Stradan laajassa artikkelissa kustantamot kertoivat, että Natsi-Saksaa ja holokaustia käsittelevän kirjan täytyy toki olla myös hyvä, mikä tahansa aihetta käsittelevä ei myy. Lisäksi todettiin, että suositumpiakin historia-aiheita Suomessa on: suomalaisia sotia käsittelevä kirjallisuus myy täällä paremmin. Artikkelissa esiteltiin viimeaikaisia ja tulevia natsi-aiheisia uutuuskirjoja sekä Yle Areenasta löytyviä dokumentteja, joista osa tosin on nyt jo ehtinyt poistua katselusta.
Artikkelissa haastatellun Gummeruksen kustannuspäällikkö Sakari Heiskasen mukaan sotakirjallisuus on siinä määrin sukupuolittunutta, että varsinaiset tietokirjat olisivat miehille suunnattuja, kun taas sotaromaaneja ja -elämäkertoja lukisivat naisetkin.
Atenan Ville Rauvola arvelee, etteivät naisten kokemuksia käsittelevät sotaromaanit ja omaelämäkerrat taas välttämättä päätyisi miesten luettavaksi lainkaan:”Perinteisesti sotaa käsittelevät tietokirjat ovat miesten kirjallisuutta. Siinä mielessä nämä aukenevat laajemmallekin yleisölle. Naisetkin varmasti kiinnostuvat, vaikka eivät ole naisille suunnattuja. Syksyllä ilmestyvä Lebensborn –teema saattaa kiinnostaa jopa enemmän naisia, sillä se käsittelee perhettä ja dynamiikka, lapsi ei ole oma, ja joutuu salamaan alkuperän”, Rauvola sanoo.
Marie Jalowicz Simonin tarina kuvaa vahvalla tavalla sitä miten raaka sota on ollut naisia kohtaan. Naiset joutuivat myymään itseään ja joutuivat raiskatuiksi. Sekä sodan aikana, että neuvosto-, britti- ja amerikkalaismiehityksen aikana.
”Sotahistoriallisista yksityiskohdista kiinnostunut mieslukija ei välttämättä hakeudu lukemaan Jalowczin omaelämäkertaa", kertoo Heiskanen. "Tämä on ennemminkin naisille tarkoitettu kirja. Se ei ole ensisijaisesti natseihin liittyvä kirja, vaan ennen kaikkea naisen selviytymistarina. Ja se puhuttelee varmasti suomalaisia naisia, koska omat vanhemmat ovat sota-aikana mahdollisesti kokeneet jotain vastaavanlaista."
Kuva: Ristiäiset Lebensborn-ohjelmassa 1936. (Deutsches Bundesarchiv/Wikimedia Commons)
Mikä sai tavalliset ihmiset mukaan kauheuksiin?
Tavallisten ihmisten sotakohtaloiden jäljillä on myös BBC, joka kyselee omalla videoita, valokuvia ja tekstiä sisältävällä sivustollaan mikä sai tavalliset ihmiset osallistumaan Natsi-Saksan kauheuksiin. Keitä he olivat? Miksi he osallistuivat? Mitä heille tapahtui sodan jälkeen? Voisivatko holokaustin tapahtumat toistua uudelleen, vai ovatko ne itse asiassa toistuneet jo, useampaan otteeseen? Esimerkiksi historioitsija Christopher Browning suhtautuu epäillen ihmisten kykyyn oppia historian hirmuteoista:
Sadly, one thing that we've learnt is that we seldom learn from history. There are many singular aspects about the Holocaust, but the nature of killers does not seem to be one of them. Any government that has wanted to commit genocide has not failed from a shortage of executioners.
Kuva: BBC: Why did ordinary people commit atrocities in the Holocaust?
