Ronald Reagan 100 v. – oliko hän suurmies?

[Veikko Huuska]

Ronald Reagan (1911-2004) Yhdysvaltain 40. presidentti ei oikein ole huudossa Suomessa. Hänen 100-vuotismuistonsa (kynttilänpäivänä 6.2.2011) ohitettiin täällä melko vähäisin kommentein. Virossa hänen kunniakseen järjestettiin elokuvafestivaali ja puuhataan patsasta ja nimikkopuistoa symbolisesti vahvalle paikalle, Viron kommunistisen puolueen keskuskomitean pihamaalle Tallinnaan.
***




Reaganismi, uusliberaalinen amerikanismi ja ideologinen rodeotyyli ei kieltämättä oikein ”istu” pohjoismaiseen ajatusmaailmaan, ei se istunut 1980-luvulla, ja kenties vielä vähemmän nykyään, 09/11:n, erämaasotien ja finanssikuplan ym. jälkeen. Tuo ratsastava takatukka istui presidenttinä Valkoisessa talossa 1981-1989. Sen jälkeen kaksinapainen kylmän sodan maailma on kokenut paljon; jotain Reaganistakin johtuen, paljon hänestä riippumatta. USA:sta tuli ensin maailman ainut supervalta, mutta jotenkin se tänä väliaikana menetti kansainvälisen luottamuspääomansa, taloudellisen ykkösasemansa ja kansainvälisen politiikan johtajuutensa.

Kieltämättä paljon ja moninaista tapahtui sen pohjalta, mitä Reagan valtakaudellaan kynti ja kylvi. Ideologinen yksisilmäisyys, päällekäyvyys, diplomatian alistaminen voimalle, amerikkalaisen vapauden ideologian alistaminen maailmanherruuden tavoittelulle, rauhan alistaminen sodalle, kansakunnan hyvinvoinnin toissijaistaminen valtiollisen mahdin ylläpidolle, taloudellisen nomenklatuuran etujen vaaliminen. Tietenkin USA:n terhentely ja tämän suuntainen liikkumavara syntyi olennaisesti Neuvostoliiton post-Breshneviaanisen kollapsian seurauksena. Kehityskulun voi nähdä näinkin. Reagan sai pelitilan ja tilauksen, ja käytti sen. Siinäkin mielessä on oli ”ajan mies”, aika kysyi häntä ja hän vastasi ajan tarpeisiin.

Maailman talousmahti bkt:nsa puolesta USA yhä on. Kiina ohittanee sen tuotantovoimassa joskus 2025-2030. Mutta maa jonka valuuttavaranto vielä ei niin kauan sitten oli maailman suurin, on nyt maailman suurin velallinen. Nouseva Kiina on amerikkalaisen pörhistelyn myötävaikutuksella saanut 30-40 vuotta tasoitusta matkalla maailman ykköseksi. Ei Reagan tästä kaikesta vastuussa ole; mutta kuten sanottu hän se kynti ja kylvi, ja Bushit seurasivat. Ehkä Länsi ei ole koskaan ollut niin vahva kuin Reaganin aikana, ehkä se ei koskaan enää tule olemaan juuri niin vahva kuin silloin. Lasken vahvuuteen olemassa olevan absoluuttisen voiman lisäksi suhteellisen aseman, sekä näköpiirissä olevien potentiaalien merkityksen. Maailman mahtius, joka kerran lähti Aasiasta palaa, Euroopan ja Yhdysvaltain ohimenevien valtakausien jälkeen, takaisin parhaillaan Aasiaan. Reagan omalta osaltaan kiihdytti tätä suurta painopisteen muutosta.

