Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Historian harrastaminen vs. ammattilaisuus

Kaisa Kyläkoski ja Kati Parppei kirjoittavat blogikirjoituksissaan kiinnostavasta ilmiöstä johon varmaan jokainen historia-alalla toimiva on törmännyt. Näin referoi ja kommentoi Kati Parppei Pekka Masosen Aamulehden kirjoitusta Karjalan tutkimuslaitoksen blogissa otsikolla Käräyttäjät:

Sain käsiini Aamulehdessä 22.4. ilmestyneen hilpeän kirjoituksen, jossa yleisen historian dosentti Pekka Masonen pohti kaikille historiantutkijoille ja -opiskelijoille tuttua ilmiötä: historian ammattilaisen vahingoniloista käräyttämistä siitä, ettei tämä onneton tiedä vaikkapa 13. divisioonan rykmenttien ryhmittelyä talvisodassa tai kuten Masosen omien opiskeluaikojen tapauksessa, Edwin Linkomiehen hallituksen sisäministeriä: "sälli on viittä vaille historian maisteri eikä tiedä edes Linkomiehen hallituksen kokoonpanoa!"

Niinpä. Allekirjoittaneen tapauksessa riesana on vielä hataranpuoleinen numero- ja nimimuisti. Kammoksuinkin pitkään tilanteita, joissa maallikot innostuvat pohtimaan historian tapahtumia. Ennemmin tai myöhemmin joku keksi kääntyä puoleeni riemastuen, että "sinähän tämän tiedät, kun historioitsija olet". Mutta kun en tiennyt. Usein joku muu tiesi, ja sitten oli taas riemu katossa.

On totta, että historian opiskelua pidetään usein menneisyyden tapahtumien pänttäämisenä. Onhan siis kumma, jos vuosikausien puurtamisen jälkeen ei maailmanhistoria ole hallussa pienintäkin detaljia myöten! Historiaa myös harrastetaan paljon ja intohimoisesti, joten tietoviisaita ja itseoppineita asiantuntijoita riittää menneisyyden joka mutkalle (ja jokaisen historiantutkijan kiusaksi). Harvasta muusta tieteenalasta voi sanoa samaa.
http://karjalantutkimuslaitos.blogspot. ... tajat.html
Kaisa Kyläkoski puolestaan kommentoi blogissaan Vesa Vareksen artikkelia:
Vuonna 2000 kokoelmassa Jäljillä. Kirjoituksia historian ongelmista julkaistu Vesa Vareksen artikkeli Historia ja julkisuus. Tiedeyhteisön, maallikon, tiedotusvälineiden ja poliittisen eliitin diskurssissa ei tunnu kymmenessä vuodessa vanhenneen. Näkemykset siitä, miten historiantutkimus ja -tutkijat julkisuudessa näkyvät, vaikuttivat median seuraajan näkökulmasta tutuilta. Yksinkertaistukset ja tiettyjen aiheiden jatkuva esiinnosto ainakin.

Vares kirjoittaa julkisuuden lisäksi myös tieteellisen tutkijan ja harrastajan suhteesta. Todeten:
"Sukututkijalla ja harrastehistorioitsijalla on yleensä hyvin spesialisoitunut kiinnostuksen kohde, hieman kärjistäen samantapainen kuin urheilufriikillä, jolle urheilukirjan oleellisin ja kiinnostavin osa ovat tulostilastot. ... Mutta laajempi perspektiivi harrastetutkijalta mitä todennäköisemmin puuttuu, samoin tieto siitä, millaiseen mentaaliseen yhteyteen menneiden aikojen ihmisten tietyt teot kuuluvat ja miten niitä tulisi tältä pohjalta selittää."
Epäilemättä Vares perustaa tämän näkemykseensä laajaan kirjallisuusanalyysiin, mutta koska kappaleen lopussa ei ole lähdeviitettä, syntyy vaikutelma mielipiteestä. Vares aloittaa seuraavan kappaleen:
"Tämänkaltaisella historianharrastuksella on oma yhteiskunnallinen tehtävänsä, jota ammattitutkijat eivät sinällään edes voi täyttää ja jota heidän ei ole syytä halveksia. Näin ei tule tehdä huolimatta siitä, että kieltämättä tuntuu turhauttavalta, kun harrastajahistorioitsija penää jotain pientä yksityiskohtaa ja ilmiselvästi tulkitsee olevansa parempi historioitsija, kun tietää jonkin detaljin perusteellisemmin kuin ammattilainen. Harrastajahan ei aseta itselleen sellaisia rajoituksia, mitä ammattitutkija on tottunut pitämään itsestäänselvyyksinä."
No, jos tuon lukee irrallaan kontekstista (!) voisi vetää johtopäätöksen, että historian tutkimuksen ammattilainen on henkilö, joka ei huolehdi pienistä yksityiskohdista, eikä kyseenalaista toisten tuloksia. Tarkoitettiin ehkä kuitenkin jotain muuta.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Historian harrastaminen vs. ammattilaisuus

