Kari Immonen
Viestit: 1
Liittynyt: 18.01.06 14:27
Paikkakunta: Turku

Saksaan 1944 lähteneet naiset?

Helsingin Sanomissa oli sunnuntaina hyvin kiinnostava artikkeli saksalaisten matkaan 1944 lähteneistä suomalaistytöistä. Muun ohessa jutussa esitettiin käsitys, jonka mukaan kertomukset siitä, että saksalaiset olisivat laivalla tappaneet mukaansa ottamiaan tyttöjä ja heittäneet heitä mereen, olisivat ns. kaupunkilegendaa. Niille ei siis olisi olemassa historiallista perustaa. Mahtaako kenelläkään olla asiasta tietoa / dokumentti- tai kirjallisuusviitteitä?

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: Saksaan 1944 lähteneet naiset?

Ei ole antaa ns. asiallisia lähteitä, mutta ilmeisesti tarinat julmuuksista näitä naisia kohtaan vaelsivat juuri jatkosodan päättymisen yhteydessä. Ilmeisesti niitä levitettiin tietoisesti poliittisen tai sotilaallisen johdon taholta?

Jo edesmennyt naispuolinen sukulaiseni, joka oli koko jatkosodan ajan lottana ja tavannut myös monia saksalaisia, koska vastasi mm. upseerien ruokahuollosta, tapasi kertoa mitä kaikkea näille naisille oli tapahtunut, kun nämä olivat ensin itkien ja huutaen vaatineet päästä saksalaisiin laivoihin. Ennen mereen heittämistä olisi kuulemma kaikille suoritettu eräs lyhyt toimenpide. Tarinat siis ovat olleet aikoinaan laajalle levinneitä.

Helena Pilke
Viestit: 34
Liittynyt: 24.11.09 21:24
Viesti: Kotisivu

Re: Saksaan 1944 lähteneet naiset?

Kävin eilen katsomassa elokuvan Auf Wiedersehen Finnland, johon tuossakin HS:n maaliskuisessa artikkelissa viitattiin. Siinä esiintyy 4 naista ja yhden poika - tai siis oikeastaan kolme naista, sillä tämä pojan äiti ei kerro omista sodanaikaisista vaiheistaan juuri mitään. Ei ole paljoa kertonut pojalleenkaan, mutta jostakin on poika tietonsa hankkinut ja hänet nähdään elokuvassa viemässä kukkia isänsä haudalle jossakin Saksassa.

Elokuvassa vanhat naiset puhuvat kokemuksistaan; heidät on kuvattu pääosin omissa kodeissaan. Heidän sodanaikaisia kuviaan ym. nähdään vain vilaukselta, ehkei niitä kovin paljon ollutkaan. Selväksi käy, että naiset seurasivat saksalaisia Torniosta pohjoiseen, ja heidät lastattiin Altasta laivaan, joka vei Osloon. Oslossa jouduttiin taas odottamaan että saatiin matkustuslupa Saksaan, yhden naisen mukaan se tuli itseltään Führeriltä. Saksassa naiset olivat eripituisia aikoja työskennellen esim. miehittäjävaltiioiden armeijoiden keittiöillä ym. tehtävissä. Sitten heidät palautettiin Suomeen ja ilmeisesti kaikki tulivat Hangon karanteenileirin kautta.

Yksi naisista kulkee Hangossa romahtaneiden parakkien seassa ja kertoo muistojaan karanteenileiriltä ja siitä miten heidät sitten lähetettiin junalla takaisin pohjoiseen. Jos oikein ymmärsin, niin kaikki olivat kotoisin Pohjois-Suomesta - eihän saksalaisia joukkoja kaiketi juuri muualla nähnytkään?

Kameratyö on elokuvassa varsin hienoa: kaunista ja mukaansatempaavaa. Ohjaaja Virpi Suutari on lomittanut taitavasti noita naisten kertomuksia ja sodanaikaisia filmejä, jotka on käsitelty vieläkin rakeisemmiksi kuin ne ovat olleet. Näin syntyy kiinnostava jännite menneisyyden ja nykyisyyden välille. Näyteltyjä jaksoja on vain muutama: niissä lähinnä asepukuinen mies ja nuori nainen nojailevat toisiinsa, taustalla velloo meri.

