Kaisa Kylakoski
Viestit: 591
Liittynyt: 01.12.05 08:46
Paikkakunta: Helsinki
Viesti: Kotisivu

Väitös: Tavallista taikuutta


Tenka Issakaisen väitöskirja Tavallista taikuutta. Tulkinta suomalaisten taikojen merkityksistä Mikko Koljosen osaamisen valossa. Annales Universitatis Turkuensis C 347 on julkaistu pdf-muodossa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-5158-1

Väitöksen tiedotteen mukaan
Taikuus on kuvattu mediassa ja tutkimuksessa usein erikoisena tai normaalille elämänpiirille vastakkaisena ilmiönä; sen on esitetty olevan ristiriidassa uskonnon, tieteen tai arkijärjen kanssa. FM Tenka Issakainen korostaa väitöskirjassaan taikuuden tavallisuutta suomalaisessa kansanperinteessä.

Issakainen on tutkinut väitöstyössään suomalaista taikaperinnettä, keskittyen etenkin 1800-luvulla Viitasaarella eläneeltä tietäjä Mikko Koljoselta kerättyihin tietoihin.

Issakaisen esittää väitöstyössään, että taikuutta ei tulisi pitää normaalista elämänpiiristä poikkeavana ilmiönä, eikä yliluonnollisuutta välttämättä sen tunnusomaisena piirteenä. Taikoja on vuosisatojen ajan tehty osana arkista elämää: metsästystä, kalastusta ja maanviljelyä. Monet taiat ilmentävät Issakaisen mukaan ymmärrettäviä ja yleisinhimillisiä ajattelutapoja.

Taikoja tosissaan ja tavan vuoksi

Issakaisen mukaan suomalaisessa taikaperinteessä ihmisten suhtautuminen taikoihin on vaihdellut. Joihinkin taikoihin on suhtauduttu leikillisesti kuten nykyään neliapilan löytämiseen, toisiin vakavasti ja moniin ristiriitaisesti.

Tyypillistä vakavasti otetuille taioille oli, että niihin oli ehdottomasti uskottava. Taikojen tekijä saattoi pyrkimyksellään vaikuttaa siihen, mikä tulos saavutettiin: jos metsästäjän reitille piirrettiin viisikanta, riippui piirtäjän tahdosta, seurasiko tästä hyvä vai huono pyyntionni.

Toisiin taikoihin ei suhtauduttu tosissaan, vaan niitä tehtiin tavan vuoksi. Hevosen pääkallon hautaaminen uuden talon perustuksiin ei välttämättä ollut sen maagisempaa kuin nykyinen tapa muurata peruskiveen lieriö rahoineen. Taikojat eivät aina uskoneet, että taian tekemisestä seuraisi mitään konkreettista.

Joistakin taioista vain kerrottiin, eikä niitä koskaan todella tehty. Puhe taiasta, jolla varas voitiin surmata matkan päästä, saattoi olla pikemminkin pelote varkaille kuin käytännössä kokeiltu keino.

1800-luvun taikaperinne ei ole kaukana 2000-luvun ajattelusta

Taikojen joskus hyvinkin hämärää symboliikkaa voi avata tulkitsemalla tekstejä toistensa valossa. Näin voidaan ymmärtää, miksi jossakin taiassa on käytetty sammakkoa, ehtoollisleipää, punaista lankaa tai elohopeaa, mikä merkitys oli käen kukkumisella tai mitä voimia pohjoistuulella ajateltiin olevan. Esimerkiksi pohjoista ilmansuuntaa koskevissa käsityksissä yhdistyvät myyttiset mielikuvat Lapin ja vainajalan suunnasta sekä arkiset havainnot pohjoisesta viileänä varjonpuolena.

Issakaisen tutkimuksen päähenkilö on 1800-luvulla elänyt viitasaarelainen tietäjä Mikko Koljonen. Hänen taioistaan välittyvä laaja osaaminen tuo valoa paitsi suomalaiseen kansanuskoon tihulaisineen ja kotahiisineen, myös arkiseen elämään 1800-luvun Viitasaarella.

Tutkimus tuo esille, että talonpoikaisyhteisön taikoja ja 2000-luvun lukija eivät ole lopultakaan kovin kaukana toisistaan. Molemmat toimivat toisinaan vanhojen totuttujen tapojen mukaisesti, toisinaan vaikkapa lääketieteestä uusia keinoja innokkaasti omaksuen.

Palaa sivulle “Uudet historia-aiheiset mediat”