-
J. Vaittinen
- Viestit: 36
- Liittynyt: 23.11.05 09:08
Lähteistä
Luvut tsekkasin teoksesta Insight on the Middle East War by the Insight Team of the Sunday Times (1974) ISBN 0 233 96567 X. Aikoinanni luin myös muutamia artikkeleja Armor, Panssari ja RSI Journal -lehdistä, jotka MUISTAAKSENI tukivat tuon kirjan luomaa käsitystä Yom Kippur sodasta. Myöhemmin on varmasti julkaistu parempia teoksia, mutta en niitä tunne. Tuo Trilisserin mainitsema teos saattaa hyvinkin olla hyvä lähde.
Libanonin lähde sitten?
Kiitos teille. Pidättekö te Libanonin sodan kohdalla luotettavana tämän takana olevaa Trevor Dupuy -lähettäni?
http://www.helsinki.fi/~pjojala/3152BKirkkojaMe.html
Vakituisesta palveluksesta eronnut Yhdysvaltain armeijan eversti Trevor Dupuy teki laajan analyysin Libanonin uutisoinnista. Tuolloin Dupuy toimi New Yorkissa sijainneen "Historical Evaluation and Research Organization":in presidenttinä ja toimituspäällikkönä. Pitkässä artikkelissaan Behind the Lies in Lebanon Dupuy oli hyvin kriittinen tiedotusvälineille. Hänen organisaationsa lähetti raportista kopioita 3500:lle Amerikan sanomalehdelle, ilman että mikään näistä olisi valittanut epäreilusta kritiikistä.
Dupuy oli kirjoittanut yli 80 kirjaa sotilasaiheista, ja Libanonin tapaus ilmestyi vuonna 1986 nimellä Flawed Victory: The Arab-Israeli conflict and the 1982 war in Lebanon. Siinä missä Beirutin kiivaimmissa pommituksissa PLO:ta mukaellen 44 000 pommin tai kranaatin "mattopommituksista" ja 700 tuhoutuneesta talosta PLO:n vesillelaskemana puhuttiin, laski tämä kokenut sotakirjeenvaihtaja alle 200 painoltaan 200-500 kilon pommia. Ja Dupuy ei ole mikään Israelin ystävä.
Libanonissa oli jatkunut siis jo pitkään sisällissota ja kostoiskujen kierre. Samoina aikoina (1982) Israelin vastaisiin taisteluihin osallistuneessa Syyriassa teloitettiin yhdessä iskussa 20 000 omaa kansalaista, siis 10-20-kertainen määrä Sabran ja Shatillan leireihin verraten. Haman tapauksessa olisi uutisarvoakin, koska siitä vain aniharva Suomessa on kuullut. Vaikka suomalaisille muistutettaisiinkin vain Sabran ja Shatilan joukkomurhista, niin vähintä olisi, ettei sen varsinaistakin toimittamista pantaisi Israelin syyksi. Etenkin kun populismilla on ollut tapana tehdä juutalaisista syntipukkeja läpi historian.
Israel teki Libanonissa nähdäkseni saman virheen, johon se syyllistyy intifadoissa: se ei perusmentaliteetiltaan enää luota ulkopuolisiin - ja tämä pätee myös toimittajiin. Verrattuna Falklandin sodan tai Grenadan invaasion aikaiseen miltei täydelliseen uutispimentoon, on Israel kuitenkin suoriutunut suhteellisen puhtain paperein journalistien suhteen kansannousun propaganda-arvon huomioon ottaen.
Libanonin kohdalla toimittajien vähäinenkin estäminen oli erityisen huono ratkaisu, koska toiset kirjeenvaihtajista eivät erottaneet vuosien 1975-1976 raunioita vuoden 1982 Israelin operaation aikaansaannoksista. Eritoten Tyyron, Siidonin ja Damourin kaupungit olivat vahingoittuneet pahoin jo aiemmin PLO:n ym. kahakoissa.
Kun nykyään viitataan Israelin Libanonin operaatioon, eivät ainakaan 30-vuotiaat ikätoverini yleensä muista tätä edeltänyttä seitsemättä vuotta jatkunutta kristittyjen ja muslimien paljon verisempää sisällissotaa, Israelin pohjoisosiin tehtyjä sissihyökkäyksiä, tai ylipäänsä sitä että yhä sotaisemmaksi käynyt PLO tuli ensin Jordaniankin poisajamaksi.