Joidenkin mielestä Reagan kaatoi Neuvostoliiton. Hänellä on omat kannattajansa nimettäessä 1900-luvun suurinta vaikuttajaa maailmassa, eivätkä he kaikki ole Amerikan republikaaneja. Tietysti tällaisen on varsin pinnallinen näkemys. Tuhon ja luhistumisen siemenet olivat paljon syvemmällä; sekä ideologisessa että yhteiskunnallisessa rakenteessa. Pakkokollektivisoinnit, omien kansalaisten tuhoaminen, keskusjohtoisuuden aloitteellisuutta ja kehittämistä lamaava vaikutus, maailmansodan tuhot, tuotantopanosten hillitön tuhlaaminen, ideologisen stagnaation kokovartalohalvaus. Reaganin ”Tähtien sota” –kilpavarustelun loppuhuipennus vain joudutti lopullista umpikujaa. Järjestelmän lopulta nopeasti tapahtunut luhistuminen ja uuteen järjestykseen siirtyminen tapahtui lähes verettömästi: sanoisin sitä 1900-luvun suurimmaksi ihmeeksi. Reaganin vastapeluri kriittisinä vuosina 1986-1988 oli Gorbatshov. Jos R. lopulta tyrkkäsi jättiläisen lomoamaan, G. oli se, joka johti tätä luhistuvaa taloa. Reaganin slogan oli ”Pahan valtakunta”, Gorbatshovin ”Eurooppalainen koti”. Kumpi on suurempi, se joka on näkyvästi kaatamassa naapurin systeemiä, vai se, joka systeemin sisällä tekee kaikkensa, ettei ruuti palaisi ja veri virtaisi? Imperiumien historian näkökulmasta kumpikin suurvalta, Neuvostoliiton marksismi-leninismi-panssarivaunismi (Hannu Taanilan termi) ja Yhdysvaltain plutokratismi ja yhteiskunnan alistaminen rahantekotehtaaksi ovat jonkinlaisia peilikuvia järjestelmistä, joissa yksilö, kansalainen ja suuressa mitassa kansakunta on alistettu ideologialle, sen dogmeille ja lujasti lukituille tavoitteille.

Eräs tähtihetki hänen urallaan: Presidentti Reagan puhui 12. kesäkuuta 1987 Berliinissä Brandenburgin portin edustalla ja viitaten muuriin haastoi avoimesti Gorbatshovin toimintaan: ”Herra Gorbatshov, avatkaa tämä portti. Herra Gorbatshov, purkakaa tämä muuri”. Vajaat 29 kuukautta myöhemmin portti aukeni ja muuri kaadettiin. Eikä Gorbatshov lähettänyt tankkeja Berliiniin, eikä muuallekaan rautaesiripun rajoille.

On perusteltua kysyä, voiko mies, joka kahdesti vapailla vaaleilla valittuna on johtanut suurvaltaa kahdeksan vuotta, olla täysi kupla?

[jsn]

Neuvostoliiton marksismi-leninismi-panssarivaunismi (Hannu Taanilan termi) ja Yhdysvaltain plutokratismi ja yhteiskunnan alistaminen rahantekotehtaaksi ovat jonkinlaisia peilikuvia järjestelmistä, joissa yksilö, kansalainen ja suuressa mitassa kansakunta on alistettu ideologialle, sen dogmeille ja lujasti lukituille tavoitteille.

Kvartaalikapitalismin ja stalinismi-marxismi-leninismin välinen aatteellinen ero on melko pieni ja ihmiskäsitys on hyvin samansuuntainen, "tulos tai ulos!". Äärimuodoissaan kumpikin johtaa vääristelemisiin ja tuloksen tekemiseen pakolla. Yksilö on alisteinen suuremmille voimille. Suomessakin Reaganiin ja Thatcheriin samastettu talouspoliittinen ajattelu markkinoiden autuaaksitekevästä voimasta on vaikuttanut paljon poliittisessa päätöksenteossa 1980-luvun lopulta lähtien. Vaikutus on itse asiassa ollut järisyttävä. Ehkä juuri monien aatteellisten samankaltaisuuksien vuoksi entisten marxilaisten on Suomessa ollut niin helppoa vaihtaa leiriä.

On perusteltua kysyä, voiko mies, joka kahdesti vapailla vaaleilla valittuna on johtanut suurvaltaa kahdeksan vuotta, olla täysi kupla?

