emmi75
Viestit: 1
Liittynyt: 13.12.10 17:29

Historiasta kertova elokuva ja kirjallisuus

13.12.10 18:09

Mikä historiallinen romaani tai elokuva olisi totuudenmukaisin?

Toni Selkala
Viestit: 159
Liittynyt: 15.04.07 13:28

Re: Historiasta kertova elokuva ja kirjallisuus

14.12.10 18:10

Kaiketi pitäisi ensin määritellä, mitä tarkoitat totuudella tai sen mukaisuudella. Jos oikein pilkkua viilataan niin tokko yksikään teos voi koskaan olla totuudenmukainen millekään tapahtumalle, vaikka se luettelisi ainoastaan tapahtumia kronologisessa järjestyksessä, sillä sitäkin rasittaisi se mitä kronologian ulkopuolelle jätetään, mikä hyvinkin on saattanut olla tärkeää jollekulle toiselle. Ehkäpä siksi koko kysymys totuudenmukaisuudesta on tarpeeton tai harhaanjohtava ilman tarkempaa määrittelyä sille, mitä varsinaisesti ollaan etsimässä.

Kannattaneen siksi ehkä lukea romaaneja ja katsoa elokuvia vain ja ainoastaan niiden taiteellisten tai viihteellisten ansioiden vuoksi ilman sen suurempaa pyrkimystä uuttaa niistä esiin totuus. Romaani, joka käsittelee tai sivuaa historiaa, on kuitenkin tyylilajina melko vanha, joten luettavaa kyllä riittää aina Homeroksesta tähän päivään, joten ehkäpä tästäkään syystä absoluuttisen arvion tekeminen kaikkien teosten arvosta lienee hankalahkoa. Samoin on toki myös itse romaanin kohdalla: pidetäänkö vaikkapa narratiivisuuteen pyrkivää Montaillou-kirjaa romaanina vai historiallisena tutkimuksena taitanee lopultakin olla makuasia.

Omalta osaltani voin sanoa nauttineeni eniten Venäjän kultakauden kirjallisuuden (lähi-)historiallisista romaaneista, vaikken usko niiden millään muotoa olevan edes tuolloin vaalitun todellisuuden kuva. Kirjana kuitenkin esimerkiksi Sota ja rauha on oivallinen niin kielellisesti kuin rakenteellisestikin. Elokuvien saralla viihdyttäviä nykykatsannosta käsin ovat vaikkapa itäeurooppalaiset dokumentit sosialistisesta arjesta ja unelmasta, joiden tarkkuuteen eivät uskoneet edes niiden tekijät. Tai sitten klassikoista esimerkiksi Eisensteinin Panssarilaiva Potemkin, jossa punalippu liehuu ja solidaarisuus on suurta työväen kesken sortoporvaria vastaan. Vastaavia propagandatekeleitä toki löytyy myös länsimaiden elokuvahistoriasta mielin määrin, vaikka niiden tunnistaminen onkin vaikeampaa johtuen siitä, että edelleenkin pidämme niiden antamaa kuvaa totuudenmukaisena.

Eritoten sotaelokuvia on vaikea arvioida sillä yhtä lailla kriittinen (esim. Ilmestyskirja. Nyt.) tai ylistävä (Tuntematon sotilas) sotaelokuva antaa vain suppean kuvan koko historiallisesta tapahtumasta. Yritykset toisintaa suuria taisteluita, joita tehtiin jonkin verran aikaisemmin (uudemmasta tuotannosta esim. venäläinen Tsingis Khan -elokuva Mongol on varsin vaikuttava) ovat monesti varsin glorifioivia itse taisteluiden suhteen, koska harva meistä halunnee todella lukea tai katsoa neljän tunnin poterossa istumista tai seisoskelua pellon reunassa taistelua odotellen.

Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä

Tapio Onnela
Viestit: 4862
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Historiasta kertova elokuva ja kirjallisuus

14.12.10 21:22

Toni Selkälä kirjoitti:Kannattaneen siksi ehkä lukea romaaneja ja katsoa elokuvia vain ja ainoastaan niiden taiteellisten tai viihteellisten ansioiden vuoksi ilman sen suurempaa pyrkimystä uuttaa niistä esiin totuus.
Olen samaa mieltä Tonin kanssa siitä, että kysymys on jo sinällään mahdoton, koska historiallinen "totuus" riippuu tutkimusnäkökulmasta. Kaunokirjallinen tuote tai elokuva kuitenkin tietysti "kertoo totuuden" omasta ajastaan, eli teoksen syntyhetken ajasta siinä missä mikä tahansa muukin aikakauden lähde. Riippuu jälleen tutkimusnäkökulmasta mitä kysymyksiä lähteelle (joka siis voi olla vaikka elokuva tai kirjallinen tuote) asetetaan, eli mihin tutkimuskysymykseen sen halutaan antavan vastauksen.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Historiasta kertova elokuva ja kirjallisuus