Strategisesti Israelin nopea iskusarja Libanonissa osoittautui toimivaksi myöhempiin länsimaisten joukkojen vakauttamisyrityksiin nähden. Jopa Merijalkaväki, Muukalaislegioona ja erilaiset laskuvarjoukot joutuivat jättämään Libanonin, koska nämä eivät soveltuneet staattiseen rooliin etenkään itsemurhaiskuja vastaan. Esimerkiksi 23.10.1983 menehtyi 241 Yhdysvaltain merijalkaväen sotilasta yhdessä itsemurhaiskussa ja 58 Ranskan laskuvarjojääkäriä toisessa. 4.11. isku tappoi 60 rajavartijaa, joista alle puolet israelilaisia.
http://www.helsinki.fi/~pjojala/3152BKirkkojaMe.html
Vakituisesta palveluksesta eronnut Yhdysvaltain armeijan eversti Trevor Dupuy teki laajan analyysin Libanonin uutisoinnista. Tuolloin Dupuy toimi New Yorkissa sijainneen "Historical Evaluation and Research Organization":in presidenttinä ja toimituspäällikkönä. Pitkässä artikkelissaan Behind the Lies in Lebanon Dupuy oli hyvin kriittinen tiedotusvälineille. Hänen organisaationsa lähetti raportista kopioita 3500:lle Amerikan sanomalehdelle, ilman että mikään näistä olisi valittanut epäreilusta kritiikistä.
Dupuy oli kirjoittanut yli 80 kirjaa sotilasaiheista, ja Libanonin tapaus ilmestyi vuonna 1986 nimellä Flawed Victory: The Arab-Israeli conflict and the 1982 war in Lebanon. Siinä missä Beirutin kiivaimmissa pommituksissa PLO:ta mukaellen 44 000 pommin tai kranaatin "mattopommituksista" ja 700 tuhoutuneesta talosta PLO:n vesillelaskemana puhuttiin, laski tämä kokenut sotakirjeenvaihtaja alle 200 painoltaan 200-500 kilon pommia. Ja Dupuy ei ole mikään Israelin ystävä.
Libanonissa oli jatkunut siis jo pitkään sisällissota ja kostoiskujen kierre. Samoina aikoina (1982) Israelin vastaisiin taisteluihin osallistuneessa Syyriassa teloitettiin yhdessä iskussa 20 000 omaa kansalaista, siis 10-20-kertainen määrä Sabran ja Shatillan leireihin verraten. Haman tapauksessa olisi uutisarvoakin, koska siitä vain aniharva Suomessa on kuullut. Vaikka suomalaisille muistutettaisiinkin vain Sabran ja Shatilan joukkomurhista, niin vähintä olisi, ettei sen varsinaistakin toimittamista pantaisi Israelin syyksi. Etenkin kun populismilla on ollut tapana tehdä juutalaisista syntipukkeja läpi historian.
Israel teki Libanonissa nähdäkseni saman virheen, johon se syyllistyy intifadoissa: se ei perusmentaliteetiltaan enää luota ulkopuolisiin - ja tämä pätee myös toimittajiin. Verrattuna Falklandin sodan tai Grenadan invaasion aikaiseen miltei täydelliseen uutispimentoon, on Israel kuitenkin suoriutunut suhteellisen puhtain paperein journalistien suhteen kansannousun propaganda-arvon huomioon ottaen.
Libanonin kohdalla toimittajien vähäinenkin estäminen oli erityisen huono ratkaisu, koska toiset kirjeenvaihtajista eivät erottaneet vuosien 1975-1976 raunioita vuoden 1982 Israelin operaation aikaansaannoksista. Eritoten Tyyron, Siidonin ja Damourin kaupungit olivat vahingoittuneet pahoin jo aiemmin PLO:n ym. kahakoissa.
Kun nykyään viitataan Israelin Libanonin operaatioon, eivät ainakaan 30-vuotiaat ikätoverini yleensä muista tätä edeltänyttä seitsemättä vuotta jatkunutta kristittyjen ja muslimien paljon verisempää sisällissotaa, Israelin pohjoisosiin tehtyjä sissihyökkäyksiä, tai ylipäänsä sitä että yhä sotaisemmaksi käynyt PLO tuli ensin Jordaniankin poisajamaksi.
Strategisesti Israelin nopea iskusarja Libanonissa osoittautui toimivaksi myöhempiin länsimaisten joukkojen vakauttamisyrityksiin nähden. Jopa Merijalkaväki, Muukalaislegioona ja erilaiset laskuvarjoukot joutuivat jättämään Libanonin, koska nämä eivät soveltuneet staattiseen rooliin etenkään itsemurhaiskuja vastaan. Esimerkiksi 23.10.1983 menehtyi 241 Yhdysvaltain merijalkaväen sotilasta yhdessä itsemurhaiskussa ja 58 Ranskan laskuvarjojääkäriä toisessa. 4.11. isku tappoi 60 rajavartijaa, joista alle puolet israelilaisia.