Ehkä Reaganin henkilökohtaiset ansiot jäävät vähäisemmiksi kuin sen koneiston jonka pää hän oli. Mutta ilman karismaattista keulakuvaansa aatesuunta olisi jäänyt vaille kasvoja. Häntä todellakin pidetään USA:ssa yhtenä maan historian suurista valtiomiehistä, kylmän sodan voittajana. Tämä epäilemättä toi ja on tuonut "reaganilaiselle" poliittiselle ajattelulle jonkinlaista moraalista voimaa, joka kantaa tänäkin päivänä, vaikkei "historian loppu" toteutunutkaan. Itse asiassa kyseessä oli paluu 1800-luvun arvomaailmaan. Kyse on enemmästä kuin pelkästä kuplasta. Kun katsomme Reaganin kuvaa, näemme itsemme. Kun Reagan muistaakseni 1988 vieraili Suomessa, joku oli töhertänyt seinään "Reagan tulee, oletko valmis".

[Emma-Liisa]

On perusteltua kysyä, voiko mies, joka kahdesti vapailla vaaleilla valittuna on johtanut suurvaltaa kahdeksan vuotta, olla täysi kupla?

Tuosta tulee mieleen (muistaakseni Max Jakobsonin) kertomus, kun hän kehui jotain presidenttiehdokasta (kai Adlai Stevensonia) fiksuksi, niin keskustelukumppani sanoi, että siitä syystä häntä ei koskaan valita USA:n presidentiksi.

Valitettavasti ne ominaisuudet, jotka auttavat USA:ssa voittamaan vaalit, eivät välttämättä ole niitä, joita presidentti tarvitsee.

Tämä on enempi yleinen kuin Reagania koskeva huomautus. Varsin mahdollista häntä Euroopassa aliarvioitiin mm. taustansa takia.

[Emma-Liisa]

Eräs tähtihetki hänen urallaan: Presidentti Reagan puhui 12. kesäkuuta 1987 Berliinissä Brandenburgin portin edustalla ja viitaten muuriin haastoi avoimesti Gorbatshovin toimintaan: ”Herra Gorbatshov, avatkaa tämä portti. Herra Gorbatshov, purkakaa tämä muuri”. Vajaat 29 kuukautta myöhemmin portti aukeni ja muuri kaadettiin. Eikä Gorbatshov lähettänyt tankkeja Berliiniin, eikä muuallekaan rautaesiripun rajoille.

Eikös tässä ole sellainen klassinen virhe, että koska A edeltää B:tä, tulkitaan automaattisesti että B myös johtuu A:sta, vaikka siitä ei ole mitään näyttöä?

[ralf64]

Neuvostoliiton täydelliseen romahtamiseen liittyvässä kehityksessä alkusävelet soitettiin Hitlerin Saksan sotatoimilla Neuvostoliittoa vastaan v. 1941-45. Sodassa kuoli eri arvioiden mukaan 26-35 miljoonaa neuvostoliittolaista, heistä n. 75-80% miehiä. Tuhoa täydensi Stalinin politiikka joka tähtäsi maksimaalisen kärsimyksen aiheuttamiseen Saksan valtaamalle alueelle jääneille siviileille ("poltetun maan taktiikka", "partisaanisota" sekä kostot ja muu terrori).

Toista merkittävää osaa näytteli raskaan teollisuuden siirtäminen sodan aikana Uralille ja itään Moskova-Volga-linjalta. Turmiollisesti teollisuutta ei palautettu sinne minne se luontaisesti olisi kuulunut. Menetykset - niin taloudelliset kuin väestölliset - iskivät eniten maan tuottaviin osiin ja vähiten maan ennestään jo takapajuisimpiin osiin.

Kolmas merkittävä tekijä oli sitten Neuvostoliiton harhaluulo että se "voitti sodan". Se lähti - puolittaisena kehitysmaana - leikkimään supervaltaa. Ja siinä touhussa sille kävikin sitten ohraisesti.