Luonnollisesti "ammattilaisten" ja "amatöörien" välillä on noin ryhminä eroja. Mm. se että monet "amatööreistä" ovat taipuvaisia uskomaan yhtä dokumenttia. muttei se vierasta ole eräille "ammattilaisiillekaan". Pitäisikin muistaa, että vaikka henkilön lähtökohta on jommassakummassa ryhmässä, loppujen lopuksi tulos ratkaisee. Ammatilainen saattaa tehdä huonon utkimuksen ja (muodollisesti) amatööri hyvän. Tai ainakin jälkimmäisen kenties puuttteellinen teos antaa tarvittavan sysäyksen perusteellisempaan tutkimukseen.

Pikemmin kuin detaljien tuntemukseen, kannattaisi kiinnittää huomiota yleiseen arviointikykyyn, onko jokin asia todennäköinen tai edes mahdollinen kyseisenä aikana.

Kari Hintsala

Re: Historian harrastaminen vs. ammattilaisuus

...ja museon kokoelmatutkijan odotetaan tunnistavan ja ajoittavan joka ikisen eteensä tuotavan esineen!

Kaikki edellä sanottu pätee myös materiaaliseen kulttuuriin. Erityisalaansa perehtynyt ja sille koko elämänsä omistanut keräilijä voi saavuttaa detaljitiedossa sellaisen tason, johon keskiverto museomaisteri ei koskaan voi yltää. Tämän museomaisterin kun on hallittava museonsa kokoelmien koko kirjo ja niinpä hän tietää kaikesta jotain eikä mistään kaikkea. :-)

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: Historian harrastaminen vs. ammattilaisuus

Asiantuntijuus (lue: tutkinnot ja oppiarvot) herättää Suomessa kunnioitusta ja luo virheellisen käsityksen, että asiantuntija voisi tietää jostakin aiheesta aivan kaiken mahdollisen. Sotahistoria on kaikkein pahinta aluetta. Muisti voi tehdä temput kenelle tahansa, myös ns. harrastajille.

Usein on havaittavissa (myös tällä palstalla), että eräät harrastajat tuntevat jonkinlaista kaunaa akateemisia asiantuntijoita kohtaan. Tämä näkyy haluna piikitellä oppiarvoilla yms. Kyse on tietenkin patoutuneesta alemmuudentunteesta, joka synnyttää aggressioita. Nämä henkilöt paljastavat reaktioillaan, että panevat sittenkin kovin suuren painoarvon oppiarvoille yms. vaikka haluavatkin kiistää ja mitätöidä ne. Muistaakseni joku joskus kirjoitti sanomalehden yleisönosastolla, miten julkisessa kulkuvälineessä sai aikaan aggressiivisen reaktion lukiessaan vieraskielistä kirjaa. Eräiden tuttujen kimppuun käytiin sisäsuomalaisessa ravitsemusliikkeessä, koska olivat erehtyneet pukeutumaan vappuna ylioppilaslakkiin. Kyse on luullakseni samasta asiasta.

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Historian harrastaminen vs. ammattilaisuus

Kommentteja lukiessa välittyy sellainen kuva, että ns asiantuntijaksi itseään nimittävät katsoisivat, ettei tarvitse kovin paljon asiantuntija-alansa asioista tietääkään ollakseen asiantuntija omasta mielestään.

Minusta on parempi ettei kutsu itseään asiantuntijaksi, jos ei tunne alansa asioita vakuuttavan hyvin. Minusta asiantuntijuuteen kuuluu myös se, että tietää tai ainakin aavistaa, mistä ei tiedä. Aloittelijahan ei tiedä mitään siitä mitä ei tiedä.

Varataan termi asiantuntija henkilöille, jotka tuntevat asian erinomaisesti ja me muut olemme vain harrastajia tai asiasta kiinnostuneita, tunnetaan asiaa pintapuolisesti tms.

