Nimiasiaa

[lentava kirvesmies]

Muinaisen silkkitien varrella, vielä tänäkin päivänä tavataan meille varsin tutun tuntuisia nimiä. Nimenomaan naisten nimiä.
Listaan tähän niistä muutamia. Olisi ihan mielenkiintoista tietää, onko näillä jotain yhteistä meidän vastaavien nimien kanssa.
Kaikki nämä nimet ovat hyvin vanhoja ja enimmäkseen ne ovat Arabialaista alkuperää. Listalla maan nimi tarkoittaa maata josta nimi on lähtöisin.

Aina - peili. Arabia/kasakki.
Alma - omena. Arabia/Tataarikielet.
Saja. Saija - varjo. Kasakki.
Aija - ihana. Arabia.
Saima - Ensimmäinen. Arabia.
Saina. Saini - koru. Arabia.
Sari - kultainen. Persia.
Silja - ?. Baskiiri.
Laina - ihanainen. Arabia.
Laila - öinen. Arabia/Tadzikki.
Leila - öinen. Persia/Kasakki/Tataari.
Liina - pehmoinen (palmulaji). Arabia.
Maisa - ylpeä. Arabia/Tadzikki.
Maija - Venäjän sanasta mai (toukokuu) Kasakki/Tataari.
Naima - täsmällinen. Arabia.
Oras - ?. Turkmenia.
Raija - säilyväinen. Arabia.
Raika - raikas. Arabia.
Jaana.Jana - uusi. Tataari.

Suomennokseni eivät ole välttämättä mitenkään varmasti oikeita.

[Mekaanikko]

Mongoolit joskus ratsastivat ja jakoivat vihaansa, ehkä myös lempeään. Onhan kieliperimämme kotoisin aroilta josta nämäkin tarut ovat peräisin.

[Klaus Lindgren]

Pengoin hieman noita nimiä ihan vain verkosta ja sain seuraavia tuloksia:

Aina. Ainon muunnos, ja siis kalevalainen nimi, liekö ollut paljonkaan käytössä ennen 1800-luvun loppupuolta?

Saija. Kuulemma Sarin tai Saaran hellittelymuoto, ja siten raamatun kautta heprealaista perää.

Saima. Hakematta tulee mieleen Snellmanin sanomalehti ja Saimaan järvi. Ja 1800-luvun lopun fennomaanien nimenantotapoihin tuo istuisi todella hyvin.

Sari. Sari ; muunnos nimestä Saara. Heprean kielessä 'saara'='ruhtinatar'.

Silja. Kansanomainen muoto nimestä Cecilia. Cecilia taas on feminiininen muoto roomalaisesta nimestä Caecilius, joka muodostuu latinan sanasta 'caecus'='sokea'. Cecilia näyttää siis olleen joku pyhimys.

Liina. Lyhennetty Karoliinasta, joka taas on feminiinimuoto Caroluksesta eli Karlista. Germaanista alkuperää, siis. Hassua kyllä, karl tarkoittaa alkuaan miestä, mutta nimeksi muttuessaan tuo merkitys näkyy menettäneen relevanssinsa. Vielä 1800-luvulla miehen nimistä väännetyrt tytönnimet olivat hyvin yleisiä: Adolfina, Albertina, Jakobina jne.

Maija. Mariastahan tuo tulee. Heprealainen nimi, siis.

Jaana. Kutsumanimiversio Marjaanasta (juontuneeko Mariasta vai Miriamista?) ja muistakin –jaana-päätteisistä nimistä.

Joten jäljet eivät viittaa Keski-Aasian aroille, vaan ihan toiseen suuntaan. Arabiankielistä nimiaineistoa siihen suuntaan ei voi olettaakaan kulkeutuneen ennen islamin leviämistä Keski-Aasiaan, ja silloinhan suomalaiset olivat jo kauan asuneet täällä näin, Suomessa.

Tadzikki on iranilainen kieli, ja niiden kielten kanssa on kontakteja kyllä ollut, mutta aikana, jolloin kielelliset esi-isämme elivät tosiaankin jossain missälie Uralin kieppeillä. Mahdollinen kielisukulaisuutemme tataariin, kazahiin ja muihin turkkilais-tataarilaisiin kieliin on todistamaton hypoteesi, ja asia lienee niin, että jos yhteinen kantakieli on, se on niin kaukana menneisyydessä, että sen todistaminen kielitieteen metodein on mahdotonta. Jos sellaista siis on, se on hyvin kaukana menneisyydessä ja siis iranilaisten yhteyksien tapaan kauan ennen Silkkitietä.