Tapio Tiihonen:

"Reaganin ja Gorbatsovin Reykjavikin sopimus on Neuvostoliiton luokkasodan antautumisasiakirja, joka merkitsee Neuvostoliiton lakkauttamista sen olemuksellisessa, leniniläisessä muodossa."

Lähde: Tapio Tiihonen, Yllätys Kannaksella 1944, sivu 136

[Veikko Huuska]

Ad Emma-Liisa; "Eikös tässä ole sellainen klassinen virhe, että koska A edeltää B:tä, tulkitaan automaattisesti että B myös johtuu A:sta, vaikka siitä ei ole mitään näyttöä?"

Tarkoitus oikeastaan onkin pohtia eri toimijoiden vaikutusta prosessiin, jonka lopputuloksena on tämän päivän maailma asetelmineen. Ehkä olennaisimpina ilmentyminään NL:n sortuminen, ja toisaalta Yhdysvaltain tosiasiallisen dominanssin syrjäytyminen Aasian "tiikerien" nousun alta.

Mitä tulee Reaganin toimintaan ja vaikkapa iskulauseisiin Berliinin muurilla pari vuotta ennen muurin murtumista, oli sillä ainakin kahdenlaisia vaikutuksia. Toisaalta se viestitti Lännen voimamahdin tahtoa, se oli selkeä ja sillä oli konkreettinen päämäärä. Tavoite oli tietysti peitota johtava kommunistivalta, mutta muurin vieressä huudettuna tuollainen iskulause saa vahvaa konkretiaa. Gorbatshovin ongelma oli viivytystaistelijan ongelma; hän yritti lääkitä tautia, jolla ei ole lääkettä. "Hyvä mies, mutta väärä aate". Hän oli prosessin kestäessä suositumpi Lännessä kuin omalla maallaan.

Btw; On mielenkiintoista palauttaa mieleen "Vuoden mies" -valinnat Reaganin presidentumin ajoilta. TIME-lehti on vuodesta 1927 valinnut vuoden miehen (v:sta 2000 lähtien Vuoden henkilö) ja tittelöidyt olivat ko. aikana:

1980 Ronald Reagan;
1981 Lech Walesa;
1982 Tietokone [sic!];
1983 Ronald Reagan ja Juri Andropov [sic!];
1984 Peter Ueberroth, USA;
1985 Deng Xiaoping (valittu I-kerran jo 1978);
1986 Corazon Aquino, Filippinit;
1987 Mihail Gorbatshov;
1988 Maapallo [sic!];
1989 Mihail Gorbatshov (II kerta), josta samalla leivottiin "Vuosikymmenen mies".

Mistä lista kertoo? Ehkä tietystä tendenssistä, ja lähinäön ongelmista, mutta antaa myös vähän vinkkiä amerikkalaisen itseymmärryksen ja maailmanhistorian suhteesta.
- Veikko -

PS.: Mikä ihmeen Peter Ueberroth? Hän oli usalainen miljonääri, joka toimi Los Angelesin Olympilaisten 1984 impressaarina. Siis kisojen, joita itäblokki boikotoi, kun USA ensin oli NL:n Afganistan-invaasion vuoksi boikotoinut Moskovan 1980 kisoja..

[JariL]

Reaganista puhuttaessa kannattaa muistaa, että hän seurasi presidenttinä Yhdysvaltain ehkä idealistisinta presidenttiä kautta aikojen. Kun Carterilta ei näyttänyt onnistuvan mikään Reaganin menestys näytti sitäkin suuremmalta. Vietnamin sota, Nixon ja Carterin presidenttikausi Iran -möhläyksineen nakersivat pahasti amerikkalaisten itseluottamusta. Reagan palautti tuon itseluottamuksen.

Mikä tekee jostakusta suurmiehen? Reagan ainakin osasi valita itselleen avustajat jotka auttoivat häntä saamaan jotakin aikaiseksi. Sekin on taito.