Kiitos tästä. Et sattuisi muistamaan viitettä vielä? Ei pakko.Trilisser kirjoitti:Trevor Dupuy on pätevä kirjoittaja, joka on monen hampaissa sen takia, että hän on sanonut suoraan saksalaisten olleen parempia taistelijoita kuin jenkkien (2. ms:ssa).
Pappani oli väkivaltaisen tiedustelun parissa Lapin Sodassa ja antoi meille lapsenlapsille joukkueenjohtajansa kapt. Valkosen ottamia valokuvia aivan viimeisistä partioista kolem valtion rajapyykille:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Lapin_s ... okuvia.htm
Suomalaisia oli Kilpisjärvellä "lasten ristiretkellä" 600 miestä, saksalaisia 20.vuoristoarmeija: 2 divisioonaa eli 20-30 tuhatta miestä. Stalin oli ensin määrännyt koko Suomen itärintaman kotiin - ja uhkasi sitten ristiriitaisesti miehityksellä ellei Lapissa taistella. Saksalaisten koko arsenaali oli keskitetty kapealle linjalle ja Josif ”Teräs” Stalin vaati että ruumiita täytyy tulla. Kyseinen saksalaisten armeija oli pisimpään kaukana Berliinistä täysillä taistellut yksikkö sodan lopulla. He teloittivat omiansa mm. syystä, etteivät kantaneet vartioon mennessään halkoja vaaran kupeeseen vartiopaikkaan. Jos suomalainen tiedustelija jäi kiinni, ei hänestä sen koommin kuullut.
Kiitos tästä.
Mutta mennäkseni alkuperäiseen aiheeseen: KUKA HYÖTYI HITLERISTÄ? Bushin suku? Wallenbergit?
Olisiko Hitlerin valtaannousu, hänen vallakahvassa roikkumisensa ja vuosia kestänyt valloitussotansa ollut mahdollista ilman vahvaa ulkopuolista tukea?
Jos ei, niin ketkä TEIDÄN MIELESTÄNNE olivat Hitlerin tukijoita, kuinka hän rahoitti tuhoisan hallituskautensa?
Raha ei tunne rajoja. Tänään ylikansallisten konsernien uhka on edellistäkin selvemmin nationalismia suurempi totalituuri ja uhka.
Mutta mennäkseni alkuperäiseen aiheeseen: KUKA HYÖTYI HITLERISTÄ? Bushin suku? Wallenbergit?
Olisiko Hitlerin valtaannousu, hänen vallakahvassa roikkumisensa ja vuosia kestänyt valloitussotansa ollut mahdollista ilman vahvaa ulkopuolista tukea?
Jos ei, niin ketkä TEIDÄN MIELESTÄNNE olivat Hitlerin tukijoita, kuinka hän rahoitti tuhoisan hallituskautensa?
Raha ei tunne rajoja. Tänään ylikansallisten konsernien uhka on edellistäkin selvemmin nationalismia suurempi totalituuri ja uhka.
Jom Kippur -sodasta vielä. Kyse on siis juutalaisen kalenterin pyhimmästä juhlasta, surujuhlasta jolloin yksikään lentokone ei maassa lennä tai yksikään bussi liiku.
Kylään tuli Egyptistä 800 000 miestä, 2000 hyökkäysvaunua, 500 lentokonetta, 150 ilmatorjuntaohjuspatteria. Syyrialla oli 1400 hyökkäysvaunua. Pyysin konsultointia iäkkäältä israelinjuutalaiselta lääkintäupseerilta, joka näki päinvastoin sodan suurimpana tappiona Israelille tuhot jotka aiheuttivat hyökkäävien armeijoiden PST-laitteet. Eli siis toisin päin kuin mitä puhuin.
Kylään tuli Egyptistä 800 000 miestä, 2000 hyökkäysvaunua, 500 lentokonetta, 150 ilmatorjuntaohjuspatteria. Syyrialla oli 1400 hyökkäysvaunua. Pyysin konsultointia iäkkäältä israelinjuutalaiselta lääkintäupseerilta, joka näki päinvastoin sodan suurimpana tappiona Israelille tuhot jotka aiheuttivat hyökkäävien armeijoiden PST-laitteet. Eli siis toisin päin kuin mitä puhuin.