Sitten tulee vielä sekin, että jos joku sana kulkeutuu noin kaukaa menneisyydestä, se on muuttunut matkan aikana. Niinpä on erittäin epätodennäköistä, että nimi olisi säilynyt samannäköisenä kahdessa toisilleen vain kaukaista sukua olevassa kielessä. Sen sijaan ei ole mitenkään harvinaista, että kahdessa kielessä, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään, on samankaltaisia sanoja. Silkkaa sattumaa, vaan kun kieliä ja sanoja on niin paljon ja äänteitä lopultakin aika vähän, melkoisen väistämätöntä.

Silkkitietä kuljettiin Wikipedian mukaan jostain 300-luvulta eaa. lähtien. Itämerensuomalaista kantakielen, kantasuomen, puhujat olivat noihin aikoihin hiippailleet tänne pohjoiseen, joten yhteydet Silkkkitiehenkin lienevät olleet vähäisiä. Joten nuo traditionaalisemmat nimienselitykset ovat paljon todennäköisempiä.

[lentava kirvesmies]

Tervehdys.

Perinteisestihän meillä on haettu nimille alkulähdettä raamatusta ja Hepreasta.
Onhan aivan luonnollista, että Kristinuskon myötä on myös nimiä tuotu.
Kirkkohan myös pyrki aktiivisesti hävittämään alkuperäistä nimistöä.

Tutkimani lähdekirjallisuuden mukaan, nimet ovat koko Induskultturin ympäristössä hyvinkin samanlaisia.
Siis Juutalainen uskonto joka pitkälti perustuu, Induskulttuurin ja ympäristön uskontoihin, on myös nimien suhteen melko yhtenäinen kyseisen alueen kanssa.

Monista nimistä on mahdoton sanoa mistä ne ovat lähtöisin.
Mikä vielä kiinnitti huomiotani on se, miten muuttumattomina nimet ovat säilyneet satoja vuosia. Kuka ties kuinka kauan.



Se perusajatukseni miksi alunperin viestini kirjoitin on.
Olisiko mahdollista, että näitä nimiä on kulkeutunut Viikinkiaikana, kauppiaiden mukana Volgan alajuoksun kauppapaikoilta.
Siis ei Aasian aroilta.
Luettelooni kokoamat nimet ovat sellaisia, joita kaikkia käytetään tänä päivänä tuolla alueella ja käytettiin jo Viikinkiaikana.

Mikä sai tätä pohtimaan oli se, että samanlaiset nimet ovat nimenomaan naisten nimiä ja voidaan olettaa kuitenkin kauppiaiden olleen etupäässä miehiä.
Jos joku ei ole tuonut "matkamuistona" kaunista eksoottista naista, niin ehkä kuitenkin nimen.

[Klaus Lindgren]

Tuota noin, mitähän lentävä kirvesmies mahtaa tarkoittaa Induskulttuurilla? Mikäli kyseessä on Indus-joen rannoilla, nykyisen Pakistanin alueella osapuilleen vuosina 3300-1700 eaa kukoistaneesta kulttuurista, tieto juutalaisuuden perustumisesta siihen ja nimistön yhtenäisyydestä samaisen kulttuurin ja juutalaisuuden välillä hyvin uusi ja yllättävä. Mihinköhän tämä tieto perustuu? Vai onko kyseessä jokin muu Induskulttuuri?

[lentava kirvesmies]

Lentävä kirvesmies ei tunne muuta induskulttuuria. Joten tarkoittamani kyseisen kulttuurin ympäristö tarkoittaa juuri sitä ympäristöä.

Lueskelemani kirjallisuuden perusteella ei voi osoittaa, näille levinneimmille nimille mitään nimenomaista alkulähdettä.
Näitä nimiä voidaan jäljittää aina vain pidemmälle menneisyyteen.
Aivan kuten uskontoihin liittyviä tarinoitakin.
Ihmiset liikkuvat ja heidän mukana nimet ja uskomukset.
On hyvin epätodennäköistä että, Juutalaisetkaan olisivat polkaisseet tyhjästä koko nimistöään.

