Sivu 1/4

Miten Hitler nousi pääministeristä diktaattoriksi?

Lähetetty: 17.09.18 10:07
Kirjoittaja yucca
Kuvauksissa Hitlerin valtaannoususta sivuutetaan yleensä oikeastaan kokonaan se, miten hän vajaassa vuodessa nousi pääministerin asemasta diktaattoriksi. Titteli "Reichskanzler" (valtakunnankansleri) säilyi samana, mutta sen sisältö muuttui täysin: aluksi se tarkoitti hallituksen puheenjohtajaa (siis pääministeriä), mutta sitten yksinvaltiasta (joka ei enää edes pitänyt hallituksen kokouksia).

Ajattelin, että nuoruudessani lukemani William L. Shirerin järkälemäinen ”Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho” selvittäisi asian, mutta nyt kun aloin lukea sitä uudestaan, totesin senkin ohittavan asian. Se kyllä kertoo hallituksen saamista lähes rajattomista valtuuksista, mutta hallituksessahan oli Hitlerin puolueella vain vähemmistö. Se mainitsee, että hallituksen saamissa valtuuksissa mainittiin, että valtakunnankansleri valmistelee lait hallituksen käsittelyyn, mikä toki oli poikkeuksellista, mutta eihän se vielä merkinnyt yksinvaltaa.

Miten siis Hitler nousi yksinvaltiaaksi vuonna 1933?

Re: Miten Hitler nousi pääministeristä diktaattoriksi?

Lähetetty: 17.09.18 17:37
Kirjoittaja Sasropakis
Aihetta on kyllä käsitelty lukuisissa kirjoissa., esim. Ian Kershawin Hitler-elämäkerrassa luvuissa "Kanslerista diktaattoriksi" ja "Rajattoman vallan varmistaminen". Tiivistettynä kehityskulku meni suurin piirtein siten, että Hitlerin tultua nimitetyksi tammikuussa 1933 valtakunnankansleriksi hänellä tosiaan oli hallituksessa vain vähemmistö. Helmikuussa tapahtunut valtiopäivätalon tuhopoltto ja sen taustalla väitetysti ollut kommunistien salaliitto antoivat kuitenkin syyn valtalain säätämiseen maaliskuussa, jolloin lainsäädäntövalta siirtyi valtiopäiviltä hallitukselle. Kevään aikana kommunistinen ja sosiaalidemokraattinen puolue kiellettiin ja muut puolueet lakkauttivat itsensä, joten jäljelle jäi vain natsipuolue, joka alkoi toteuttaa yhdenmukaistamisen politiikkaa (Gleichschaltung) yhteiskunnan muokkaamiseksi natsien ideologian mukaiseksi. Myös osavaltioiden itsenäisyys ja ammattiliitot lakkautettiin. Pitkien puukkojen yössä kesällä 1934 Hitler hankkiutui eroon puolueensa oppositiosta (etenkin SA) sekä muista vastustajistaan, ja murhat laillistettiin jälkikäteen. SA:n vallan rajoittaminen takasi myös armeijan tuen. Tässä vaiheessa Hitlerin täydellisen vallan esteenä olivat enää armeija sekä iäkäs presidentti Hindenburg, joka olisi periaatteessa voinut erottaa valtakunnankanslerin ja armeijan ylipäällikkönä julistaa esim. sotilashallinnon. Hindenburg kuoli elokuussa 1934, minkä jälkeen Hitler laaditutti lain, jonka seuraksena presidentin virka yhdistettiin valtakunnankanslerin virkaan nimikkeellä Führer und Reichskanzler, ja tämä vahvistettiin vielä kansanäänestyksellä. Käytännössä Hitleristä oli siten tullut diktaattori ja hänen natsipuolue oli ainoa sallittu puolue, mutta teoriassa Weimarin tasavallan perustuslaki pysyi yhä voimassa ja valtalaki, joka oli säädetty neljän vuoden määräajaksi, uusittiin vuosina 1937 ja 1941. Tosin käytännössä asialla ei enää ollut merkitystä, sillä Hitlerin valta oli rajaton, ja 1942 säädettiin lisäksi laki, jonka mukaan hänellä oli valta päättää jokaisen saksalaisen elämästä ja kuolemasta. Kehityskulku valtakunnankanslerista diktaattorin asemaan tapahtui siis vaiheittain vuosina 1933-34, mutta keskeisinä kohtina voidaan pitää valtalain säätämistä sekä Hindenburgin kuolemaa, minkä jälkeen Hitlerin asema diktaattorina oli varmistettu.

Re: Miten Hitler nousi pääministeristä diktaattoriksi?

