäkin osoittaa, että toveri-sana on joutunut "paitsioon". Mikä tähän syynä lieneekin, mennyt arvolataus vai vain yksinkertaisesti kielen muutos olisikin mielenkiintoinen tutkimuksen kohde.

Vaikka tässä on ideaa, eikö puhe "hallitsevasta luokasta" ole liian kapeaa? Ovathan vähemmistötkin onnistuneet saamaan oman terminsä yleiseksi (romani mustalaisen sijaan) vaikka eivät ole suinkaan muuttuneet hallitsevaksi luokaksi.

Toinkin esiin tosiasian, että Bahtinin käyttämä tematiikka on aikansa elänyttä, mutta sen sisältämä idea on mielestäni käypä vielä tänäkin päivänä; on kyse konfliktista, erilaisten sanojen kelpoisuudesta tai hyväksyttävyydestä yhteiskunnassa. Kyseessä saattaa olla myös moniarvoisen ja -kulttuurisen yhteiskunnan korrektiudesta vähemmistöjään kohtaan. Halutaan ehkä tyynnytellä vähemmistöä. Voisinkin kuvitella hallitsevan luokan (Suomessa tällainen voisi koostua keski-ikäisistä vaaleaihoisista, sinisilmäisistä, keski- tai korkeakoulutetuista miehistä) käyttävän sanoja politiikan toteuttamiseen ja siten pyrkivän kaventamaan kielensisäistä moniäänisyyttä. Ja edelleenkin on selvää, että monet käyttävät mustalainen sanaa arkikeskusteluissaan vaikkei sitä ehkä mielipidesivulle uskalletakkaan kirjoittaa.

Sitä paitsi normaali ihminen, olipa asema mikä tahansa, yleensä osaa käyttää eri sanoja eri yhteydessä ja nimenomaan haluaa näin tehdä.

Tässä on kyse ns. kielen rekisterien ymmärtämisestä. Vaikka useasti ymmärrämmekin oman kielialueemme useimpia rekistereitä olemme varmasti itse kukin joutuneet tilanteeseen jossa keskustelu tuntuu vieraalta, vaikka käytetyt sanat ovatkin tuttuja. Jokainen käyttää arkisesti päivittäinkin jo useita rekistereitä. Tällaisiä saattavat olla vaikkapa ystäville puhuminen, kollegoille (tai työtovereille) puhuminen, pomolle puhuminen, vanhemmille puhuminen, lapsille puhuminen jne. Eri sanojen ja rekisterien käyttäminen eri yhteyksissä ei sekään ole aivan niin helppoa kuin päältä katsoen näyttäisi. Ensimmäisissä sosiolingvistissä tutkimuksissa Harlemissa ja Martha's Vineyardissa Willam Labov jo havaitsi ongelman joka on varmaankin jokaiselle kyselytutkimusta tehneelle tuttu: haastateltavat pyrkivät miellyttämään haastattelijaa. Labovin tapauksessa tämä johti korrektin asiakielen puhumiseen oman, persoonallisen sosiolektin kustannuksella. Haastateltavat siis kuvittelivat oikean rekisterin olevan jostain syystä nimenomaan ns. asiarekisteri.

[Jouko Heyno]

Äärimmäisen mielenkiintoista on, että huolimatta siitä, että esitin selkeitä ja yksiselitteisiä kysymyksiä, kukaan ei niihin vastannut. Tuloksena oli sen sijaan puolivillaisia viittauksia "filosofeihin". Eikö keisarilla olekaan vaatteita?

[Toni Selkala]

Minkälaisen poliittisen konnotaation siis annat termeille "neekeri", "suomalainen", "eurooppalainen", "ihminen", "toverikkunta" sekä "ja"? Vai onko politiikkaa vain se, mikä on yhdysvalloissa ongelma?
[--]
Missä suhteessa neekerien omakielinen, itseään tarkoittava, nimitys "neekeri" olisi "epäneutraalimpi" kuin suomalaisten omakielinen, itseään tarkoittava, "suomalainen"? Se, että Yhdysvalloissa on sisäpoliittisia ongelmia eitarkoita, että jokin asia on universaali.
[--]
Sanat siis eivät itsessään nähdäkseni sisällä poliittisia konnotaatioita, vaanovat neutraaleja. Onhan merkittävä osa eri kansojen "omakielisiä" nimiä alkuaan naapurien antamia haukkumanimiä. Politiikan tuo mukaan konteksti ja tarkoitus.
[--]
Äärimmäisen mielenkiintoista on, että huolimatta siitä, että esitin selkeitä ja yksiselitteisiä kysymyksiä, kukaan ei niihin vastannut. Tuloksena oli sen sijaan puolivillaisia viittauksia "filosofeihin". Eikö keisarilla olekaan vaatteita?

