Kaisa Kylakoski
Viestit: 591
Liittynyt: 01.12.05 07:46
Paikkakunta: Helsinki
Viesti: Kotisivu

Väitös: Poikkeusajan kaupunkielämäkerta – Helsinki ja helsinkiläiset maailmansodassa 1914–1918


Kuva Kansan arkisto, kansalais-sodan kuvia
Samu Nyström väittelee 11.10.2013 kello 10 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta "Poikkeusajan kaupunkielämäkerta - Helsinki ja helsinkiläiset maailmansodassa 1914 – 1918". Väitöskirja on luettavissa verkossa.

Tiivistelmästä:
Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu Helsingin ja helsinkiläisten elämää eurooppalaisessa urbaanissa kontekstissa ensimmäisen maailmansodan kriisiaikana. Tutkimuksen kohteena on ollut, miten ja miksi kriisiaika vaikutti helsinkiläisten elämään, miten aikalaiset ongelmatilanteet kohtasivat ja minkälaisia ratkaisuja he ongelmiin hakivat. Tutkimuskysymyksiä on lähestytty kolmen tutkimusteeman, turvallisuuden, taloudellisen toimeentulon ja elämän perusehtojen täyttymisen kautta. Tärkeimpinä tulkinta-aparaatteina on käytetty Amartya Senin ja Juha Siltalan omissa kriisiaikojen tutkimuksissaan esiin nostamia vertaisuuteen ja oikeudenmukaisuuden tunteeseen liittyviä ajattelumalleja. Näiden avulla on tarkasteltu sitä, miten aikalaiset kokivat kriisiajan ongelmat ja niihin valtiollisella tai paikallisella tasolla haetut ratkaisut.

Helsingin ja helsinkiläisten kokemukset vuosilta 1914 - 1918 osoittavat, miten suuressa modernissa kaupungissa eläminen on riippuvaista monenlaisista teknisistä, taloudellisista, poliittisista ja sosiaalisista verkostoista - niin paikallisesti kuin globaalisti. Mitä enemmän näiden toiminta vaikeutuu, sitä ongelmallisemmaksi kaupunkilaisten elämä muodostuu. Monet maailmansodan kriisiajan ongelmista Helsingissä johtuivat aluksi maailmansodasta ja olivat luonteeltaan yleiseurooppalaisia tai vähintään Venäjän imperiumia koskevia - kriisiaika tuli kaupunkiin ulkopuolelta. Pitkittyessään kriisistä tuli myös sisäinen ja vaikeudet johtivat lopulta myös paikallisyhteisön hajoamiseen toisiinsa vihamielisesti suhtautuneisiin ryhmiin. Kaupungissa asutaan tiiviisti muiden ihmisten keskellä, jolloin elämisen keskeisenä edellytyksenä on kaupunkiyhteisön jäsenien keskinäinen toimeentulo ja luottamus. Jos ongelmia ei pystytä ratkaisemaan niin, että suurin osa yhteisön jäsenistä kokee ratkaisut oikeudenmukaisiksi tai välttämättömiksi, on uhkana yhteisön hajoaminen kilpaileviin ryhmiin ja lopulta pelastukoon ken voi -tunnelma. Helsingissä yleistä tahtoa ja voimaa kaupunkiyhteisön koossa pitämiseen ja uhrauksiin ei oikeastaan missään vaiheessa maailmansotaa löytynyt. Sen sijaan alatasolla kaupunkilaiset muodostivat monenlaisia verkostoja, joiden avulla pyrittiin etsimään helpotusta kriisiajan ongelmiin. Näiden avulla pyrittiin etsimään turvaa, elintarvikkeita, ansiomahdollisuuksia ja selviytymispelin kannalta tärkeitä tietoja.

Eurooppalaisessa mittakaavassa helsinkiläisten kohtalo maailmansodan vuosina oli jopa verrattain helppo, mutta kriisiajan kaupunkiyhteisöön lyömät haavat olivat siitä huolimatta maailmansodan päätyttyä syviä ja erittäin vaikeasti parannettavia

Palaa sivulle “Uudet historia-aiheiset mediat”