Lähetetty: 22.09.18 18:36
Kirjoittaja yucca
Sasropakis kirjoitti:
17.09.18 17:37
Kevään aikana kommunistinen ja sosiaalidemokraattinen puolue kiellettiin ja muut puolueet lakkauttivat itsensä
Ei nyt ihan kevään aikana, mutta vuoden 1933 aikana. Kysymykseni oli, miten tämä onnistui. Valtalaki selittää sen, että valtakunnanhallitus saattoi mm. lakkauttaa puolueita, mutta mikä selittää sen, että hallituksessa vähemmistönä olleet natsit onnistuivat tässä? Vuoden 1934 tapahtumat ja myöhemmät ovat jo muuta.

Erityisesti: miksi Saksalaiskansallinen kansanpuolue (Deutschnationale Volkspartei), jolla oli enemmistö lähes rajattomat valtuudet saaneessa hallituksessa, alistui siihen, että sen toimistot suljettiin ja sen ministerit painostettiin eroamaan kesällä 1933?

Re: Miten Hitler nousi pääministeristä diktaattoriksi?

Lähetetty: 22.09.18 20:55
Kirjoittaja Sasropakis
Kershaw'n kirjassa asia käsitellään mielestäni melko hyvin. Maaliskuun 1933 vaalit vahvistivat natsien asemaa, sillä he saivat 43,9% äänistä ja konservatiivisen DNVP:n kanssa yksinkertaisen enemmistön. Natsit olivat selvästi suurin oikeistopuolue (esim. DNVP:n ääniosuus oli vain reilut 8%), ja vasemmistopuolueiden lakkauttamisen jälkeen heidän asemansa oli muihin jäljellä oleviin puolueisiin nähden hyvin vahva. Muiden puolueiden asemaan vaikutti myös SA:n harjoittama terrorikampanja, mitä tuki se, että etenkin Preussin suuressa osavaltiossa poliisi oli natsien kontrollissa. Konservatiiviset puolueet lakkauttivat itsensä tosiaankin vasta kesällä 1933. Osittain tähän vaikutti varmasti pelottelukampanja mutta toisaalta myös se, etteivät oikeistopuolueet erityisesti arvostaneet Weimarin tasavallan demokratiaa. Esim. DNVP:n kohdalla Kershaw toteaa (s. 300), että puolue menetti kasvavalla vauhdilla jäseniä natsipuolueelle, joten kyse oli myös siitä, että ihmiset katsoivat parhaaksi siirtyä voittajien eli natsien puolelle. Katolinen Zentrum lakkautettiin 4.7., ja tämän jälkeen ei natsien lisäksi ollut enää jäljellä muita puolueita. Toki jälkikäteen voidaan pohtia, mitä konservatiivien olisi pitänyt tehdä estääkseen Hitlerin nousu diktaattoriksi (tai mitä he olisivat käytännössä edes voineet tehdä), mutta nähdäkseni heillä ei loppujen lopuksi ollut siihen kovin suuria haluja, sillä demokratia ei nauttinut erityisen suurta arvostusta konservatiivien keskuudessa. Myös SA:n ulkoparlamentaarinen painostusvoima oli hyvin suuri, ja kun siihen lisätään natsien haltuunsa ottamat osavaltioiden poliisivoimat, ei vastustajien asema ollut kovin turvallinen. Mutta kannattaa siis lukea Kershaw'n kirja ainakin näiltä osin. Oheiset tiedot ovat pitkälti siitä.

Re: Miten Hitler nousi pääministeristä diktaattoriksi?

Lähetetty: 07.11.18 23:26
Kirjoittaja yucca
Sasropakis kirjoitti:
22.09.18 20:55
Kershaw'n kirjassa asia käsitellään mielestäni melko hyvin.
Sain nyt Kershaw’n kirjan käsiini ja olen ruvennut kahlaamaan sitä. Petyin kyllä, sillä noin tuhatsivuisessa kirjassa luku 10, ”Kanslerista diktaattoriksi”, on kyllä muutaman kymmenen sivun mittainen, mutta käsittelee esille nostamaani kysymystä vain vajaan sivun verran, s. 300–301. Se kertoo muiden puolueiden häviämisestä varsin viitteellisesti. Teksti ei edes mainitse mitään hallituksen kokoonpanon muutoksista, paitsi Hugenbergin eron.

Minulle uutta oli kyllä se, että Hitler oli kanslerikautensa alussa varovainen ja keskusteleva. Tämä on toki ymmärrettävää, koska aluksi hänen asemansa oli aika heikko. Mutta puolessa vuodessa hänestä tuli valtakunnan jokseenkin yksinvaltainen johtaja. Tämä tapahtui Hindenburgin vielä eläessä, ja Hindenburghan valtionpäämiehenä määräsi hallituksen kokoonpanon. Muuttiko hän jostain syystä hallituksen NSDAP-enemmistöiseksi vai pystyikö Hitler nousemaan liki diktaattoriksi, vaikka hänen puolueensa oli hallituksessa vähemmistönä?