[Veikko Palvo]

TIME-lehti on vuodesta 1927 valinnut vuoden miehen (v:sta 2000 lähtien Vuoden henkilö) ja tittelöidyt olivat ko. aikana:

TIME-lehti valitsi tammikuun 1. pv:nä 1940 vuoden mieheksi Joseph Stalinin hyökkäyksen Suomeen ollessa alkanut ja käynnissä Time.com/time..... mukaan.
Time Magazine Cover Jan. 1. 1940
http://en.wikipedia.org/wiki/Time_Person_of_the_Year
sanotaan Timen valinneen Stalinin vuoden mieheksi 1939 ja 1942.
Tarkoituksenani
on sanoa, että olisivatkohan Timen kansikuvalööpit sinänsä verrattavissa iltalehtien ostamaan houkutteleviksi tarkoitettuihin lööppeihin?

Hitleriä ei liene valittu vuoden mieheksi kertaakaan, olisihan hänkin sopinut vaikkapa 1.1.1940 vuoden mieheksi? Stalin ja Hitler olivat tuolloin valloittaneet ja jakaneet Puolan keskenään. Kun Stalin valittiin 1942 ( 1943? ) toisen kerran "vuoden mieheksi" Timen etusivulle, Hitlerin voisikin jo kenties katsoa jääneen toiselle sijalle Stalinin jälkeen?
Veikko Palvo

[Tapio Onnela]

Eräs Reaganin kestävämpiä ja kauskantoisempia saavutuksia oli varmaankin Afganistanin uskonnollisten ääriryhmien tukeminen Neuvostoliiton miehityksen aikana 1980-luvulla:

"To watch the courageous Afghan freedom fighters battle modern arsenals with simple hand-held weapons is an inspiration to those who love freedom."

— U.S. President Ronald Reagan, March 21, 1983

[Jussi Jalonen]

Eräs Reaganin kestävämpiä ja kauskantoisempia saavutuksia oli varmaankin Afganistanin uskonnollisten ääriryhmien tukeminen Neuvostoliiton miehityksen aikana 1980-luvulla.

Tässä pitää olla tarkkana, sillä kyseisen politiikanhan aloitti presidentti Carter, neuvonantajansa Zbigniew Brzezinskin ohjeistuksesta. Samaten kilpavarustelu sai starttinsa jo Carterin kaudella.

Reaganin ja Bushin kaudella viimeisteltiin Neuvostoliiton vetäytyminen Afganistanista, missä Yhdysvallat myös riisui alueelle pystytetyn koneistonsa, niine seurauksineen, jotka näkyvät vielä tänä päivänä.

Reaganin merkityshän oli siinä, että hän oli, rajusta imagostaan huolimatta, käytännön toimissaan monasti niinsanottu kyyhky. Valmis liennytykseen purkaessaan Carterin määräämän viljanvientikiellon Neuvostoliittoon; valmis neuvotteluihin aserajoitussopimuksista; ja haluton riskeeraamaan Yhdysvaltain sotilaiden henkiä maan perinteisen intressivyöhykkeen ulkopuolella, mikä johti päätökseen vetäytyä Libanonista.

Reaganin perimmäisellä varovaisuudella oli todennäköisesti pehmentävä vaikutus kylmän sodan päättymiseen. Aggressiivisempi presidentti olisi yrittänyt käyttää Neuvostoliiton heikkoutta hyväkseen paljon suorasukaisemmin, millä olisi voinut hyvinkin olla kohtalokkaat seuraukset.


Best,

J. J.

[Tapio Onnela]

Tässä pitää olla tarkkana, sillä kyseisen politiikanhan aloitti presidentti Carter, neuvonantajansa Zbigniew Brzezinskin ohjeistuksesta. Samaten kilpavarustelu sai starttinsa jo Carterin kaudella.

