Kyselisin tarkemmin asiasta perillä olevilta, miten Saksassa arvioitiin Pohjois-Skandinavian strategista tilannetta Molotov - Ribbentrop-sopimuksen aluejakoa tehtäessä.
Ihmetykseni perusaihe on se, että kun Suomi kokonaisuudessaan annettiin NL:n etupiiriin, samalla NL sai valtuudet tuoda armeijansa noin sadan kilometrin päähän Saksalle elintärkeistä Kiirunan ja Jällivaaran rautakaivoksista.
Luottiko Saksa NL:n sopimuksennoudattamishaluun niin paljon, että uskoi malmien olevan turvassa joka tapauksessa? Vai arveliko Saksa kompensoivansa mahdollisen menetyksen melko nopeasti esim. Lothringenista? Vai uskoiko Saksa, että Suomi ei päästä NL:oa liian lähelle malmialueita?
Entä jos Suomi olisikin luhistunut ja puna-armeija tosiaankin miehittänyt Lapin? SIlloin kesän 1941 sota olisi alkanut erilaisesta itärintaman sotilaallisesta tilantesta. NL:lla olisi ollut huonosta etelän sotamenestyksestään huolimatta melko helppo työ vallata malmialueet tai ainakin tuhota kaivokset ja kuljetusyhteydet. On otettava huomioon, että esimerkiksi Suomen nopea valloitus ei olisi antanut länsivalloille nyt toteutunutta intressiä Skandinaviaan, mikä olisi saattanut poistaa myös Saksalta tarpeen Norjan ja Suomen Lapin miehittämiseen. Siinä tapauksessa Saksalla ei olisi ollut merkittäviä voimia kaivosten lähellä hyökkäyksen alkaessa.
Mietinkin nyt tässä, että ymmärsivätkö saksalaiset malmialueiden suhteen ottamaansa riskiä vai ottivatko he tietoisen riskin. Ja jos ottivat, pitivätkö sopimuksen syntyä malmiriskiä merkittävämpänä asiana vai oliko heillä taskussaan jokin vararatkaisu?
-
Ilmo Kekkonen
- Viestit: 678
- Liittynyt: 16.12.07 09:09
Re: Molotov - Ribbentrop-pakti ja Ruotsin rautamalmit
En tiedä, onko aiheesta tehty erityistä tutkimusta. Käsittääkseni M-R pakti ja sitä edeltänyt kauppasopimus katsottiin niin tärkeiksi, että muut asiat saattoivat jäädä niiden alle. Oli tietysti selvää, että niin kauan kuin Lothringenin kaivokset olivat Ranskan hallussa Saksan sotakoneisto oli riippuvainen Ruotsin rautamalmista, joka jäättömänä aikana kuljetettiin Itämeren kautta ja muulloin Narvikista.
Ilmeisesti yksinkertaisesti otettiin tietty riski ja katsottiin voitavan hallita tilanne. Olihan Ruotsi Saksasta helposti tavoitettavissa ja pohjoismaiden puolustuskyky tiedettiin kehnoksi. Saksalla olisi tarpeelliset sotilaalliset resurssit käytettäväksi Itämeren suuntaan, jos tarvetta tulisi.Se tiedettiin myös Moskovassa. Toisaalta NL:ssa tajuttiin hyvin sopimuksen tavattomat edut. Sen rikkomiseen ei nähty mitään syytä.
Näyttää siltä, että kiinnostusta Skandinaviaan tunnettiin lähinnä Saksan merivoimien esikunnassa, jossa parin Etelä-Norjan sataman saamista käyttöön pidettiin tärkeänä. Asiaa pohditiin ja hieman suunniteltiinkin ennen Talvisodan syttymistä. Uhka malmin kuljetuksille nähtiin lähinnä lännestä.
Puolan nopea valtaushan nosti Saksan lopullisesti Itämeren valtiaaksi - ainakin niin kauaksi kun M-R sopimus oli voimassa. Jos siis NL valtaisi Suomen ja alkaisi osoittaa Saksan kannalta sopimattoman suurta kiinnostusta Ruotsin malmiin, olisi Saksalla heittää vaakakuppiin Euroopan tehokkaimmat asevoimat.