Niin, näihin kysymyksiin ainakin pyrin omalta osaltani vastaamaan sekä niihin uusiin argumentteihin, joita Emma-Liisa toi esiin vastauksissaan. En missään vaiheessa pyrkinytkään vastaamaan kaikkiin esittämiisi kysymyksiin vaan pyrin oikaisemaan osittain liian yksinkertaistavia näkemykisiä kielen ja sanojen luonteesta. Mikäli vastaukseni luonne oli puolivillainen tai "filosofinen", pahoitteluni.

Esille tullut toveri-sana (samoin voitaisiin puhua mistä tahansa sanasta) antaa oivan esimerkin siitä miten oleellista kaikelle keskustelulle on tehdä analyysiä myös käytetystä kielestä. Monesti sanat ja tavat puhua menneisyydessä, vaikka kuinkakin läheisestä, ovat saattaneet muuttua. Niiden semanttinen kenttä on voinut laajentua tai supistua. Tämän havaitseminen on oleellista, jotta voidaan ymmärtää aikanaan käytyä keskustelua siinä merkitysessä missä se on alun perin ollut tarkoituskin ymmärtää. Voitaisiinkin monesti kysyä voivatko sanatkin saavuttaa paradigman aseman kuhnilaisessa merkityksessä? Omasta mielestäni voivat ja siten niiden läpivalaiseminen ennen käyttöä on ensiarvoisen tärkeää.

Ottaakseni vielä viimeiseksi kantaa esittämääsi arvosteluun keskustelun yhdysvaltalaistumisesta, voisin todeta asian olevan aavistuksen monimutkaisempi. Suomessahan päinvastoin ollaan viime aikoina oltu huolestuneita kasvavasta anti-amerikkalaisuudesta, jota esiintyykin varsin laajasti myös akateemisissa piireissä. Monesti koko asenteen takana on yksinkertaistettu ja mustavalkoinen kuva suuresta yhteiskunnasta. Tämän kuvan perustana käytetään vaikkapa maan nykyisen presidentin toimia tai television ja muun median levittämää "kuriositeettigalleriaa". Keskustelun polarisoiminen juupas-eipäs-tasolle harvoin tuottaa todellisia vastauksia. On siis tarpeetonta kutsua suomalaista tai eurooppalaista keskustelua yhdysvaltaloituneeksi. Olisi todenmukaisempaa ja tarkoituksenmukaisempaa puhua niistä moninaisista vaikutteista joita jatkuvasti globalisoituvassa maailmassa jokainen yhteiskunta antaa toiselle tai toisille. Yhdysvaltalaisen median näkyvyys sekä poliittinen painoarvo vain tuovat esiin selkeämmin nämä vaikutteet. Niin, ja miksi yhdysvaltalainen vaikutus olisi jollain tavoin huonompaa itseisarvoisesti kuin ranskalainen, ruotsalainen, espanjalainen, venäläinen tai kiinalainen? Kutsukaamme siis paikalle Hannah Arendtin henki, istukaamme pitkän pöydän ääreen ja hakekaamme kommunikaatiosta ratkaisua.

[Jouko Heyno]

Minkälaisen poliittisen konnotaation siis annat termeille "neekeri", "suomalainen", "eurooppalainen", "ihminen", "toverikkunta" sekä "ja"? Vai onko politiikkaa vain se, mikä on yhdysvalloissa ongelma?
[--]
Missä suhteessa neekerien omakielinen, itseään tarkoittava, nimitys "neekeri" olisi "epäneutraalimpi" kuin suomalaisten omakielinen, itseään tarkoittava, "suomalainen"? Se, että Yhdysvalloissa on sisäpoliittisia ongelmia eitarkoita, että jokin asia on universaali.
[--]
Sanat siis eivät itsessään nähdäkseni sisällä poliittisia konnotaatioita, vaanovat neutraaleja. Onhan merkittävä osa eri kansojen "omakielisiä" nimiä alkuaan naapurien antamia haukkumanimiä. Politiikan tuo mukaan konteksti ja tarkoitus.
[--]
Äärimmäisen mielenkiintoista on, että huolimatta siitä, että esitin selkeitä ja yksiselitteisiä kysymyksiä, kukaan ei niihin vastannut. Tuloksena oli sen sijaan puolivillaisia viittauksia "filosofeihin". Eikö keisarilla olekaan vaatteita?