Kysyit mihin tämä tieto perustuu.
Parin viikon sisällä palaan tukikohtaani ja voin laittaa tähän lähteeni.
Sillä eiväthän nämä toki ole Lentävän kirvesmiehen ajatuksia.

Aloitin tämän ketjun, saadakseni tästä nimiasiasta lisää tietoa.
Jos minulla olisi asiasta niin paljon tietoa, että voisin vastailla muiden kysymyksiin. Enhän toki olisi aloittanutkaan tätä.

Joten luen kiitollisena kaiken, mitä joku voi aiheesta kertoa.

[Jouko Heyno]

Tässä saattaa olla kyse vain anakronismista; seemiläisperäiset nimet ovat seurausta islamilaisen kulttuuri-imperialismin käytänteistä, ja iduskulttuurin alue nyt osaltaan jää tämän mainitun opin leviämisalueelle. Samantyyppinen nimistönkehitys löytyy muiltakin uususkontojen leviämisalueilta - hyvänä esimerkkinä nykyajan suomalaiset käänynnäiset. Ajoitus on tässäkin keskeistä, ja siihen taas tarvitaan kieli- ja kulttuurihistoriantuntemusta.

[Klaus Lindgren]

Lienee siis parasta odottaa, että kirvesmies lentää taas pesäänsä. Nuo teoriat vaikuttavat hyvin kiehtovilta, jos kohta pitääkin muistaa, että mitä kauemmas menneisyyteen kaivaudutaan, sitä enemmän tietoa on kadonnut saataviltamme. Tämä koskee etenkin Indus-virran kulttuuria, jonka kirjoitus on edelleen tulkitsematta ja kielikin siten tuntematon. Odottakaamme siis mielenkiinnolla.

[lentava kirvesmies]

Ei kotipesä, mutta välipesä.

Klaus Lindgren. Ethän vain yritä johdatella kirvesmiestä, väittämään näitä nimiä Induskulttuurin nimiksi.
Siinäpä olisikin urakkaa. Ensin pitäisi se kieli selvittää ym pientä.

Lentävä kirvesmieshän ei ole täällä esittämässä omia väitteitään, vaan toivoo saavansa lisätietoa, tällä kertaa kiinnostuksen kohteena olevaan asiaan.
En ole luomassa myöskään minkäänlaista teoriaa, vaan itse käyttäisin nimitystä pohdiskelu.

Siinä asiassa olen kanssasi samaa mieltä, kuten aiemmin kirjoitit.
Äänteiden määrä on rajallinen, joten mitään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, ei sanojen samankaltaisuudesta pidä mennä tekemään.
Suomen ja Heprean tippa sanojen samankaltaisuus, ei vielä todista kielisukulaisuudesta.

Otathan myös huomioon keskustelevasi maallikon kanssa, mitä tulee historian tutkimukseen.


Mitä se Induskulttuuri tähän liittyy?

Lukemani kirjallisuus jakautuu lähinnä kahteen tyyppiin
Ensimmäinen on puhtaasti nimen valintaan tarkoitettua kirjallisuutta.
Esimerkiksi kirja Musliminimet, on tarkoitettu Muslimeille sopivien nimien valintaan.
Juuri näissä kirjoissa on pyritty antamaan nimille, tarkka syntypaikka ja aika.

Mutta kun tutkitaan toista tyyppiä, joka pyrkii selvittämään nimien historiaa.
Huomataan miten vaikea on jäljittää nimiä alkulähteilleen.
Ne häipyvät historian hämärään.

Kirjallisuudessa on kuitenkin pyritty sijoittamaan nimiä, kartalle ja aikaan.
Onnistumatta siinä kuitenkaan mitenkään erityisen hyvin.
Vaikutelmaksi kuitenkin tulee, ikäänkuin jonkinlaisena suppilon pohjana, se Induskulttuurin Ympäristö. Mikä kuitenkin on hyvin laaja käsite.
Tämä oli puhtaasti oma ajatukseni, kartalle ja aikaan sijoittamisesta ja myönnän sen olleen aika kömpelöä.


Mutta siitä esittämästäni ajatuksesta, että nimiä olisi voinut kulkeutua niin sanottuna Viikinkiaikana, kauppayhteyksien välityksellä.
Siis aivan toista reittiä, kuin jos ne olisivat tulleet Kristinuskon mukana.

Näitä kuvailemallani alueella suosittuja nimiä, on ollut käytössä kovin pitkän aikaa, joten on mahdotonta sanoa mikä olisi se lainautumisajankohta, tai paikka.

