Veikko I Palvo
Viestit: 1250
Liittynyt: 04.03.13 23:09

Sensuuria ja itsesensuuria

Elias Lönnrot julkaisi vanhan Kalevalan v. 1835 ja uuden v. 1849 ja J.L.Runeberg Vänrikki Stoolin tarinat v. 1848 ja 1860. Sensuuri ei puuttunut noihin heräävän kansallisuuden mielisiin teoksiin. Ennakkosensuuriakin lienee ollut ja lopullisen luvan lienee antanut kenraalikuvernööri?
Nikolai I:n Venäjällä oli tiukempaa, F. Dostojevskikin tuomittiin 1949 pakkotyöhön Siperiaan ja pääsi palaamaan ihmisten ilmoille 10 vuotta myöhemmin ja kirjoitti kuuluisimmat teoksensakin oletettavastikin muistaen `Siperian opettamana´ itsesensuurin vaatimukset?

Puolustusvoimissa annettiin 1965 tai 1966 käsky `yya-puolueettomuusopetuksesta´ ja kasvatuksesta, mutta tiedä sitten missä määrin ja millä tavoin käsky toimeenpantiin. Itse suoritin asevelvollisuuden 1965-66 ja puolueettomuuskasvatusta ei ollut, mutta varsinkin 1970-luvulla YYA:n hokeminen `joka käänteessä´ ja puheissa taisi sekin jälkiviisaudellakin muistellen olla jonkinlaista puolueettomuuskasvatusta, jonka vaikutukset näyttäisivät esiintyvän yhä edelleenkin?

Suomi hyväksyi v. 1974 kommunikean, jonka mukaan tiedotusvälineiden tuli "myötävaikuttaa Suomen ja Neuvostoliiton välisten ystävyyssuhteiden kehittämiseen."
Neuvostoliitto puuttui vuosina 1968 - 1981 ulkoministeritasolla suomalaislehtien kirjoitteluun 30 tapauksessa ja NL:n uutistoimisto APN:n Helsingin toimiston johtaja vieraili useasti mm. Helsingin Sanomissa protestoimassa päätoimittaja Heikki Tikkaselle lehden uutisointia itänaapurin toimista.
Presidentti Kekkonen kirjoitteli myllykirjeitä ja YYA-Suomen yllä oli erittäin painava neuvostouhka ja YLEn kirjeenvaihtaja Moskovassa luki suoraan TASSilta saamiaan `uutisia´, mitäpä hän muutakaan tietenkään olisi voinut tehdä - mutta missäköhän määrin noita uutistietoja uskottiin Suomessa?
Kirjakaupasta Helsingistä saattoi kyllä ostaa englanninkielisiä lehtiä ja tavailla niitä, mutta ei sitä oikeastaan ollut kovin suurta halua olla uskomatta suomalaislehtiäkään, näin jälkiviisaudellakin ajatellen. Karjalaissukuisena itänaapuriin suhtautui kylläkin aina varauksella.

Finlandisierung / Finlandization -termi syntyi 1950-luvun alussa Itävallassa ja sillä tarkoitettiin sananmukaisesti pienen valtion, kuten Suomen, alistumista Neuvostoliiton tahtoon.
Parikymmentä vuotta myöhemmin Länsi-Saksan ministeri Frans Josef Strauss kaivoi finlandisierungin käyttöön L-Saksan sisäpolitiikassa. Neuvostoliitto oli Straussin mukaan suomettamassa eli yritti muuttaa L-Saksaa Suomen kaltaiseksi. Termi on noussut esiin myöhemminkin mm. Venäjän käynnistettyä Ukrainan ja Krimin kriisin, `suomettumista´ suositeltiin joltakin taholta Ukrainallekin.
mm.
Zbigniew Brezinski ja Henry Kissinger esittivät Ukrainan "suomettumista", sillä "se rauhoittaisi Venäjää ja edistäisi alueen vakautta" ja samoin lienee Lännessä ajateltu Suomen osalta Kylmän sodan aikanakin?
=====================================================
Espanjalainen El Mundo kirjoitti 7.11.2014 Suomen kokemuksen sisältäneen kuitenkin enemmän tekijöitä kuin pelkän puolueettomuuden ja neuvostomielisen politiikan.
Suomettuminen merkitsi kuitenkin rajoitettua itsenäisyyttä ja luopumista kaikista turvatakuista. ( itäisiä turvatakuita ei ollut - läntisistä? )

YYA-sopimushan oli Paasikiven sanoin alun alkaenkin _sotilassopimus_, joka Suomelle takasi ainoastaan Neuvostoliiton miehityksen todetussa kriisitilanteessa."

