skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

Re: Historiantulkintojen muutos sodanjälkeisessä ajassa

Vetehinen kirjoitti: Niin tutun kuuloista suomettumisliturgiaa. Pekka Peitsi maalailee Neuvostoliiton ajopuuksi, joka olosuhteiden pakosta joutuu vaatimaan Suomelta alueluovutuksia, joiden koko kasvoi, koska pantiin hanttiin. Ei sano suoraan, että Suomi oli syyllinen, mutta vihjaa, että olisi pitänyt suostua ensimmäisiin alueluovutusvaatimuksiin, koska sodassa menetettiin enemmän. Ollaan siis itse syyllisiä siihen, että alueita menetettiin. Olisi pitänyt taipua heti.
Jaa. Itseasiassa minusta suhteellisen realistinen analyysi tilanteesta ja kehityskuluista Suomen kannalta katsottuna, mutta kukin näkee tavallaan. Jotkut tuntuvat käyvän edelleen kylmää sotaa.

Tuossa koko teksti:

https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1

skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

Re: Historiantulkintojen muutos sodanjälkeisessä ajassa

Vetehinen kirjoitti: Nykyään jo tajutaan, etteivät ensimmäiset aluevaatimukset olisi riittäneet, vaan Suomen kohtalo olisi ollut Baltian maiden kohtalo.
Laitetaan nyt tuostakin aiheesta katkelma, nähdäkseni Kekkonen 1943 tajusi asian verrattain hyvin:

"Talvisota päättyi Moskovan rauhaan. Sen ehdot olivat hirvittävän kovat. Ja kuitenkin suhtauduttiin Suomen taholta rauhantekoon ratkaisuna, jonka muuttamisesta ei näyttänyt olevan reaalisia toiveita. Mutta Neuvostoliiton toiminta kohta keväällä 1940 antoi Suomessa hyvin perusteltua aihetta siihen pelkoon, että Moskovan rauha oli Neuvostoliitolle vain välirauha ja että tarkoituksena oli Suomen saattaminen asteittain Neuvostoliiton vasalliksi. Suomessa käsitettiin, että Venäjä odotti vain sopivaa aikaa."

ja Jatkosodan synnystä:

"Kaksi tekijää: Venäjän peittelemätön tarkoitus tuhota Suomen itsenäisyys ja saksalaisten joukkojen jatkuva kulku Pohjois-Suomen läpi määräsivät Suomen lähitulevaisuuden. Kun eräillä tahoilla näyttää olevan halua pohtia kysymystä, miten Suomi joutui kesällä 1941 sotaan Venäjää vastaan , on annettava se vastaus, että silloin alkanut ja vielä jatkuva sota on sen hyökkäyksen jatko, jonka Venäjä aloitti marraskuun 30. päivänä 1939."

Mutta asian varsinainen ydinhän oli siis siinä että tällaisiakin kirjoituksiaan Kekkonen salli painettavan uudelleen vielä 1980.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Historiantulkintojen muutos sodanjälkeisessä ajassa

nylander kirjoitti: Omaan muistiini piirtyneen jälkikuvan mukaan 1970-luvulla yliopiston historianprofessorit ja dosentit olivat järkiään arkkikonservatiiveja, useimmat vielä kovan linjan oikeistolaisia.
Noh, olivathan "uustsaristit" Klinge ja Jussila jo dosentteja.
nylander kirjoitti: Mutta koska omat muistikuvani ovat näin rajallisia, olisi kiintoisaa, jos alussa siteerattujen väitteiden esittäjät esittelisivät laajemminkin ja kernaasti yksilöiden 1970-luvun "suomettunutta" historiantutkimusta.
Minusta 60- ja 70-luvun historiantutkimus oli suurelta osalta hyvää:
- sisällissotaa alettiin nähdä asiallisesti (Paasivirrasta alkaen) ja selvitettiin terrorin uhrit (Paavolainen)
- selvitettiin sotien taustaa (Suomi, Korhonen) ja yhteyksiä suurpolitiikkaan (Polvinen)
- nähtiin Karjalan historia itäisestä perspektiivistä (Sihvo)
- uudelleenarvioitiin autonomian aikaa (Klinge, Jussila)
- arvioitiin suomalaisuutta läntisen, yläluokan sisäistämän yliminän ja "kansan edustaman" minän taisteluna (Skyttä - ei tietenkään kuulu tieteellisen historiantutkimukseen, mutta on "suomalaisuutta" koskevana debattikirjana tärkeä)

"Suomettuminen" lienee koskenut vain joitakin poliitikkoja, joista nyt jaksetaan vaahdota (esim. EIno Uusitalo ehdotti uudeksi itsenäisyyspäiväksi välirauhan päivää) . Ja silloinkin unohdetaan vastakkaiset asiat.

