Kellogg - Briand Pact 1928

[Ciccio]

USA oli poliittisesti eristäytyneenä ennen ja jälkeen ensimmäisen maailmansodan, jonka syttyessä Woodrow Wilson julisti
Amerikan puolueettomaksi.
Ilman USA:n osallistumista eurooppalaiset eivät kuitenkaan maailmansodastaan selvinneet.
Nykyisin 2007 monilla tahoilla toivotaan tätä samaa tilannetta:
Yankee, go home !
Minkä valtion - valtioiden etujen mukaista se olisi ?
Olisiko USAn eristäytyminen kansainvälisestä politiikasta EU:n
etujen mukaista ? EU ei selvinnyt Balkanin kriisistäkään ilman USA: ta.

Ranskan ja US:n ulkoministerit Briand ja Kellog muotoilivat 1928
sopimuksen, joka kielsi sodan kansainvälisen ulkopolitiikan välineenä.

Kuutisenkymmentä maata liittyi sopimukseen, ei tosin Neuvostoliitto.
(USA:kin tunnusti CCCP:n 1933 ja J. Stalin noudatti ennemmin mm.
von Clausewitzin oppeja )
Molemmat ulkoministerit saivat tunnustukseksi Nobel- rauhanpalkinnon.

Aristide Briand kaavaili 1920- luvulla Euroopan integraatiopyrkimystä
"Euroopan moraaliseksi unioniksi."

Miksi näperrellä "epäinhimillisten" tappovälineiden rajoitusten kanssa ?
Miksi ei Kellogg - Briand- sopimusta "päivitetä" nykypäivään ?

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

USA oli poliittisesti eristäytyneenä ennen ja jälkeen ensimmäisen maailmansodan, jonka syttyessä Woodrow Wilson julisti
Amerikan puolueettomaksi.
Ilman USA:n osallistumista eurooppalaiset eivät kuitenkaan maailmansodastaan selvinneet.

Kumpaa maailmansotaa oikein tarkoitat?

Ensimmäisestä maailmansodasta "eurooppalaiset" olisivat "selvinneet" ihan hyvin ilman USA:aa. Tosin Saksa olisi silloin voittanut ainakin idässä. Olisiko lännessä tehty rauha ilman aluemuutoksia?

USA oli osaltaan vaikuttamassa ep'nnistuneeseen rauhansopimukseen ja siten kylvi uuden sodan siemenen.

[Tylsimys]

Kirjassa Der Grosse Wendig I (toim. Rolf Kosiek/Olaf Rose) kerrotaan, että Ranska, Englanti ja USA ovat tehneet salaisen sopimuksen vuonna 1897. Tämän sopimuksen mukaan USA lupasi tulla sotaan mukaan riittävin voimin, jos Saksan ja Itävallan ja toisaalta Ranskan ja Englannin välille syttyisi sota. Tukea tulisi tietysti myös luottojen muodossa. Sopimuksen on vuotanut St. Louisin taannoinen professori Roland Usher, joka oli osallistunut kv diplomatiaan. (kirjassa K. F. Kohler: Das Problem Japans). E ja R tunnustivat Monroe-opin ja maat sopivat intressipiireistä. Englanti aloittikin pian buurisodan ja USA sodan Espanjaa vastaan, Kiina avattiin ja Saksan hiiliasemat vallattiin. Englannissa voimistuivat vaatimukset Saksan tuhoamisesta ja ryöstämisestä (esim. se kuulu artikkeli. Ulkoministerikin on kuulemma päivitellyt, että olemme tyhmiä, kun emme julista sotaa Saksaa vastaan 1900-luvun alkuvuosina).

Sopimus oli suunnattu selkeästi Saksa ja Itävaltaa vastaan. Ne aiottiin murskata ja siten poistaa vahva kilpailija maailman markkinoilta ja siirtomaista. Kun Japani ja Venäjä oli saatu mukaan, sytytti Serbian järjestämä arkkiherttuan murha luntun huolellisesti täytettyyn ruutitynnyriin.