Kyllä tuo hyvin tiedossa, enkä väittänyt, että Reagan olisi aloittanut ääriryhmien tukemisen, mutta kylläkin jatkoi sitä suurella sydämellä.
Lisätietoja asiasta mm tästä kiinnostavasta haastattelusta:
The CIA's Intervention in AfghanistanInterview with Zbigniew Brzezinski,President Jimmy Carter's National Security Adviser

[jsn]

Reaganin merkityshän oli siinä, että hän oli, rajusta imagostaan huolimatta, käytännön toimissaan monasti niinsanottu kyyhky...Reaganin perimmäisellä varovaisuudella oli todennäköisesti pehmentävä vaikutus kylmän sodan päättymiseen.

Irangaten kaltaista riskinottoa ei voi pitää erityisen varovaisena. Tosin väitetään, ettei Reagan tiennyt operaation käynnistämisestä, eikä mitään todisteita koskaan kai löytynyt. Käytettiinkö siinä sitten vain hänen contra-myönteisyyttään hyväksi, mene ja tiedä.

Kylmän mielikuvasodan kannalta skandaali oli tappio, mutta Neuvostoliitto ei enää kyennyt hyödyntämään sitä. Reaganin kansainvälinen ja kotimainen asema joutui skandaalin vuoksi vaakalaudalle, mutta hän onnistui kuitenkin selviämään tilanteesta. Kaikki odottivat tuolloin Reaganin saavan Nixonin kohtalon. Tämän jälkeen kovien otteiden ulkopolitiikasta oli pitkälti pakko luopua. Mm. Etelä-Afrikan ja Chilen hallitukset menettivät USA:n tuen.

[Tapio Onnela]

Tässä pitää olla tarkkana, sillä kyseisen politiikanhan aloitti presidentti Carter, neuvonantajansa Zbigniew Brzezinskin ohjeistuksesta.

Reagan Doctriiniin kyllä kuului olennaisena osana näiden vapaustaistelijoiden tukeminen, ohessa pari aikalais-sitaattia Charles Krauthammerin esseestä Time-lehdestä: The Reagan Doctrine, Apr. 01, 1985.

The Reagan Doctrine proclaims overt and unashamed American support for anti- Communist revolution. The grounds are justice, necessity and democratic tradition. Justice, said the President in his Feb. 16 radio address, because these revolutionaries are "fighting for an end to tyranny." Necessity, said Secretary of State George Shultz in a subsequent address in San Francisco, because if these "freedom fighters" are defeated, their countries will be irrevocably lost behind an Iron Curtain of Soviet domination. And democratic tradition, said the President, because to support "our brothers" in revolution is to continue--"in Afghanistan, in Ethiopia, Cambodia, Angola . . . (and) Nicaragua"--200 years of American support for "Simon Bolivar . . . the Polish patriots, the French Resistance and others seeking freedom."

Read more: http://www.time.com/time/magazine/artic ... z1DYyPqfQu

Tukea annettiin NL:n vastustajille, keitä nämä ikinä olivatkaan, ja mitä ikinä seurauksia niillä sitten tulevaisuudessa tulisi olemaankaan:

If regional powers prove unstable, and projected American power unreliable, what then? It is a precious irony that the answer to that question has been suggested to Americans by a band of fanatical Islamic warriors in Afghanistan. Unaware of their historic contribution to the theory of containment, they took on the Soviet army, made it bleed and slowed its march to the more coveted goal, the warm waters of the Persian Gulf.

Read more: http://www.time.com/time/magazine/artic ... z1DYzfiYIq

The President may be revolutionary, but he is not reckless. To ensure that he does not stray too far from current thinking, he appends a reference to international law: "Support for freedom fighters is self-defense and totally consistent with the OAS and U.N. charters."
This, it must be admitted, is stretching things. There are two difficulties. How can one plausibly argue that the success of Islamic rebels in Afghanistan is a form of self-defense of the U.S.?
Read more: http://www.time.com/time/magazine/artic ... z1DZ0f9Zei

Tässä kiinnostava lainaus Benazir Bhuttolta (jonka islamistit murhasivat 2007)

In the late 1980s, Pakistani prime minister Benazir Bhutto, concerned about the growing strength of the Islamist movement, told President George H. W. Bush, "You are creating a Frankenstein.
http://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Cyclone

Ja tämä Wikipedian artikkelista: Operation Cyclone

The U.S. says that all of its funds went to native Afghan rebels and denies that any of its funds were used to supply Osama bin Laden or foreign Arab mujahideen. Nonetheless, U.S. support for the native Afghan mujahideen contributed to the radical Islamization of Afghanistan as well as the weakening and near-disintegration of the Afghan state, which ultimately led to the Taliban takeover of most of the country in 1996.