Mieleeni lähinnä tulee, mikäli lainautumista olisi tapahtunut.
Aika olisi juuri Viikinkiaika ja paikkana Kaspianmeren/Mustanmeren kauppapaikat.


Kiinnostus tähän nimiasiaan heräsi lueskeltuani. Kiovan Rusin ja Konstantinopolin välillä solmittuja kauppasopimuksia.
Joissa esiintyviä nimiä on joskus pyritty selittämään Viikinkinimiksi.

Tosin useimmissa kirvesmiehen hyllystä löytyvissä teoksissa, niiden nimien käännökset tuntuvat kovin tarkoitushakuisilta.
Useimmat niistä on 1800 luvun puolella kirjoitettuja Sapadnikien toimesta.
Sapadnikithan pyrkivät todistamaan Venäjän läntistä ja pohjoista alkuperää.

Mutta tämähän on jo kokonaan toinen juttu.


Niitä lähdekirjojani muutama tähän.

Musliminimet Ibn Misakarin Al-karnaki. Moskova 2007.

Kasakkinimiä Almati 2006.

Nimi ja historia. Kaanien dynastian nimiä. Shakarim Kudaiberdi-uli.

Nimet jotka valitsemme. A.I Hasarov.

[Klaus Lindgren]

Olen pahoillani, jos olen esiintynyt ylimielisesti tai pyrkinyt tyrmäämään kiehtovia ajatuskulkuja. Siis anteeksi, kirvesmies.

Esittämäsi nimiyhtäläisyydet ovat tosiaan kiehtovia. Mitä kieliin tulee, niin osa niistä on arabiankielisiä nimiä, osa turkkilais-tataarilaisia (kazahi, baskiiri, tataarikielet), osa taas indoeurooppalaisia, tarkemmin indoiranilaisia (tadzikki, persia). On kai tosiaan mahdollista ajatella, että ne olisivat kulkeutuneet Venäjänmaan halki Suomeenkin, ja rinnastuneet tai sekoittuneet jossain vaiheessa näihin läntisiin nimilainoihin. Tällöin liikuttaneen ajassa jossain viikinkiajan kieppeillä, ei sitä aikaisemmassa ajassa, ainakin mitä arabialaisiin nimiin tulee, sillä ennen islamin leviämistä ne eivät oikein ole voineet Keski-Aasiaan ja Keski-Venäjälle levitä. Erilaisia kauppa- ja kulttuuriyhteyksiä on nykyisen Tadzhikistanin ja Volgan seutujen välillä ollut varmasti paljon kauemminkin, ja Venäjän ja Suomen välillä myös. Näistä lienee kuitenkin hyvin vaikea tietää juuri mitään varmaa, kun kirjallisia lähteitä ei ainakaan Suomen osalta ole.

Veikkaanpa siis, että asiasta on hyvin vaikea sanoa mitään varmaa. Joku turkkilaiskielten tuntija osaisi varmaan sanoa jotain viisaampaa.

[Jaakko Hakkinen]

Lienee siis parasta odottaa, että kirvesmies lentää taas pesäänsä. Nuo teoriat vaikuttavat hyvin kiehtovilta, jos kohta pitääkin muistaa, että mitä kauemmas menneisyyteen kaivaudutaan, sitä enemmän tietoa on kadonnut saataviltamme. Tämä koskee etenkin Indus-virran kulttuuria, jonka kirjoitus on edelleen tulkitsematta ja kielikin siten tuntematon. Odottakaamme siis mielenkiinnolla.

Pieni sivupolku:

Vaikka Indus-kirjoitusta ei vielä olekaan täydellisesti ratkaistu, niin aika varmalta näyttää sen perustuminen dravidalaiseen kieleen:
http://www.harappa.com/script/parpola0.html

[Vetehinen]

Siis Juutalainen uskonto joka pitkälti perustuu, Induskulttuurin ja ympäristön uskontoihin, on myös nimien suhteen melko yhtenäinen kyseisen alueen kanssa.

Khazarit olivat juutalaisia ja asustelivat heti SU-kansojen eteläpuolella.

Kartta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Image:NE_800ad.jpg

Wiki:
http://en.wikipedia.org/wiki/Khazars

Mahtaako samoja nimiä löytyä myös muilta SU-kansoilta lähempää khazarien aluetta? Jos löytyy se olisi todiste teoriasi puolesta.