[Emma-Liisa]

Kirjassa Der Grosse Wendig I (toim. Rolf Kosiek/Olaf Rose) kerrotaan, että Ranska, Englanti ja USA ovat tehneet salaisen sopimuksen vuonna 1897. Tämän sopimuksen mukaan USA lupasi tulla sotaan mukaan riittävin voimin, jos Saksan ja Itävallan ja toisaalta Ranskan ja Englannin välille syttyisi sota.

Onpa tainnut unohtua Ranskan ja Englannin kiistat. Entente Cordiale solmittiin vasta 1904.

[Tylsimys]

Arvasin, että sopimus halutaan kiistää. Eihän siitä juuri kuulu mitään. Sopimus olikin salainen ja kytkeytyi USA:n suhteisiin. Englannilla ja Ranskalla oli skismaa ja ne sopivat keskenään vasta ententessä tiiviin liiton. Englannissahan johtomiehissä vaikutti eri kuppikuntia ja siellä pohtivat jotkut liittoa Saksankin kanssa välillä.

[Tapio Onnela]

Arvasin, että sopimus halutaan kiistää. Eihän siitä juuri kuulu mitään. Sopimus olikin salainen ja kytkeytyi USA:n suhteisiin.

Jotta väitteesi voitaisiin tarkistaa tarvitaan lähteen tarkemmat tiedot ja sivunumerot kohdasta jossa näin sanotaan. Mieluummin lainaus. Nyt väitteesi jää tyhjän päälle, eikö ole juuri muun kuin mielipiteen arvoinen.

[Klaus Lindgren]

Tuollaiset sopimukset olivat muistaakseni juuri 1900-luvun alkuvuosina hyvin tavanomaista diplomatiaa. Suurvallat ja vähän pienemmätkin sopivat keskenään salaisia ja vähemmän salaisia sopimuksia, jotka suunnattiin milloin ketäkin vihollista vastaan. Tulosta ei voine sanoa huolelliseksi suunnitteluksi, vaan pikemminkin hallitsemattomaksi hässäkäksi; kun suma alkoi jostain laueta, vaikkapa Sarajevon sillalta, sopimusten ja epäluulojen ketju eskaloi sinänsä pienestä välikohtauksesta kaikkien suurvaltojen sodan ja valtavan tuhon.

[Tylsimys]

Arvasin, että sopimus halutaan kiistää. Eihän siitä juuri kuulu mitään. Sopimus olikin salainen ja kytkeytyi USA:n suhteisiin.

Jotta väitteesi voitaisiin tarkistaa tarvitaan lähteen tarkemmat tiedot ja sivunumerot kohdasta jossa näin sanotaan. Mieluummin lainaus. Nyt väitteesi jää tyhjän päälle, eikö ole juuri muun kuin mielipiteen arvoinen.

No se on kuitenkin Saksan keisari Wilhelm II:n mielipide. Hän esitti sen muistelmissaan. Voin katsoa kirjan Grosse Wendig sivunumeron ja onko siinä noiden muiden kirjojen numeroita. Voit vaikka tilata kirjan Saksasta tai soittaa Olaf Roselle/Rolf Kosiekille ja kertoa, että heidän mielipiteellään ei ole sinulle mitään merkitystä.

[Tapio Onnela]

Voit vaikka tilata kirjan Saksasta tai soittaa Olaf Roselle/Rolf Kosiekille ja kertoa, että heidän mielipiteellään ei ole sinulle mitään merkitystä.

Peruslähtökohta on se, että minä kuten useimmat muutkin palstan lukijoista olemme kiinnostuneita keskustelemaan asiallisesti historiaan liittyvistä kysymyksistä. Se vain ei onnistu kun heittelet ilmaan väitteitä, joiden pätevyyttä kukaan muu ei voi tarkistaa.

