Minulla oli ilo vierailla tässä kaupungissa lokakuun lopulla 2009 muutaman unohtumattoman päivän ajan. Budapest on todella upea lähes kahden miljoonan asukkaan kaupunki Tonavan rannalla – ulkoilmamuseo vailla vertaa niin tunnelmaltaan kuin silmin nautittuna, jotka toki ruokkivat toisiaan. Erityisen upean siitä tekee mielestäni ne voimakkaat tunteet, jotka vievät täysin mukanaan ’toiseen maailmaan ja aikaan’. ’Historiaa niin että hengästyttää’, osuu mielestäni aivan kohdalleen myös tässä yhteydessä. Jykevät korttelit upeine patinoituneine rakennuksineen saavat mielestäni suurkaupungin moderninkin sykkeen jäämään taustalle tai ainakin se ja historia elävät mielenkiintoisella tavalla rinnakkain sekä limittäin muodostaen sellaisen kokonaisuuden, joka on niin ainutkertainen, että vieläkin ’karvat nousevat pystyyn’ jännityksestä sekä innostuksesta.
Historia on mielestäni keskeinen ja tärkeä osa matkailua suuntautui se minne vaan – tutustumalla siihen saa ainutkertaisen mahdollisuuden jollakin tavoin ymmärtää maata ja sen kulttuuria ihmisineen myös tänä päivänä. En välttämättä ajattele, että jokaisen matkan tulisi suuntautua paikkaan, joka tihkuu näkyvää historiaa vaikkapa erilaisten linnojen ja museoiden muodossa, vaan historiaahan on joka paikassa omalla tavallaan, mitä vain haluaa nähdä sekä etsiä. Matkailu ja historia rikastuttavat ihmistä, monipuolistuttavat maailmankuvaa ja tietoisuutta ympäröivästä maailmasta ylipäätään – eettisiä ja ekologisia haasteita unohtamatta. En silti voi vastustaa jonkin upean kullatuin koristein ja maalauksin varustetun historiaa henkivän rakennuksen lumoa tuoksuineen…
Myös Unkarissa huomaa, että budapestiläiset ovat ylpeitä kaupungistaan tänä päivänäkin – elämä saattaa olla monin paikoin kovaa taistelua, mikä näkyy katukuvassa, mutta toisaalta he osaavat olla ylpeitä mm. historiallisista monumenteistaan, jotka ovat kaikkien kansallisomaisuutta. Erittäin liikuttavaa oli tällä matkalla nähdä erään iäkkään naishenkilön kulkevan Kaupunginpuiston Vajdahunyadin linnan edustalla edestakaisin vartioiden sen olemassaoloa kuin omaansa. Mene ja tiedä, mutta tällaiset tuntemukset ovat mielestäni yksi suuri osa antia – nykyihminen yhdistyy historiaan ja päinvastoin lukemattomin eri tavoin. Toisaalta se voi ehkäpä olla henkilökohtaisen omaisuuden niukkuuden kompensointia sellaisella kansallisella perinnöllä, jota löytyy vain harvoista paikoista – tämä ehkä voisi olla yksi asia, joka tekee Budapestistä kaikkien haasteiden keskellä myönteisen myös henkiseltä ilmapiiriltään. Unkarilaiset viettävät myös itse paljon aikaa näillä kaupungin upeilla historiallisilla alueilla. Kaupunki, joka elää etupäässä omille asukkailleen ja sen jälkeen turisteille on osa tunnelmaa ja paikan charmia höystettynä vielä lisäksi eksoottisella itäeurooppalaisella mentaliteetilla. Kokonaisvaltainen elämys on valmis!
Tämän kirjoituksen taustalla ei ollut tarkoitus kuvata ja esitellä Budapestin nähtävyyksiä, vaan tuoda yksi tunnelmapala yhdeltä pieneltä ihmiseltä suuresta maailmasta ihmeineen: kun astuu kauemmas, toivoisi näkevän paremmin myös lähemmäs – samoin myös historia kuljettaa meitä kauas ja lähelle eri tasoilla sekä muodossa ja luo siinä samalla meille mahdollisuuden kokea erilaisia tunnelmia. Itselläni matkailun ja historian yhdistäminen on ennen kaikkea tietynlainen tunne, joka ei ole paikkaan tai tiettyyn kohteeseen suunnattua – itse en koe olennaiseksi ’rankata’ erilaisia matkakohteita keskenään (tässä kohteeksi nyt valikoitui Budapest), vaan tärkeintä minulle on tietynlainen autenttinen vahvasti tunneperäinen kokemus, jossa myös historia alkaa ’elämään’.