Re: Miten Hitler nousi pääministeristä diktaattoriksi?

Lähetetty: 08.04.19 21:53
Kirjoittaja Emma-Liisa
yucca kirjoitti:
07.11.18 23:26
Sasropakis kirjoitti:
22.09.18 20:55
Kershaw'n kirjassa asia käsitellään mielestäni melko hyvin.
Sain nyt Kershaw’n kirjan käsiini ja olen ruvennut kahlaamaan sitä. Petyin kyllä, sillä noin tuhatsivuisessa kirjassa luku 10, ”Kanslerista diktaattoriksi”, on kyllä muutaman kymmenen sivun mittainen, mutta käsittelee esille nostamaani kysymystä vain vajaan sivun verran, s. 300–301. Se kertoo muiden puolueiden häviämisestä varsin viitteellisesti. Teksti ei edes mainitse mitään hallituksen kokoonpanon muutoksista, paitsi Hugenbergin eron.

Minulle uutta oli kyllä se, että Hitler oli kanslerikautensa alussa varovainen ja keskusteleva. Tämä on toki ymmärrettävää, koska aluksi hänen asemansa oli aika heikko. Mutta puolessa vuodessa hänestä tuli valtakunnan jokseenkin yksinvaltainen johtaja. Tämä tapahtui Hindenburgin vielä eläessä, ja Hindenburghan valtionpäämiehenä määräsi hallituksen kokoonpanon. Muuttiko hän jostain syystä hallituksen NSDAP-enemmistöiseksi vai pystyikö Hitler nousemaan liki diktaattoriksi, vaikka hänen puolueensa oli hallituksessa vähemmistönä?
Myös Michael Burleighin Kolmas valtakunta on myös suomennettu.

Valtiopäivätalon paloa hyväkseen käyttäen natsit kumosivat kansalaisoikeudet. Ihmisiä saattoi pidättää ja kotietsintöjä ja takarikkoja tehdä ilman oikeuden määräystä, kirjeitä sai avata ja puhelimia kuunnella. SA:sta ja SS:stä saatiin 50 000 poliisin apulaista (edellä onkin jo kerrottu Göringin avainrooli Reichin ja Presussin sisäministerinä, joka määräsi poliisista). Ensimmäinen keskitysleiri perustettiin jo maaliskuussa 1933.

Vaalit käytiin maaliskuussa pelottelun ilmapiirissä. Ottaen tämän huomioon natsien äänisaalis (toisin kuin edellä sanottiin) ei ollut kovin hyvä: 43,9 prosenttia äänistä ja 288 paikkaa. Konservatiivisten liittolaistensa kanssa heillä oli tosin niukka 52 prosentin enemmistö ja 340 paikkaa, mutta sekin oli kaukana kahden kolmasosan määräenemmistöstä, joka perustuslain muuttamiseen tarvittiin.

Kommunististien kansaedustajien valinta kumottiin ja heidät vietiin keskitysleiriin. Parlamentti kokoontui SA-joukkojen ympäröimänä ja vain sosialidemokraatit uskalsivat äänestää poikkeuslakeja vastaan. Katolinen keskustapuolue taipui natsien painostukseen, kun sille luvattiin, että presidentti Hindenburg saisi pitää paikkansa.

Valtiopäiviä ei enää tarvittu lakien säätämiseen eikä budjetin hyväksymiseen. Perustuslaista oli lupa poiketa. Hitler sai neljäksi vuodeksi diktaattorin valtuudet, joista hän ei enää luopunut. Oikeusvaltio kumottiin. Muut puolueet ja järjestöt joko kiellettiin tai ne lakkauttivat itse itsensä. Avoin vastarinta tukahdutettiin ja vastustajat vietiin keskitysleireihin.

Huomattakoon, että natsit olivat avoimesti ilmaisseet, että he noudattaisivat demokratian pelisääntöjä vain tiellä valtaan, eivät sen jälkeen. He eivät olleet myöskään salanneet aikomuksiaan panna sosiaalidemokraattiset ja kommunistiset vastustajansa keskitysleiriin.

Re: Miten Hitler nousi pääministeristä diktaattoriksi?

Lähetetty: 11.04.19 22:21
Kirjoittaja yucca
Emma-Liisa kirjoitti:
08.04.19 21:53
Hitler sai neljäksi vuodeksi diktaattorin valtuudet, joista hän ei enää luopunut.
Tuo on juuri se asia, josta kysyin. Valtiopäivät antoivat laajat valtuudet valtakunnanhallitukselle, mutta NSDAP oli siinä vähemmistössä. Miten Hitler muutti tilanteen sellaiseksi, että hän oli yksinvaltias Johtaja?