Otetaan esimerkiksi 70-luvulle näytetty TV-sarja Sodan ja rauhan miehet, joka käsitteli Suomen poliittisia ratkaisuja 1938-41. Keijo Korhonen kertoo muistelmissaan Sattumakorpraali, miten NL:n suurlähettiläs nuhteli häntä asiasta (hän oli tuolloin ulkoministeriössä, mutta oli histroian professorina auttanut sarjan tekemisessä ja oli yksi haastateltavista). NL:lle (ja taistelolaisille) ei kelvannut sarjan historiantulkinta, joka oli kriittinen Suomea kohtaan, joka ei suostunut neuvottelemaan Jartsevin ja Steinin kanssa ja oli joustamaton syksyllä 1939 Moskovassa (sarjan "tähtenä" oli Paasiviki, joka muistelmiensa ansiosta sai liikaakin tilaa silloiseen asemaansa verrattuna), mutta ei salannut Molotov-Ribbentrop-sopimuksen salaista lisäpöytäkirjaa eikä Molotovin vaatimuksia marraskuussa 1940.

MM
Viestit: 344
Liittynyt: 23.09.08 09:47

Re: Historiantulkintojen muutos sodanjälkeisessä ajassa

Taviksen statuksella tulee tietämättömän mieleen kaikenlaista. Jopa sellaistakin, että kun lukee suunnilleen peräjälkeen Suomen itsenäistymisen ajan tapahtumat, v. 1918-sodan, Vienan ja Aunuksen sotaretket ja muutkin heimosodat, Tarton rauhanneuvottelut, 20- ja 30- luvun ulkopolitiikan, talvisodan ja jatkosodan, tapahtumissa on havaittavissa suomalaisessa katsannossa vahva yleisjuonne, joka on Itä-Karjala -kysymys. Vahvat henkilöt ja kirjatut tavoitteet ovat alusta loppuun paljolti samat ja asioihin vaikuttavat ulkopuoliset valtiot ovat samat. Kuitenkin historiassa kiistellään joistakin yksittäisistä tapahtumista ja niiden merkityksistä erillisinä asioina.

Aisopoksen tarinoissa oli joku satu, jota en tarkkan muista, mutta jossa uhriksi tarkoitettu eläin torjui houkuttelevat puheet sanomalla kutakuinkin, että mielelläni uskoisin sinua, mutta jäljet pelottava. Sadun opetus oli, että kannattaa uskoa mitä omin silmin näkee ja toimia sen mukaan. Ja Kekkonenhan sanoi saman, että niin on, jos siltä näyttää.
Viimeksi muokannut MM, 09.10.09 10:45. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Historiantulkintojen muutos sodanjälkeisessä ajassa

skrjabin kirjoitti: Sinällään on minusta mielenkiintoista että Kekkonen vältteli presidenttikaudellaan ottamasta mitään selkeää kantaa Talvisodan syihin tai syyllisiin (tai näin olen käsittänyt, saa toki korjata jos olen väärin tulkinnut), mutta kuitenkin koko vallassaoloaikansa salli julkaistavan vanhempia kirjoituksiaan sodan ajalta jossa asia tehdään hyvin selväksi.
Kyösti Skyttä kirjoittaa suotta unohdetussa kirjassaan Oisko maata armaampaa eli Suomalainen minä (WSOY 1977):

"Mielestäni Kekkonen teki suuren virheen siinä, että hän on eristänyt itsensä vuosien 39-44 kokemuksista. En muista hänen koskaan antaaneen tunnustuksen sanaa Risto Rytille joka uhrasi elämänsä isänmaan palveluksessa ja jota hän, kuten Vilkuna on minulle kertonut, usein tarvitsi jatkosodan vuosina eikä hän oli presidenttinä koskaan sanonut, että hän on itse käynyt saman kurimuksen läpi kuin muutkin suomalaiset. Hän ei ole kertonut, että hän kävi sodan päätyttyä Paasikiven kanssa tiiviin jatkokurssin Suomen historiasta ja geopolitiikasta Snellmanin hengessä.
Haluaako Kekkonen - kuten yleensä suurmiehet - että hänet jo eläessään nähdään patsaana. miehenä joka ei koskaan syyllistynyt virheisiin, joka alun alkaen oli nähnyt selvemmin, terävämmin ja kaukonälöisemmin kuin kukaan. Ehkä hän näkee itsekin itsensä sellaisena.
Mistä tämä johtuu? Tarvitseeko kansa sitä, vai Kekkonen itse? Miksi niin terävä mies kuin presidentti Kekkonen haluaa unohtaa oman kehityshistoriansa? Ei Kekkosen tajuntaa voida eristää Suomen tajunnasta, eikä Suomen tajuntaa Euroopan ja maailman tajunnasta. Näin oli 1941, ja näin on nyt.
Pelkään, että kun Kekkonen on kuollut, pääsee Kekkosen välillisesti tai välittömästi kannattama itsesensuuri irti pidäkkeistään."

