Meripihkalöytö Inkoossa

[Lea Murto-Orava]

Inkoossa tehtiin harvinainen meripihkalöytö

Inkoon sataman läheisyydessä Svartbäckissä heinäkuussa tehdyissä Museoviraston arkeologisissa kaivauksissa löytyi meripihkasta valmistettu riipus. Se löytyi Kärrängenin kalliomäelle rakennettua röykkiötä tutkittaessa. Röykkiö sijaitsee Inkoon rannikkovyöhykkeellä, jolta tunnetaan useita vastaavia jäännöksiä. Rakennelmia ei ole toistaiseksi tutkittu, mutta ne on ajoitettu pääasiassa pronssikaudelle (1500-500 eKr.). Meripihkaa ei ole aikaisemmin löytynyt Suomessa pronssikautisesta hautaröykkiöstä.

Kärrängenin röykkiöstä löytyi yksinkertaisen meripihkariipuksen lisäksi pieni piiesineen katkelma ja muutamia palaneita luunmuruja. Luita ei voida määrittää, mutta ne ovat ilmeisesti polttohautauksen jäännöksiä. Luut ja esineet oli sijoitettu kolmiomaiseen maakoloon, jonka päälle ja ympärille oli kasattu kiviä pitkänomaiseksi röykkiöksi. Röykkiön ja riipuksen tarkka ajoitus on toistaiseksi epäselvä, mutta rakennustavan perusteella hautaus on todennäköisesti tehty pronssikaudella tai aivan kivikauden lopulla.

Inkoon löytö on poikkeuksellinen Suomessa. Lähes kaikki aikaisemmin löydetyt meripihkaesineet ovat peräisin kivikaudelle ajoitetuista haudoista ja asuinpaikoilta. Ristiinan Astuvansalmesta on löydetty meripihkaesineitä vedestä kalliomaalauksen alapuolelta.

Meripihkaa on tuotu Suomeen Baltian alueelta varsinkin tyypillisen kampakeramiikan aikana (3900-3400 eKr.). Inkoon löydön perusteella voidaan olettaa, että meripihkaa on käytetty Suomessa myös pronssikaudella, jolloin Skandinaviassa omaksuttu röykkiöhautaustapa on vakiintunut täällä. Skandinavian pronssikautisista haudoista on löydetty meripihkaa, mutta Suomessa ei vastaavia löytöjä ole aikaisemmin tehty.

Pohjolan kullaksi sanottua meripihkaa esiintyy luontaisesti Itämeren piirissä Baltian ja entisen Itä-Preussin alueella. Se on ollut kivikaudelta lähtien arvokas ja tärkeä vaihtokauppatavara. Meripihkaa tavataan useimmiten haudoista ja sillä on uskottu olleen maagisia merkityksiä ja parantavia vaikutuksia. Meripihkasta on tehty riipuksia, helmiä, nappeja ja renkaita. Pronssikaudella meripihkaa on viety Itämeren rannoilta raaka-aineena ja valmiina esineinä Välimeren alueelle kuparin ja pronssiesineiden hankkimiseksi. Myöhemmin meripihkasta valmistettuja esineitä on Skandinaviassa käytetty varsinkin viikinkiajalla (800-1050 jKr.).

Lisätietoja Inkoon meripihkalöydöstä antaa tutkija Sirkka-Liisa Seppälä, puh. (09) 4050 9211, sirkka-liisa.seppala@nba.fi

Lehdistökuvia on Museoviraston verkkosivuilla osoitteessa: http://www.nba.fi/fi/inkoon_meripihkalo ... distokuvia