Re: Miten Hitler nousi pääministeristä diktaattoriksi?

Lähetetty: 12.04.19 01:26
Kirjoittaja uschanov
yucca kirjoitti:
11.04.19 22:21
Tuo on juuri se asia, josta kysyin. Valtiopäivät antoivat laajat valtuudet valtakunnanhallitukselle, mutta NSDAP oli siinä vähemmistössä. Miten Hitler muutti tilanteen sellaiseksi, että hän oli yksinvaltias Johtaja?
Juuri viikko sitten ilmestyi suomeksi yhdysvaltalaisen akateemisen historiantutkijan kirja, joka on kokonaan omistettu yksinomaan natsien valtaannousuprosessin kuvaukselle ja historialliselle selittämiselle:

Kuva

Benjamin Carter Hett: Demokratian kuolema. Kuinka Hitler nousi valtaan (WSOY 2019, 372 s.)

Olen jäävi kommentoimaan kirjan laatua, koska olen sen suomentaja, mutta Hitlerin yksinvaltiaaksi nousulle se tarjoaa useista eri osatekijöistä koostuvan selityksen, johon sisältyvät mm. seuraavat näkökohdat:

- Saksan poliittisessa kulttuurissa hallituksen oli nautittava paitsi parlamentin, myös ennen kaikkea presidentin luottamusta, vähän samaan tapaan kuin Kekkosen ajan Suomessa. Saksan ei-natsistiset oikeistopuolueet luottivat voimakkaasti siihen, että vanha ja jäykän konservatiivinen presidentti Hindenburg pistäisi jarrua Hitlerille, jos tämä liiaksi radikalisoituisi valtakunnankansleriksi päästyään. Kuten tiedämme, näin ei ensiksikään käynyt, ja toiseksi koko Hindenburg vielä kätevästi kuoli pois vain puolitoista vuotta Hitlerin valtaannousun jälkeen.

- Koska Saksan kommunistinen puolue oli menestynyt vaali vaalilta aina vain paremmin (54 → 77 → 89 → 100 kansanedustajaa), natsien hallituskumppani saksalaiskansallinen puolue ja muut oikeistopuolueet pelkäsivät Moskovasta johdettua maailmankommunismia niin voimakkaasti, että mikä tahansa kommunisminvastainen voima näyttäytyi tukemisen arvoisena, varsinkin kun demokratia ei tosiaan ollut oikeistolle itseisarvo (kuten ei ollut myöskään puoluelaitos).

- Saksa oli liittovaltio, ja natsit olivat jo vallassa sen useissa osavaltioissa. Suuri osa julkisen vallan väkivaltamonopolista oli tätä kautta jo käytännössä luisunut natsien käsiin, vaikka teoriassa yhä elettiin liberaalissa oikeusvaltiossa. Muodollisesti vapaaehtoisesti valtansa natseille luovuttaneiden poliitikkojen yllä oli tätä kautta suora fyysisen väkivallan uhka.

Mikäli täytyisi nimetä yksi tekijä, jonka tässä selitysmallissa olisi todennäköisimmin täytynyt olla toisin riittääkseen muuttamaan historian kulun, se olisi luultavasti Hindenburgin lepsuus. Hettin kirjaan joka tapauksessa ainakin sisältynee toistaiseksi pisin ja yksityiskohtaisin suomeksi julkaistu kuvaus Hitlerin ja hänen puolueensa valtaannoususta.

Tommi Uschanov

Re: Miten Hitler nousi pääministeristä diktaattoriksi?

Lähetetty: 12.04.19 09:32
Kirjoittaja Emma-Liisa
uschanov kirjoitti:
12.04.19 01:26

Benjamin Carter Hett: Demokratian kuolema. Kuinka Hitler nousi valtaan (WSOY 2019, 372 s.)

Olen jäävi kommentoimaan kirjan laatua, koska olen sen suomentaja, mutta Hitlerin yksinvaltiaaksi nousulle se tarjoaa useista eri osatekijöistä koostuvan selityksen, johon sisältyvät mm. seuraavat näkökohdat:

- Saksan poliittisessa kulttuurissa hallituksen oli nautittava paitsi parlamentin, myös ennen kaikkea presidentin luottamusta, vähän samaan tapaan kuin Kekkosen ajan Suomessa. Saksan ei-natsistiset oikeistopuolueet luottivat voimakkaasti siihen, että vanha ja jäykän konservatiivinen presidentti Hindenburg pistäisi jarrua Hitlerille, jos tämä liiaksi radikalisoituisi valtakunnankansleriksi päästyään. Kuten tiedämme, näin ei ensiksikään käynyt, ja toiseksi koko Hindenburg vielä kätevästi kuoli pois vain puolitoista vuotta Hitlerin valtaannousun jälkeen.