Elokuvan naisten tarinat paljastavat, että aiheesta on todellakin vaiettu erittäin tarkoin. Naiset ovat saaneet kärsiä häpeästä ja heihin lyödyn huonon naisen leimasta, mutta itse he ovat ilmeisesti kantaneet kohtalonsa pystyssäpäin, vaikka vaieten. Myös elokuvassa esiintyneen saksalaisen sotilaan pojan lapsuus tuntuu aika karmaisevalta - tosin muitakin syitä löytyi kuin syntyperä.

Elokuvan naisten tarinat ovat kuitenkin aika fragmentaarisia. Se vetoaa lähinnä katsojan tunteisiin, eikä varsinaista tietoa teemasta eli "sotamorsiamista" juurikaan anneta näitä muutamaa tapausta lukuunottamatta. Kun Auf Wiederseheniä mainostetaan dokumenttielokuvana, ei pieni analyyttisyys olisi vaikutelmaa pilannut, päinvastoin.

Kannattaa silti katsoa, jos aihe kiinnostaa ja elokuva kohdalle osuu. Täällä Helsingissä se pyörii juuri nyt, mutta ainoastaan päivänäytöksissä.

Ja niin, ei siihen Kari Immosen kyselemään julmuusasiaan tässä elokuvassa edes viitattu. Mitähän "sotamorsiamista" mahtaisi tietää Irja Wendischin Salatut lapset (Ajatus 2006) joka haastattelujen pohjalta kertoo saksalaissotilaiden Suomeen jääneistä lapsista. Saman kirjoittajan Me sotilaiden lapset (Ajatus 2009) taitaa käsitellä laajemmin sodan ajan ja sodanjälkeisten ikäluokkien lapsuutta.

Ei kai Oulun yliopistossa (ja sen kanssa yhteistyötä tekevässä Pohjois-Suomen historiallisessa yhdistyksessä) ole asiaa tutkittu millään tavalla? Muistaakseni Maria Lähteenmäki teki joitakin vuosia sitten tutkimusta Lapin siviiliväestön suhtautumisesta saksalaisjoukkoihin sodan aikana, olisiko siinä mitään?

Helena Ruotsala
Viestit: 1
Liittynyt: 16.04.10 16:16

Re: Saksaan 1944 lähteneet naiset?

Marinne Junilan Oulun yliopistosta väitöskirja käsittelee tätä aihetta: Kotirintaman aseveljeyttä. Suomalaisen siviiliväestön ja saksalaisten sotaväen rinnakkainelo Pohjois-Suomessa 1941–1944 [Coexistence between the Finnish civilian population and the German troops in Northern Finland in 1941–1944] , Bibliotheca Historica 63, Helsinki: SKS 2000, 385 pp.

Maria Lähteenmäki on kirjoittanut saksalaisten ja suomalaisten välisistä suhteista teoksessaan Jänkäjääkäreitä ja parakkipiikoja (1999, SKS).

Karille vastaukseksi, että en ole törmännyt kirjallisuusviitteisiin mutta muistitietoaineistossa voinee olla näitä.

Marjut Anttonen
Viestit: 3
Liittynyt: 26.01.09 11:06

Re: Saksaan 1944 lähteneet naiset?

Samaa aihepiiriä käsitellään myös toisessa väitöskirjassa:

Virolainen, Kari 1999. Elinikäinen taakka. Ikääntyneiden lappilaisten muistot vuorovaikutussuhteistaan jatkosodan ajan Saksan armeijan sotilaisiin ja neuvostoliittolaisiin sotavankeihin.

tarkemmin:
http://www.ulapland.fi/home/vies/ajanko ... taakka.htm

apkheisk
Viestit: 1
Liittynyt: 07.05.10 14:15

Re: Saksaan 1944 lähteneet naiset?