14.12.10 22:38

Kysyjä luullakseni tuskin kuitenkaan tarkoitti kysymyksellään mitään tietoteoreettisia saivarteluja menneisyyttä koskevien totuusväittämien luonteesta. Ennemminkin ajattelen hänen halunneen tietää, minkälaisista kuvitteellisista esityksistä välittyy aidoimmin illusionistinen totuusvaikutelma, tämä länsimaisen taiteen kuuluisa, antiikista periytyvä mimesis.

Jos ajatellaan historiallista romaania, niin esimerkiksi Waltarin teoksista en ole löytänyt tällaista mukaansatempaavaa illusionistista vaikutelmaa, niin tarkka historiallinen, tässä tapauksessa egyptologinen, pohja kuin vaikkapa Sinuhe egyptiläisessä on. Waltarin historiallisissa romaaneissa on mielestäni voimakkaasti aistittavissa jonkinlainen teennäinen näyttämöllepano ja dekoratiivisuus (koristeellisuus) puhumattakaan hänen historiallisten romaaniensa naiivin "poikakirjamaisista" juonenkäänteistä. Niinpä pääosa Waltarin tuotannosta onkin jäänyt minulta lukematta.

Tänään tiistaina 14.12. alkoi radiossa jatkoluentana Topeliuksen Välskärin kertomukset. Luenta tulee jatkumaan jokaisena arkipäivänä aina vuoden 2012 puolelle. Ohjelman antamasta impulssista kaivoin hyllystäni jokus halvalla hankkimani, Topeliuksen muistovuonna 1998 julkaistun juhlalaitoksen ensi osan ja luin alusta muutamia kymmeniä sivuja. Mikäpä siinä - kyllä Topelius runsaasti yli sadan vuoden jälkeenkin menettelee, jos jaksaa kestää aikakaudelle ominaisen nationalistisen ynnä muun paatoksen ja sen, että hänen 1800-luvulla vallitseva mentaliteetti rajasi kirjailijalta mahdollisuuden kuvata elämän koko kirjoa - vaikkapa ihmistä seksuaalisena olentona.

Alussa mainitsemani todellisuusillusionismin olen itse henkilökohtaisesti ehkäpä parhaiten tavoittanut edesmenneen virolaisen Jaan Krossin historiallisista romaaneista ja novelleista. Kaikkiaan Krossin suomennettuun tuotantoon kuuluu lähes viisitoista teosta. Krossin romaanituotannon huippuna pidän hänen viimeiseksi jäänyttä romaanisuomennostaan, jättiläismäistä Uppiniskaisuuden kronikkaa, joka alkukielellä ilmestyi jo 1970-luvulla nimellä Kolme katku vahel (Kolmen ruton välissä). Kirja kuvaa värikkään kiehtovasti (ja paikoin romantisoidustikin) tallinnalainen kirkkoherra ja oppinut Balthasar Russow keskushenkilönään Viron dramaattisia tapahtumia 1500-luvulla. Suomennoksesta vastasivat Jouko Vanhanen ja Kaisu Lahikainen, enkä muista toista suomennosta, jossa suomen kieltä olisi käytetty yhtä täsmällisesti ja loisteliaastikin. Jos tämäkään kirja ei historiallisena romaanina miellytä, lienee syytä kokonaan vaihtaa kirjallisuudenlajia.

Tapio Onnela
Viestit: 4862
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Historiasta kertova elokuva ja kirjallisuus

16.12.10 10:17

nylander kirjoitti:Kysyjä luullakseni tuskin kuitenkaan tarkoitti kysymyksellään mitään tietoteoreettisia saivarteluja menneisyyttä koskevien totuusväittämien luonteesta. Ennemminkin ajattelen hänen halunneen tietää, minkälaisista kuvitteellisista esityksistä välittyy aidoimmin illusionistinen totuusvaikutelma, tämä länsimaisen taiteen kuuluisa, antiikista periytyvä mimesis.
Olet epäilemättä oikeassa tässä. Kysymykseen ei kuitenkaan mielestäni oikein voinut vastata muuten kuin "saivartelemalla" kysymyksen mahdottomasta luonteesta. Itsekin tuota tuossa esille tämän peruskysymyksen fiktiivisen sepitteen ja historiallisiin faktoihin perustuvan esityksen välillä. Erohan on kiehtova, hyvä kirja tai elokuva tietysti antaa paremman illuusion kuin huono siitä, "mitä olisi voinut tapahtua".

