Basileios
Viestit: 3
Liittynyt: 27.12.18 17:08

Todistustaakka historiantutkimuksessa

Osaisiko joku antaa ohjeita tai lähdeviitteitä siihen, kenellä on todistustaakka historiallisia (ja esihistoriallisia) tapahtumia ja ilmiöitä kuvaavien teorioiden ja selitysmallien osalta?

Omat tieteenfilosofian opintoni viittaavat siihen, että kahdesta kilpailevasta teoriasta tai paradigmasta pitäisi aina valita se, joka a) vastaa paremmin empiiristä todellisuutta, b) on sisäisesti paremmin koherentti ja looginen, c) sisältää vähemmän "anomalioista johtuvia kömpelöitä selittelyjä" (anomalia = ristiriita empiiristen havaintojen kanssa). Lähteet: Ilkka Niiniluoto, Karl Popper & Imre Lakatos. Tästä näkökulmasta katsottuna uusien selitysmallien esittäjillä ei ole sen enempää todistustaakkaa kuin vanhojenkaan selitysmallien esittäjillä, mikäli vanhoissa selitysmalleissa on anomalioita, jotka pakottavat vanhojen selitysmallien esittäjät paradigmansa kömpelöltä vaikuttaviin ad-hoc muunnoksiin.

Thomas Kuhnin mukaan tiedeyhteisössä vallitsee kuitenkin käytäntö, jonka mukaan vallitsevan paradigman kannattajat puolustavat paradigmaansa - tarvittaessa likaisia keinoja käyttäen - vaikka paradigmaan alkaisi ilmestyä anomalioita. Likaisia keinoja ovat mm. henkilöön käyvät hyökkäykset (osaamisen mitätöinti) sekä vastustajien väitteiden vääristely, jotta vastustajat saataisiin tehtyä naurettaviksi.

Kuhnin mukaan tiedeyhteisö toimii sillä tavoin konservatiivisesti, että vallitseva paradigma oletetaan todeksi - ja kaikki todistustaakka asetetaan vaihtoehtoisten paradigmojen ja teorioiden esittäjille. Tutkijat olettavat oman paradigmansa todeksi ja eivät halua lähteä tasavertaiseen keskusteluun oman paradigmansa haastajien kanssa.

Kysymys: Ovatko suomalaiset historiantutkijat valmiita perustelemaan vallitsevia käsityksiä, jos joku esittää vaihtoehtoisen näkemyksen? Thomas Kuhnia tulkiten olettaisin, että tiedeyhteisö vaatii uusilta selitysmalleilta suurta todistusaineistoa ja tarjoaa olemassa oleville selitysmalleille melko vähän perusteluja.

Esimerkkitapaus: Oliko Suomessa kuninkaita Euran aikakaudella? (Euran aikakausi, ks. Vahtola).

Tähän kysymykseen löytyy pääpiirteissään kolmenlaisia vastauksia:

1) "Köyhät suomalaiset" : Tämän mallin mukaan nykyisen Suomen alue oli tuohon aikaan selvästi naapurialueita köyhempi eikä Suomessa ollut tuohon aikaan minkäänlaisia kuninkaita eikä minkäänlaisia valtakuntiakaan.

2) Projektikuninkaat: Suomen alueella oli Euran aikakaudella jonkinlainen valtakeskittymä Euran lähistöllä. Suomessa oli tuolloin projektitehtäviin valittuja pomoja, joita kutsuttiin kuninkaiksi. Esimerkiksi ennen sotaretkelle lähtöä valittiin (käräjillä?) kuningas, joka johti sotaretkeä.

3) Valtakuntien ja kuninkaiden malli: Tämän mallin mukaan nykyisen Suomen alueella oli Euran aikakaudella kaksi valtakuntaa/valtakeskittymää: Varsinais-Suomen valtakeskittymä sekä Kvenlandin valtakeskittymä. Kummassakin valtakunnassa oli sotaretkiä varten valittu projektikuningas, joka todennäköisesti organisoi valtakeskittymän puolustusta myös hyökkääjiä vastaan.

Näistä selitysmalleista nro 1 oli Suomessa vallitseva 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Vasta Kyösti Julkun kirja "Kvenland" paljasti mallissa olevia anomalioita sen verran, että tätä paradigmaa jouduttiin (ad-hoc) muokkaamaan mallin 2 suuntaan. Lisätarvetta paradigman muokkaukselle löytyi arkeologiasta, jonka perusteella Euran aikakausi on todettu varsin rikkaaksi ja omaleimaiseksi aikakaudeksi - jolle ei tarvitse etsiä nimeä merovinkikuninkaista (ks. Vahtola).

Nyt näkisin, että olisi reilua, jos historioitsijat voisivat vertailla selitysmalleja 2 ja 3 tasavertaiselta pohjalta: Ei siis niin, että malli 2 oletetaan todeksi ja mallin 3 esittäjiltä vaaditaan valtavaa todistusaineistoa. Olisi reilumpaa, jos molemmille malleille etsittäisiin todisteita ja sen jäleen näistä kahdesta mallista valittaisiin se, joka on paremmin yhteensopiva kaikkien eri todistustaineistojen kanssa (arkeologia, monista eri maista tulevat erityypiset kirjalliset lähteet, paikannimet, kielitiede, kansanperinne, jne.) sekä lähitieteiden muodostamien teorioiden kanssa (esim. "political antropology" tai hallintotiede).

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Todistustaakka historiantutkimuksessa

Basileios kirjoitti:
30.12.18 04:03

Kysymys: Ovatko suomalaiset historiantutkijat valmiita perustelemaan vallitsevia käsityksiä, jos joku esittää vaihtoehtoisen näkemyksen? Thomas Kuhnia tulkiten olettaisin, että tiedeyhteisö vaatii uusilta selitysmalleilta suurta todistusaineistoa ja tarjoaa olemassa oleville selitysmalleille melko vähän perusteluja.
Esimerkkitapaus: Oliko Suomessa kuninkaita Euran aikakaudella? (Euran aikakausi, ks. Vahtola).
Uskoisin, että olisivat. Tämä edellyttäisi nyt ainakin kai kuitenkin sitä, että tuo väite esitetään jossakin lähdeviitteistetyssä julkaisussa, ja että sen esittäjä esiintyy omalla nimellään.

Korpikyynel
Viestit: 6
Liittynyt: 20.01.15 21:18

Re: Todistustaakka historiantutkimuksessa

Tieteen kannalta tärkeintä on, että perustelut ja lähdeviitteet omalle näkemykselle esitetään mahdollisimman läpinäkyvästi ja selvästi.

Hyvässä tieteessä tärkeintä ei ole loppupäätelmien oikeellisuus vaan se, että argumenttien ketju sekä menetelmät, joilla loppupäätelmiin on päästy ovat mahdollisimman selkeästi kenen tahansa tarkasteltavissa ja tarkastettavissa.

Palaa sivulle “Kysymyksiä historiasta”