Vuoden 2013 Tieto-Finlandia -palkinnon saa Ville Kivimäen Murtuneet mielet. Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939-1945.
Maija Tanninen-Mattila Tieto-Finlandia-palkinnon jakotilaisuudessa 21.11.2013
* Arvio Agricolassa: Leena Rossi, Kun mieli haavoittuu (Agricolan arvostelut 13.11.2013)
Arvoisat kirjailijat, hyvät kuulijat,
Huh, mitkä kaksi viikkoa takanapäin! On ollut innostavaa ja kiinnostavaa, ja urakka on ollut myös fyysinen - luen mielelläni erilaisissa paikoissa, kahviloissa ja raitiovaunuissa, ja yksi haaste tässä tehtävässä on ollut tietokirjan fyysinen olemus - painava tieto painaa oikeasti paljon. Onneksi joitakin tämän vuoden tietokirjoista on saatavilla myös sähköisessä e-kirjan muodossa.
Kiitos Suomen kirjasäätiölle ja palkintolautakunnalle, joka valitsi kuusi toisistaan hyvin poikkeavaa tietokirjaa palkintoehdokkaiksi ja luettavakseni. Olen uppoutunut erilaisiin maailmoihin, ihmetellyt ja oppinut. Olen ihastellut ihania Belle époquen mediatähtiä, kokotteja. Eläytynyt sodan vaiheisiin ja kuvitellut millaista olisi elää ilman öljyä Suomessa. Olen miettinyt taiteen tekemisen ja vapaalaskun yhtäläisyyksiä ja oppinut muistisairauksista. Kiitos kaikille kirjailijoille!
Lukiessani näitä keskimäärin 300-sivuisia tietokirjoja tuli usein mieleeni hyvän kustannustoimittajan tärkeä rooli kirjoittajan työparina - sparraajana, keskustelijana ja tekstin jäsentäjänä. Kustannustoiminnassa, niin kuin muillakin kulttuurin aloilla, on joukko näkymättömiä henkilöitä, jotka vaikuttavat siihen mitä saamme lukea - teille kiitos tekemästänne työstä!
Hyvä tietokirja vie mennessään, se kiinnostaa, se liikuttaa, se pistää ajattelemaan ja saa katsomaan asioita uusista näkökulmista.
Tieto-Finlandia -palkinnon saajaksi valitsemani kirja käsittelee suuria asioita - ihmisarvoa ja niitä äärimmäisiä olosuhteita, joihin ihminen voi joutua. Kirja lisää suvaitsevaisuutta - se on vastalause ihmisten tasapäistämiselle. Se vahvistaa myötätuntoa, auttaa eläytymään ja kunnioittamaan. Se käsittelee rauhan, kodin ja läheisten ihmisten merkitystä sekä auttamisen vaikeutta. Kirjan lukija joutuu kyseenalaistamaan käsityksiään hyväksytystä ja torjutusta, vahvasta ja heikosta.
Hyvä yleisö,
Vuoden 2013 Tieto-Finlandia -palkinnon saa Ville Kivimäen Murtuneet mielet. Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939-1945.
Mitä sodassa oikeasti tapahtuu? Sotatila on katastrofitila, johon ihmiset reagoivat eri tavoin. Tykistön ja taistelun jatkuva meteli, panssarivaunujen synnyttämä pakokauhu, yön hiljaisuudessa kuultu vihollisen hiiviskely, unettomuus ja sen aiheuttama uupumus. Fyysinen haavoittuminen ja monien raskaiden kokemusten kumuloituminen. Kirjan koruttomat potilaskertomukset kertovat kipeistä asioista. Monien psyykkisesti järkkyneiden sotilaiden oireet jäivät sodassa vailla hoitoa. Monilla oireet näyttäytyivät vasta sodan jälkeen. Kokemukset ovat jääneet kielellisesti jäsentymättömiksi, historiattomien historiaksi. Ville Kivimäki on antanut näille kokemuksille sanat.
Kivimäki asettaa aiheensa laajempaan poliittiseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiin, mikä auttaa ymmärtämään ratkaisuja, joihin päädyttiin. Lukijalle hahmottuu erilaisten ihmisten rooli sotatilanteessa: ei pelkästään sotilaiden vaan myös lääkäreiden ja lottien, sotilaspastoreiden ja valistusupseerien, rintamatovereiden sekä sotilaiden omaisten - vanhempien ja perheiden merkitys. Mitä keinoja oli auttaa niitä, joiden mieli järkkyi sodassa? Erikoistuneita psykiatreja oli sodan aikana Suomessa alle 60 ja hoitopaikkoja psykiatrisille potilaille vain toista tuhatta. Kirjan kiinnostavaa antia on suomalaisen sotapsykiatrian historia. Kivimäki kirjoittaa psykiatrien henkilöhistoriasta ja heidän maailmankuvansa muotoutumisesta, suomalaisten mielisairaaloiden perustamisesta, hoitojen ja tautiluokitusten historiasta, sekä sotakorvausten vaiheista.
Kivimäki kirjoittaa, että "sotapsykiatriasta tekee mielenkiintoisen juuri siihen sisältynyt neuvottelu ja tasapainottelu sotilaallisten, ideologisten, lääketieteellisten ja ammattieetokseen kuuluneiden vaikuttimien välillä." Kirjoittaja ei etsi syyllisiä, vaan pyrkii hahmottamaan monimutkaista tilannetta, jossa silloin toimittiin.
Suomalaisen tutkimusaineistonsa Kivimäki asettaa kansainvälisen sotapsykiatrian tutkimuksen kontekstiin. Hän nostaa esille aineistoja, jotka ansaitsevat tutkimista tulevaisuudessa: esimerkiksi sotilaiden tapa käyttää kieltä sotakokemusten jäsentämiseksi. Hän kirjoittaa myös keinoista, joilla vaikeista sotakokemuksista selviydyttiin. Tänä itsenäisyyspäivänä, luettuanne Murtuneet mielet, Väinö Linnan Tuntematon sotilas avautuu uudella tavalla.
Nuorimmatkin sotaveteraanit ovat tänä päivänä jo 90-vuotiaita, ja sodan päättymisestä on kulunut lähes 70 vuotta. Ville Kivimäki on onnistunut kirjoittamaan kirjan joka puhuu yli sukupolvirajojen. Uskon, että se herättää keskustelua, auttaa kysymään henkilökohtaisia kysymyksiä ja kirvoittaa tarinoita, joita ei ole vielä kuultu. Kirja pistää miettimään: miten minä olisin pärjännyt vastaavassa tilanteessa? Miten olisin itse reagoinut ja miten selviytynyt? Onnitteluni Ville Kivimäelle, ja kiitos siitä, että olet pistänyt ajattelemaan ja auttanut ymmärtämään.
* Lähde: Suomen kirjasäätiö