Maailman vanhimman parfyymitehtaan tuoksut herätetty henkiin

[Jukka Palm]

Maailman vanhimman parfyymitehtaan tuoksut herätetty henkiin Roomassa

Vuonna 2003 italialainen arkeologi Maria Rosaria Belgiorno ryhmineen törmäsi Kyproksella maailman vanhimpaan tunnettuun hajuvesitislaamoon. Ryhmä tutki tuolloin laajaa kalkoliittiselle ajalle (3900-2500 eKr.) ja pronssikaudelle (2500-1050 eKr.) ajoittuvaa Pyrgos-Mavrorakin muinaisjäännöskompleksia.

Noin 1900-1850 eKr. maanjäristyksessä tuhoutuneesta rakennuksesta saatiin talteen monipuolinen parfyymien valmistuksessa ja varastoinnissa käytetty välineistökokonaisuus sekä runsaasti näytteitä paikalla tehtailluista hajusteista.

Parfyymien valmistukseen liittyvästä esineistöstä on nyt koottu kreikkalaisten rakkauden jumalattaren mukaan nimetty näyttely: ”Afroditen parfyymit ja öljyn salaisuus. Arkeologisia löytöjä Kyprokselta”. Näyttely esittelee muinaisen hajuvesitehtaan välineistön, kuten tislausastioiden, sekoituskulhojen ja alabasteripullojen, lisäksi tuhansien vuosien takaisia tuoksuja.

Löydettyjen hajustejäämien koostumusta analysoimalla on saatu selville niissä käytettyjä raaka-aineita. Tunnistettuja ainesosia ovat mm. laakeripuu, bergamotti, myrtti, anis, mänty ja karvasmanteli. Bleran kokeellisen arkeologian keskuksessa Italiassa on klassillisessa kirjallisuudessa mainittuja hajusteenvalmistusmenetelmiä soveltamalla saatu aikaan neljä erilaista tuoksua, joita yleisö voi haistella.

Afrodite on luonteva suojelija näyttelylle. Paitsi että hän käytti taikavoimaisia hajusteita, on hänen myyttinen synnyinpaikkansakin Kyproksella. Tunnetun legendan mukaan Afrodite syntyi meren vaahdosta paikassa, joka nykyään tunnetaan nimellä Petra tou Romiou (Afrodite´s Rock). Kyproksen etelärannikolla suunnilleen Pafoksen ja Limassolin puolivälissä sijaitseva poukama on vain n. 55 km:n päässä Pyrgos-Mavrorakista.

Henkiin herätetyt parfyymit on nimetty olympolaisten jumalattarien mukaan: Hera, Athena, Artemis ja tietenkin Afrodite.


Hajuvesitislaamo osa laajempaa teollista kokonaisuutta

Löytöpaikka sijaitsee monille suomalaisille tutusta Limassolista (Lemesos) 15 km itään.
Paikalta on löytynyt suuri n. 4000 m2 rakennuksenpohja, josta on tutkittu vasta neljännes. Äkillinen tuhoutuminen maanjäristyksessä ja sen jälkeinen paikan hylkääminen on säilönyt ainutlaatuisen kokonaisuuden.

Rakennuksesta on saatu esiin paitsi yksi vanhimmista ja täydellisimmistä tunnetuista oliiviöljyprässeistä, myös täydellinen kuparinvalmistuslinja, maailman vanhin pystykangaspuiden ympärille suunniteltu tekstiilihuone ja maailman vanhin hajusteiden valmistuspaikka. Siellä tehtiin myös kankaiden värjäykseen tarvittavat värit ja vieläpä viiniäkin. Ainutkertaista on, että kaikki nämä erilaiset aktiviteetit on tavattu samasta rakennuksesta.

Hajuvesitehdas toimi samassa suuressa huoneessa (n. 270 m2), missä oliiviöljyprässikin sijaitsi. Oliiviöljy oli pohjana valmistetuille hajusteille ja sitä varastointiin valtaviin 300-500 litran vetoisiin ruukkuihin.


Kiinteät yhteydet Egyptiin

Kyproksella oli vahvat kontaktit Egyptiin ja oletettavasti sieltä tuli runsaasti vaikutteita hajustemuotiin ja valmistusteknologiaan. Egyptissä erilaisilla hajustetuilla öljyillä ja voiteilla oli pitkät perinteet. Niitä käytettiin paitsi kosmeettisista syistä, myös lääkintään ja uskonnollisissa rituaaleissa, erityisesti hautausrituaaleissa.

Hajusteiden ja voiteiden tärkeyttä ja yleisyyttä Egyptissä kuvastaa hyvin Ramses III:n aikana Deir el-Medinassa sattunut kiista (n. 1155 eKr.). Kuninkaiden laakson hautakammiotyömaan rakennusmiehet kieltäytyivät jatkamasta töitään kun heidän palkanmaksunsa viivästyi. Nk. Torinon lakkopapyruksessa mainitaan ruokapalkan yhteydessä erikseen kala, vihannekset, vaatteet ja voiteet. Tapaus tunnetaan historian ensimmäisenä lakkoiluna.


Musei Capitolinin sivuilla näyttelyesittelyn (vain italiaksi) ohessa on kuvia löydetystä välineistöstä:

http://www.museicapitolini.org/mostre_e ... _dell_olio

Projektin sivuilla on kuvia ja tarkempia tietoja kaivauksilta:

http://www.pyrgos-mavroraki.net/pyrgos_ ... 000004.htm


Jukka Palm