Huomattavaa on, että Saksalla oli koko ajan taustalla Hitlerin alkuperäinen strategia "drang nach osten". M-R pakti oli tarkoitettu vain välivaiheeksi, kuten
sittemmin nähtiin.
Lopuksi vielä sanoisin, että Hitlerillä ei yleensäkään ollut mitään pitkäjänteisiä strategioita. Hän eteni tilanteesta toiseen luottaen nopeaan päätökseentekoonsa ja Saksan asevoimiin. Tähän asti hän oli aina asettanut muut tapahtuneen eteen ja uskoi kykenevänsä siihen vastakin.
Tilanteen muutti sitten Suomen vastarinta, mutta siitähän ei sopimusta tehtäessä ollut tietoa. Vasta tammikuussa 1940 alkoi selvitä, että tilanne pohjolassa oli saamassa kokonaan uuden muodon, kun länsivallat alkoivat hapuilla Suomen auttamista. Se on kuitenkin kokonaan toinen asia.
Sotaretkeä itään alettiin Saksassa suunnitella alustavastikin vasta heinäkuun lopussa 1940. Tilanne oli täydellisesti muuttunut kesästä 1939. Saksa alkoi hitaasti muuttaa suhtautumistaan Suomeen ja sen NL:n puolelta kokemaan uhkaan. Uusi tilanne, uusi strategia. Siksi on turha jossitella kesän 1941 tapahtumia kesän 1939 sopimuksen perusteella.
Ilmeisesti yksinkertaisesti otettiin tietty riski ja katsottiin voitavan hallita tilanne. Olihan Ruotsi Saksasta helposti tavoitettavissa ja pohjoismaiden puolustuskyky tiedettiin kehnoksi. Saksalla olisi tarpeelliset sotilaalliset resurssit käytettäväksi Itämeren suuntaan, jos tarvetta tulisi.Se tiedettiin myös Moskovassa. Toisaalta NL:ssa tajuttiin hyvin sopimuksen tavattomat edut. Sen rikkomiseen ei nähty mitään syytä.
Näyttää siltä, että kiinnostusta Skandinaviaan tunnettiin lähinnä Saksan merivoimien esikunnassa, jossa parin Etelä-Norjan sataman saamista käyttöön pidettiin tärkeänä. Asiaa pohditiin ja hieman suunniteltiinkin ennen Talvisodan syttymistä. Uhka malmin kuljetuksille nähtiin lähinnä lännestä.
Puolan nopea valtaushan nosti Saksan lopullisesti Itämeren valtiaaksi - ainakin niin kauaksi kun M-R sopimus oli voimassa. Jos siis NL valtaisi Suomen ja alkaisi osoittaa Saksan kannalta sopimattoman suurta kiinnostusta Ruotsin malmiin, olisi Saksalla heittää vaakakuppiin Euroopan tehokkaimmat asevoimat.
Huomattavaa on, että Saksalla oli koko ajan taustalla Hitlerin alkuperäinen strategia "drang nach osten". M-R pakti oli tarkoitettu vain välivaiheeksi, kuten
sittemmin nähtiin.
Lopuksi vielä sanoisin, että Hitlerillä ei yleensäkään ollut mitään pitkäjänteisiä strategioita. Hän eteni tilanteesta toiseen luottaen nopeaan päätökseentekoonsa ja Saksan asevoimiin. Tähän asti hän oli aina asettanut muut tapahtuneen eteen ja uskoi kykenevänsä siihen vastakin.
Tilanteen muutti sitten Suomen vastarinta, mutta siitähän ei sopimusta tehtäessä ollut tietoa. Vasta tammikuussa 1940 alkoi selvitä, että tilanne pohjolassa oli saamassa kokonaan uuden muodon, kun länsivallat alkoivat hapuilla Suomen auttamista. Se on kuitenkin kokonaan toinen asia.
Sotaretkeä itään alettiin Saksassa suunnitella alustavastikin vasta heinäkuun lopussa 1940. Tilanne oli täydellisesti muuttunut kesästä 1939. Saksa alkoi hitaasti muuttaa suhtautumistaan Suomeen ja sen NL:n puolelta kokemaan uhkaan. Uusi tilanne, uusi strategia. Siksi on turha jossitella kesän 1941 tapahtumia kesän 1939 sopimuksen perusteella.
