Porin Pekka
Viestit: 4
Liittynyt: 11.01.18 10:21

Legenda sotokorvausten hyödyllisyydestä

01.02.18 14:56

Tuli mieleen näkökulma Suomen maksamien sotakorvauksien siunauksellisuudesta. Legendan mukaan sotakorvaukset olivat tärkeä vaihe Suomen metalliteollisuuden kehityksen kannalta ja juuri sotakorvauksien valmistamisen seurauksena Suomeen vahvistui metalliteollisuus puunjalostuksen rinnalle toiseksi tukijalaksi. Sanottiin että myöhempi 70- ja 80-luvun idänkaupan menestys oli suoraa seurausta maksetuista sotakorvauksista.

Tässä ei mielestäni ole mitään järkeä. Jos tuotteiden valmistaminen ja antaminen ilmaiseksi rajan yli olisi teknisen tai taloudellisen kehityksen kannalta hyödyllistä, voisi kaikille kehitysmaille antaa ohjeeksi, että tehkää paljon tuotteita ja antakaa ne ilmaiseksi meille, niin johan teollisuutenne lähtee kehittymään. Ei sotakorvauksina edes voitu tehdä sellaisia tuotteita joiden valmistamiseen tarvittavaa osaamista ja infrastruktuuria ei maassa jo valmiiksi ollut. Jos olisi pitänyt ensin rakentaa telakat ja sitten sen jälkeen vielä opetella laivojen valmistus, ei olisi voitu toimittaa laivoja korvauksina ainakaan noin nopeasti. Silloin olisi toimitettu jotain muuta. Samaan aikaan tehtiin kyllä teollisen muutoksen vaatimia investointeja, mutta niitäkin olisi niitä voitu tehdä laajemmin, jos tuotteista olisi saatu rahaa. Teollisuuden kehittämisen selitys siis ontuu. Ja mitä tulee idänkaupan huippuvuosiin, niin ne ajoittuvat niin monta vuosikymmentä korvausten maksamisen jälkeen, että ei korvauksia oikein voi pitää kalliina markkinointioperaationakaan. Ja se että koko Eurooppa oli rikki pommitettuna, olisi kyllä taannut vankkaa kysyntää muillakin markkinoilla heti sodan jälkeen. Myös kotimaassa olisi varmasti kaivattu niitä resursseja joita sotakorvaukset nielivät. Hienoa tietysti että usein synkkyyteen taipuvaiseksi moitittu kansa keksii näinkin paljon positiivista noin raskaasta aiheesta...

Minun on vaikea nähdä sotakorvauksissa mitään sellaista joka olisi positiivisesti vaikuttanut maamme kehitykseen (no tietysti se, että päästiin irti sodasta...). Sotakorvausten hyötyjä opetettiin myös kouluissa 80-luvulla. Kuuntelin pää kallellaan historianopettajan selitystä ja uskoin kuuliaisena oppilaana koko jutun. Se oli aukoton tarina. Oli ollut sota, sitten maksettiin sotakorvaukset. Niitä luonnehdittiin sanalla ”raskaat” mutta heti perään kerrottiin, että niin meille syntyi teollisuutta ja idänkauppaa. Tämän seurauksena meillä on nyt (siis silloin kasarilla) vahva teollisuus, kukoistava idänkauppa ja näiden johdosta hyvinvointia. Tein epätieteellisen (n=5) kyselytutkimuksen työpaikan kahvitunnilla ja meistä Kekkosen ajan lapsista neljä viidestä muisti, että asiaa oli opetettu koulussa juuri näin. Viides sanoi, ettei sitä tarvinnut koulussa opettaa, kun sen tiesi muutenkin kaikki.

Ja nyt siihen kysymykseen. Koska yleisen keskusteluun tuli näkemys sotakorvausten hyödyllisyydestä Suomelle? Kuka/ketkä ja missä/koska ovat ensimmäisenä tätä esittäneet? Oliko kyseessä laskelmoitu sumutus vai oliko kyse vaan siitä, että ei haluttu tai pidetty soveliaana mainita mitään negatiivista Neuvostoliittoon liittyvää?

I Palvo
Viestit: 137
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Legenda sotokorvausten hyödyllisyydestä

05.02.18 12:29

Porin Pekka kirjoitti:
01.02.18 14:56
Tuli mieleen näkökulma Suomen maksamien sotakorvauksien siunauksellisuudesta. Legendan mukaan sotakorvaukset olivat tärkeä vaihe Suomen metalliteollisuuden kehityksen kannalta ja juuri sotakorvauksien valmistamisen seurauksena Suomeen vahvistui metalliteollisuus puunjalostuksen rinnalle toiseksi tukijalaksi. Sanottiin että myöhempi 70- ja 80-luvun idänkaupan menestys oli suoraa seurausta maksetuista sotakorvauksista.