Epäilen että asiantuntijuudeksi ajatellaan sitä, että on akateeminen tutkinto. Tutkinto esimerkiksi historiasta ei kai tee asiantuntijaksi juuri millään historian alueella lukuun ottamatta ehkä lopputyön aiheitta.

Derkku
Viestit: 325
Liittynyt: 26.09.07 01:12

Re: Historian harrastaminen vs. ammattilaisuus

jsn kirjoitti:Usein on havaittavissa (myös tällä palstalla), että eräät harrastajat tuntevat jonkinlaista kaunaa akateemisia asiantuntijoita kohtaan. Tämä näkyy haluna piikitellä oppiarvoilla yms. Kyse on tietenkin patoutuneesta alemmuudentunteesta, joka synnyttää aggressioita. Nämä henkilöt paljastavat reaktioillaan, että panevat sittenkin kovin suuren painoarvon oppiarvoille yms. vaikka haluavatkin kiistää ja mitätöidä ne.
Mutatis mutandis H. Ylikankaan blogikirjoittelu jossa voitaisiin havaita kenties mainitsemiasi piirteitä eri sukupolvien välillä... ;-)

Lähihistorian tapahtumista puhuttaessa vaikuttanee merkittävästi myös identifioituminen johonkin suureen tarinaan jonka yksityiskohtien kyseenalaistaminenkin tuntuu monista merkittävältä suurelta loukkaukselta. Puhkikaluttua toista mainitsematonta esimerkkinä käyttäen voidaan pohtia esimerkiksi kahden harrastaja-arkkityypin, Arnstadtin ja erillissotaintoilijoiden yhteenottoja jossa hyvän konfliktin kauneimpien sääntöjen mukaan järki on vain tiellä.

Veikko Palvo
Viestit: 853
Liittynyt: 12.10.09 13:13

Re: Historian harrastaminen vs. ammattilaisuus

Derkku kirjoitti:Puhkikaluttua toista mainitsematonta esimerkkinä käyttäen voidaan pohtia esimerkiksi kahden harrastaja-arkkityypin, Arnstadtin ja erillissotaintoilijoiden yhteenottoja jossa hyvän konfliktin kauneimpien sääntöjen mukaan järki on vain tiellä.
Ensimmäinen erillissotaintoilijahan oli SKP:n Hertta Kuusinen tehdessään välikysymyksen s o t a s y y l l i s i s t ä. Ja myöhemmin monet historian ammattilaiset näyttäisivät olleen olleet samalla kannalla? Talvi- ja Jatkosota olivat erillisiä ja toisistaan riippumattomia.

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Historian harrastaminen vs. ammattilaisuus

"Ammattilainenkin" voi esiintyä asiattomasti tai ainakin epäempaattisesti. Seuraavassa Arne Nevanlinnan blogimerkintä 10.10.2008:
Epätieteellisiä muistutuksia

Pari viikkoa sitten satuin katsomaan televisiosta ohjelmaa, jossa käsiteltiin Viron historiaa. Haastateltavia oli kaksi, historioitsija Martti Turtola tältä puolen ja elokuvantekijä Imbi Paju tuolta puolen lahtea.

Heti alkuun kävi ilmi, että asianomaiset olivat täysin eri mieltä keskenään. Hyvä että aihetta valaistaan kahdelta suunnalta eikä pieni riitakaan olisi pahitteeksi, ajattelin, etsin mukavan asennon ja valmistauduin muodostamaan kantaa minua kiinnostavaan asiaan.

Imbi Paju puhui neuvostovallan ajoista omakohtaisen kokemuksen painavuudella. Martti Turtola tyrmäsi hänen tulkintansa ja korosti oman kantansa perustuvan tekemiinsä tieteellisiin tutkimuksiin ja kiistattomiin tosiasioihin.

Kun Turtola oli äänessä, Paju kuunteli ja katsoi häntä. Pajun puolustaessa näkemystään Turtola nojautui taaksepäin kyllästyneen tuntuisesti, katseli suoraan eteensä, hymyili pilkallisesti ja kaappasi itselleen puheenvuoroja kesken vastapuolen lauseen. Viesti oli selvä. Asiantuntijalla on parempaakin tekemistä kuin kuunnella tietämättömän naisihmisen maallikkomaisia tunteenpurkauksia.

Häiriinnyin Turtolan käytöksestä siinä määrin, etteivät osanottajien kannanotot jääneet mieleeni. Unohdin juontajan tekemät kysymykset ja jopa hänen henkilöllisyytensä. Malliesimerkki siitä kuinka yksi ymmärtämätön vierailija voi tuhota ohjelman. Näin ajattelin, keskeytin katsomisen ja vaihdoin kanavaa.

