Suomi ja Neuvostoliiton ulkopolitiikka kylmän sodan aikana

[Tapio Onnela]

Neuvostoliitto pelasi ulkopolitiikassaan Suomi-kortilla 1956-1959

Aappo Kähösen 3.6.2006 Helsingin yliopistossa tarkastettava poliittisen
historian väitöskirja The Soviet Union, Finland and the Cold War kertoo,
kuinka Suomi näkyi Neuvostoliiton ulkopolitiikassa 1950-luvun
loppupuolella.

Kähösen tutkimus osoittaa, että Neuvostoliiton näkökulmasta
neuvostoliittolais-suomalaisten suhteiden tosiasiallinen sisältö
1950-luvun toisella puoliskolla erosi selvästi sekä senaikaisesta että
myöhemmästä ystävyys- ja luottamusretoriikkaan pohjaavasta julkisesta
kuvasta. Samalla kun oikeiston ja vasemmiston välinen jako Suomessa
korostui 1950-luvun jälkipuolella, Neuvostoliiton kritisointi voimistui ja
se pelkäsi muutosten vaikuttavan myös Suomen ulkopolitiikkaan.
YYA-sopimuksen turvallisuuspoliittisille sitoumuksille oli Neuvostoliiton
kannalta saatava lisätakuut kontrolloimalla myös Suomen sisäpolitiikkaa ja
taloussuhteita, erityisesti kansainvälisten kriisien yhteydessä.

Skandinaviaan nähden Suomi oli Kähösen mukaan neuvostonäkökulmasta
ystävyys- ja puolueettomuuspolitiikan mallimaa. Berliinin toisen kriisin
ja yöpakkasten vaikutuksia Neuvostoliiton Skandinavian politiikkaan vuoden
vaihteessa 1958-1959 on tarpeen tarkastella tältä kannalta. Neuvostoliitto
käytti Suomea sen johdon myötävaikutuksella välineenä Norjan ja Tanskan
Nato-jäsenyyden heikentämiseksi ja Ruotsin liittoutumattomuuden
ylläpitämiseksi. Suomen kiinnostus Efta-jäsenyyteen yhtä aikaa
Skandinavian maiden kanssa kesällä 1959 näyttää aiheuttaneen
paniikkireaktion Neuvostoliitossa, jossa pelättiin taloudellisten
järjestelyjen mitätöivän yöpakkaskriisin sille tuomat poliittiset edut.

Neuvostoliiton välttämättömät yhteiskunnalliset ja ideologiset uudistukset
vuoden 1956 jälkeen vaikuttivat järjestelmän legitimiteettiin ja johtivat
ristiriitaisuuksiin sen ulkopolitiikan perusteluissa. Myös Suomessa
tapahtui 1950-luvun jälkipuolella läpimurto: kun niin sanottu vastareaktio
hävisi K-linjalle, kehittyi Suomelle erityissuhde Neuvostoliiton kanssa.
Yöpakkasten seurauksena Neuvostoliitto-suhteesta tuli ratkaisevasti
sisäpolitiikan ehtoja määrittelevä tekijä ja osa sisäpoliittista
argumentaatiota Suomessa. Aappo Kähösen mukaan suomettuminen ei näin
ymmärrettynä ole myöskään kansainvälisten suhteiden näkökulmasta mikään
erityistapaus, vaan hallitsevan valtion, supervallan, ja alistetussa
asemassa olevan valtion välisestä suhteesta muodostunut sisäpoliittinen
kulttuuri.

VTM Aappo Kähösen väitöskirja "The Soviet Union, Finland and the Cold War
- The Finnish Card in Soviet Foreign Policy, 1956-1959" (Neuvostoliitto,
Suomi ja kylmä sota: Suomen kortti Neuvostoliiton ulkopolitiikassa
1956-1959) tarkastetaan 3.6.2006 kello 10 Helsingin yliopiston
yliopistomuseo Arppeanumin auditoriossa osoitteessa Snellmaninkatu 3.

Lisätietoja: Aappo Kähönen, p. 040 762 1853, aappo.kahonen@helsinki.fi.