Martti Kujansuu
Posts: 89
Joined: 26.04.08 21:24

Suomalaiset perinneruuat

09.03.10 21:44

Vanhin suomalainen keittokirja on vuodelta 1892, mutta myös aikaisemmin on kirjoitettua tietoa suomalaisten ruuista ja juomista. Tässä on muutama poiminta 1500- ja 1600-luvuilta. Löytyykö lisää?

Frankfurter Archiv für ältere Deutsche Litteratur und Geschichte. Johann David Wunderers Reisen nach Dennemarck, Russland und Schweden 1589 und 1590:
Turun siman valmistuksesta. 10 mittaa hunajaa, 60 mittaa vettä, punaisia ruusuja ja humalaa.

Andries Van Wouw. Med prestaf och profoss. Två diplomaters färd i Finland 1616. (Ljus åt vårt folk. Litterärt album, 1892).
Maaseudun pettuleivästä sekä makeasta maidosta, kaloista ja nauriista valmistetusta keitosta.

Louis Henri de Lomenie. Ludovici Henrici Lomenii Briennae Comitis Regi a consiliis actis et epistolis... Itinerarium. Editio altera auctior et emendatior Parisiis 1662.
"Millekula'an" (Myllykylän?) asukkaiden ainoa ruoka on keitetyt leseet maitotilkassa.

Daniel Juslenius. Aboa Vetus et Nova (1700).
Turun mämmin valmistuksesta. Ruismaltaita, kääritty tuohiroveeseen.
Last edited by Martti Kujansuu on 11.03.10 11:21, edited 1 time in total.

Tapio Onnela
Posts: 4819
Joined: 13.09.05 12:40
Contact: Website

Re: Suomalaiset perinneruuat

10.03.10 22:52

Hieno kysymys ja kiinnostavat esimerkit, toivottavasti saamme niitä vielä lisää!

Tässä vuodelta 1863 olevassa Sieni-kallen kirjassa on joitakin sienien valmistukseen sopivia ohjeita kuten esim tämä:
Isommat haljellaan keskeltä, nähdäksi jos ovat puhtaita ja madottomia, mutta pienempiä ei tarvitse näin koetella.
Kaikki virutetaan vedessä puhtaiksi ja pujotellaan lankaan, ei peräti taajaansa, sekä ripustetaan kuivumaan muutamaksi päiväksi auringon paisteesen tai kuivaan solaan.
Mutta jos päiväissä kokoontuu tavallista enemmän, niin on parempi kuivata sienet paperilla leivin-uunissa, joka älköön kuitenkaan olko peräti kuuma; se käykin aina pikemmin ja on parempi.
Ne sitte tallitaan kuivassa luhdissa, joko pusseissa taikka lankoihin pujottuina, killumassa katos-alla.
Syötäväksi valmistaessa, niitä livotetaan lämpymässä tai kylmässä vedessä ja keitetään sitte liemessä tai voissa."
Emäntä, sillä aikaa livotettuansa muutamia morskia lämpymässä vedessä ja paistettuansa niitä voissa vähällä pippurilla ja suolalla, toi niitä nyt maistiaisiksi vieraalle, joka tunsi ne aivan luonikkaiksi ja hyvänmakuisiksi.
Sieni-kirja; eli Sieni-kallen Osviitta tuntemaan ja käyttämään Syötäviä Sieniä.
Kirjoittanut E. H[isinger; suom. Karl Dahlberg ] Keisarillisen Suomen Talousseuran toimesta. Turussa, Frenckellin kirjapainossa, 1863. Imprimatur. C. R. Lindberg.
http://agricola.utu.fi/hist/kktk/sienikirja1863/

ps. Pitäisikin liittää tuonne ne kuvat mukaan myös

Martti Kujansuu
Posts: 89
Joined: 26.04.08 21:24

Re: Suomalaiset perinneruuat

26.08.10 21:17

En ole löytänyt paljon asiakirjatietoja rahvaiden keskiajalla syömistä ruuista; tässä on kuitenkin yksi.