Re: Molotov - Ribbentrop-pakti ja Ruotsin rautamalmit
Kiiitokset Ilmolle vastuksesta!
Mielestäni jossittelu ei kuitenkaan ole ollenkaan merkityksetöntä tässä tapauksessa. Se on itse asiassa ainoa keino lähestyä Saksan näkemystä tuosta malmitilanteesta sopimuksen solmimisen yhteydessä.
Kertaan ensin itsestäänselvyydet: Sopimus laadittiin, jotta Saksa ensin rauhoittaisi itärintamansa, selvittäisi sen jälkeen tilanteen lännessä ja kykenisi lopulta kaikin voimin lähtemään Neuvostoliittoa vastaan. Saksan oli siis arvioitava rautamalmien asema 1) tilanteessa jossa suhteet NL:n kanssa olisivat vielä rauhanomaiset ja sitten 2) tilanteessa jossa suuri yhteenotto idässä olisi jo alkanut.
Kun sopimusta laadittiin, on Saksan täytynyt pitää todennäköisimpänä vaihtoehtona sitä, että kumpikin osapuoli melko nopeasti ottaa haltuunsa etupiirijaon mukaiset alueet. Tämä tarkoittaa sitä, että Saksa oletti neuvostoarmeijan olevan Tornionjoella ennen pitkää. Ja siippumatta siitä, mitä lännessä tapahtuisi, Saksan on täytynyt pitää myös oletustilanteena idänhyökkäyksensä alulle, että NL pitää hallussaan Itämeren itärannikkoa Memelistä Tornioon.
Vaiheessa 1) Saksan voisi kuvitella uskoneen, että sopimuksen arvo on viholliselle niin suuri, että se ei halua rikkoa sitä häiritsemällä Saksan rautamalmihuoltoa. Vaiheessa 2) tilanne rautamalmien suhteen olisi sitten ollut jo Saksan kannalta mielestäni toivoton: koko malmin pääasiallinen kuljetusreitti oli suorastaan puna-armeijan tulen alla ja siten helposti sabotoitavissa. Asiaa ei muuttaisi edes nopea eteneminen Baltian suunnalla, koska Pohjanlahden ja Pohjois-Skandinavian alueet pysyisivät NL:n vahvassa sotilaallisessa valvonnassa. Ja vaikka kuljetukset siirrettäisiinkin talvireitilleen Narvikiin ja Atlantille, olisi NL:n, kuten sanottua, helppo tuhota kaivostoiminta ja maakuljetusyhteydet pohjoisessa.
Tämä on siis ollut käsitykseni mukaan Saksan Ruotsin-malmiasiassa tekemä tilannearvio elokuussa 1939. Sen mukaan rautamalmia ei todennäköisesti olisi saatavissa Ruotsista sen jälkeen kun hyökkäys itään olisi alkanut.
On näin oletettava, että Saksa joko kuvitteli, että rauta olisi tuossa tilanteessa saatavilla muualta (Lothringen) tai sitten sitä ei tarvittaisi. Jälkimmäisessä tapauksessa ajatuksena on täytynyt olla joko kerättyjen varastojen riittävyys tai odotettavissa olevan sodan lyhyt kesto tai molemmat.
Tämä on järkeily, johon itse oletan Saksan päätyneen joko ennen sopimusta tai sitten viimeistään sen syntymisen jälkeen, silloin kun sodan seuraavia vaiheita on suunniteltu. Jollakin tapaa malmikysymystä on Saksassa aivan varmasti syksyllä 1939 mietitty, koska reaktio länsivaltain operaatiohankkeisiin joulu-tammikuusta alkaen oli niin kärkäs. Mutta kuulisin mielelläni, jos joku on perehtynyt asiaa syvemminkin.
Mielestäni jossittelu ei kuitenkaan ole ollenkaan merkityksetöntä tässä tapauksessa. Se on itse asiassa ainoa keino lähestyä Saksan näkemystä tuosta malmitilanteesta sopimuksen solmimisen yhteydessä.