[Tylsimys]

Voit vaikka tilata kirjan Saksasta tai soittaa Olaf Roselle/Rolf Kosiekille ja kertoa, että heidän mielipiteellään ei ole sinulle mitään merkitystä.

Peruslähtökohta on se, että minä kuten useimmat muutkin palstan lukijoista olemme kiinnostuneita keskustelemaan asiallisesti historiaan liittyvistä kysymyksistä. Se vain ei onnistu kun heittelet ilmaan väitteitä, joiden pätevyyttä kukaan muu ei voi tarkistaa.

Jospa vaikka yliopistonkirjastossa olisi keisari Wilhelm II:n kirja Ereignisse und Gestalten aus den Jahren 1878-1918 (K.F.Kohler, Leipzig-Berlin 1922) ss. 60-63. Keisari suosittelee ehdottoman lukemisenarvoisena myös K F Kohlerin (Leipzig ) painaman saksankielisen version anonyymin tekijän Haagissa ilmestyneestä kirjasta The Problem of Japan sivuja 91-106 (sivut saksankielisestä versiosta Das Problem Japans). Tekijän sanotaan olevan entinen kaukoidän diplomaatti. Näitä on pakko olla myös Suomessa?

Keisari palaa sopimukseen kirjassaan ainakin sivuilla 264 ja 271.

[Klaus Lindgren]

Jos siis Saksan keisari arveli tällaisen sopimuksen olevan olemassa hänen vihollistensa välillä, se ei vielä todista sen sopimuksen olemassaoloa – juuri Wilhelmiltähän se piti salata.

[Tylsimys]

Mutta prof. Usher oli sopimuksen vuotanut jo 1913 teoksessaan. Keisari sai tietää vasta luettuaan sodan jälkeen nuo kirjat. Itse asiassa 1920 kirja tuntemattomalta tekijältä vasta teki tunnetuksi Usherin teoksen.

Silloin valkeni, miksi USa ei ollutkaan puolueeton Marokko-kriisissä 1905 ja Algerian konferenssissa sen jälkeen. Ja miksi Englanti ei astunut USA:n varpaille Venezuela-kriisissä. Tai miksi Ranska ja Englanti eivät halunneet olla liikaa törmäyskurssilla Faschoda-kriisissä Sudanista. Jospa Entente vain paljasti salaisen lähenemisen julkisuuteen tai sitten sitä oltiin hakemassa.

[Ciccio]

Tuollaiset sopimukset olivat muistaakseni juuri 1900-luvun alkuvuosina hyvin tavanomaista diplomatiaa. Suurvallat ja vähän pienemmätkin sopivat keskenään salaisia ja vähemmän salaisia sopimuksia, jotka suunnattiin milloin ketäkin vihollista vastaan. Tulosta ei voine sanoa huolelliseksi suunnitteluksi, vaan pikemminkin hallitsemattomaksi hässäkäksi; kun suma alkoi jostain laueta, vaikkapa Sarajevon sillalta, sopimusten ja epäluulojen ketju eskaloi sinänsä pienestä välikohtauksesta kaikkien suurvaltojen sodan ja valtavan tuhon.

Kellogg- Briand -sopimus ( 65 valtion ) mainitaan Suomen ja Neuvostoliiton 1932
hyökkäämättömyyssopimuksessakin, vaikka NL ei ei ollutkaan liittynyt Kellogg-Briand -sop., joka kielsi sodan käyttämisen kansainvälisen ulkopolitiikan välineenä.

Mutta: Bumaga on bumaga ja praktika on praktika, hyökkäämättömyyssopimus Stalinin ja Hitlerin välillä 1939 syrjäytti aiemman hyökkäämättömyyssopimuksen Suomeen, se oli
praktikaa ja bumaga 1932 oli paperia.

Eikö YK:n tulisi *periaatteessa* toimia K-B -sopimuksen edellyttämällä tavalla ?

Veikko Palvo