Kenties tavallisten ihmisten osallisuus ei siis olekaan niin yllättävää. Ainur Elmgren esitteli juuri Demokratian voimavirrat -projektissa Suomessa maahan vastaanotettavista tai maasta käännytettävistä juutalaispakolaisista käytyä keskustelua vuoden 1938 marraskuussa tapahtuneen Kristalliyön jälkeen. Kansallissosialistinen propaganda oli selvästi onnistunut vaikuttamaan asenteisiin täälläkin. Vaikka holokaustin koko tulevaa laajuutta ei vielä tiedettykään, olivat tiedossa kuitenkin jo monet "arjalaistamisen" muodot: rotulait, väkivaltaisuudet, mielivaltaiset vainot... Näitä puolusteltiin myös Suomen keskustelussa "välttämättöminä toimenpiteinä epäkansallisia aineksia vastaan" ja turvapaikkaa etsiviin juutalaisiin suhtauduttiin epäillen:
Ihmisoikeuksien liitto, jota [Erkki] Vala oli myös ollut perustamassa, viittasi kansalliskiihkoon ja rotuvihaan demokratianvastaisena ilmiönä ja toivoi että Suomikin suostuisi auttamaan turvapaikkaa hakevia juutalaisia. Mutta kun 91 eri yliopiston lainopilliset tiedekunnat esittivät yhteisen vastalauseen Saksan natsien mielivaltaista lainsäädäntöä vastaan, osallistui vastalauseeseen Suomesta vain Åbo Akademi, ei Helsingin yliopisto. Jo kesällä 1937 laadittu Ulkoministeriön muistio painotti että Suomeen ei haluttu ”ei-arjalaisia” muukalaisia. Vuonna 1938 Kekkonen kuitenkin selitti, että torjuva asenne koski pakolaisia yleensä, ei vain juutalaisia. Samaan aikaan juutalaisia paleltui kuoliaaksi Saksan ja Puolan rajamailla. Kummatkin maat olivat sulkeneet heiltä rajansa.
Käsittelyssä nyt myös naisten rooli holokaustin toteuttamisessa
BBC:n kokonaisuudessa seurataan kahta miestä ja kahta naista: poliisia, keskitysleirivartijaa, toimistotyöntekijää ja sairaanhoitajaa. Naisista toinen, Hermine Braunsteiner, tunnettiin Ravensbrückin ja Majdanekin keskitysleirien poikkeuksellisen raakana vartijana.
Braunsteiner tuomittiin sodan jälkeen Ravensbrückin tapahtumista muutamaksi vuodeksi vankeuteen, mutta Majdanekin teot jäivät käsittelemättä. Vapautumisensa jälkeen hän avioitui amerikkalaisen miehen kanssa ja päätyi lopulta New Yorkiin, Queensiin. Simon Wiesenthalin saamien vihjeiden kautta Braunsteiner lopulta jäljitettiin ja saatiin tuomittua myös Majdanekin hirmuteoistaan.Survivors of the Maidanek concentration and death camp, near Lublin, told of her whipping women to death, seizing children by the hair and throwing them on trucks to take them to the gas chamber, kicking away a stool to hang a young girl, and stomping old women to death with her jackboots, among other cruelties. Her nickname was the Stomping Mare.
Stradan artikkelissa uutuuskirjoista mainitaan esimerkiksi Wendy Lowerin viime syksynä ilmestynyt Hitlerin raivottaret, joka esittelee saksalaisnaisten roolia holokaustissa. HistoryToday taas kirjoitti vastikään naisista keskitysleirivartijoina:
Of the 37,000 SS guards who actively participated in the daily suffering, torture and death of the internees, approximately 10 per cent were female overseers. Some of these overseers, including Irma Grese, were sentenced to death along with their male colleagues for ‘murder’ and ‘crimes and atrocities against the laws of humanity’. Others were sentenced to between one year to life imprisonment. Few were acquitted. Their role in the Third Reich was a far cry from the Kinder, Küche, Kirche (children, kitchen, church) propaganda embedded in Nazi philosophy; they too were cogs in the killing machine of the Holocaust that led to the death of at least 1.5 million Jews.
* Yle Strada: Mitä tapahtui naisille Natsi-Saksassa? Tavallisen ihmisen tarina korostuu Natsi-aiheisissa uutuuskirjoissa ( Jenni Stammeier/8.5.2015)
* HistoryToday: The Real 'Beast of Belsen'? Irma Grese and Female Concentration Camp Guards (Lauren Willmott/1.6.2015)
* BBC: Why did ordinary people commit atrocities in the Holocaust?
*NYTimes: A Nazi Past, a Queens Home Life, an Overlooked Death (Douglas Martin/2.12.2005)
* Demokratian voimavirrat -projekti: ”Turhaa on täällä puhua…” pakolaispolitiikasta (Ainur Elmgren/4.6.2015)