.

[Klaus Lindgren]

Kasaarit olivat tosiaan turkinsukuista kieltä puhunut kansa, joiden valtakunta kukoisti Kaspian meren pohjoispuolella osapuilleen 600-luvulta 900-luvun lopulle. Tarinan mukaan kasaarien kaani harkitsi aikansa, kääntyäkö kansoineen islamiin, kristinuskoon vai juutalaisuuteen ja valitsikin juutalaisuuden. 1000-luvulla Kiovan Rus sitten kukisti kasaarien valtakunnan.

Kasaarit näkyvät saapunen Euroopan puolelle samoihin aikoihin kuin muutkin turkkilais-tataarilaisia kieliä puhuneet ryhmät, siinä vuoden 500 kieppeillä ja jälkeen (hunnit hieman aikaisemmin). He ovat siis osa turkinsukuisten kansojen suurta levittäytymistä jostain Altain kieppeiltä Etelä-Venäjälle asti – noihin aikoihin siis turkinsukuiset kielet syrjäyttivät iranilaiset kielet Etelä-Venäjällä ja Keski-Aasiassa, mikäli olen oikein ymmärtänyt.

Suomensukuisia kieliä puhuttiin ja puhutaan edelleen tosiaankin aivan näiden Venäjän turkinsukuisten kielten naapurissa; nykypäivänä marit, mordvalaiset ja udmurtit elävät tataarien, tšuvassien ja baškiirien naapureina. Suomen kielen historian kannalta tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, koska meidän kielelliset esi-isämme olivat jo aikaisemmin vaeltaneet Itämeren kieppeille.

[Vetehinen]

Kasaarit olivat tosiaan turkinsukuista kieltä puhunut kansa, joiden valtakunta kukoisti Kaspian meren pohjoispuolella osapuilleen 600-luvulta 900-luvun lopulle. Tarinan mukaan kasaarien kaani harkitsi aikansa, kääntyäkö kansoineen islamiin, kristinuskoon vai juutalaisuuteen ja valitsikin juutalaisuuden. 1000-luvulla Kiovan Rus sitten kukisti kasaarien valtakunnan.

Kasaarit näkyvät saapunen Euroopan puolelle samoihin aikoihin kuin muutkin turkkilais-tataarilaisia kieliä puhuneet ryhmät, siinä vuoden 500 kieppeillä ja jälkeen (hunnit hieman aikaisemmin). He ovat siis osa turkinsukuisten kansojen suurta levittäytymistä jostain Altain kieppeiltä Etelä-Venäjälle asti – noihin aikoihin siis turkinsukuiset kielet syrjäyttivät iranilaiset kielet Etelä-Venäjällä ja Keski-Aasiassa, mikäli olen oikein ymmärtänyt.

Suomensukuisia kieliä puhuttiin ja puhutaan edelleen tosiaankin aivan näiden Venäjän turkinsukuisten kielten naapurissa; nykypäivänä marit, mordvalaiset ja udmurtit elävät tataarien, tšuvassien ja baškiirien naapureina. Suomen kielen historian kannalta tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, koska meidän kielelliset esi-isämme olivat jo aikaisemmin vaeltaneet Itämeren kieppeille.

Suomen kielen historiasta ei toki ollut kyse. Lentävän kirvesmiehen kysymys oli, onko naisten nimien lainaus mahdollista Volgan alajuoksulta viikinkiaikana ja ilmeisesti se on mahdollista. Khazarien naisten nimiä on saatettu omaksua ja ne ovat kulkeutuneet Suomeen saakka. Varangit matkustelivat Venäjän jokia pitkin, mutta ne samat joet olivat tietysti tunnettuja kauppareittejä jo ennen varankejakin.
.

[lentava kirvesmies]

Niin, kauppareittihän kulki Laatokalta/Valkeajärveltä Kaspianmerelle, joka oli vilkas kauppareittien solmukohta.

Mikä kiinnitti huomiotani oli se, että samankaltaisia nimiä ovat juuri sellaiset, jotka Suomalaiseen korvaan kuulostavat kauniilta.
Sehän ei tosin todista mitään.

Mutta jonkinlaista valaistusta kysymykseen varmasti toisi tieto, minkälaisia nimiä Karjalassa on käytetty, tai käytetään.
Oletan ainakin juuri Karjalaisten kauppamatkustelleen kyseisellä reitillä.