Pari vuotta sitten satuin lukemaan Hbl:sta historian professori Henrik Meinanderin kolumnin. Siinä hän vetosi asiantuntijoiden enemmistön tieteellisesti perusteltuun kantaan ja tuomitsi nalkutukseksi (tjat) puheet siitä, että Suomen jatkosota oli erillissota; tasavallan presidentti oli vastikään ollut julkisesti tätä mieltä.

Vastineessani reagoin kahteen asiaan. Ensinnäkin muistutin siitä, ettei asiantuntijoiden yksimielisyys ole ennenkään ollut absoluuttisen totuuden tae, ei varsinkaan historiankirjoituksessa eikä edes luonnontieteissä. Toiseksi muistutin siitä, että tutkijan tehtävä on vaihtoehtojen kiihkoton punninta, mihin nalkutuksen kaltaiset affektiiviset termit sopivat huonosti. Etenkin silloin kun niiden voi tulkita kohdistuvan viime kädessä myös presidentin arvostelukykyyn.

Meinanderin vastauksen sisältöä en enää muista. Sen verran asiallinen se ilmeisesti oli, etten katsonut aiheelliseksi jatkaa keskustelua.

Pari viikkoa sitten tapasimme kustantajan vastaanotolla. Meinander esitteli uusimpia, kiinnostavilta vaikuttavia tutkimuksiaan jatkosodasta ja totesi lopuksi, että allekirjoittanut edustaa asiassa enemmistön mielipidettä. Vasta kotona ymmärsin, että hänen kannaltaan pelkkä vastine sinänsä riitti sijoittamaan minut erillissotatulkinnan kannattajien joukkoon. Siitä huolimatta, etten kirjoituksessani ollut sanallakaan viitannut omaan käsitykseeni jatkosodan luonteesta.

Minun muistissani totuuksia jatkosodasta on jonoksi saakka. En usko varauksetta mihinkään vaihtoehtoon. Pidän niin kokemuksellisesti kuin filosofisesti mahdollisena että, riippuen siitä mistä ja kenen näkökulmasta asioita tarkastellaan, totaalisesti vastakkaisetkin mielipiteet saattavat olla yhtaikaa voimassa. Eikä tämä koske ainoastaan jatkosodan vaan myös Viron historian tulkintoja.

Tätä taustaa vasten en voi olla toivomatta, että historioitsijat innostuisivat tutkimaan nykyistä hartaammin historiakirjoituksen historiaa.

Onko niin, että jotkut historian asiantuntijat varjelevat omia käsityksiään niin mimosanherkästi, etteivät pysty kuuntelemaan poikkeavia mielipiteitä? Onko niin, että jotkut heistä turvautuvat inttämiseen, koska ovat kykenemättömiä asialliseen keskusteluun? Onko niin, että joillekin heistä totta ovat vain lähdeasiakirjojen tukemat asiat ja tapahtumat. Onko niin, että joillekin heistä vain yksi totuus kerrallaan on totta?

Toivottavasti ei, vaikka siltä joskus näyttää.


http://arne.nevanlinna.fi/blogi/?id=110

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: Historian harrastaminen vs. ammattilaisuus

Ylimielisiä ja omahyväisiä mahtuu taatusti kumpaankin joukkoon. Arrogantti tutkija herättää reaktioita siinä missä arrogantti harrastajakin. Mutta asetelma on kuitenkin se, että harrastaja on aina altavastaajan asemassa ja sen vuoksi yleensä hyökkäävämpi; hänenhän on käytävä samaan aikaan valtarakenteita vastaan. Virheitä sattuu molemmille. Harrastajan tiedot voivat ilman muuta olla paremmat kuin muodollisen pätevyyden omaavalla tutkijalla. Mutta laajempi yleistieto yleensä auttaa hahmottamaan metsän puilta, jonka nippelitiedot rykmenttien numeroista, listasijoituksista ja päivämääristä muodostavat.

Veikko Palvo
Viestit: 853
Liittynyt: 12.10.09 13:13

Re: Historian harrastaminen vs. ammattilaisuus

jsn kirjoitti: harrastaja on aina altavastaajan asemassa

laajempi yleistieto yleensä auttaa hahmottamaan metsän puilta, jonka nippelitiedot rykmenttien numeroista, listasijoituksista ja päivämääristä muodostavat.
Harrastaja on a i n a altavastaajan asemassa ja tuota nippelitietoa harrastajalta vaativat asiantuntijat.
Asiantuntijat vaativat harrastajalta useinkin tietolähdettä - kuka noin on sanonut - mutta kuinka moni asiantuntija voi sanoa lainaavansa 50 lähdetietoa jonkin väitteen esittäessään?

