Oulun yliopiston tutkijakoulu; Oulun yliopisto, Humanistinen tiedekunta,
Historia Acta Univ. Oul. B 117,
2013 Oulun yliopisto, PL 8000, 90014 Oulun yliopisto
Väitöskirjan sähköinen versio: http://urn.fi/urn:isbn:9789526202518
Tiivistelmä
Kemijoen valjastaminen tuli ajankohtaiseksi loppuvuodesta 1944, kun teollisuuden edustajien toimesta perustettu Pohjolan Voima Oy yhdisti tuhoutuneiden siltojen ja Isohaaran voimalaitoksen samanaikaisen rakentamisen. Valtiovalta kannatti hanketta nopeasti. Kemijoki oli Euroopan tärkein lohijoki, joten kalakysymys huolestutti. Voimayhtiö ja poliitikot lupasivat hoitaa asian, kun sitä olisi ensin tutkittu. Aluksi kokeiltiin ylisiirtoja, joiden järjestelyjä varten yhtiö pakkolunasti padon alapuolisen vesialueen. Ylisiirrot sai hoitaakseen Lapin läänin Kalastuskuntain liitto. Toimintaa arvosteltiin alusta pitäen, mutta siihen ei puututtu. Suurin osa lohista myytiinkin kulujen kattamiseksi. Tyytymättömyyden lisääntyessä rakennettiin kalahissi, joka valmistui kesällä 1951. Kuten oli arveltu, se ei kyennyt täyttämään odotuksia, mutta sen voitiin katsoa olevan lain edellyttämä kalansiirtolaite. Seuraavaksi päätettiin tehostaa kalanviljelytoimintaa, jota mainostettiin laajasti. Myös sen tulokset jäivät kehnoksi.
Vuonna 1954 perustettu valtiojohtoinen Kemijoki Oy rakensi joen muut vesivoimalaitokset. Kemijoki Oy suhtautui kalakysymykseen kuten Pohjolan Voima; asia oli toisarvoinen. Kalaportaita ei pidetty tarpeellisina, eikä niihin virallisesti edes uskottu. Myös poliitikot ja muut päättäjät asettuivat samalle kannalle. Paikalliset kalastuksen edustajat vaativat yhtä kalateitä tai ainakin kunnollisia korvauksia, mutta asia tuntui erilaisten ongelmien takia aina vain viivästyvän. Vuonna 1964 Isohaaran voimalaitos sai lopullisen rakennuslupansa. Siinä määriteltiin myös korvaukset, jotka herättivät laajaa tyytymättömyyttä ja saivat aikaan valituskierteen.
Tärkein syy lohen katoamiseen löytyy teollisuuden ja poliitikkojen epävirallisesta liitosta: Kemijoen vesivoima haluttiin nopeasti valjastaa palvelemaan yhteiskunnan kehittämistä. Hanketta markkinoitiin erityisesti Lapin hyvinvoinnin edistämisellä. Toimintaa kannatettiin nimenomaan työllisyysnäkökulmasta. Myös Maalaisliiton äänenkannattaja Pohjolan Sanomat tuki voimakkaasti pohjoisen vesirakentamista aluepoliittisin perustein. Tämä oli omiaan vaimentamaan kritiikkiä. Voidaan todeta, että Kemijoen kaikkia muita käyttöarvoja aliarvioitiin. Joen tehtäväksi jäi vain ja ainoastaan sähköntuottaminen, joka johti vaelluskalakantojen nopeaan sukupuuttoon 1960-luvulle tultaessa. Kemijoen lohesta oli tullut historiaa.
Kuva: Isohaaran voimalaitoksen pato Kemijoessa. Isohaara PVO:n 60 -vuotis juhlajulkaisusta. Kuvaaja Jouko Järvinen, 1948. (http://calm.iki.fi/tolpat/)