Niina Siivikko
Viestit: 47
Liittynyt: 04.05.15 08:59
Paikkakunta: Turku

Kaupunkien historiaa yksittäisten rakennusten kautta

The Guardian sai kesäkuussa päätökseen kiinnostavan artikkelisarjan, jossa lähestytään kaupunkihistoriaa 50 keskeiseksi koetun rakennuksen kautta. Sarja aloittaa Sakkaran porraspyramidista ja päättyy vielä rakenteilla olevaan Jeddan Kingdom Toweriin, joka tulee valmistuessaan vuonna 2018 olemaan maailman korkein rakennus.



Artikkelisarja pyrkii siis seuraamaan kaupunkihistoriaa muinaisesta Egyptistä lähitulevaisuuteen, tarkastellen matkalla erilaisia rakennuksia ja niiden tarinoita ympäri maailmaa. Millaisia taustoja rakennuksilla on? Minkälaisia tarkoituksia varten ne aikoinaan on rakennettu ja minkälaisiksi niiden merkitykset ovat kenties muuttuneet ajan myötä? The Guardianin omien sanojen mukaan tavoitteena on selvittää, "how the urbanisation of this planet has been shaped by politics, culture, religion, technology – and above all, people."

Liikkeelle monumentaalisen kiviarkkitehtuurin alusta...


Kuva: Sakkaran porraspyramidi vuonna 2007. (Charlesjsharp/Wikimedia Commons)

Ensimmäisenä esitellään siis Sakkaran porraspyramidi Memfiin lähettyviltä, vanhin Egyptin säilyneistä pyramideista ja todennäköisesti ensimmäisiä monumentaalisia kivirakennuksia. Mukaan artikkelisarjaan se on otettu juuri edelläkävijyytensä vuoksi: siinä näkyvät uusien rakennustekniikoiden ja materiaalien hyödyntämisen innovaatiot ja haasteet, joiden kautta myöhemmin päädyttiin tunnetumpien pyramidien rakentamiseen.
Built a few hundred years after the establishment of Memphis, the pyramid was the product of considerable advances in construction techniques at the time. Instead of making just one mud-brick mastaba, Zoser’s builders built six limestone ones, each smaller than the last, and placed them on top of each other. The result was a series of six huge steps, 62 metres high, that formed the Burj Khalifa of their day.
--
But the pyramid had practical as well as symbolic significance. Stone has become the defining feature of any city. But at that time buildings were largely made with reeds, mud-brick and wood, using what are now forgotten techniques. The step-pyramid was one of the first times architects dabbled with stone on such a monumental scale – and their attempts to experiment can be seen in the building itself.
Toisenlainen monumentti menneelle


Kuva: Beirutin Holiday Inn vuonna 2005, vasemmalla Lebanese Canadian Bankin rakennus. (Gilbert Sopakuwa/Flickr)

Hyvin erilainen monumentti menneelle on Beirutin entinen Holiday Inn -luksushotelli. Libanonin sisällissodan päätyttyä on Beirut nopeasti täyttynyt moderneista ja uutuuttaan kiiltävistä rakennuksista, mutta sodassa pahasti vaurioitunut ja sen jälkeen tyhjilleen jäänyt Holiday Innin raunio seisoo niiden keskellä vahvana kontrastina.

Holiday Inn Beirut oli sodan syttyessä vuonna 1975 sekin vielä uutuuttaan kiiltävä - se oli avattu vain kahta vuotta aiemmin. Lokakuusta 1975 maaliskuuhun 1976 eri joukot taistelivat Beirutin hotellialueen hallinnasta niin kutsutussa "Hotellien taistelussa". Taisteluiden laannuttua Holiday Inn ryöstettiin puhtaaksi kaikesta vähänkin arvokkaasta, mutta rauhaan se ei jäänyt senkään jälkeen: korkeutensa vuoksi se toimi tarkka-ampujien suosimana piilopaikkana sisälllissodan loppuun.

Sodan päätyttyä vuonna 1990 Holiday Inn Beirutin (nykyisin ketjulla on kaupungissa uusi hotelli, jonka nimi on Holiday Inn Beirut Dunes erotuksena vanhasta) eri omistajaosapuolet ovat kiistelleet siitä, mitä rakennukselle tulisi tehdä. Tulisiko se entisöidä esimerkiksi luksusasunnoiksi? Vai ennemmin purkaa ja rakentaa tilalle kokonaan uutta? Tulisiko rakennus säilyttää muistona menneestä vai hankkiutua sen mukana ikävistä muistoista eroon? Nyt omistajat ovat ilmoittaneet huutokauppaavansa rakennuksen ja jättävänsä päätöksen uudelle omistajalle. The Guardianin mukaan libanonilaiset nuoret ovat jo ottaneet tilaa haltuun: siellä on järjestetty sodan päättymisen jälkeen underground-juhlia.

Innovatiivisia ratkaisuja modernien kaupunkien ongelmiin


Kuva: Makokon kelluva koulu. (Forgemind ArchiMedia/Flickr)

Toisella tapaa modernista urbanisaatiosta kertova rakennus on taas nigerialaisen Lagosin Makoko-slummin kelluva koulu. Nigerialainen arkkitehti Kunlé Adeyemi suunnitteli veden päälle levittäytyneelle slummialueelle rakennuksen, joka sekä toimisi vaativissa olosuhteissa, olisi yhteisölle monikäyttöinen ja rakentaisi yhteishenkeä vaikeissa olosuhteissa elävään yhteisöön. Mukana rakennustöissä toimivat Makokon asukkaat itse, jotta kerätty, arvokas tietotaito auttaisi parantamaan myös muita alueen rakennuksia ja jotta koulu tuntuisi todella omalta. Rakennukseen käytetyt materiaalit olivat myös paikallisia ja rakennuskustannukset säilytettiin alhaisina. Koulun kautta myös tuhoamisuhan alla ollut Makoko on saanut uuden mahdollisuuden: samaa rakennusmallia voitaisiin hyödyntää koko alueen kehittämiseen. Yhteisölle koulu on ollut äärimmäisen tärkeä, yhteinen ja ennen kaikkea omaksi koettu oleskelu-, opiskelu- ja kokoontumistila.
Visiting Makoko as foreigners back in 2013, many people had questions about why we were there and what our intentions were. But when we explained our purpose was to document the new school, doors and hearts seemed to fly open, with residents eager to show us their homes and businesses, built with their own hands. Indeed, the pride they displayed did not seem so very different from what we see in professional architects when they complete a project they have poured their heart and soul into.
Mitä jäi pois?

Artikkelisarjansa päätteeksi The Guardian kyseli vielä lukijoiltaan, mitä rakennuksia listaukseen olisi kannattanut ottaa mukaan. Lukijoiden ehdotuksista löytyy monenlaisia rakennuksia, kuten esimerkiksi Indonesian symboli uskonnolliselle harmonialle ja suvaitsevaisuudelle, Istiqlal-moskeija tai kaupungin vuosikymmeniksi jakanut, tarkkaan vartioitu Berliinin muuri.


* The Guardian: A history of cities in 50 buildings – interactive
* The Guardian: A history of cities in 50 buildings: readers tell us what we missed

Palaa sivulle “Uudet historia-aiheiset mediat”