Ja
"Suomi myös taisteli 1939 ja 1944 hyökkäystä vastaan joutuen hyväksymään alueensa menetyksen", joten Ukrainan suomettumiseen liittyisi ilmeisestikin itä-Ukrainan alueen menetyksen hyväksyminen?

Jonkinlaisena käännekohtana voinee pitää pres. Kekkosen vetäytymistä virastaan 1980-luvun alussa ja Leonid Brezhnevin kuolemaa, NL:n huomautukset suomalaislehtien kirjoittelusta vähenivät, mutta vielä 1986 Moskovassa uudistettiin YYA-Suomi propagandaa.

NL:n ja sen ideologian romahdettua Jeltsinin aikana ja Putinin ajan alkuaikoinakin voinee sanoa Venäjällä olleen sensuurittoman kauden noin vuosina 1990 - 2005 tai ehkäpä Krimin liittäminen 2014 Venäjään oli käännekohta, jolloin Moskovassa alettiin puhua Stalinin aikana vallinneen historiapolitiikankin, joka tulisi palauttaa.

Venäjän ulkoministeriö on tiedottajansa M. Zakharovankin välityksellä peräänkuuluttanut Suomessa `vanhoja hyviä yya-aikoja´ sanoen Suomen lehdistön kirjoittelevan Kremlin vastaisesti ja taisi vielä olla "Suomen kansan etujen vastaisestikin?"
Maria Zakharova näyttäisi päivittävän ulkoministeriönkin listaa
http://iltalehti.fi/ulkomaat/a/1f951134 ... b623cc84f6 "ulkomaisista agenteista" Venäjällä.
Venäjä on sananvapausindeksin listalla hyvin alhaalla Zimbabwen ja Etelä-Sudanin jäljessä sijalla 150. Viimeisinä listalla ovat pohjois-Korea sijalla 178 ja Eritrea viimeisenä sijalla 180.
Tsaari-Venäjällä lienee ollut sensuuri venäläisten klassikkokirjailijoiden aikaan ja ainakin Dostojevski opetteli "sananvapautta" 10 vuotta Siperiassa.
Neuvostoaikaan ei NL:ssa tainnut olla oikeastaan minkäänlaista sensuuria, mutta ei kyllä sanavapauttakaan?
Ja Jeltsinin ajan jälkeen Venäjällä ei taas näyttäisi olevan ainakaan sananvapautta?

Mutta mitä yya-ajan puolueettomuuskasvatuksesta ja sen vaikutuksesta nykypäivänäkin EU-Suomessa voisi sanoa?

Veikko Palvo

Veikko I Palvo
Viestit: 1250
Liittynyt: 04.03.13 23:09

Re: Sensuuria ja itsesensuuria

Veikko I Palvo kirjoitti:
05.11.21 23:01


Mutta mitä yya-ajan puolueettomuuskasvatuksesta ja sen vaikutuksesta nykypäivänäkin EU-Suomessa voisi sanoa?

Veikko Palvo
Kollektiivinen muisti - kuka on se, joka muistaa? Juha Siltalan kirjoitus http://duodecimlehti.fi/duo11988 :
"Kollektiivisella muistilla viitataan historiakuvaan, sukupolvien avainkokemuksiin tai historiallisiin traumoihin."



Kylkirauta kirj. 1982 puhutaan "rauhankasvatuksesta" ja
http://kylkirauta.fi/wp-content/uploads ... 3_1982.pdf
sanotaan "Turvallisuuspolitiikan opetusmallin lepäävän rauhankasvatuksen ja aseistariisuntakasvatuksen välityksellä turvallisuuskasvatuksen pohjalla."

Vuosina 1972 - 1977 toimeenpantua peruskoulu-uudistustakin edelsivät "Pirkkalan kokeilut" ja kouluhallituksen pääjohtaja
Erkki Aho sanoo "Opettajien tarvitsevan turvallisuuspolitiikan opetusta."

YYA:n alkuperäinen 1948 Stalinin määrittelemä sisältö oli: Jos Neuvostoliitto Suomen alueen kautta joutuu hyökkäyksen kohteeksi..........
...Suomi taistelee hyökkäyksen torjumiseksi Neuvostoliiton avustamana ja sen kanssa."
Kenraali Keinonen erehtyi sanomaan tämän julkisesti ja se oli sentään liikaa ja hänet erotettiin.