Toni Selkala
Viestit: 159
Liittynyt: 15.04.07 13:28

Re: Historiasta kertova elokuva ja kirjallisuus

17.12.10 10:09

Mielestäni juuri kirjallisuuden illuusion yhteydessä totuudesta itsessään on turha puhua vaan puheena tulisi olla nimenomaisesti totuudelta vaikuttava kuva. Samalla voitaneen myös pohtia sitä, mikä varsinaisesti tekee romaanista historiallisen: Onko se romaanin sijoittuminen kerronnassaan tiettyyn historialliseen aikaan tai tapahtumaan vai onko se romaanin arvo nykykatsannossa historiallisten tapahtumien kuvaajana? Siinä missä edellisen historiallisuus on suoraan tekstistä löydettävissä jälkimmäinen vaatinee tuekseen myös muuta, varsinaisen kaunokirjallisen tekstin ulkopuolista tietoa.

Oivallinen esimerkki tällaisesta kaunokirjallisuuden käyttämisestä osana tutkimusta on vaikkapa Hannu Salmen Vuosisadan lapset, jossa hän käyttää laajoja sitaatteja kirjallisuudesta kuvatessaan 1800-lukua. Itselleni esimerkiksi de Musset'n Vuosisadan lapsen tunnustus ei avaudu suoranaisesti historiallisena romaanina, mutta Salmelle se kertoo hyvinkin paljon ajastaan, ollen siten tässä mielessä historiallinen romaani. Siksipä ehkä osin saivarteleva ensimmäinen vastaukseni. Kun emme varsinaisesti tiedä mistä puhumme, voimme vain arvailla kysyjän tarkoitusta.

Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä

simpen
Viestit: 1
Liittynyt: 29.03.11 14:54

Re: Historiasta kertova elokuva ja kirjallisuus

29.03.11 15:24

Kuten olettaa saattaa, näin muotoiltu kysymys on aiheuttanut runsaasti vastaväitteitä. "Totuudenmukaisuus" ja "realistisuus" ovat elokuvissa ja kirjoissa samalla tavalla kuin vaikkapa kuvataiteessa ennen kaikkea retorisia keinoja: niissä on kyse todellisuusilluusion luomisesta. Edes dokumenttielokuva ei välttämättä ole sen totuudenmukaisempi kuin fiktiivinen elokuva; tekijä voi kertoa asioista, joista ei välttämättä tiedä yhtään mitään tai toisaalta hän voi tahallaan vääristellä asioita ja rajata halunsa mukaan jotakin oleellista kuvasta pois.

Tämä ei kuitenkaan mielestäni tarkoita sitä, että elokuvista tai romaaneista ei voisi oppia historiasta ja etteivät ne olisi jopa hyvin mielenkiintoisia historiantutkimuksen lähteitä. Joku jo mainitsikin, että ne ovat lähteitä ennen kaikkea omasta ajastaan: siitä, miten on suhtauduttu "elokuvan tapahtuma-ajan" tapahtumiin ja toisaalta vaikutettu niiden kautta oman ajan tapahtumista käytyyn keskusteluun. Ehkä kaikkein mielenkiintoisinta elokuvissa ja romaaneissa ovatkin niihin tahallaan tai tahattomasti päässeet virheet ja kaunistelut – yksityiskohdat, jotka ovat ”väärin” tai vääristyneitä suhteutettuna muuhun historialliseen tietoon: mitkä ovat virheiden syyt tai motiivit, ja miten ne ovat vaikuttaneet eri aikojen historiakäsityksiin.

Ennen kaikkea elokuvilla ja romaaneilla on tärkeä tehtävä nimenomaan historiatietoisuuden luojina. Harva loppujen lopuksi lukee tutkimusjulkaisuja, mutta useimmat katselevat elokuvia ja lukevat romaaneja, eikä siinä ole mitään pahaa. Itse aloin historian opiskelun varmasti osittain edellisessä kommentissa haukuttujen Waltarin romaanien takia. ;-) Voisin myös suositella HBO:n Rooma-sarjaa, jonka dvd-versiossa on mahdollisuus saada ruutuun historioitsijoiden faktoja esim. elokuvan tapahtumiin, henkilöihin ja esineisiin liittyen. Sarja on myös harvinaisen laadukkaasti ja ajatuksella tehty, vaikka se on myös toki hyvin viihdyttävä.

