Leikataanpas hieman keskustelun kuollutta kudosta pois. Sitä paitsi arki alkoi juuri, joten tässä voi olla hieman kiirettä, ja kaikki olennaisin on kohtsillään muutenkin tullut jo sanotuksi.
nylander kirjoitti: P.S. Minulla sattuukin olemaan Haapalan teos tässä käsillä, enkä edelleenkään, teosta selatessani, pysty havaitsemaan, että kirjoittaja olisi käsitellyt suomalaisen yhteiskunnan hajoamista 1917 pääasiassa ulkoisten tekijöiden näkökulmasta. Pikemminkin aivan päinvastoin.
No, itselläni teos on täällä työtiloissa kirjaston puolella. Näin äkkiseltään voi todeta, että lukukokemukset ovat kieltämättä hyvin erilaisia. Itse kun avaan opuksen, niin jo sivulla 12 mainitaan Suomen vuoden 1918 tapahtumien olleen osa laajempaa, kautta Euroopan tapahtunutta yhteiskunnallista ilmiötä, mikä liittyi olennaisesti tuolloiseen maailmansotaan.
Samalla sivulla toki viitataan maan sisäisistä tekijöistä juontaneeseen valtataisteluun, mutta siinäkin todetaan selkeästi "Valtataistelu tuli erikoisen monimutkaiseksi siksi, että Suomi oli edelleen osa Venäjän keisarikuntaa", ja seuraavalla sivulla vieläpä "kytkös Venäjän valtataisteluun oli täydellinen ja molemminpuolinen; ero Venäjästä ja valta Suomessa tulivat selväksi vasta kiväärien puhuttua". Kenties luen tätä väärin, mutta kyllä tuo kuulostaa taas kerran aivan niiltä ulkoisilta tekijöiltä.
Huomautettakoon nyt vielä, ettei kukaan ole väittänyt Haapalan esittäneen ulkoisten tekijäin olleen ainoita tilannetta määritelleitä seikkoja. Olen täällä vain maininnut, että hänkin tuo ne esille verraten merkittävinä asioina, vaikka teos toki sisäisen rakenteellisen kriisin käsittelyyn paljolti keskittyykin. Sen sijaan tämä lauseesi...
nylander kirjoitti: Olen puhunut sisäisistä tekijöistä ensisijaisina, primääreinä aseelliseen yhteenottoon johtaneessa kehityksessä sen yleistilanteen puitteissa, johon maailmansota ja Venäjän vallankumous oli Suomenkin asettanut.
... ansaitsisi kenties sen vastahuomautuksen, että ainakin omalta taholtani olen vaatimattomasti pyrkinyt esittämään, että
jotkut niistä primääreistä tekijöistä olivat myös ulkopuolisia. Sota toki syttyi Suomessa ja sitä kävivät suomalaiset, mutta samalla siihen vaikuttivat myös ulkoiset kytkökset ja ulkoiset tekijät. "Kansallisen katseen sietämättömän kapeuden" vuoksi tätä seikkaa on tietysti hankala ja ikävä jälkikäteen tunnustaa, perinteisesti niin oikealla kuin vasemmalla.
Haapala toteaa, ettei yhteiskunnallinen murros synny "tyhjästä ja vain ulkoapäin", mutta huomauttaa kuitenkin, "voidaankin perustellusti olettaa, että ilman Venäjän joutumista sotaan Suomessa ei olisi syntynyt nähtyä yhteiskunnallista levottomuutta". Sivulla 265 hän vieläpä toteaa "Toinen asia minkä se [Suomen sisällissota] opettaa, on että Venäjän naapuruus on suomalaisille todellinen ongelma". Ulkoiset tekijät siis saavat osansa. Samaten sivulla 263 mainitaan "riippuvuus Venäjästä" peräti yhtenä "kriisin ytimessä" olleista tekijöistä.