Niin, näihin kysymyksiin ainakin pyrin omalta osaltani vastaamaan sekä niihin uusiin argumentteihin, joita Emma-Liisa toi esiin vastauksissaan. En missään vaiheessa pyrkinytkään vastaamaan kaikkiin esittämiisi kysymyksiin vaan pyrin oikaisemaan osittain liian yksinkertaistavia näkemykisiä kielen ja sanojen luonteesta. Mikäli vastaukseni luonne oli puolivillainen tai "filosofinen", pahoitteluni.

Esille tullut toveri-sana (samoin voitaisiin puhua mistä tahansa sanasta) antaa oivan esimerkin siitä miten oleellista kaikelle keskustelulle on tehdä analyysiä myös käytetystä kielestä. Monesti sanat ja tavat puhua menneisyydessä, vaikka kuinkakin läheisestä, ovat saattaneet muuttua. Niiden semanttinen kenttä on voinut laajentua tai supistua. Tämän havaitseminen on oleellista, jotta voidaan ymmärtää aikanaan käytyä keskustelua siinä merkitysessä missä se on alun perin ollut tarkoituskin ymmärtää. Voitaisiinkin monesti kysyä voivatko sanatkin saavuttaa paradigman aseman kuhnilaisessa merkityksessä? Omasta mielestäni voivat ja siten niiden läpivalaiseminen ennen käyttöä on ensiarvoisen tärkeää.

Ottaakseni vielä viimeiseksi kantaa esittämääsi arvosteluun keskustelun yhdysvaltalaistumisesta, voisin todeta asian olevan aavistuksen monimutkaisempi. Suomessahan päinvastoin ollaan viime aikoina oltu huolestuneita kasvavasta anti-amerikkalaisuudesta, jota esiintyykin varsin laajasti myös akateemisissa piireissä. Monesti koko asenteen takana on yksinkertaistettu ja mustavalkoinen kuva suuresta yhteiskunnasta. Tämän kuvan perustana käytetään vaikkapa maan nykyisen presidentin toimia tai television ja muun median levittämää "kuriositeettigalleriaa". Keskustelun polarisoiminen juupas-eipäs-tasolle harvoin tuottaa todellisia vastauksia. On siis tarpeetonta kutsua suomalaista tai eurooppalaista keskustelua yhdysvaltaloituneeksi. Olisi todenmukaisempaa ja tarkoituksenmukaisempaa puhua niistä moninaisista vaikutteista joita jatkuvasti globalisoituvassa maailmassa jokainen yhteiskunta antaa toiselle tai toisille. Yhdysvaltalaisen median näkyvyys sekä poliittinen painoarvo vain tuovat esiin selkeämmin nämä vaikutteet. Niin, ja miksi yhdysvaltalainen vaikutus olisi jollain tavoin huonompaa itseisarvoisesti kuin ranskalainen, ruotsalainen, espanjalainen, venäläinen tai kiinalainen? Kutsukaamme siis paikalle Hannah Arendtin henki, istukaamme pitkän pöydän ääreen ja hakekaamme kommunikaatiosta ratkaisua.

1) En missään vaiheessa ole väittänyt keskustelua "yhdysvaltalaistuneeksi". Joka tällaista esittää, osoittakoon asiansa. 2) Yhtysvaltalainen media kait tuo esiin lähinnä yhdysvaltalaisia vaikutteita. En arvottanut sitä, vaan totesin, että jos jokin asia on Yhdysvalloissa poliittinen ongelma, se ei tarkoita (eikä sen pidä tarkoittaa) että ongelma olisi globaali. Jos "Neekeri" on USA:ssa ei-PC, sen ei tule tarkoittaa, että tuo neekerien omakielinen nimitys olisi tai sen tulisi olla Suomessa ei-PC. 3) Pitkästä kommentistasi huolimatta/johtuen voin vain todeta: "Äärimmäisen mielenkiintoista on, että huolimatta siitä, että esitin selkeitä ja yksiselitteisiä kysymyksiä, kukaan ei niihin [vieläkään] vastannut. Tuloksena oli sen sijaan puolivillaisia viittauksia "filosofeihin". Eikö keisarilla olekaan vaatteita?