Haik
Viestit: 156
Liittynyt: 21.08.06 09:13

Pääkirjoitus: Anu Lahtinen, Yhdessä!

19.09.16 14:24

Yhdessä!

Tutkimukseen kuuluu itsenäinen, välillä yksinäinenkin ajatus- ja kirjoitustyö aineistojen ja tulkintojen parissa. Hyvin tärkeää on silti myös tutkijayhteisön keskinäinen ajatustenvaihto. Tieteelliset julkaisut ovat virallinen viestintäkeino, mutta arkisina hetkinä kahvihuonekeskustelut, sähköposti ja sosiaalinen media ovat korvaamaton tuki. Kun moni käytännössä viettää työpäivänsä arkistossa, kotitoimistolla tai muuten fyysisesti erillään työyhteisöstä, sähköinen viestintä on sitäkin tärkeämpää.

Uudet viestintäkeinot tekevät yhteydenpidosta nopeaa ja vaivatonta. Lisäksi yksittäinen kysymys on helppo esittää vaikkapa facebookissa ja seurailla, millaisia ajatuksia joku lähdesitaatti, tutkimustulos tai käytännön havainto muissa herättää. Ajatustenvaihto sujuu usein mutkattomasti ja kollegiaalisesti myös yli kansallisten rajojen. Yhdistävä tekijä, mielenkiinto tiettyyn aiheeseen ja aikakauteen, ohittaa kansalliset rajat ja virkahierarkiat, kun ideoita pallotellaan maanosien välillä. Avoin tiede ja tieteen avoimuus eivät ole vain uusi, julkaisualustoihin liittyvä tavoite, vaan juonne, joka on jo pitkään kuulunut hyvään tieteelliseen yhteistyöhön.

Uusien teknologioiden ansiosta viestinnän vaivattomuus voidaan tuoda myös osaksi opetusta. Kun opiskelijat kurssilla esittivät kysymyksiä lukemastaan tutkimuksesta, otin sosiaalisen median kautta spontaanisti yhteyden itse kirjoittajaan. Saman kurssitapaamisen aikana saimme häneltä vastausviestin, jossa opiskelijoita kiitettiin tarkkaavaisista havainnoista. Viestien vaihdolla voi myös näyttää opiskelijoille, miten asiantuntijat tekevät yhteistyötä. Tämä yhteistyö ja yhteisöllisyys on yksi tärkeä ja vaikeasti tavoitettava osa asiantuntijaksi kehittymistä, kuten Arja Virta, Marjaana Puurtinen ja Kalle Pihlainen tuovat esiin artikkelissaan.

Vaikka uudet viestintäkeinot muuttavat tieteellistä työtä ja opetusta joiltakin osin, olisi järjetöntä vaatia, että kaikkien on oltava läsnä sosiaalisessa mediassa tai että kaikkien olisi käytettävä juuri samoja välineitä tutkimuksessa ja opetuksessa. Poliittisista keskusteluista saa usein vaikutelman, että tietty teknologinen ratkaisu on avain onneen esimerkiksi koululuokassa, julkaisumaailmassa tai yliopistolla. Käytännön tekijät tietävät, että näin ei ole. Käsiteltävät kysymykset, osanottajien lähtötaso ja tarpeet vaihtelevat. Liitutaulu, twitter-tili, luento ja "digikeinoin laajennettu todellisuus" voivat palvella oppimista toistensa sijasta tai rinnakkain. Eikä mikään yksittäinen opetuskeino korvaa sitä lisäenergiaa, jonka opetustilanne saa, kun asiastaan innostunut opettaja silkalla energiallaan vetää opiskelijat mukaansa.

Tämä Historiallisen Aikakauskirjan numero käsittelee historian opetusta ja oppimista monista eri näkökulmista ja monilla eri tasoilla. Artikkelit nostavat esiin erilaisia ongelmia ja monenlaisia ratkaisuja. Lukijalle tarjotaan taustoitusta siihen, miten erilaisista lähtökohdista voidaan päätyä kannattamaan opetuksen kaanonia tai ilmiöpohjaista oppimista. Lyhyet artikkelit tarjoavat esimerkkejä siitä, millaisia kokeiluja koulun arjessa on nähty ja millaisia tuloksia niistä on saatu.

Artikkeleissa tulee eri tavoin esiin myös yhteistyön ja työnjaon merkitys. Kukaan yksittäinen tutkija tai opettaja ei ehdi selvittää tai toteuttaa kaikkia mahdollisia opetusratkaisuja. Kukaan yksittäinen oppija ei jaksa omaksua kaikkea maailman tietoa eikä innostua kaikista uusista ratkaisuista. Opetus, kuten muukin asiantuntijatyö, on usein parhaimmillaan, kun töitä ja ideoita jaetaan tasapuolisesti ja kaikkien eduksi. On tärkeää, että historianopetustakin suunnitellaan ja kehitetään yhdessä, tiede- ja koulumaailman vuoropuheluna.

***

Ei HAik-numeroa ilman pientä uudistusta: tässä numerossa ilmestyy ensimmäinen vertaisarvioitu katsausartikkeli. Aiempina vuosikymmeninä aikakauskirjassa on ilmestynyt artikkeleita, joissa on laajasti tarkasteltu tietyn tutkimusaiheen taustaa tai ajankohtaista keskustelua. Kun tieteellisen julkaisemisen vaatimukset ovat muuttuneet, tällaiset laaja-alaiset tekstit ovat jääneet vähemmistöön. "Suuren maailman tyyliä" noudattava artikkelityyppi tuo toivottavasti lisää näitä laajempiakin näkökulmia.

Anu Lahtinen
anulah@utu.fi
anu.z.lahtinen@helsinki.fi

***
HAik 3-2016: Sisältö

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”