Ja nyt siihen kysymykseen. Koska yleisen keskusteluun tuli näkemys sotakorvausten hyödyllisyydestä Suomelle? Kuka/ketkä ja missä/koska ovat ensimmäisenä tätä esittäneet? Oliko kyseessä laskelmoitu sumutus vai oliko kyse vaan siitä, että ei haluttu tai pidetty soveliaana mainita mitään negatiivista Neuvostoliittoon liittyvää?

Kaikki idänkauppaan liittyvä esitettiin myönteisessä valossaja Suomen yya-puolueettomuuspolitiikkaa tukevana, eikä kirjoiteltu esim. siitä, miten presidenttikin joutui kauppaneuvottelemaan neuvostoöljyn $-hinnasta Moskovassa.
Sotakorvaussuorituksia varten oli pakko laajentaa jo ennen Talvisotaa kehittynyttä telakkateollisuutta ja laivathan olivat idän vaihtokaupan keskeisin Suomen vientituote.

Ja olisikohan tuo idän vaihtokaupan hyödyllisyyden uutisointi alkanut jo 1944?
Tuomas Keskinen, Idänkauppa 1944 - 1987, wsoy1987 kirjoittaa mm- "Ensimmäisen kauppavaltuuslunnan lähteneen Moskovaan 16.1.1945 - Gartz, Svento ja Nykopp neuvottelivat Anastas Mikojanin kanssa ja tavaranvaihtopöytäkirja allekirjoitettiin 31.1.1945:
Suomi toisi Neuvostoliitosta 5000 tonnia vehnää ja 25000 tonnia ruista, tuhat tonnia kidesokeria sekä yhteensä 200 tonnia makeistuotteita; suklaata ja karamellejä.
"Suomi veisi nikkeliä ja kobolttia, jotka jouduttiin myymään alle tuotantokustannusten." ( Lieksan Mätäsvaaran molybdeeniä? )
Kauppatasapainon saavuttaminen oli vaikeata ja Mikojan kysyi montako torpedoa Suomi voisi tarjota. "Suomella on 37, vastasi Gartz." Ehkäpä summittaisesti. mutta Mikojanilla oli tarkemmat tiedot käytössään; valvontakomissio alatoimistoinen oli löytänyt ja laskenut 72 torpedoa.

Vaihtokauppa oli vieläkin miljoona $:a epätasapainossa ja sovittiin, että Suomi korjaisi Helsingissä ja Turussa Neuvostoliittolaisia sotalaivoja. Ja sovittiin uudesta kauppaneuvottelusta Moskovassa huhtikuussa 1945 ja "viljakortilla pelattiin jälleen,"
Sopimus 30 000 tonnin viljaerästä, 2000 tonnista sokeria, 45000 tonnista väkilannotteita, 9000 tonnista maissi- ja rehukakkuja ja 5000 tonnista voiteluöljyä ja 1000 tonnista puuvillaa.
"Tuolloin Zhdanov myös ryhtyi perustamaan Rautaruukkia. Miksi ette perusta terästeollisuutta. Tehän tarvitsette metalleja, hän ihmetteli hyvin tietoisena siitä, miten vaikeata ja kallista oli hankkia laivalevyjä sotakorvausaluksiin."
Teräslevyjä ym sotakorvauksiin tarvittavia materiaaleja ostettiin lännestä metsäteollisuuden viennistä saaduilla varoilla, ns. "vapaa länsivienti" oli vähäistä ja ehkäpä valvobntakomission säätelemää.
Valvontakomissiolla ja sotakorvauskomissiolla oli yhteinen johto, vaikka ne toimivatkin Helsingissä eri osoitteissa.

Idänkauppa lienee ollut jo sotakorvausten suoritusaikana ennen vuotta 1952 esillä julkisuudessa mm. Suomen telakoita työllistävänä?

Idänkauppa-teoksessa on kauppaneuvottelijen aikoihin kerrottu ( s. 57. ) ministeri Yrjö Leinon puhuneen hallituksen neuvotteluissa: "Kaikki kansalaiset on pakotettava tuottavaan työhön."
"Työttöminä on sellaisia, jotka saisivat työtä, mutta eivät halua tehdä työtä. Olisi saatava laki, että kaikki sellaiset, jotka eivät osoita millä tulevat toimeen, voidaan pakoittaa tuottavaan työhön."