Asiantuntijat pyrkivät tietysti itse "metsän näkemiseen puilta", mutta tarkkaa tutkimusta tehdessä tutkittava aihe on rajattava hyvin suppeaksi.
Olisikohan asiantuntijan osalta joskus lopputuloksena se, ettei ole yleisnäkemystä tarkoin rajatun tutkimusaiheen osalta ja taustana?
-----------------
-----------------
Historian ammattilaisten voisi sanoa hyvin usein tehneen esim. yya-aikana poliittisia valintoja rajatessaan ja määritellessään tutkimusaihettaan.
Samanaikaisesti yya-ajan poliitikot useinkin "pahoinpitelivät" lähihistoriaa.
Missäköhän määrin tuo yya-ajan historian ammattilaisten ja poliitikkojen historiankirjoittelu vaikuttaa nykyisin?

Veikko Palvo

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: Historian harrastaminen vs. ammattilaisuus

Totta on, että asiantuntijuus on usein pirstoutunutta, ja myös historian alalla vaikeuttaa tutkijoiden kommunikointia. Monelta asiantuntijalta puuttuu riittävä yleiskuva. Tieteellisessä historian tutkimuksessa näin on kuitenkin varsin harvoin, koska tutkimus vaatii aina liittämistä johonkin kontekstiin. Konteksti voi silti jäädä liian kapeaksi. Minusta tämä on suurempi puute kuin satunnaiset detaljivirheet. Suuri määrä detaljivirheitä tieteellisessä tutkimuksessa kuvaa ennen kaikkea huolimattomuutta.

Merkitysten tuottaminen detaljitiedoille on kaiken avain. On olemassa merkityksellisiä ja merkityksettömiä detaljeja. Ne on kyettävä rajaamaan oleellisiin ja ei-oleellisiin riippuen siitä, mistä puhutaan. Joskus detalji voi olla ratkaisevan tärkeä, useimmiten ei.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Historian harrastaminen vs. ammattilaisuus

Veikko Palvo kirjoitti: Historian ammattilaisten voisi sanoa hyvin usein tehneen esim. yya-aikana poliittisia valintoja rajatessaan ja määritellessään tutkimusaihettaan.
Historiantutkija joutuu luonnollisesti aina rajaamaan aihettaan ja valitsemaan lähdeaineistonsa. Jos väität näin tapahtuneen "poliittisista syistä" olisi kyllä korrektia antaa tästä jokin konkreettinen esimerkki.

skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

Re: Historian harrastaminen vs. ammattilaisuus

Veikko Palvo kirjoitti: Harrastaja on a i n a altavastaajan asemassa ja tuota nippelitietoa harrastajalta vaativat asiantuntijat.
Asiantuntijat vaativat harrastajalta useinkin tietolähdettä - kuka noin on sanonut - mutta kuinka moni asiantuntija voi sanoa lainaavansa 50 lähdetietoa jonkin väitteen esittäessään?
Ei kai kukaan nyt yksittäisen väitteen kohdalla tarvitse 50 lähdetietoa. Mutta noin ylipäätään jos nyt jostain asiasta vakavasti keskustellaan, vaikka harrastelijoidenkin kesken, niin kyllähän ainakin poleemisemmille väitteille täytyisi aina jokin lähde olla. Kummallista kyllä lähteiden esittämistä ainakin jotkut verkkokeskustelijat välttävät kuin ruttoa, vaikka jostainhan se tieto on aina saatu. Lähteiden vaatiminen ei ole mitään nipottamista vaan ylipäätään mahdollistaa keskustelun, lähteetön väite kun ei ole mistään tarkistettavissa.

En nyt tällä lähdevapaalla keskustelulla tarkoita tämän palstan kirjoittajia.

Harrastaja ei välttämättä ole altavastaajan asemassa jos tekee kotiläksynsä kunnolla. Tunnetaan kyllä tapauksia joissa jopa korkean tason kansainvälisissä historia-alan referee-julkaisuissa on saaneet harrastajat juttuja läpi. Toki se vaatii jo suhteellisen vakavaa harrastuneisuutta asiaan.