- Koska Saksan kommunistinen puolue oli menestynyt vaali vaalilta aina vain paremmin (54 → 77 → 89 → 100 kansanedustajaa), natsien hallituskumppani saksalaiskansallinen puolue ja muut oikeistopuolueet pelkäsivät Moskovasta johdettua maailmankommunismia niin voimakkaasti, että mikä tahansa kommunisminvastainen voima näyttäytyi tukemisen arvoisena, varsinkin kun demokratia ei tosiaan ollut oikeistolle itseisarvo (kuten ei ollut myöskään puoluelaitos).

- Saksa oli liittovaltio, ja natsit olivat jo vallassa sen useissa osavaltioissa. Suuri osa julkisen vallan väkivaltamonopolista oli tätä kautta jo käytännössä luisunut natsien käsiin, vaikka teoriassa yhä elettiin liberaalissa oikeusvaltiossa. Muodollisesti vapaaehtoisesti valtansa natseille luovuttaneiden poliitikkojen yllä oli tätä kautta suora fyysisen väkivallan uhka.

Mikäli täytyisi nimetä yksi tekijä, jonka tässä selitysmallissa olisi todennäköisimmin täytynyt olla toisin riittääkseen muuttamaan historian kulun, se olisi luultavasti Hindenburgin lepsuus. Hettin kirjaan joka tapauksessa ainakin sisältynee toistaiseksi pisin ja yksityiskohtaisin suomeksi julkaistu kuvaus Hitlerin ja hänen puolueensa valtaannoususta.
Hindenburg kieltäytyi nimittämästä Hitleriä valtakunnankansleriksi, kun natsien kannatus oli heinäkuun 1932 vaalien jälkeen suurimmillaan (37.4 prosenttia ja he saivat 230 edustajaa 647:stä). Marrraskuun vaaleissa kannatus jo laski (33 prosenttia ja 196 paikkaa).

Kohtalokasta oli kuitenkin vastustajien heikkous. Kommunisteille sosiaalidemokraatit olivat "sosiaalifasisteja" eikä oikeisto ollut koskaan hyväksynyt demokratiaa.

Toisella tavoin ilmaistuna: parlamentaarisella demokratialla ei ollut enemmistön kannatusta.

Re: Miten Hitler nousi pääministeristä diktaattoriksi?

Lähetetty: 01.06.19 11:49
Kirjoittaja Emma-Liisa
yucca kirjoitti:
11.04.19 22:21
Emma-Liisa kirjoitti:
08.04.19 21:53
Hitler sai neljäksi vuodeksi diktaattorin valtuudet, joista hän ei enää luopunut.
Tuo on juuri se asia, josta kysyin. Valtiopäivät antoivat laajat valtuudet valtakunnanhallitukselle, mutta NSDAP oli siinä vähemmistössä. Miten Hitler muutti tilanteen sellaiseksi, että hän oli yksinvaltias Johtaja?
Kun valtiopäivät äänesti, salissa oli aseistettuja SA-miehiä. Tässä suhteessa tilanne oli siis samanlainen kuin Baltian maiden parlamenteissa 1940, kun ne päättivät anoa jäsenyyttä "neuvostokansojen perheessä".

Re: Miten Hitler nousi pääministeristä diktaattoriksi?

Lähetetty: 01.06.19 12:14
Kirjoittaja Emma-Liisa
yucca kirjoitti:
22.09.18 18:36
Sasropakis kirjoitti:
17.09.18 17:37
Kevään aikana kommunistinen ja sosiaalidemokraattinen puolue kiellettiin ja muut puolueet lakkauttivat itsensä
Ei nyt ihan kevään aikana, mutta vuoden 1933 aikana. Kysymykseni oli, miten tämä onnistui. Valtalaki selittää sen, että valtakunnanhallitus saattoi mm. lakkauttaa puolueita, mutta mikä selittää sen, että hallituksessa vähemmistönä olleet natsit onnistuivat tässä? Vuoden 1934 tapahtumat ja myöhemmät ovat jo muuta.

Erityisesti: miksi Saksalaiskansallinen kansanpuolue (Deutschnationale Volkspartei), jolla oli enemmistö lähes rajattomat valtuudet saaneessa hallituksessa, alistui siihen, että sen toimistot suljettiin ja sen ministerit painostettiin eroamaan kesällä 1933?
Ratkaisevaa oli se, että Göringistä tuli Preussin sisäministeri ja sai näin määräysvallan Preussin osavaltion poliiseissa. Preussi oli suurin osavaltio, mutta Papen oli murskannut sen itsehallinnon 1932 ja näin Preussin avainministeriöt olivat liitohallituksen ministeriöitä. Göring liitti SA-miehet poliisin "apulaisiksi".