Grotenfelt, K. 1913. Muudan asiakirja eränkäynnistä ja erämiehistä Suomen keskiajalla. Historiallinen Aikakauskirja 11.
[...] Mutta mitään yksityiskohtaista asiakirjaa, joka olisi kuvannut erämiesten varustuksia ja lähtöä erämaillensa, ei ole tunnettu. Siihen nähden on arvokas seuraavassa painettu tiedonanto, jonka kesällä tutkiessani Ruotsin valtioarkistossa tapasin, samalla kuin se näyttää mitenkä tuota erämaankäyntiä vielä keskiajan lopussa ahkerasti harjoitettiin myöskin aateliston omistamista suurkartanoista Etelä-Hämeessä. Se on näet v:lta 1520 saatu Lahisten kartanosta vanhasta Saarion pitäjästä (nykyään Sääksmäellä). [...]

»Vuonna 1520.» -- »Samaten annoin Lahisissa neljälle erämiehelle, jotka kaikki neljä lähtivät Synsiään: 30 puntaa leipää ja lisäksi 3½ karpiota rukiita, ja 5 karpiota rukiita hevosvuokraksi ja 4 karpiota jauhoiksi ja 6 karpiota ohria maltaiksi ja ohrajauhoiksi ja 2 karpiota papuja, 2 puntaa lehmänlihaa, 5 puntaa läskiä voiksi ja 1 punnan voita ja 4 puntaa läskiä, 19 koukkua ja 1 punnan niintä koukunsiimaksi ja 2 uutta nuottakappaletta ja 1 ahkionpohja, 1 padan ja 1 kattilan, 4 särjenverkkoa ja 8 hauenverkkoa ja lahnanverkkoa, 2 halkokirvestä, 8 naulaa hamppua verkkojen paikkaamiseksi ja 12 rautakappaletta neljäksi ahingasraudaksi ja 3 äyriä rahaa puolen nuotan, viiden verkon ja 40 merran vuokraksi ja 1 härännahkan 12 karvakenkä-pariksi, 4 puntaa suoloja ja 5 markkaa puhdasta rahaa heidän palkaksensa.» [...]

Martti Kujansuu
Posts: 89
Joined: 26.04.08 21:24

Re: Suomalaiset perinneruuat

04.09.10 13:02

Samuel Alapaeuksen julkaisema selvitys sahdin valmistuksesta v. 1792:
[Englanninkielisen käännöksen mukaan]
http://books.google.com/books?id=RZ10joea2mkC

9th. In Finland and Carelia, a very well-tasted and wholesome beer is brewed from the berries of the juniper. It is not many years since this art was discovered and it has only very lately, and it has only very lately become universally known. The method of brewing this beer is as follows:
Take about 50lbs. of clean juniper-berries, pound them well in a mortar, put them into the common mash-tun used in brewing beer, pour immediately upon them 2½ buckets of cold water, and so let them stand for the space of twenty-four hours. When the juices of the berries have thus been properly extracted, draw of the mash-tun, and put it to boil in a copper, taking care to skim it well whilst it is boiling. If it be not properly skimmed, it acquires a bitter resinous taste.
When the liquor has been well boiled and skimmed, take out a quantity of it, and boil with this as much hops as may be sufficient for the quantity of beer you intend to brew, after which pour it again to the rest. Let the liquor stand till it is lukewarm; then add the yeast, and let it ferment. This beer ferments more slowly than that brewed from malt. When the fermentation is completed, barrel your beer and bung it tight, putting into each barrel a small quantity of isinglass to fine it.
This beer has a sweet aromatic taste, very grateful to the palate: it is very wholesome; but does not keep well, being apt to turn sour. It is therefore adviseable to brew only a small quantity of it at a time. During last autumn I drank daily of this beer, and found it agree very well with my health.

Martti Kujansuu
Posts: 89
Joined: 26.04.08 21:24

Re: Suomalaiset perinneruuat

22.01.11 22:19

Aulis, O. 1966. Simanteko-ohjeet 1500-luvulta. Kotiseutu 1966: s. 100

Valtionarkistossa säilytettävään ritari Eerik Flemingin maakirjaan, joka on laadittu vuosien 1532 ja 1560 välisenä aikana ja jonka valtionarkisto viime vuonna painattikin julkaisusarjansa «Lisiä Suomen historiaan« VII vihkona (s. 170-171), sisältyy mielenkiintoinen muistiinpano siitä, millä tavoin hyvä metu eli sima valmistetaan. [...]