[Veikko Palvo]

Tässä kiinnostava lainaus Benazir Bhuttolta (jonka islamistit murhasivat 2007)

In the late 1980s, Pakistani prime minister Benazir Bhutto, concerned about the growing strength of the Islamist movement, told President George H. W. Bush, "You are creating a Frankenstein.
http://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Cyclone

Michael Hart listasi 1978 The 100 a Ranking of the most Influental Persons in History,
1978 New York, Library of Congress Card No. 77-77090
historian suurimmaksi vaikuttajaksi Muhammedin, hengellisen ja maallisen johtajan,
jonka vaikutus on yhä voimakas ja vallitseva.

Clintonin ulkoministeri Madeleine Albright sanoi NL:n romahdettua: "Länsi voitti
Kylmän sodan, saa nähdä seuraako sitä Kylmä rauha," nimeämättä Reagania voittajaksi tai Gorbatshovia häviäjäksi.
Ketkähän sitten olisivat 1900-luvun suurmiehiä?
Joilla on ollut eniten vaikutusta maailmanmenoon ja ihmisten jokapäiväiseen elämään.

Hitler ja Stalin lienevät tuossa mielessä 1900-luvun suurmiehiä?
R.Reagan
nyt vain sattui olemaan Lännen johtavin henkilö NL:n romahtaessa ja romahduksen vaikutukset näkyivät hetimmiten myös Suomessakin.
Mutta
näkyisivätköhän Muhammedinkin vaikutukset 1300 vuoden jälkeen maailmalla ja Suomessakin?

Veikko Palvo

[Vetehinen]

Maailman talousmahti bkt:nsa puolesta USA yhä on. Kiina ohittanee sen tuotantovoimassa joskus 2025-2030. Mutta maa jonka valuuttavaranto vielä ei niin kauan sitten oli maailman suurin, on nyt maailman suurin velallinen. Nouseva Kiina on amerikkalaisen pörhistelyn myötävaikutuksella saanut 30-40 vuotta tasoitusta matkalla maailman ykköseksi. Ei Reagan tästä kaikesta vastuussa ole; mutta kuten sanottu hän se kynti ja kylvi, ja Bushit seurasivat.

USA oli Reaganin kaudella jo velkainen ja dollarin arvo oli hyvin alhainen. USA oli menettänyt teollisuutensa kilpailukyvyn. Se hävisi Japanille melkein kaikilla toimialoilla: elektroniikassa, autoteollisuudessa jne.

Yhtenä syynä oli amerikkalainen Deming, jonka kehittämät laatuopit otettiin ensimmäisenä käyttöön Japanissa.

Nykyään Japani ei ole enää samanlainen esimerkki kuin se oli vielä 1980-luvulla. Suomeakin kutsuttiin Euroopan Japaniksi - ainakin Suomessa - ennen talouden romahdusta.

Amerikkalaisille Reaganin kausi taitaa merkitä amerikkalaisen uskon palautumista, jonka Japanin voittokulku maailman markkinoilla oli rapauttanut. Huomattiin mm etteivät japanilaiset osaa tehdä ohjelmistoja. USA:sta tulikin sitten suuria ohjelmistoalan yrityksiä.

Neuvostoliitto ei pystynyt vastaamaan Reaganin tähtiensota hankkeeseen, koska sen taloudesta valtava osa - muistaakseni 40 % - oli sotateollisuutta. Rahaa ei kerta kaikkiaan riittänyt enempää pumpattavaksi aseisiin. NL:n talous vain romahti ja sen seurauksena kommunismi.