Väkivalta ja sillä uhkaaminen ovat tehokkaita keinoja. Eikä Saksalaiskansallinen puolue ollut koskaan ollut mikään demokratian kannattaja.

On kuitenkin huomattava, että samalla kun Hitler 1934 tapatti Röhmin ja muun SA:n johdon, SS:n tappolistalla oli myös konservatiiviseen eliittiin kuuluvia kuten Kurt von Schleicher. Heillä olikin ollut suunnitelma Hitlerin syrjäyttämiseksi. Armeija ja Hindenburg olivat tyytyväisiä tulokseen.

Re: Miten Hitler nousi pääministeristä diktaattoriksi?

Lähetetty: 01.06.19 12:19
Kirjoittaja Emma-Liisa
uschanov kirjoitti:
12.04.19 01:26
- Saksan poliittisessa kulttuurissa hallituksen oli nautittava paitsi parlamentin, myös ennen kaikkea presidentin luottamusta
Ratkaisevaa oli, että kun uudet vaalit oli julistettu, parlamentti samalla hajaantui heti. Näin istuva hallitus saattoi hallita tarvitsematta nauttia parlamentin luottamusta.

Jo vuosi 1932 oli tällaista poikkeusvaltuuksien aikaa.

Re: Miten Hitler nousi pääministeristä diktaattoriksi?

Lähetetty: 01.06.19 12:37
Kirjoittaja Emma-Liisa
uschanov kirjoitti:
12.04.19 01:26

- Koska Saksan kommunistinen puolue oli menestynyt vaali vaalilta aina vain paremmin (54 → 77 → 89 → 100 kansanedustajaa), natsien hallituskumppani saksalaiskansallinen puolue ja muut oikeistopuolueet pelkäsivät Moskovasta johdettua maailmankommunismia niin voimakkaasti, että mikä tahansa kommunisminvastainen voima näyttäytyi tukemisen arvoisena, varsinkin kun demokratia ei tosiaan ollut oikeistolle itseisarvo (kuten ei ollut myöskään puoluelaitos).
Saksan sosiaalidemokraattinen puolue oli hajonnut jo ensimmäisen maailmansodan aikana, kun osa ei hyväksynyt puolueen päätöstä tukea sotaponnistelujen tukemista. Sodan jälkeen Saksan työväenliike hajosi lopullisesti, kun sotaministeri Noske kukisti väkivaltaisesti spartakistikapinan.

Stalin arvioi Saksan tilanteen aivan väärin. Kominternin määräyksestä kommunistit pitivät päävihollisena sosiaalidemokraatteja.

Myöskään porvarilliset puolueet eivät suostuneet liittoutumaan sosiaalidemokraattien kanssa.

Oikeisto torjui liiton myös katolisen keskustapuolueen kanssa. Protestanttien ja katolisten välillä vallitsi edelleen juopa. Natsien kannattajat olivat pääosin protestantteja.

Re: Miten Hitler nousi pääministeristä diktaattoriksi?

Lähetetty: 09.06.19 15:18
Kirjoittaja Emma-Liisa
Versailles'n rauhanehtojen epätavallinen ankaruus Saksaa kohtaan on myytti – todellisuudessa Saksaa kohdeltiin lempeämmin kuin muita valtiota.
Sotienvälisen Euroopan ongelmat eivät johtuneet rauhansopimuksesta.

Lähes kaikki saksalaiset yhtä mieltä epäoikeudenmukaisuudesta, mutta eri mieltä mitä tehdä: oliko rauhansopimus pyrittävä kumoaminen vastarinnalla, jopa asein, vai kärsivällisellä diplomatialla.

Tähän liittyi kaksi muuta myyttiä: 1) vuoden 1914 myytti 2) ”tikarinpistomyytti”
Vuoden 1914 myytin mukaan sota yhdisti Saksan kansan äkillisesti ja ekstaattisesti. Vanhat ja katkerat jaot yhteiskuntaluokkien, puolueiden, uskontojen ja alueiden välillä katosivat palavan isänmaallisuuden nousuhumalassa.
Tosiasiassa innostusta kokivat ennen kaikkea ylemmän keskiluokan nuoret miehet. Kadulle lähti saman verran vastustamaan sotaa kuin kannattamaan sitä, ja hyvin harvat lehdet osoittivat todellista innostusta.

Tikarinpistomyytistä olivat vastuussa Hindenburg, Ludendorff ja muut upseerit. Tosiasiasiassa sotilasjohto tunnusti elokuussa 1918, että Saksa hävinnyt sodan ja rauha ainoa rationaalinen vaihtoehto. He eivät kuitenkaan halunneet ottaa asiaa vastuulleen, vaan aseleponeuvottelijan tehtävään värvättiin
keskustapuolueen Matthias Erzberger vetoamalla tämän isänmaalliseen velvollisuudentuntoon - palkaksi hänet mustamaalattiin.
Marraskuussa 1919 Hindenburg ja Ludendorff "todistivat" - vastoin tuntemiaan tosiasioita - kansalliskokouksen komitealle, että ”Saksan armeijaa pistettiin tikarilla selkään”.