En ryhdy siteeraamaan teosta sen kattavammin. Haapalan mainittu kirja on jäänyt muistiini tutkimuksena, joka koostuu hyvin pitkästä ja erittelevästä, faktatietoja ja yksityiskohtia esittelevästä alustuksesta, jonka pohjalta vasta viimeisissä luvuissa, neljännessä ja viidennessä, aletaan vetää lankoja yhteen. Sellainen teos tosiaan on myös sitä tässä uudestaan selaillessani. Syvällisemmän eksegetiikan voi jokainen halutessaan tehdä itse; se, mitä alun alkaen sanoin, oli "Mainitussa teoksessa tuodaan sisäisten tekijäin ohella hyvin selvästi esille Suomen asema toisaalta keisarillisen Venäjän yhteydessä, toisaalta ensimmäisen maailmansodan kokonaiskuviossa. Molemmat ovat ulkoisia tekijöitä, ja varsin ensisijaisia niiden sisäisten ohella".
Mielestäni tämä on myös toistamiseen kerrattuna täysin käypä luonnehdinta teoksen sisällöstä. Nimimerkin takaa sinkautettu epäilys siitä, onko teosta ylipäätään edes luettu, ja selkeän kommenttini luonnehtiminen "epäselväksi mutinaksi" eivät tosin sanottavammin stimuloi tästä aiheesta jatkamista.
Todetaan nyt vielä, että yhteiskunnan hajoamisessakin Haapala näyttää toistuvasti tuovan esille yhteiskunnan hajonneen nimenomaan Venäjältä käsin. "Ensin epäonnistui Venäjän sotakabinetti, sitten Tokoin senaatti ja lopuksi kaikki yhdessä" (223). Sivuilla 218-219 myös tuodaan esille ajankohtaiset poliittiset ongelmat ja tapahtumat tekijöinä, jotka laukaisivat kehityksen kohti lopullista konfliktia. Maailmansodan aiheuttamista sosiaalisista ja taloudellisista ongelmista todetaan, "Ne eivät yksinkertaisesti riitä selittämään poliittista hajoamista", sekä vielä "Toiseksi on kysyttävä, miksi taloudellisten ongelmien ylipäänsä pitäisi synnyttää poliittista levottomuutta; aina ei käy niin".
Seuraavilla sivuilla käsitellään toki kotimaista poliittista kehitystä, mutta painottaen sitä, miten Suomen kysymys ei ollut yksinomaan suomalaisten asia, vaan kietoutui Venäjän tilanteeseen. Oma lukunsa ovat tietysti sivut 265-266, missä Haapala polemisoi päätteeksi 1990-luvun tilanteella sekä suhteilla Euroopan Unioniin ja Venäjään. Koska luin teoksen vasta vuosituhannen vaihteen aikoihin, oli lause "Jos he [Suomen poliitikot] eivät vielä vuonna 2000 juokse Pietarissa, asiat ovat huonosti" tavallaan hauska, ja sai tuolloin kiinnittämään huomiota Venäjän tilanteen käsittelyyn Suomessa. On tässä nyt jotenkin kymmenisen vuotta pärjäilty, vaikka idänpolitiikan tuntemus onkin kieltämättä valtaapitävien keskuudessa retuperällä.
Kuriositeettina muuten mainittakoon, että silloin vuosikymmen sitten lukemani Attilan kokoelmista lainatun kurssikirjan marginaaliin oli muuten joku poliittisesti aktiivinen opiskelija kirjoitellut omia, hieman suolaisia huomioitaan tuosta Haapalan varsin pamfletinomaisesta epilogista. Teksteistä päätellen opiskelija oli kaiketikin ollut hyvin radikaalisti vasemmalle päin kallellaan, eikä oikein ollut pitänyt siitä, miten Haapala puhui sivuilla 261-262 "sisällissodan aloittamisesta tarkoituksella".
nylander kirjoitti: Totta kai Haapalankin teoksessa Suomen 1917 - 1918 kokeman kriisin taustaedellytyksenä on ensimmäinen maailmansota ja Venäjän vallankumous.Senhän pitäisi olla truismi, josta vääräksi osoittautuneen arveluni mukaan ei erikseen olisi edes tarvinnut ruveta keskustelemaan.
