Kotkan satamassa vuonna 1960.
FM Tytti Steel väittelee 23.8.2013 kello 12.15 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta "Risteäviä eroja sataman arjessa".
Väitöskirja julkaistaan sarjassa Kansatieteellisiä tutkimuksia Helsingin yliopistosta. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.
Tiivistelmä
Työn otsikossa esiintyvä risteävät erot on käsite, jonka avulla tutkimuksessa tarkastellaan satamaa työpaikkana ja arkielämän ympäristönä monenlaisille miehille ja naisille. Ihmisen asemaan ja vaikuttamisen mahdollisuuksiin ei vaikuta ainoastaan sukupuoli vaan myös monet muut tekijät, joista tässä tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti etnistä taustaa, ikää sekä luokkaisuuteen liittyviä tekijöitä. Ahtaustyössä toimineet ovat erottaneet toisistaan esimerkiksi satamassa vakituisesti työskennelleet sekä väliaikaista työtä tehneet. Naisten osalta tarkinta erontekoa on rakennettu ahtaustyötä tehneiden naisten ja niin kutsuttujen laivatyttöjen välille. Nykyajasta nostalgisesti katseltuna laivatytöt näyttävät kuitenkin kuluttamiseen ja nautintoihin keskittyvän elämäntavan esitaistelijoilta .
Rahtisatama 1950-luvulla on erityisen kiinnostava ympäristö erilaisten erontekojen kartoittamiseen, sillä siellä kohtasivat monenlaiset ihmiset. Satamassa työskenteli yhdessä esimerkiksi kaupunkien virkamiehiä, valtion viranomaisia sekä yksityisten yritysten työntekijöitä. Ahtaustyön kuvauksissa miesten kohdalla korostetaan usein mahdollisuutta valita työtehtävät. Esimerkiksi lakkoalttius, runsas alkoholinkäyttö ja salakuljetus liitetään ahtaajiin, mutta haastatteluaineistossa tulee esiin myös toisenlaisia näkökulmia: jätkien oli toteltava kaupungin työntekijöitä, jotka pitivät kirjaa maahan tulevasta tavarasta. Naisten haastatteluissa korostuu työ velvollisuutena. Toisen maailmansodan aikana miesten töihin palkatut naiset korostavat ahkeruuttaan ja ammattitaitoaan. Epäsäännöllisten työaikojen ja huonosti ennakoitavien tulojen takia satama oli hankala työpaikka naisille, jotka olivat perheensä ainoita elättäjiä. Jos taas perheessä oli toinen vakituisesti työssä käyvä, antoi satama ylitöineen naisille mahdollisuuksia tienata lyhyessä ajassa perheelle tarpeellisia lisäansioita.
Ahtaustyöntekijöiden sekä merimiesten maine on vaikuttanut satamakuvauksiin. Kuvauksissa otetaan useimmiten kantaa sataman maineeseen joko toistaen ja vahvistaen tai kiistäen sataman huonoa mainetta. Haastatteluaineistossa puhutaan vahvasti kaikkien ihmisten tasa-arvon puolesta, mutta kertomuksista voi myös löytää merkkejä ennakkoluuloista sekä tiettyjen ihmisryhmien syrjimisestä. Esimerkiksi ulkomaisia merimiehiä arvostettiin usein paljolti sen mukaan, miten paljon rahaa he jättivät kaupunkiin. Stereotyyppinen käsitys Suomesta korostaa maan eristyneisyyttä ja nurkkakuntaisuutta. Monia satamakuvauksia voi tulkita siten, että ne pyrkivät rikkomaan tätä kuvaa tuomalla esiin ylirajaista toimintaa arkipäiväisenä ja myönteisenä.
Väitöskirja käsittelee satamakuvauksia muistitiedossa ja elokuvissa koskien Helsingin ja Kotkan satamia pitkällä 1950-luvulla. Tutkimus tarkastelee sitä, miten rahtisatamia ja satamatyöntekijöitä on kuvattu sekä kartoittaa aineistossa rakentuvia hierarkioita ja arvoasetelmia. Aineistona on käytetty satamassa työskennelleiden henkilöiden haastatteluja sekä satamia käsitteleviä elokuvia.