Teen väitöskirjaa Helsingin yliopistossa Saksaan 1944 lähteneistä naisista, joten voin ehkä vastata muutamiin esitettyihin kysymyksiin. Suomalaisia tyttöjä ja naisia lähti syksyllä 1944 Kolmanteen valtakuntaan enemmän kuin mitä tähän asti on tutkimuksissa esitetty. Osa naisista jäi tai määrättiin jäämään Norjaan. Yksistään sieltä palasi melkein viisisataa naista. Heitä ei aihepiiriä sivuavassa keskustelussa yleensä mainita. Suurin osa lähti Pohjois-Suomesta, mutta etenkin hyvin nuoria tyttöjä (nuorin 15-vuotias) lähti Helsingistä, Kotkasta, Turusta, Raumalta ja Porista. Vaikka monet olivat kihloissa saksalaisen sotilaan kanssa, avioliitto oli vain yksi niistä monista motiiveista, joita naiset itse ovat maininneet. Neuvostoliiton miehityksen pelko, Lapin evakuointi, sulhasen painostus, pelko tulevaisuudesta, sairaanhoitajien velvollisuudentunto saksalaisia potilaitaan kohtaan, hyvä palkka saksalaisten töissä tai seikkailunhalu ovat kaikki syitä, jotka yhdessä tai erikseen vaikuttivat lähtöpäätökseen.

Kaikki eivät lähteneet vapaaehtoisesti. Kun raja oli ylitetty, ei paluuta enää ollut. Suomalaiset naiset muuttuivat Kolmannen valtakunnan työvoimaksi, joka ei enää vastannut omasta kohtalostaan, vaan määrättiin osallistumaan Valtakunnan olemassaolotaisteluun aivan kuten miljoonat pakko- ja vierastyöläiset Puolasta, Ranskasta, Italiasta ja Baltian maista. Naiset määrättin työhän kuka ilmatorjuntakasarmille parsimaan vaatteita tai tarjoilemaan upseereille, kuka Junkersin lentokonetehtaalle tai onnekkaimmat konttoritehtäviin. Osa sai matkustaa tulevien appivanhempiensa luo ja siellä ilmoittautua työvoimaksi.

Tässä todennäköisesti piilee vastaus Kari Immosen esittämään kysymykseen mereen heitetyistä naisista. Suomalaiset naiset olivat tarpeellista työvoimaa Valtakunnalle ja saksalaiset käyttivät erilaisia menetelmiä saadakseen naisia lähtemään mukaansa. Osalle luvattiin paluu Norjasta Ruotsin kautta takaisin tai pyydettiin lähtemään lentokoneella huviajelulle Norjan puolelle, josta ei enää paluukyytiä ollut. Minulla on aineistossani yli seitsemänsadan naisen kertomus eikä yhdessäkään mainita hukuttamisia.

Ja vielä eräs tärkeä asia: naisia EI palautettu, vaan he halusivat itse palata ja joutuivat kulkemaan pitkän ja vaikean tien saadakseen maastapoistumisluvan miehitetystä Saksasta ja maahantuloluvan Suomeen. Suomen valtio ei missään muodossa auttanut heitä, vaan kotimatkan hoiti Ruotsin Punainen Risti. Vielä 1948, kun Ruotsi lopetti tämän toiminnan, suomalaisia naisia ja lapsia odotti Displaced Persons -leirillä kotimatkaa. Suomen viranomaiset olivat tietoisia hyvin heikoista leirioloista. Kun Ruotsi ei enää asiaa hoitanut, tulivat he pohdinnan jälkeen siihen tulokseen, että näiden ihmisten auttaminen "lienee" Suomen velvollisuus.

Helena Pilke
Viestit: 34
Liittynyt: 24.11.09 21:24
Viesti: Kotisivu

Re: Saksaan 1944 lähteneet naiset?

Kiitos, apkheisk!

Minuakin tämä aihe alkoi kiinnostaa nimenomaan tuon Kari Immosen mainitseman Helsingin Sanomien artikkelin takia, ja siksi menin katsomaan filmiä. Siinä esiintyneiden naisten puheista ei ainakaan mitenkään selvästi käynyt ilmi, miten heidän paluunsa käynnistyi. Mutta näinhän se yksittäisten ihmisten muistinvaraisissa kertomuksissa usein on.

Väikkärisi tulee varmaan aikanaan herättämään huomiota, keskusteluakin runsaasti. Saako jo nyt kysyä, mistä olet saanut käsiisi kaikki nuo naisten kertomukset? Ja koska arvelet tutkimuksesi valmistuvan?

Palaa sivulle “Kysymyksiä historiasta”