Yhteistä molemmille myyteille oli usko, että sodassa ratkaisee tahdonvoima, eivät miehet ja kalusto.

Myytit tukivat konservatiivista, antidemokraattista poliittista strategiaa:
Oikeiston ajattelussa elokuun 1914 yhtenäisyys oli vastaus marraskuun 1918 kaltaiseen hajaannukseen. Ajatus kiteytyi lopulta natsien käsitteeseen Volksgemeinschaft (’kansankokonaisuus’). Natsit väittivät avoimesti, että heidän kansankokonaisuutensa loisi uudestaan vuoden 1914 hengen.
Käsitykset, että sota oli hävitty demokraattien vuoksi ja Versailles’n rauhansopimus oli seurausta armeijaa vastaan suunnatusta salaliitosta, perustuivat valheeseen jota sotilasjohto käytti verukkeena selittääkseen toimensa sodan aikana. Nationalistit käyttivät myyttejä demokraatteja vastaan.

Miljoonat saksalaiset uskoivat myytteihin eivätkä välittäneet, olivatko ne rationaalisia, sillä ne sopivat yhteen syvimmän maailmankatsomuksen kanssa ja ehkä vastasi syvimpiä tarpeita.
Vuoden [1919] ensimmäisellä puoliskolla saksalaiset elivät teologi Ernst Troeltschin mukaan ’aselevon unimaailmassa’. He elättelivät optimistia harhoja sodanjälkeisestä maailmanjärjestyksestä. Juuri tässä vaiheessa järjestetyissä perustuslakia säätävän kokouksen vaaleissa kolme neljäsosaa äänestäjistä kannatti demokraattisia puolueita. Mutta vuoden 1919 mittaan saksalaisten tietoon tulleet Versailles’n rauhansopimuksen ehdot, jotka ympärysvallat eivät suostuneet neuvot-telemaan. Myöhemmin Hindenburg ja Ludendorff alkoivat muotoilla ’tikarinpistomyyttiä’. Freikorps-joukkojen avustuksella keskushallinto tukahdutti väkivaltaisesti Berliiniä ja Müncheniä ravistelleet äärivasemmistolaiset kansannousut. Maailma oli äkkiä muuttunut synkemmäksi, mutta se johtui enemmän sodan jälkipyykistä kuin itse sodasta.

Nämä kokemukset eivät suinkaan saaneet kaikkia saksalaisia siirtymään poliittisesti oikealle, eikä se tarkoittanut sitäkään, että Saksan demokratia oli tuomittu epäonnistumaan. Pettymys demokratiaan ja sodanjälkeiseen maailmanjärjestykseen alkoi silti levitä. Tästä kertoo vuoden 1920 valtiopäivävaalien tulos: sosiaalidemokraattien ääniosuus putosi melkein puoleen, lähes 39 prosentista 21 prosenttiin. Kaikonneet tukijat siirtyivät enimmäkseen riippumattomien sosiaalidemokraattien ja kommunistien taakse. Liberaalin Saksan demokraattisen puolueen kannatus taas vuoti oikeisto-laisempaan Saksan kansanpuolueeseen ja paljon oikeistolaisempaan saksalaiskansalliseen puolueeseen.

Näyttää siltä, että saksalaisille sota oli samanlaista kuin oleskelu Wienissä Hitlerille: sarja kokemuksia, joiden merkitys vaihteli, kunnes sen naulasi paikalleen jokin myöhemmin tapahtunut. Vuonna 1919 vallankumous ja rauhansopimuksen ehdot muuttivat kuvaa sodasta synkemmäksi ja alkoivat jakaa kansaa.
Saksan demokratian syvin ongelma oli, ettei ollut yhteisymmärrystä, miksi sota hävitty ja miten rauhansopimukseen pitäisi suhtautua.

Sodan lopputuloksen hyväksyjät myönsivät, että Saksan oli kukistanut liittoutuma, jolla enemmän resursseja, miehiä ja merivaltaa. Sodanjälkeistä maailmaa muokkaisivat brittiläinen ja amerikkalainen kapitalismi ja imperialismi – angloamerikkalainen valta loi globalisaation.

Saksalaisilla oli kaksi vaihtoehtoa. He voivat joko hyväksyä angloamerikkalaisen globalisaation, yrittää sopeutua siihen ja ennen pitkää saada siitä hyötyä myös itse. Tai he voivat kapinoida sitä vastaan kaiken todennäköisyyden ja kaiken järjen vastaisesti. Jako vastaa jakoa demokraatteihin ja kansallismielisiin.¨

Re: Miten Hitler nousi pääministeristä diktaattoriksi?