Veikko Palvo

jsn
Viestit: 2055
Liittynyt: 08.02.09 19:24

Re: Legenda sotokorvausten hyödyllisyydestä

05.02.18 22:02

Hyviä pointteja Porin Pekalla. Samalla logiikallahan kuin sotakorvauksia, voisi ylistää talvi- ja jatkosotaa - niidenhän tuloksena saimme hyvät ja luottamukselliset suhteet Neuvostoliiton kanssa. Takaisin sotakorvauksiin. Poliittinen hyöty toki saatiin mutta taloudellinen on kyllä edelleen kiistanalainen. Paljon suurempi merkitys lienee ollut Korean sodan buumilla länsimarkkinoilla. Ilman sota-aikana syntynyttä teollisuutta ei olisi voitu heti sodan jälkeen tuottaa mitään. Silloinhan sitä omaa metallia tarvittiin. Suomalainen autoteollisuus käynnistyi jatkosodan viimeisenä vuonna. Metalliteollisuuden ydin oli kuitenkin jo vanhempaa perua.

I Palvo
Viestit: 137
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Legenda sotokorvausten hyödyllisyydestä

08.02.18 11:27

Talvisodan rauhanteossa Suomelle ei vielä määrätty sotakorvauksia, Karjalan ottaminen riitti vielä Neuvostoliitolle. Suomen Karjala liitettiin perustettuun Suomalais-Karjalaiseen Sosialistiseen Neuvostotasavaltaan - johon oli tarkoitus myöhemmin liittää koko Suomikin. Suomea painostettiin välirauhan aikana myöskin jättämällä toteuttamatta 28.6.1940 solmittu Suomi-Neuvostoliitto kauppasopimuskin. Sopimus oli 7,5 miljoonan $:n kauppavaihdosta kummaltakin puolelta, kauppavaihto yhteensä 15 miljoonaa $:a:
Suomelta hinaajia ja proomuja, sähkölaitteita, kuparikaapelia ja Neuvostoliitolta ruista ja vehnää, öljytuotteita, puuvillaa ja tupakkaa. Kauppasopimuksen allekirjoittivat 28.6.1940 ulkomaankauppaministerit Mikojan ja Kotilainen sekä Suomen Moskovan lähettiläs J.K.Paasikivi.
J.K.Paasikivi huomautti 1941 myöhäiskeväällä jäähyväiskäynnillään Stalinin luona NL:n kaupparästeistä ja Stalin lupasikin yllättäen 10 000 tonnia viljaa, mutta ehdittiinköhän viljaerä tuoda Suomeen ennen jatkosodan puhkeamista?

Sotakorvaustoimitusten lomassa idänkauppasopimukset alkoivat kasvaa 1945 alkaen, ja 1950 solmittiin jo ensimmäinen idänkaupan viisivuotissopimuskin sotakorvaustoimitusten päättyessä 1952 syksyllä. Idänkauppa, 13 - 15 %:a, oli jatkuvasti Neuvostoliiton painostuskeinona Suomen hallituskokoonpanoissakin, http://www.pamaus.fi/pdf/Pentti%20Viita ... 202007.pdf 1950:kin NL viivytti kauppasopimusta puoli vuotta hallituksen vaihtamiseksi Suomessa.

Vuonna 1947 Suomen oli ollut pakko kieltäytyä Marshall-avusta, joka olisi ollut 60 %:a sotakorvausten arvosta. Presidentti Paasikivi halusi vastaanottaa läntisen avun taloudellisista syistä varmistettuaan ensin valvontakomission A.N.Abramovin kannan, venäläinen ei tiennyt vastustaakaan, sillä Molotovkin oli sittemmin Pariisin neuvotteluissa ja hänen käveltyään "neuvotteluista ulos" selkiytyi NL:n kantakin ja Savonenkov ilmoitti pres. Paasikivelle Neuvostoliiton pitävän Suomen Marshall-sopimukseen liittymistä sille vihamielisenä tekona.

Vaikka Neuvostoliitto olisi saanut sotakorvauksetkin Suomelta nopesti Marshall-avun vauhdittamina. Mutta nähtävästikin Stalinin aikomuksena oli päästä poliittisesti ja sisäpoliittisestikin hallitsevaan asemaan Suomessa?
Siihen kehitys ilmeisestikin johti Stalinin Marshall-avun hylkäämistä seuraavana vuonna vaatiman YYA-sopimuksenkin puitteissa?