Tai no, pitäisikö sitten tehdä ero amatöörien, siis ei akateemista historia-alan koulutusta omaavien, mutta kuitenkin asialle runsaasti aikaa uhraavien, jotka ovat kenties jopa ammatikseen asialle omistautuneita ja todellisten harrastelijoiden välillä jotka perehtyvät asiaan vain vapaa-ajallaan ja suhteellisen satunnaisesti?

Veikko Palvo
Viestit: 853
Liittynyt: 12.10.09 13:13

Re: Historian harrastaminen vs. ammattilaisuus

Tapio Onnela kirjoitti:
Veikko Palvo kirjoitti: Historian ammattilaisten voisi sanoa hyvin usein tehneen esim. yya-aikana poliittisia valintoja rajatessaan ja määritellessään tutkimusaihettaan.
Historiantutkija joutuu luonnollisesti aina rajaamaan aihettaan ja valitsemaan lähdeaineistonsa. Jos väität näin tapahtuneen "poliittisista syistä" olisi kyllä korrektia antaa tästä jokin konkreettinen esimerkki.
Heikki Kirkisen mielestäni erinomaiset tutkimukset Karjalasta, mm. Karjala idän ja lännen välillä, 1970, Kirjayhtymä. Kirkinen on 1960- ja 1970-luvuilla voinut ja saanut käyttää neuvostoliittolaisia arkistoja. Ja johtuisikohan siitä, että Karjala idän ja lännen välissä esipuheessa kirjoitetaan:

"Karjalan historiaa ei enää voida tarkastella niin yksipuolisesti kuin aikaisemmin."
"Suomalaisessa tutkimuksessa kummittelee y h ä läntinen mielikuva ja l ä n t i n e n tulkinta ilman luotettavaa perustelua."

"Koska Venäjän Karjala kuului elimellisesti Venäjään."

Moskovan Suuriruhtinaskuntahan oli mongolien hallinnassa tuolloin ja mm. "Venäjän" kansallissankari Aleksanteri Nevalainen (Nevski) oli novgorodilainen.
Novgorodissa hallitsivat v a a l i ruhtinaat ja Moskovan ruhtinaskunnan ensimmäinen tsaari, joka alisti Novgorodin valtaansa oli itsevaltias.
Ja mm. Pähkinäsaaren rauhan solmivat Ruotsi ja Novgorod, vaikka yleensä puhutaan Venäjästä.
Ja karjalaisten kirjoitetaan paenneen luterilaisten uskonvainoja Moskovan ruhtinaskuntaan ja Vienan Karjalaan, josta Kalevala myöhemmin koottiin. Mutta olisikohan suurimpana syynä ollut se, että n u o karjalaiset olivat sodissa liittoutuneet Novgorodin kanssa?
U u d e t karjalaiset lienevät muuttaneet Savosta Tveriin lähteneiden tilalle?
=====
=====
"Vaikka tutkimus pyrkii n y k y i s i n pitäytymään mahdollisimman pitkälti tosiasioihin ja toimimaan lähdekriittisesti, historian tutkimustuloksia käytetään kaikkialla palvelemaan nykyhetken poliittisia tarpeita", sanoo professori Seppo Hentilä. http://www.tietysti.fi/fi/T/Tarinoita-t ... t-paineet/
Mutta minkähänlainen poliittinen tilaus mm. Huhtiniemi-tarinalla oli?

Veikko Palvo
Viimeksi muokannut Veikko Palvo, 24.05.10 12:23. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Veikko Palvo
Viestit: 853
Liittynyt: 12.10.09 13:13

Re: Historian harrastaminen vs. ammattilaisuus

skrjabin kirjoitti: Ei kai kukaan nyt yksittäisen väitteen kohdalla tarvitse 50 lähdetietoa.

Lähteiden vaatiminen ei ole mitään nipottamista vaan ylipäätään mahdollistaa keskustelun, lähteetön väite kun ei ole mistään tarkistettavissa.
Tuo 50 tarvittavaa lähdetietoa ollakseen oppinut tulee varmaankin oikeasta lausumasta, jonka mukaan yksi lähdetieto on plagiointia.
----
Ja esim. Ranskassa historian ammattilaiset keskustelevat puolesta ja vastaan siitä, saiko Ranskan kommunistipuolue Molotov-Ribbentrop -sopimuksen voimassaoloaikana Moskovasta ohjeen sabotoida Ranskan sotaponnistuksia.
Lähdetietojen vaatiminen on mielestäni nipottamista, niitähän löytyy väitteen puolesta ja vastaan.

Veikko Palvo

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”