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Itä-Karjala Suomen miehityksen aikana

JariL kirjoitti:
Torjuntavoittoteoriat nousivat esiin ryhdikkäästi ja rohkeasti Neuvostoliiton romahdettua.
Torjuntavoitosta kirjoitti kai ensimmäisenä Lennart Ösch ja se tapahtui jo 1950-luvulla.
Kannattaa myös muistaa Paavo Rintalan teokset Sotilaiden äänet (1966) ja Sodan ja rauhan äänet (1967). Kirjat perustuvat Yleisradion äänitearkiston haastatteluihin, joista oli tehty ensin TV-dokumentti.

Rintala, jonka isä oli kaatunut talvisodassa ja joka tunnetusti oli pasifisti, sanoo että kesällä 1944 oli kyse "suomalaisen identiteetin säilymisestä".

Rintalalta puuttui kansallinen uho. Häm teki myös teokset Leningradin siviileistä (Leningradin kohtalosinfonia) ja saksalaisista sotilaista Lapissa (Napapiirin äänet). Tällainen inhimillinen näkökulma Suomesta nykyään puuttuu. Historiassakin keskitytään vain omiin tekemisiin, jotkut vain "valkoisiin" ja jotkut vain "mustiin". Puuttuu ymmärrys, että kaikissa ihmisissä on molemmat puolet.

On kiinnostavaa, että Suomeen muuttanut Anne Fried katsoi tuolloin historiantutkimuksen ja kaunokirjalisuuden pohjalta, että suomalaiset ovat käyneet kypästi läpi sotaa, saksalaiset eivät (Litteratur und Politik in Finnland).

Ciccio
Viestit: 918
Liittynyt: 13.12.06 23:36
Paikkakunta: Ruotsinpyhtää

Re: Historiantulkintojen muutos sodanjälkeisessä ajassa

skrjabin kirjoitti:
Vetehinen kirjoitti: Niin tutun kuuloista suomettumisliturgiaa. Pekka Peitsi maalailee Neuvostoliiton ajopuuksi, joka olosuhteiden pakosta joutuu vaatimaan Suomelta alueluovutuksia, joiden koko kasvoi, koska pantiin hanttiin. Ei sano suoraan, että Suomi oli syyllinen, mutta vihjaa, että olisi pitänyt suostua ensimmäisiin alueluovutusvaatimuksiin, koska sodassa menetettiin enemmän. Ollaan siis itse syyllisiä siihen, että alueita menetettiin. Olisi pitänyt taipua heti.
Jaa. Itseasiassa minusta suhteellisen realistinen analyysi tilanteesta ja kehityskuluista Suomen kannalta katsottuna, mutta kukin näkee tavallaan. Jotkut tuntuvat käyvän edelleen kylmää sotaa.

Tuossa koko teksti:

https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1
Urho Kekkonen oli 1943 Tukholmassa perustamassa Paasikiven linjaa ja solmimassa kontakteja mm. nkvd-KGB:n Jelisei Jelisejeviin. ( linja ja seura perustettiin 1958 )
-----Tanner otti 8/1943 Urho Kekkosen Valtionvarainministeriöön paikalle, jonka virkanimikkeeksi UKK keksi ´virastoasiain valtuutettu.´
Ja valtuutettu saattoi matkustella ´virkansa puolesta´ Tukholmaankin puheita pitämään.
Olisikohan UKK:n työpaikka 1943 ollut Tannerin "kontaktiensolmista" = Tanner pitkälti t i e s i,
kuinka hänen poliittiseksi korkeushyppääjäksi nimittämänsä UKK toimisi ?