Kertaan ensin itsestäänselvyydet: Sopimus laadittiin, jotta Saksa ensin rauhoittaisi itärintamansa, selvittäisi sen jälkeen tilanteen lännessä ja kykenisi lopulta kaikin voimin lähtemään Neuvostoliittoa vastaan. Saksan oli siis arvioitava rautamalmien asema 1) tilanteessa jossa suhteet NL:n kanssa olisivat vielä rauhanomaiset ja sitten 2) tilanteessa jossa suuri yhteenotto idässä olisi jo alkanut.
Kun sopimusta laadittiin, on Saksan täytynyt pitää todennäköisimpänä vaihtoehtona sitä, että kumpikin osapuoli melko nopeasti ottaa haltuunsa etupiirijaon mukaiset alueet. Tämä tarkoittaa sitä, että Saksa oletti neuvostoarmeijan olevan Tornionjoella ennen pitkää. Ja siippumatta siitä, mitä lännessä tapahtuisi, Saksan on täytynyt pitää myös oletustilanteena idänhyökkäyksensä alulle, että NL pitää hallussaan Itämeren itärannikkoa Memelistä Tornioon.
Vaiheessa 1) Saksan voisi kuvitella uskoneen, että sopimuksen arvo on viholliselle niin suuri, että se ei halua rikkoa sitä häiritsemällä Saksan rautamalmihuoltoa. Vaiheessa 2) tilanne rautamalmien suhteen olisi sitten ollut jo Saksan kannalta mielestäni toivoton: koko malmin pääasiallinen kuljetusreitti oli suorastaan puna-armeijan tulen alla ja siten helposti sabotoitavissa. Asiaa ei muuttaisi edes nopea eteneminen Baltian suunnalla, koska Pohjanlahden ja Pohjois-Skandinavian alueet pysyisivät NL:n vahvassa sotilaallisessa valvonnassa. Ja vaikka kuljetukset siirrettäisiinkin talvireitilleen Narvikiin ja Atlantille, olisi NL:n, kuten sanottua, helppo tuhota kaivostoiminta ja maakuljetusyhteydet pohjoisessa.
Tämä on siis ollut käsitykseni mukaan Saksan Ruotsin-malmiasiassa tekemä tilannearvio elokuussa 1939. Sen mukaan rautamalmia ei todennäköisesti olisi saatavissa Ruotsista sen jälkeen kun hyökkäys itään olisi alkanut.
On näin oletettava, että Saksa joko kuvitteli, että rauta olisi tuossa tilanteessa saatavilla muualta (Lothringen) tai sitten sitä ei tarvittaisi. Jälkimmäisessä tapauksessa ajatuksena on täytynyt olla joko kerättyjen varastojen riittävyys tai odotettavissa olevan sodan lyhyt kesto tai molemmat.
Tämä on järkeily, johon itse oletan Saksan päätyneen joko ennen sopimusta tai sitten viimeistään sen syntymisen jälkeen, silloin kun sodan seuraavia vaiheita on suunniteltu. Jollakin tapaa malmikysymystä on Saksassa aivan varmasti syksyllä 1939 mietitty, koska reaktio länsivaltain operaatiohankkeisiin joulu-tammikuusta alkaen oli niin kärkäs. Mutta kuulisin mielelläni, jos joku on perehtynyt asiaa syvemminkin.
Re: Molotov - Ribbentrop-pakti ja Ruotsin rautamalmit
[quote="henrik"]Kiiitokset Ilmolle vastuksesta!
Kun sopimusta laadittiin, on Saksan täytynyt pitää todennäköisimpänä vaihtoehtona sitä, että kumpikin osapuoli melko nopeasti ottaa haltuunsa etupiirijaon mukaiset alueet. Tämä tarkoittaa sitä, että Saksa oletti neuvostoarmeijan olevan Tornionjoella ennen pitkää. Ja siippumatta siitä, mitä lännessä tapahtuisi, Saksan on täytynyt pitää myös oletustilanteena idänhyökkäyksensä alulle, että NL pitää hallussaan Itämeren itärannikkoa Memelistä Tornioon.
quote]
-----------------------------------------------------------------------------------------------------
Ruotsin rautamalmi oli Saksan sotataloudelle elintärkeä jo 1914-1918 sodassa ja
Göringin 1936 alkaen johtaman 4-v.-suunnitelman kannalta Saksan raaka-ainesaannin turvaaminen oli yhtä merkittävää sotatalouden virkamiestasolla.