YYAssa kirjattuna edellytyksenä oli Suomen Suomen ja NL:n toteamus "Saksan ja sen liittolaisten" hyökkäyksestä tai sen uhasta Suomen alueen kautta Neuvostoliittoon ja Suomessa ei yya-aikana kirjoitettu "vahvasta ja uskottavasta puolustuksesta" esim. Läntisiä ydinaseita vastaan.
Tosin pres. M.Koiviston aikaan Neuvostoliiton kohteisiin laukaistuja Lännen risteilyohjuksia sanottiin kriisitilanteessa pystyttävän Suomen yllä ampumaan alas
80 - 90 % ja sekin taisi olla yya:n "sotilaallisten konsultaatioiden" poliittista ennalta torjuntaa?

Mutta mitä `puolueettomuus-käsitteen´ painumisesta kollektiiviseen muistiin Suomessa voisi todeta?

Veikko Palvo

Veikko I Palvo
Viestit: 1250
Liittynyt: 04.03.13 23:09

Re: Sensuuria ja itsesensuuria

Wolf H. Halsti kirjoitti 1936 kirjan Suomen puolustaminen - idästä tulevaa hyökkäystä hyökkäystä vastaan ja
1954 eversti evp. Halsti kirjoitti: Suomen puolustuskysymys - lännestä tulevan hyökkäyksen torjumiseksi, Ruotsin suunnalta kai.

Pekka Peitsi ( UKK916430 ) kirjoitti 1954 Halstin Suomen puolustuskysymyksestä: "Idästä ei, solmimiemme valtiosopimusten nojalla meitä uhkaa hyökkäys.
Entä Lännestä?
Ajatus järkyttää, mutta Halsti on perustellut kantansa. Meillä on mahdollisuus omin voimin torjua lännestä tuleva hyökkäys.
Ellemme me sitä tee, hyökkäyksen torjuu muudan naapurivalta."
UKK lopettaa 1954: "Toinen asia on, että meidän on _sotilaspoliittisesta asennoitumisestamme_ huolimatta henkisesti asennoiduttava länteen päin."
Urho Kekkosen viides hallitus aloitti lokakuussa 1954 ja presidenttinäkin Kekkonen toisteli puheissaan samoja asioita, joskaan lännestä uhkaavasta hyökkäyksestä ei paljoa puhuttu, eikä yya:n mukaisesta sotimisesta sitä vastaan liitossa ja yhdessä Neuvostoliiton kanssa.

YYA-puolueettomuutta julistettiin ja painettiin suomalaisten mieliin kymmeniä vuosia ja nimenomaan puolueettomuutta, mutta Suomen puolueettomuuden tunnusti puheessaan Finlandia-talolla 26.10.1989 vasta M. Gorbatshov, eikä hänkään sallinut tehdä YYA-puolueettomuussopimukseen minkäänlaisia muutoksia, sotilaalliset määräykset säilyivät ennallaan.


Neuvostoliiton International Organisation of Journalist-järjestön, päämaja Prahassa, puheenjohtajana toimi vuosina 1976 - 1990
Kaarle Nordenstreng, joka kertoo
http://sites.tuni.fi/uploads/2019/12/be ... 042016.pdf
"1970-luvun politiikan nostaneen viestintäpolitiikan kulta-aikaan ja 1980-luvun politiikan ajaneen sen alas."
Olisikohan ajankohta kuitenkin ollut vasta Neuvostoliiton ja YYA:n romahdus, kouluissakin opetussuunnitelmat muuttuivat 1990-luvun alkupuolella?
Sananvapauteen http://sananvapauteen.fi/artikkeli/2471

Nordenstreng sanoo "Lehdistön laajentuneen, mutta keskittyneen ja yksipuolistuneen poliittisesti." Ilmeisesti 1970-luvun lehdistöpolitiikan kulta-aikana ja vielä 1980-luvullakin?
Mutta Neuvostoliiton ja YYA-puolueettomuuden vastaisuutta ei liene liiemmin esiintynyt, itsesensuurin ja "hyvän lehtimiestavan"
vaikuttaessa?
Meillä Suomessa vakuutettiin suomalaisille "rauhantahtoisen yya-puolueettomuuspolitiikan" olevan ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme,
mutta Moskovassa puolueettomuutta ei tunnustettu YYA:n ollessa sotilassopimus. NL:n rakoillessa vasta Gorbatshov tunnusti YYA-puolueettomuuden 1987.
Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen meillä on alettu puhua "sotilaallisesta liittoutumattomuudesta", jota ei ollutkaan YYA-aikana, jolloin ei myöskään puhuttu "uskottavasta ja vahvasta itsenäisestä puolustuksestamme.
"Uskottavan vahva".