Lähetetty: 11.06.19 12:39
Kirjoittaja I Palvo
Emma-Liisa kirjoitti:
12.04.19 09:32



Hindenburg kieltäytyi nimittämästä Hitleriä valtakunnankansleriksi, kun natsien kannatus oli heinäkuun 1932 vaalien jälkeen suurimmillaan (37.4 prosenttia ja he saivat 230 edustajaa 647:stä). Marrraskuun vaaleissa kannatus jo laski (33 prosenttia ja 196 paikkaa).

Kohtalokasta oli kuitenkin vastustajien heikkous. Kommunisteille sosiaalidemokraatit olivat "sosiaalifasisteja" eikä oikeisto ollut koskaan hyväksynyt demokratiaa.

Toisella tavoin ilmaistuna: parlamentaarisella demokratialla ei ollut enemmistön kannatusta.
Eikö Hitler ensinnäkin noussut valtaan demokraattisesti? Kaduilla tosin SAn ja Ernst Thälmanin univormupukuiset katutappelijat ottivat mittaa toisistaan.
Mynchenin oluttuvan vallankaaappausyritys 1923 oli paikallinen jaHitlerin lyhyen vankeuden jälkeen NSDAP levittyi koko Saksaan. Hitler sai julkisten puheiden oikeuden takaisin joskus 1920-luvun loppupuolella. Mutta olihan WW1-ajan Hindenburg-Ludendorff -voimakaksikosta kenraali Ludendorffin osallistuminen Mynchenin yritykseen voimanosoitus sekin. Hindenburgin sanotaan nimittäneen Hitleriä halveksivasti "böömiläiseksi korpraaliksi", miten lienee ollut?

Ja paljonko NSosialistisenDAP:n vasen siipi ja strasserismi lienee vaikuttanut vaalimenestykseen? Otto Strasser perusti 1930 oman sosialistisen puolueensakin,
Scwarze Frontin, jonka tunnuksessa olivat ristikkäin miekka ja vasara. Otto pakeni myöhemmin USAan ja NSDArbeiterPartein vasemman ja sosialistisen laidan Gregor Strasser tapettiin 1934.

Vuoden 1932 vaaleista näyttäisi saaneen alkunsa todella "lehmänkauppojen kausi"?

Franz von Papen nousi kansleriksi kenraali Kurt von Sleicherin tuella ja Papen väitti Preussin vallankaappauksensa syyksi sosiaalidemokraattien ja kommunistien yhteistoimintaa tasoittaen näin samalla tietä NSDAP:lle ja H.Göringille.

Ja sitten kenraali Sleicher syrjäytti kanslerina Papenin, joka ryhtyi "petoksesta pettyneenä" etsimään yhteyksiä Hitleriin ja Papenin sanotaan taivuttaneen pres. Hindenburgin nimittämään Hitler kansleriksi tammikuussa 1933 F. von Papenin ollessa varakanslerina "valvomassa" uuden kanslerin toimia.
Mutta Hitler vakiinnutti nopeasti valtansa ja oman puolueen Strasserit ja Röhmitkin likvidoitiin pitkien puukkojen yössä 1934, kenraali Sleicherkin tapettiin.

Papen jatkoi Hitlerin varakanslerina ja myöhemmin Saksan Itävallan ja sitten Turkin suurlähettiläänä vuoteen 1944.
Ehkä pres. Hindenburg oli lepsu, vanha hän ainakin oli ja kuoli ja vuoden sisään kansleri Hitleristä tuli myöskin presidentti. Mutta pres. Hindenburg joutui luovimaan politikoivan kenraali Sleicherin ja poliitikko Papenin kaltaisten juonittelijoiden kanssa ja Hitler sai sitten tukea Papenilta tai ehkä tämä itse haki tukea Hitleriltä?

Olisiko sitten NL:n Kominternin kansanrintamaidea, joka 1935- 1936 tienoilta alkaen vaikutti Ranskassa ja Espanjassa, kyennyt vaikuttamaan Saksassa. mikäli Komintern olisi ottanut sen käyttöön esim. 1932 ? Papenhan käytti 1932 sosdemien ja kommunistien yhteistoimintaa syynä vallankaappaukselle Preussissa, tasoittaen tietä Göringille.
Ja 1936 Hitler jo miehitti Reininmaan, eikä "kansanrintamademokratia" kyennyt sitä estämään, Ranska ei tainnut yrittääkään?
Molotov-Ribbentrop- sopimuksen jälkeen 8.1939 Ranskankin kommunistipuolueen "kansanrintamassa" oli sitten pakko selitellä Hitlerin olevankin oikeanlainen sosialisti?

Veikko Palvo