Eivät vain fiktiiviset teokset vaadi objektiivista tutkijaa ja katselijaa, vaan myös tutkimusjulkaisut. Mikään tieto ei ole täysin neutraalia: omia ja toisten intentioita ja lähtökohtia on syytä tarkastella kriittisesti ja avoimesti. Elokuvia on tehty vasta noin sadan vuoden ajan: kaikista aikakausista kertoviin elokuviin ovat vaikuttaneet viime vuosisadan tapahtumat ja maailmankuvat. Kenties on hyväkin asia, että monista elokuvista näkyy selkeästi, että ne eivät ole "totta".

Saara Penttinen

Puhis
Viestit: 48
Liittynyt: 19.10.10 10:56
Paikkakunta: Mikkeli

Re: Historiasta kertova elokuva ja kirjallisuus

30.03.11 13:49

HBO:n Rooma on hyvä historiallinen sarja, mutta siinäkin on otettu tiettyjä vapauksia yksityiskohtien suhteen. Esim. Octaviuksen äiti taisi todellisuudessa olla jo kuollut sarjan tapahtuminen aikana, mutta sarjaan haluttiin mukaan mielenkiintoinen voimakastahtoinen ja juonitteleva nainen.

Elokuvissa tai TV-sarjoissa ongelmana on se, että niissä harvoin pystytään antamaan kokonaiskuvaa tapahtumista tai tapahtumien aikajänteestä. Hyvänä esimerkkinä tästä on äskettäin päättynyt Pacific-sarja. Tyynenmeren saaritaisteluiden supistaminen 1-2 tunnin jakson mittaiseksi ei saa katsojaa käsittämään, että todellisuudessa merijalkaväkisotilaan helvetti kesti 1-4 kuukautta (saaresta riippuen). Ja sitten joukko-osastojen lepo ja täydennys vei aikaa 6-12 kk... Tässä suhteessa kirjat pystyvät antamaan paljon paremman kuvan tapahtumista.

Viimesin sotaelokuva joka on jäänyt mieleen on Eastwoodin Kirjeitä Iwo Jimalta. Elokuva poikkeaa valtavirrasta, koska siinä kuvataan Iwo Jiman taistelua japanilaisten jalkaväkimiesten näkökulmasta, nähdäkseni aika realistisesti. Sisarelokuva Isiemme lippu onkin sitten melko lailla huonompi, vaikka siinä tuodaankin ilmi tämän kuuluisan lipunnostovalokuvan lavastus.

Kirjeitä Iwo Jimalta ongelma on sama kuin elokuvissa yleensä, elokuvaa katsomalla on vaikeaa tajuta, että taistelu kesti 5-6 viikkoa.

Lauri Vehkasalo
Viestit: 1
Liittynyt: 17.04.11 14:12

Re: Historiasta kertova elokuva ja kirjallisuus

17.04.11 14:48

Itse olen samoilla linjoilla aikaisempien kirjoittajien kanssa: taiteelliset teokset, kuten kirjat ja elokuvat, kuvaavat vain viihteellistä ja yksinkertaistettua näkökulmaa tapahtumista eivätkä siten ole erityisen "todenmukaisia". Kuitenkin ne sisältävät tärkeää tietoa siitä, miten historialliset tapahtumat ovat tekijän ja aikalaisten mielestä nähty.

Historiallinen kaunokirjallisuus on kuitenkin myös usein tietoisesti leikitellyt historiallisen fiktion ja faktan sekoittamisella. Itse voisin suositella kahta teosta, jotka kumpikin havainnollistavat tätä kysymystä erinomaisesti:

Vasili Grossmanin Elämä ja kohtalo oli radikaali teos 60-luvun Neuvostoliitossa ja se sensuroitiinkin välittömästi julkaisemisensa jälkeen. Sodan aikana puna-armeijan kirjeenvaihtajana toimineen Grossmanin omiin kokemuksiin ja muistiinpanoihin pohjautuva romaani kuvaa neuvostoihmisten elämää niin etu- kuin kotirintamalla. Kirja on hyvä kuvaus siitä miten osittain keksityt ja osittain todelliset henkilöt yrittävät selvitä sodan ja totalitäärisen valtion puristuksessa.

Historiantutkija Umberto Econ klassikkoteos Ruusun nimi puolestaan kertoo murhamysteerin selvittämisestä Pohjois-Italialaisessa luostarissa myöhäiskeskiajalla. Taitavasti nivottu ja monitasoinen teos jättää lukijansa tilanteeseen missä hän ei voi välillä kuin arvailla, mitkä kirjan osat perustuvat historiallisiin tutkimustuloksiin, ja mitkä ovat pelkän tulkinnan tai mielikuvituksen tuotteita.

Palaa sivulle “Kysymyksiä historiasta”