Ensimmäisilä säilyneillä riveillä, jotka nekin ovat epätäydellisiä selostetaan hunajaveden keittämistä ja vaahdon kuorimista. Kun vaahtoa ei enää muodostu - näin jatkuu selostus -, keittoastia nostetaan olkien päälle jäähtymään peitteinään köydellä sidottu puhdas lakana ja yksi tai kaksi polsteria. Hunajaveden jäähdyttyä haaleaksi siihen lisätään hiiva. Kun sitten hiiva on tullut ruskeaksi, se otetaan pois ja neste kaadetaan tynnyreihin, jotka tapitetaan kunnolla ja joiden alla on oltava santaa ja tuohia. Vuoden vanhana sima juoksutetaan uusiin tynnyreihin. Ruskeaa simaa saadaan sekoittamalla tavalliseen simaan 15 kourallista suopursua ja 10 kourallista humalaa kutakin hunajatynnyriä kohden. Ennen sekoittamista pursut ja humalat kiehutetaan vedessä. [...]

Kaisa Kyläkoski
Posts: 591
Joined: 01.12.05 08:46
Location: Helsinki
Contact: Website

Re: Suomalaiset perinneruuat

22.01.11 23:02

Pietari Schäferin suomenkielisessä päiväkirjassa 1700-luvun alusta oli paljon ruokamainintoja. Niistä tekemäni kooste on julkaistu Orpana 2/2010.
(Olutjuusto oli Petterin suosikki.)

Martti Kujansuu
Posts: 89
Joined: 26.04.08 21:24

Re: Suomalaiset perinneruuat

23.01.11 02:50

Image
Tein yllä mainitusta Wundererin päiväkirjan Suomea koskevasta osasta seuraavanlaisen käännöksen. Korjauksia otetaan vastaan.

"Tukholman jälkeen purjehdimme saariston lävitse 23 peninkulmaa Turkuun, Suomen pääkaupunkiin. Siellä näimme kuninkaallisen linnan missä pidetään valtavan suuria koiria, suurempia ja karvaisempia kuin englantilaiset koirat, kuin mitä tahansa villieläimiä. Samoin (kuin Tukholmassa?) kaupungissa käydään suuresti kauppaa ja myös Viipurin piispa piti siellä, ?? ?? ??, ?? ?? ??. Siellä pannaan myös kaupungin omaa simaa joka ?? ?? ?? viettelee, sekä säilyy monta vuotta. Sitä valmistetaan seuraavalla tavalla.
Täytä kattila 10 osalla hunajaa ja 60 osalla vettä. Keitä samalla tavalla kuin vasikkaa valmistettaessa. Lisää muutamia punaisia ruusun terälehtiä ja hieman humalaa. Pidä tuli kuumana ilman, että se savuaa kunnes kolmasosa nesteestä on haihtunut. Seuraavaksi sammuta tuli ja anna seoksen jäähtyä. Nyt sinulla tulisi olla 40 osaa jäljellä. Lisää 20 osaa hunajaa, 10 osaa vettä ja anna seoksen levätä hiilloksen päällä kunnes se muuttuu punaiseksi tai ruskeaksi. Nyt voit lisätä 6 osaa hunajaa, kaksi kourallista laakerinlehtiä, kourallisen inkivääriä samoin kuten muskottipähkinää, ("Neglin"), kanelia sekä hieman humalaa. Sekoita kaikki ainekset hyvin yhteen kunnes seos muuttuu ruskeaksi. Anna sen jäähtyä ja ?? ?? ??. Tämä on jaloin juoma minkä he tuntevat".