(suurimmillaan rautamalmitoimitukset Ruotsin aluevesillä Ruotsin laivaston suojaamissa saattueissa olivat 1943 saksalaisten laskettua Suomenlahden suulle sukellusveneverkon, -42 pari ( lukum. ? ) malmialusta oli upotettu.
Ruotsi ( SKF ) toimitti Saksaan kuulalaakereita, suurimmillaan 6-70% tuotannostaan ja SKF:llä oli tehdas myös Schweinwurthissa, jossa valmistettiin 90 % Saksan sotatalouden tarvitsemista kuulalaakereista.
------------------
Esko Vuorisjärvi, väitös, Petsamon nikkeli, Otava 1989, isbn 951-1-1157-4 :
s.32.: "Outokumpu Oy:n vuorineuvos Mäkinen saapui Berliiniin 12/11 1939 neuvottelemaan ( tuloksetta, vaihtamaan aseisiin ) kuparikiisu- ja Nivalan nikkelimalmitoimituksista.
( Suomi oli saanut 5/10-39 neuvottelukutsun Moskovaan ja Talvisota alkoi 31/11-39 )
s.33.:
"Raportissaan KTM:lle Mäkinen kirjoittaa Staatssekretär Kepplerin ilmoittaneen neuvotteluissa Petsamon nikkelistä v e n ä l ä i s t e n kanssa oltavan jo pitkällä.
(NL
siis kaupitteli Petsamon nikkeliä Saksalle jo - e n n e n - Talvisodan alkua marraskuussa 1939 )
s.46.:" Talvisodan alettua Schulenburg esitti Molotoville joulukuun alussa 1939 Moskovassa Saksan toiveen, että Neuvostoliitto edetessään säästäisi Suomen teollisuuslaitoksia mainiten erityisesti Vuoksenniskan rautatehtaan, sekä Outokummun ja Petsamon kaivokset ja niihin kuuluvat voimalaitokset.
---------------------------------
Nikkeli oli vain seosmetalli, jota tarvittiin pienehkö määrä mm. Ruotsin rautaan,
ilman rautamalmia ja rautaa ei olisi tarvittu nikkeliäkään.
Saksan sotatalouden virkamiehet näyttävät olleen varautuneet ostamaan NL:lta
Ruotsin rautamalmin ja Petsamon nikkelimalmin puna-armeijan ollessa asemissa
Pohjanlahden ja Tornionjoen rannoilla vuodenvaihteessa 1939/-40.
Hitler-Stalin johtajatasolla päätettiin suurista linjoista, mutta sotatalouden virkamiestasolla oli varmistettava raaka-aineiden saantikin.
Veikko Palvo
Kun sopimusta laadittiin, on Saksan täytynyt pitää todennäköisimpänä vaihtoehtona sitä, että kumpikin osapuoli melko nopeasti ottaa haltuunsa etupiirijaon mukaiset alueet. Tämä tarkoittaa sitä, että Saksa oletti neuvostoarmeijan olevan Tornionjoella ennen pitkää. Ja siippumatta siitä, mitä lännessä tapahtuisi, Saksan on täytynyt pitää myös oletustilanteena idänhyökkäyksensä alulle, että NL pitää hallussaan Itämeren itärannikkoa Memelistä Tornioon.
quote]
-----------------------------------------------------------------------------------------------------
Ruotsin rautamalmi oli Saksan sotataloudelle elintärkeä jo 1914-1918 sodassa ja
Göringin 1936 alkaen johtaman 4-v.-suunnitelman kannalta Saksan raaka-ainesaannin turvaaminen oli yhtä merkittävää sotatalouden virkamiestasolla.
(suurimmillaan rautamalmitoimitukset Ruotsin aluevesillä Ruotsin laivaston suojaamissa saattueissa olivat 1943 saksalaisten laskettua Suomenlahden suulle sukellusveneverkon, -42 pari ( lukum. ? ) malmialusta oli upotettu.