Se on myös senlainen truismi, minkä seurauksena vuoden 1918 tapahtumista ei ikävä kyllä voi eliminoida myöskään niitä ulkoisia tekijöitä, jollainen kytkös Venäjäänkin toki oli. Se, mitä alun alkaen sanoin, kuului: "Sodan syttymiseenhän vaikutti useampi primääri tekijä, joista monet olivat myös ulkoisia". Yhteys Venäjään oli tämänlainen tekijä.
nylander kirjoitti: Haapala ei liioin tunnu korostavan Kerenskin hallituksen muodostamaa aseellista uhkaa lainkaan sillä tavalla kuin sinä ja hengenheimolaisesi - kunhan vain toteaa Suomen porvarien ja väliaikaisen hallituksen yhteistuumin pyrkineen kaatamaan valtalain.
Teet tuossa ylläolevassa retorisen kiepin, ainakin mikäli oletat allekirjoittaneenkin kuuluvan "hengenheimolaisiin" (itse olen kyllä kuvitellut käyväni omaa keskusteluani, mutta olen huomannut, ettet itse miellä tätä samoin). Se, mitä kohden olen viitannut on, että väliaikaishallitus olisi todennäköisesti hajottanut Suomen eduskunnan myös ilman Enckellin tai Suomen porvarien toiveita. Ylempänä olet osoittanut lievää skeptisyyttä tätä näkemystä vastaan, muunmuassa kysellessäsi "Mistä voi tietää, että väliaikainen hallitus olisi käyttänyt Suomessa asellista voimaa?" sekä "Keisarillinenkaan Venäjä ei ollut käyttänyt minkäänlaista väkivaltaa suomalaisia kohtaan ns. sortovuosien ja suomalaisen "kramolan" aikana; kuinka sitten "vapaa, demokraattinen Venäjä", jonka silloista oikeusministeriä oli vielä keväällä Helsingissä kannettu kultatuolissa?".
Yritin pariin otteeseen vastata asiaan ja laittaa sitä laajempaan perspektiiviin nimenomaan Venäjän väliaikaishallituksen näkemyksestä. Koska et suostunut noteeraamaan lausuntoani, niin ehkäpä kelpuutat professori Haapalan maininnan: "Suomalaisten pyrkimykset irrottautua venäläisten määräysvallasta olivat uhka Kerenskin väliaikaiselle hallitukselle, joka yritti pitää valtakunnan kokonaisena ja sotakuntoisena", mikä komeilee jo sivulla 13, siteeratussa opuksessa.
Tämän jälkeen voikin sitten pohdiskella sitä, oliko nimenomaan Suomen porvariston petolliseksi katsottu menettely valtalakiepisodin yhteydessä
sine qua non sisällissodan puhkeamiselle, vai olisiko sama prosessi käynnistynyt myös Kerenskin toimiessa ilman tätä myötävaikutusta. Mikäli valitsee jälkimmäisen vaihtoehdon, niin siinä tapauksessa sopii kallistua - taas kerran - siihen suuntaan, että sisällissotaan vienyttä kehitystä ohjasivat myös muutamat sellaiset primäärit tekijät, jotka olivat Suomesta katsoen ulkopuolisia. Haapalakin puhuu pariin otteeseen dominolaatoista.
Tämä tästä, ainakin omalta osaltani. Seuraavaksi jotain aivan muuta, kuten Monty Python aikoinaan totesi. Ehkäpä kuukauden jälkeen joku siuntiolainen saapunee virittelemään keskustelun tätä osaa uudelleen, mutta voin jo ennakolta luvata, ettei se minua enää silloin kiinnosta.
Best,
J. J.