Veikko Palvo

I Palvo
Viestit: 137
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Legenda sotokorvausten hyödyllisyydestä

16.02.18 18:20

jsn kirjoitti:
05.02.18 22:02
Hyviä pointteja Porin Pekalla. Samalla logiikallahan kuin sotakorvauksia, voisi ylistää talvi- ja jatkosotaa - niidenhän tuloksena saimme hyvät ja luottamukselliset suhteet Neuvostoliiton kanssa.
Sotakorvausmyytti liittyy yya-ajan idänkaupan ja idänsuhteiden menestyskertomukseen, nykyisin sanottaneen yleisesti Suomen selvinneen tuosta ajasta sittenkin?
Sotakorvausten suuruudeksi nykyarvossa on sanottu 3,5 - 4,5 miljardia €. Professori Ilkka Nummela, Inter arma silent revisores rationum, WW2:n aiheuttama taloudellinen rasitus Suomessa 1939 - 1952 laskee https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/37687 vuonna 2007 sotakorvausten nykyarvoksi 50,7 miljardia € ja
Suomen aluemenetysten arvoksi 161,5 miljardia €. Karjalan, Sallan ja Petsamon laskennallinen arvo vaikuttaa pienehköltä, mutta onhan tuossa laskettu 10.0 : Sodan henkilövahingot taloudellisena arvona, sekä s. 219 - 237. Siirtoväestä aiheutuneet menotkin osin kaksinkertaisine evakkomatkoineen ja asuttautumisineen.

Maaliskuussa 1944 vaadittu sotakorvausmäärä oli 600 miljoonaa us$:a ja Moskovassa oli laskettu sotavahingoiksi 1200 miljoonaa us$.
Välirauhansopimuksen teon 19.9.1944 jälkeen sotakorvauksia määriteltiin Tornissa ja Gerasimov ilmoitti 7.10.1944 suomalaisille: "Pyrkimyksenä on aluksi luoda jonkinlainen yleiskuva Suomen teollisuuden tuotantokyvystä, jotta toimitukset voidaan määrätä."

Gerasimov halusi tietoja Metalliteolllisuusyhdistyksen G.v. Wrightilta ja puunjalostusteollisuuden J.O.Söderhjelmiltä. Helsinkiin saapui 17.10.1944 Borisovin johtama valtuuskunta ja sotakorvaustoimitusten rakenteesta ja tavaroiden hinnoitteluperusteista käytiin neuvotteluja ja Borisov vaati 2.10.-44 Moskovasta saamiensa ohjeiden mukaisesti toimituksiin sovellettavaksi v. 1938 hintatasoa.
Sotakorvaussumma nousi jonnekin yli 600 miljoonaan $:iin. Esim. ps-laiva Väinämöisestä suomalaiset halusivat 800 miljoonaa mk ja NL maksoi peruskorjatusta aluksesta 265 miljoonaa mk.
Zhdanov korotti v. 1938 pohjahintoja 15 %:a pääomatavaroiden ( laivat, met.teollisuustuotteet ) 175 miljoonan $:n osalta ja 10 % kulutustavarain ( mm. kuparikaapelit yms. ) 125 miljoonan $:n osalta. Sotakorvausperussopimus ja ens. vuoden toimitussopimus allekirjoitettiin Tornissa 17.12.1944, allekirjoittajina Zhdanov ja pääministeri Paasikivi.
Perussopimuksen mukaisesti Leningradissa 2.1945 mm. luovutettiin kauppalaivoja, 120:sta venäläiset hyväksyivät 105 alusta, mutta Suomi joutui luopumaan monesta alunperin suunnitelmaan kuulumattomasta arvokkaasta aluksesta.
Aulis Blinnikka, Valvontakomission aika, wsoy 1969

Kreml jatkoi sotakorvausaikaa 6 vuodesta 8 vuoteen 1945, luovutettavien sotakorvaustuotteiden lista oli niin pitkä, että se vaati kaksi lisävuotta ja noista lisävuosistakin sanottiin Suomen halunneen ne. Suomalaiset olisivat epäilemättä halunneet listaa karsittavaksi, eivätkä kahta lisävuotta "orjantyötä", joksi J.K.Paasikivi sotakorvauksia kutsui?

Ilkka Nummelan laskelmassa ovat Kansanhuollonkin kustannukset ja säännöstelyä ja korttiaikaa riittikin Helsingin olympialaisten 1952 jälkeenkin.
taulukko http://prokarelia.net/fi/kuvat/sodankustannukset_i.jpg sodan kustannuksista, Talvisotaa ja jatkosotaa ei ole eritelty, mutta olisivatkohan v. 1939-1940 kustannukset Suomen kansantaloudelle noin 50 %:n luokkaa eli n. 250 miljardia € nykyarvona?
Palautukset Karjalaan, Hankoon ja Sallaan välirauhan 1940 aikana ovat noin 2 %:a laskelman kokonaisarvosta.
Ja
olisikohan Suomen talous noin 20 vuodessa saavuttanut 1938 tason, vuoden 1959 - 1961 tienoilla, yöpakkaskriisin ja noottikriisin aikoihin?
Maatalouden viljelysala esim. oli 1959 vuoden 1938 tasolla Suomen Pankin kertomuksen mukaan.

Veikko Palvo

Palaa sivulle “Kysymyksiä historiasta”