Pres. Urho Kekkonen kirjoitti v. 1980 Tamminiemi kirjassaan:
"Poliittisen realismin taju ei todellakaan ole Suomen kansan vahvimpia puolia. Uskotaan kuten asioiden toivotaan olevan, ja toimitaan
ikäänkuin se, mitä toivotaan olisi totta."

Vuonna 1980 tarkoitettiin tietystikin YYA-puolueettomuuspolitiikkaa, mutta pres. Kekkosen sanonta tuntuisi sopivalta nykypäivänkin tilanteessa?

Veikko Palvo

Veikko I Palvo
Viestit: 1250
Liittynyt: 04.03.13 23:09

Re: Sensuuria ja itsesensuuria

Veikko I Palvo kirjoitti:
05.11.21 23:01



mitä yya-ajan puolueettomuuskasvatuksesta ja sen vaikutuksesta nykypäivänäkin EU-Suomessa voisi sanoa?

YYA-aikana sensuuri ja itsesensuuri eivät aina olleet suoria ja selvärajaisia määräyksiä, vaikutus kohdistui vaikuttamisessa yleiseen mielipiteeseen Suomessa.

Vielä 1960-luvulla muistelen itse vaikutusyritysten yleiseen mielipiteeseen olleen vielä suhteellisen vähäisiä, 1970-luvun "Pirkkalan kokeilut" ym. olivat lähitulevaisuutta näin jälkeenpäin muistellen, eikä niihin silloin nuorena kiinnittänyt niin paljoa huomiotakaan. Kuuban ohjuskriisistäkään en muista muuta kuin tv-uutisten tiedon venäläisalusten kääntymisestä takaisin Atlantilla, ydinsodan uhkasta en muista uutisoidun. Pres. Kekkosen `ydinaseettomat pohjolat´, ja `Saksojen tunnustamiset´ eivät silloin paljoakaan kiinnostaneet.
Asevelvollisuusaikana tuli kylläkin hieman pohdituksi, että mistä suunnasta se vihollinen oikeastaan tuleekaan, kun karjalaistaustaisenakin oli tottunut ajattelemaan sen tulevan idästä päin ja harjoituksissa vain puolustettiin harjoitusaluetta "hurtilla huumorilla". Ja isä oli tietysti ollut sodissa, Talvisodan kotiseutunsa suunnalla molemmissa sodissa ja äiti lottana sotatoimialueellakin.

Uuden historiasuuntauksen näyttäisi aloittaneen oikeusministeri Urho Kekkonen 1945 päättäessään tarvittavan taannehtivaa erikoislakia
jatkosodan sotasyyllisten tuomitsemiseksi kiireellisesti, koska " voimassa oleviin oikeusnormeihin perustuva prosessi saattaisi kestää vuosia."
Ei Talvisodan sotasyyllisten tuomitsemiseksi.

Usein lainatussa ( UKK926678 ) 4.4.1973 YYA:n 25-vuotisjuhlapuheessaan pres. Kekkonen sanoi Talvisodan edellä Suomessa harjoitetun `väärää politiikkaa´
ja YYA-sopimus olisi tullut solmia 1937 - 1938 ja tuossakin puheessaan pres. UKK loi uusia lähihistorian tulkintoja, jotka lienevät levinneet laajallekin?
Stalin-Hitler-sopimusta UKK ei mainitse lainkaan, eikä myöskään O.V.Kuusisen ja V.Molotovin 2.12.1939 solmimaa ensimmäistä YYA-sopimusta.

Talvisota sivuutettiin "vähin äänin" ja Rauhanpuolustajien Paavo Rintalan Sissiluutnantti ja Väinö Linnan Tuntematon sotilaskin taistelivat jatkosodassa elokuvissakin.
YLEn Sodan ja rauhan miehet neuvottelivat asioistaan muusta maailmasta erillään Moskovan - Helsingin akselilla.
Pekka Parikan Talvisota-elokuvaa ei olisi ollut mahdollista tehdä 1970-luvulla, jolloin presidentti Kekkostakin vaivasi vielä sotasyyllisyysasiakin, jonka UKK sanoi 28.11.1977 vaikuttaneen yleiseen mielipiteeseen järkyttävällä tavalla, nähtävästikään ei Kekkosen presidentinvaalikampanjassa 1950 luodulla "Paasikiven-Kekkosen linjalla?"

Paljonkohan erilaista piilovaikuttamista lähihistoriaan ja mielipidevaikuttamista muodostuneeseen "yleiseen mielipiteeseen" YYA-aikana olikaan?

Veikko Palvo

Palaa sivulle “Kysymyksiä historiasta”