Miten koulusäästäminen toimi?

[Tapio Onnela]

Jarmo Ruhanen on löytänyt Keuruun Pihlajaveden koulusta myös 1960-luvulla käytettyjä koulusäästämiseen liittyneitä kortteja ja aineistoja. Osaisikohan joku lukija hiukan valaista miten tuo koulusäästäminen oikein toimi?
Kuvia ja muuta materiaalia lisää Pihlajaveden koulun sivuilla
***

[MM]

Lähes 50 v. sitten tavaliseen koulutuntiin kyllästyneenä korjasin pulpetissa omia aikojani koulun havaintovälineistä pienen höyrykoneen ja mikroskoopin sekä polttomoottorihavaintomallin, jossa pieni lamppu syttyi tulppaa kuvaten. Minua oli harmittanut, kun niitä ei ollut rikkinäisinä käytetty opetuksessa ja ne olisivat kovasti kiinnostaneet.

Opettaja ei kieltänyt, vaan päinvastoin, antoi siitä hyvästä Yhdyspankin kaksi keräilysarjaa, joista toisessa oli karttakortit maapallon maista tärkeimpine tietoineen ja toisessa planeetat ja niiden tiedot.

En muista oliko niillä yhteyttä koulusäästämiseen. Ehkä ne oli vain annettu kouluun mainostarkoituksessa.

[Leenamaaria]

Koulusäästäminen toimi ainakin Turussa Snellmannin kansakoulussa 1960-luvulla niin, että ensin kysyttiin vanhemmilta kirjallisesti, saako oppilas osallistua asiaan ja varmistettiin pankki, johon lapsi kuului. Sitten saatiin oman pankin vihko, johon saattoi liimata aina vietyään opettajalle jonkun markan (se oli sitä aikaa, kun markalla sai Nalle-karkin ja viidellä markalla munkin), kyseisen pankkiryhmän keräilymerkin. Minun perheeni oli osuuspankki-ihmisiä ja olin syvästi katkera, kun vihkooni liimattiin aina vain liikennemerkkejä.
Yhdyspankkilaiset lapset saivat perhosten kuvia ja Kop:lla taisi olla jopa Aku Ankkoja. Maapalloja tai jotain avaruusmerkkejäkin taisi todella jollain pankilla olla.

Kun rahaa oli koulutilillä tarpeeksi, se vietiin opettajan kanssa pankkiin. Silloin osuuspankkiväki voitti, koska me saimme kotiin säästölippaan, jossa oli jonkin-lainen wievmaster-systeemi. Aina kun tipautti kolikon, yksi kuva meni eteenpäin koneen sisällä olevassa kuvasysteemissä. Valitettavasti kyseinen säästölipas on kadonnut aikojen saatossa ja ne merkkivihotkin jätettiin pankkiin! Ainakin osuuspankeissa.

Muut saivat hienoja keräilymerkkejä, mutta pelkkiä porsaita!

[ollijii]

Juupajoella Kopsamon koululla ei valittavaa ollut, Säästöpankki oli ainoa mahdollisuus. Opettajalla oli iso ja monilokeroinen kassalaatikko, johon sillon tällöin Säästöpankkiväki vei kolikkonsa.

[ollijii]

Mainittu Yhdyspankin systeemi ei ollut varsinaista koulusäästämistä, vaan lapsille tarkoitettu Maapallokerho -niminen säästösysteemi. Postipankilla oli Kultapossukerho samanlaisena. Molemmat pyörivät pankkien ja kotitalouksien välisinä, ei koulun kautta.

[rmakine]

Helsingissä 1960-luvun alussa tuotiin kouluun - olisiko ollut joka toinen viikko? - jokin vapaavalintainen pieni summa, joka vuorojärjestyksessä vietiin opettajalle opettajanpöydän ääreen. Luulen, että ainakin puolet oppilaista olivat mukana systeemissä. Mitään laatikkoa ei ollut, vaan opettaja kirjasi tuodun rahan johonkin. Pankki oli kaikille sama: säästöpankki. (Muutoin perheemme oli osuuskassaväkeä, mikä tuolloin Helsingissä tarkoitti OKOa) Ilmeisesti pyysin summan vanhemmilta, koska mitään viikkorahasysteemiä tms. ei perheessä ollut.

Kun kansakoulun neljäs luokka oli ohi ja olin päässyt oppikouluun, menin isän kanssa Säästöpankkien Keskusosakepannkkiin Aleksanterinkadulle. Tilini nostettiin tyhjäksi ja sillä rahalla ostin ensimmäisen Felica-kamerani. Ilmeisesti minulla oli silloin pankkikirja, muistelen jotain vaaleanharmaakantista, mutta ilmeisesti se muutoin oli opettajan takana. En sellaista ainakaan koululaukussa kuljetellut.

Mitään merkkejä tai muuta hauskaa en muista koulun säästämistouhuun liittyneen, en edes erityistä säästämisporpagandaa. Lähinnä rahan vienti oli jonkinlainen rituaali, hiukan irrallisen tuntuinen jo silloin.

[Leenamaaria]

Mainittu Yhdyspankin systeemi ei ollut varsinaista koulusäästämistä, vaan lapsille tarkoitettu Maapallokerho -niminen säästösysteemi. Postipankilla oli Kultapossukerho samanlaisena. Molemmat pyörivät pankkien ja kotitalouksien välisinä, ei koulun kautta.

Kyllä minä muistan selvästi, että opettaja Rauha Saarela jakoi Snellmannin kansakoulussa Turussa noin 1962 Yhdyspankin ja Säästöpankin hienoja merkkejä niihin pankkeihin kuuluville oppilaille. Koska surkeana osuuspankkilaisena kadehdin niitä ja niitä hienompia keräilyvihkojakin! mutta saattoihan käytäntö olla eilainen eri paikkakunnilla ja kai se vähän opettajastakin riippui?