Veikko Palvo

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Historiantulkintojen muutos sodanjälkeisessä ajassa

Vetehinen kirjoitti:Jokisipilä kirjoittaa blogissaan mm että 1960- ja 1970-lukujen historian oppikirjassa talvisota vain "puhkesi", puna-armeija vapautti Baltian maat, Tsekkoslovakian kriisi ratkaistiin rauhanomaisesti. Muistan miten Lieko Tsahovalova (?) raportoi Prahasta ja Neuvostoliiton tankeista. Taisin itsekin lukea Historia ja me oppikirjaa lukiossa.

Jokisipilä: Koulun oppikirjat olivat käyneet läpi tarkan virallisen syynin sen varmistamiseksi, että ne olivat voimassaolevien pedagogisten, kulttuuristen ja poliittisten arvojen mukaisia. Näin voi katsoa, että edellämainitut käsitykset edustavat 1970-luvun Suomen virallista historiantulkintaa.
Tuntuu, että jopa Jokisipilä nuoren ikänsä vuoksi hahmottaa asian osin anakronistisesti. Kaikki oppikirjat mukaan luettuna terveysoppi kävivät läpi kouluhallituksen/opetushallituksen virallisen syynin. 1970-luvulla ainakin perusopetuksessa historian oppikirjamarkkinoita dominoi Otavan ohella WSOY, jonka tähtenä historian oppikirjatoimituksessa oli sittemmin tohtoroitunutkin Kai R. Lehtonen. En tietenkään tunne kaikkia ajan oppikirjoja, mutta tuntuu mahdottomalta että henkilö, jolla on Lehtosen kaltaiset ideologiset positiot, olisi kirjoittanut "suomettuneita" oppikirjoja. (Lehtosen maailmankatsomuksellisista kannoista sai hyvän kuvan vaikkapa pitkään jatkuneesta radiopakinasarjasta "Niille joita historia huvittaa".)

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Historiantulkintojen muutos sodanjälkeisessä ajassa

skrjabin kirjoitti:Mutta asian varsinainen ydinhän oli siis siinä että tällaisiakin kirjoituksiaan Kekkonen salli painettavan uudelleen vielä 1980.
Minusta suomettumisen ydintä on, että on puhuttava presidentin sallimuksesta painaa, kun normaalitilanteessa saa painaa mitä haluaa ilman presidentin sallimusta. Oleellista on mitä kiellettiin ja että piti saada lupa ja joku salli.

skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

Re: Historiantulkintojen muutos sodanjälkeisessä ajassa

Vetehinen kirjoitti:
skrjabin kirjoitti:Mutta asian varsinainen ydinhän oli siis siinä että tällaisiakin kirjoituksiaan Kekkonen salli painettavan uudelleen vielä 1980.
Minusta suomettumisen ydintä on, että on puhuttava presidentin sallimuksesta painaa, kun normaalitilanteessa saa painaa mitä haluaa ilman presidentin sallimusta. Oleellista on mitä kiellettiin ja että piti saada lupa ja joku salli.
Esittämäni asian ydin oli Kekkosen tekstit ja niiden julkaisu. Keskusteltaessa Kekkosesta olleellista on mitä se halusi omista teksteistään julkaistavan, lienee hänelläkin ollut niiden julkaisemiseen sanansa sanottavanaan.

Mitä nyt sitten yleiseen julkaisupolitiikkaan tulee, selvää on että kustantajat jo itsesensuurin kautta välttivät tiettyjä teemoja, ja myös varsinainen sensuuri huolehti asiasta. Mutta sensuuria on ollut maailman sivu, mitä kaikkea mahtoi olla 1930-luvulla kiellettyjen kirjojen joukossa? Sanoisin että 1930-luvun sensuuri ja kieltopolitiikka oli vähintään yhtä tiukkaa, arvelisin itse asiassa että tiukempaa kuin sodan jälkeen.

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Historiantulkintojen muutos sodanjälkeisessä ajassa

nylander kirjoitti:
Vetehinen kirjoitti:Jokisipilä: Koulun oppikirjat olivat käyneet läpi tarkan virallisen syynin sen varmistamiseksi, että ne olivat voimassaolevien pedagogisten, kulttuuristen ja poliittisten arvojen mukaisia. Näin voi katsoa, että edellämainitut käsitykset edustavat 1970-luvun Suomen virallista historiantulkintaa.
Tuntuu, että jopa Jokisipilä nuoren ikänsä vuoksi hahmottaa asian osin anakronistisesti. Kaikki oppikirjat mukaan luettuna terveysoppi kävivät läpi kouluhallituksen/opetushallituksen virallisen syynin.
Virallinen syynäys lopetettiin vuonna 1990 ja Neuvostoliitto kaatui heti pian. Ei liene sattumaa, että näin kävi.