http://books.google.com/books?id=qxoMAQAAMAAJ&pg=PA169
Folgends fuhren wir wider zu Schiff zwischen den Insulen gehn Abo der haupstatt in finnlandt 23 meill, alda besahen wir das königliche Schloff, darin gewalttig grose hundt, wilder gröser undt zotthäriger, dann die Englische, seind eingespert wie andere wilde Thier. Inn der Statt ist gleichfals ein groser Handell und heltt sich auch darinn der Bischof von Wiborg, ganss von hüssen Heussern, darauff man in die Breitte gehen kann. Daselbst würdt auch über auss stattlicher Medt gebrauwen, so weitt verführet wirdt, und sich in viel iahr behaltten läst. Welcher folgendergestalt zugerichtet wirdt. Sie nemen zu 10 mass oder stauff honig, 60 mass oder stauf Wasser in ein kettell, so nit ingemauret, sondern frei ledig steth, und sieben dass under einander wie jung Rindtfleisch. Im Sieden wersen sie ein wenig roth Dolden von über landt gebrachten rotten rosen und ein wenig Hopfen darein, und scheumen ihn ab, sonderlich aber muss dass feuer hell, ohne rauch brennen, so lang biss es zum britten theil eingesotten. Darnach thun sie dass feuer darvon, und lassens etwas erkaltten. Dem nach thun sie wider darbu ungefehrlich zu folchen 40 stauf oder mass materi, noch 20 mass verschmyten Honig, und halb so viell wasser und lassens mit einander gemächlich insieben, bei abermahlig hellem feuer oder glutt, biss er ein rott oder braun fab gewinnet. Ulss dann thun sie wider us 6 mass Honig darunder, und darzu zwo hendtvoll Lorbeer die heutt haben, sampt einer handt voll Ingwer, handtvoll Musscat, gleichviel Neglin und Zimmet und abermahl ein wenig hopfen mischens und rührens alles wohl under ein ander, lassens sieben, biss ziemlich braun würdt. Alssdann lassen sie ihn erkülen, schöpssen ihn ab, und feigen in wohl verpichte fass, dass ist der edelste Medttranck so sie der Ortt haben mögen.

Martti Kujansuu
Posts: 89
Joined: 26.04.08 21:24

Re: Suomalaiset perinneruuat

31.01.11 15:21

Martti Kujansuu wrote:Neglin
"Münchner Corpus für Frühneuhochdeutsch":n perusteella kyseessä lienee Näglein/Nägeli eli mausteneilikka.

Kaisa Kyläkoski
Posts: 591
Joined: 01.12.05 08:46
Location: Helsinki
Contact: Website

Re: Suomalaiset perinneruuat

05.01.12 09:56

Huomasin nyt vasta, että ketjussa ei oltu mainittu Olaus Magnuksen Pohjoismaiden historiaa. Siinä olevaa siman ohjetta minulla ei ole tallessa, mutta suomalaisista juustoista mies toteaa (pahoittelen kapitaaleja)
KAIKKEIN KUULUISINTA MAUSTAAN ON SUOMALAINEN JUUSTO.
SUOMALAISET TEKEVÄT KUTUNMAIDOSTA SUURIA JUUSTOJA, JOTKA VOIVAT
PAINAA USEITA TUHANSIA NAULOJA. HE SAAVAT NIIDEN MAUSTA ENTISTÄKIN
OIVALLISEMMAN JA HERKULLISEMMAN SAVUSTAMALLA JUUSTON KEVYESTI
SUOPURSULLA. TÄMÄN KÄSITTELYN ANSIOSTA JUUSTOISSA EI OLE MATOJA
VUOSIKAUSIIN.
Suomessa lienee kuivakaloja käsitelty yleispohjoismaisesti:
KUN NÄITÄ HALUTAAN VALMISTAA IHMISRAVINNOKSI, NIIDEN
ANNETAAN LIOTA KAKSI PÄIVÄÄ VAHVASSA LIPEÄSSÄ JA YKSI PÄIVÄ PUHTAASSA
VEDESSÄ, SILLÄ NIIDEN HALUTAAN OLEVAN JÄLLEEN PEHMEITÄ. SEN JÄLKEEN
KUN NE ON KEITETTY, NE ASETETAAN SUOLATUN VOIN KERA HERKULLISENA
ATERIANA RUHTINAITTEN PÖYTÄÄN. VAIHTELUN JA JUHLALLISUUDEN VUOKSI
TAPANA ON PANNA SÄRPIMEEN JA SYÖDÄ KUIVAN KALAN OHELLA ERILAISTA
TUORETTA KALAA. TÄLLAISTA ESIINTYY ERITYISESTI SELLAISTEN IHMISTEN
PIDOISSA, JOIDEN ILONA ON MUHKEAT ATERIAT.
Käännökset vuonna 2002 julkaistusta kirjaparista Suomalaiset Pohjoisten kansojen historiassa I-II, s. 341 ja 574.

Return to “Kysymyksiä historiasta”