Ruotsi ( SKF ) toimitti Saksaan kuulalaakereita, suurimmillaan 6-70% tuotannostaan ja SKF:llä oli tehdas myös Schweinwurthissa, jossa valmistettiin 90 % Saksan sotatalouden tarvitsemista kuulalaakereista.
------------------
Esko Vuorisjärvi, väitös, Petsamon nikkeli, Otava 1989, isbn 951-1-1157-4 :
s.32.: "Outokumpu Oy:n vuorineuvos Mäkinen saapui Berliiniin 12/11 1939 neuvottelemaan ( tuloksetta, vaihtamaan aseisiin ) kuparikiisu- ja Nivalan nikkelimalmitoimituksista.
( Suomi oli saanut 5/10-39 neuvottelukutsun Moskovaan ja Talvisota alkoi 31/11-39 )
s.33.:
"Raportissaan KTM:lle Mäkinen kirjoittaa Staatssekretär Kepplerin ilmoittaneen neuvotteluissa Petsamon nikkelistä v e n ä l ä i s t e n kanssa oltavan jo pitkällä.
(NL
siis kaupitteli Petsamon nikkeliä Saksalle jo - e n n e n - Talvisodan alkua marraskuussa 1939 )
s.46.:" Talvisodan alettua Schulenburg esitti Molotoville joulukuun alussa 1939 Moskovassa Saksan toiveen, että Neuvostoliitto edetessään säästäisi Suomen teollisuuslaitoksia mainiten erityisesti Vuoksenniskan rautatehtaan, sekä Outokummun ja Petsamon kaivokset ja niihin kuuluvat voimalaitokset.
---------------------------------
Nikkeli oli vain seosmetalli, jota tarvittiin pienehkö määrä mm. Ruotsin rautaan,
ilman rautamalmia ja rautaa ei olisi tarvittu nikkeliäkään.
Saksan sotatalouden virkamiehet näyttävät olleen varautuneet ostamaan NL:lta
Ruotsin rautamalmin ja Petsamon nikkelimalmin puna-armeijan ollessa asemissa
Pohjanlahden ja Tornionjoen rannoilla vuodenvaihteessa 1939/-40.
Hitler-Stalin johtajatasolla päätettiin suurista linjoista, mutta sotatalouden virkamiestasolla oli varmistettava raaka-aineiden saantikin.
Veikko Palvo
Re: Molotov - Ribbentrop-pakti ja Ruotsin rautamalmit
------------------------------------------------------------------------------------------------Ilmo Kekkonen kirjoitti: Tilanteen muutti sitten Suomen vastarinta, mutta siitähän ei sopimusta tehtäessä ollut tietoa. Vasta tammikuussa 1940 alkoi selvitä, että tilanne pohjolassa oli saamassa kokonaan uuden muodon, kun länsivallat alkoivat hapuilla Suomen auttamista. Se on kuitenkin kokonaan toinen asia.
.
Pohjoismaat, Suomi mukaan luettuna, eivät olleet tärkeitä raaka-ainetoimittajia Englannille, mutta ne olivat sitä Saksalle.
Englanti alkoi valmistella Saksan taloussaartoa edellisen sodan "nälkäsaarron" tavoin
jo 1936, jolloin Saksan varustautuminen todella alkoi - 4-v.suunnitelma.
Laivastosopimuksessa Itämeri jätettiin Saksalle, Englanti tunnusti olemassaolevan tilanteen - se ei kykenisi toimimaan Itämerellä ensimmäisen maailmansodan tavoin.
Saksan laivasto vaati *Saksassa* tukikohtaa hankittavaksi etelä-Norjasta ja Petsamosta. ( Ribbentrop-sopimus antoi tukikohdan Valkoisen meren rannalta. )
Milloin Englannin Ministry of Economic Warfare varsinaisesti perustettiin ?
Valmisteluita ja toimia jo 1936 alkaen.
Joten Englanti tunsi mielenkiintoa Ruotsin rautamalmiin, Petsamon ja Nivalan nikkeliin ja Outokummun kupariin, etelä-Norjan Rjukaniin jne. jo 1936 alken koska nuo raaka-aineet olivat tärkeitä Saksan sotataloudelle.
Veikko Palvo