Sirkka Ahonen kirjoittaa The state control of textbooks was most effective in the Post-World-War-II Finland. In the context of a textbook war between the radical left and the political right, the National Board of Education in 1975 ordered all teaching materials, even exercise books, maps, and tapes to be checked by official examiners office. The contents of the materials were expected to be in harmony with the political consensus of the time.
nylander kirjoitti: 1970-luvulla ainakin perusopetuksessa historian oppikirjamarkkinoita dominoi Otavan ohella WSOY, jonka tähtenä historian oppikirjatoimituksessa oli sittemmin tohtoroitunutkin Kai R. Lehtonen. En tietenkään tunne kaikkia ajan oppikirjoja, mutta tuntuu mahdottomalta että henkilö, jolla on Lehtosen kaltaiset ideologiset positiot, olisi kirjoittanut "suomettuneita" oppikirjoja. (Lehtosen maailmankatsomuksellisista kannoista sai hyvän kuvan vaikkapa pitkään jatkuneesta radiopakinasarjasta "Niille joita historia huvittaa".)
Lehtonen sai läpi tällaisen tekstin vuonna 1966 julkaistuun oppikirjaan Vuosisadat vierivät 2: ”NL otti eri keinoin vallan sodan aikana miehittämissään maissa ja loi puskurivyöhykkeen nk. kansandemokratioista. Itä-Eurooppa erotettiin lännestä piikkilankaestein sekä miinoitetuin kuolemanvyöhykkein.[/i]

Suoraa puhettahan tuo on.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Historiantulkintojen muutos sodanjälkeisessä ajassa

Sitten on vielä muistettava ns. piilo-opetussunnitelma, joka tästä aiheesta keskusteltaessa tahtoo aina jäädä kokonaan huomiotta. Esim. oma historianopettajani, tunnetun kulttuurisuvun jäsen, haukkui tunnit pääksytysten "kommunisteja" yleensä ja "Vietkongia" erityisesti. Ylistystä vastaavasti saivat osakseen Yhdysvaltain Vietnamin-joukot vapaan maailman tosi puolustajina.

Kyllä niiltä tunneilta oli suomettuminen kaukana, eivätkä kokemukseni varmasti ole ainutlaatuisia Suomen kouluhistoriassa 1960- ja 1970-luvuilla.

Ciccio
Viestit: 918
Liittynyt: 13.12.06 23:36
Paikkakunta: Ruotsinpyhtää

Re: Historiantulkintojen muutos sodanjälkeisessä ajassa

skrjabin kirjoitti:
Ciccio kirjoitti: Pres. UKK:n puhe YYA-sopimuksen 25-v. juhlassa 4/4.1973
Juhlapuhe jossa tarvitsi olla normaaliakin enemmän kieli keskellä suuta. Kekkonen quote]
=========================================================================
Juhlapuheet ovat useinkin koottu kuulijoille itsestään selvistä latteuksista, lieneekö tämänkin puheen osalta samoin kuulijoiden ollessa jo nämä näkemykset omaksuneita tai ainakin vaieten hyväksyneitä.
Pres.UKK puhuu o i k e a s t a historiankäsityksestä..........
e n n a k k o l u u l o t t o m a s t a............
Suomessa vielä 2009 joillakin tahoilla vaaditaan k r i i t t i s t ä historiankirjoitusta
vaatijoiden nykyhetken tarpeisiin.
-----------------------Tuossakin UKK:n puheessa oli selkokielisiä toteamuksia/ohjeita
itsesensuurille ja siitä, miten asiat tuli ulkopoliittisen suuntauksen johdosta esittää historiankirjoituksessakin ja
"kieli keskellä suuta" tarkkaan harkitusti esitettynä.

Veikko Palvo

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Historiantulkintojen muutos sodanjälkeisessä ajassa

Emma-Liisa kirjoitti:"Suomettuminen" lienee koskenut vain joitakin poliitikkoja, joista nyt jaksetaan vaahdota (esim. EIno Uusitalo ehdotti uudeksi itsenäisyyspäiväksi välirauhan päivää) . Ja silloinkin unohdetaan vastakkaiset asiat.

"Joitakin" oli vuonna 1973 170 kansanedustajaa 200:sta eduskunnan jatkettaessa Kekkosen presidenttikautta ilman vaaleja.

Wiki muotoilee tilannetta:
Kekkonen oli elokuussa 1972 neuvotellut Neuvostoliiton kanssa Zavidovossa Suomen mahdollisesta liitännäisjäsenyydestä Euroopan talousyhteisöön. Tärkeitä asiakirjoja kuitenkin vuosi julkisuuteen, ja Kekkonen katsoi, ettei ollut enää Neuvostoliiton luottamuksen arvoinen eikä suostunut asettumaan enää ehdolle vuoden 1974 pidettäväksi tarkoitettuihin presidentinvaaleihin. Kekkosen jatkaminen presidenttinä koettiin kuitenkin välttämättömäksi, jotta Neuvostoliitto hyväksyisi Suomen ETY-sopimuksen. Liitännäisjäsenyys oli Suomen teollisuudelle tärkeä, joten porvaripuolue Kokoomuskin myöntyi kannattamaan poikkeuslakia. Niinpä eduskunta sääti vuonna 1973 viiden kuudesosan enemmistöllä (170 ääntä puolesta, 28 vastaan, yksi tyhjä) poikkeuslain, jonka mukaan 1968 alkanutta toimikautta jatkettiin neljällä vuodella eli vuoteen 1978 saakka.[1] Ratkaisu oli ainutlaatuinen, sillä Suomessa ei vallinnut sotatila tai muukaan poikkeustilanne.

"Poikkeuslakiesitystä vastaan äänestivät mm. SMP:n J. Juhani Kortesalmi, Pekka Vennamo ja Veikko Vennamo, Kokoomuksen Tuure Junnila, Salme Katajavuori, Eero Lattula, Pentti Mäki-Hakola ja Kullervo Rainio, RKP:n Georg C. Ehrnrooth, LKP:n Olavi Borg ja SKL:n Raino Westerholm. Tyhjää äänesti SKL:n Antero Juntumaa."

SMP oli Perussuomalaisten edeltäjä. Junnila, Rainio ja Ehrnrooth olivat ns äärioikeistolaisia ja heillä oli jossain vaiheessa perustuslaillinen kansanpuolue.

Hitler kaappasi vallan vastaavalla perustuslaista poikkeavalla saksalaisella valtuuslailla. Saksan valtuuslaki poistettiin sodan jälkeen. Suomessa se on edelleen voimassa.

Seppo Jyrkinen
Viestit: 416
Liittynyt: 06.12.08 16:10

Re: Historiantulkintojen muutos sodanjälkeisessä ajassa

Emma-Liisa kirjoitti:"Suomettuminen" lienee koskenut vain joitakin poliitikkoja, joista nyt jaksetaan vaahdota (esim. EIno Uusitalo ehdotti uudeksi itsenäisyyspäiväksi välirauhan päivää)
Eino Uusitalo ehdotti itsenäisyyspäiväksi YYA-sopimuksen vuosipäivää.

Vaatimus suomettumisesta koski jokaista poliitikkoa, joka halusi valtaan. Kokoomus oli pitkään oppositiossa vaalimenestyksestäänkin huolimatta, kun sen mukaantulo hallitukseen oli poliittisesti epäsuotavaa. SDP:n asevelisosialisteihin kuulunut Leskinen pääsi Nl:n pannasta vasta tehtyään Canossan matkan Moskovaan.

Aika paljon huomiota sai osakseen Opetusministeriön projekti, jossa historianopetuksessa käytettiin Neuvostoliittolaista historiankirjaa. Näin siitä palasen: sosialistinen realismi kukki täysin rinnoin. Opetusministeriön toimien esille tuojat nimettiin oitis äärioikeistolaisiksi.

Leimaa-antavaa suomettumisen ajalle oli vaatimus vaikenemisesta. Sitä kutsuttiin poliittiseksi viisaudeksi. Välirauhan aikana alkaneen saksaan suuntautuneen suomettuneisuuden ja toisen maailmansodan jälkeisen ajan Neuvostoliittoon suuntautuneen suomettuneisuuden välille voi laittaa aika monta yhtäläisyysmerkkiä.

Kun "finlandisierung" tuli ensi kertaa käyttöön saksalaisessa lehdistössä, se tuntui hyvin loukkaavalta. Nyt on pakko myöntää, että se oli vain rehellisyyttä.

Sodanjälkeisen suomettuneisuuden historia on tyystin kirjoittamatta ja läpi käymättä.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”