Tupakkateollisuus ja sodat

[jsn]

Haapalan lausunnosta on muistaakseni keskusteltu tälläkin foorumilla jo aiemmin.

Suomessa voi erityisongelmia aiheuttaa se, että valtiovalta antoi sodan aikana sotilaille ilmaiset savukeannokset. Juuri sota-aika sai niin monet tupakoimaan. Ne, jotka eivät polttaneet, käyttivät tupakkaa vaihtokaupan maksuvälineenä. Jos syyllisyys voitaisiin osoittaa, myös Suomen valtio voisi edelleen joissain tapauksissa joutua maksuvelvolliseksi? En tiedä onko tähän varauduttu? Keuhkosyöpään kuolevia rintamaveteraaneja ei toisin taida enää olla kovin paljon, sillä veikkaisin, että jäljelläolevat ovat valtaosin tupakoimattomia?

[Puhis]

Haapalan lausunnosta on muistaakseni keskusteltu tälläkin foorumilla jo aiemmin.

Suomessa voi erityisongelmia aiheuttaa se, että valtiovalta antoi sodan aikana sotilaille ilmaiset savukeannokset. Juuri sota-aika sai niin monet tupakoimaan. Ne, jotka eivät polttaneet, käyttivät tupakkaa vaihtokaupan maksuvälineenä.

Eikös samoin toimineet vähän kaikki? Lueskelin äskettäin Eteläisen Tyynenmeren taisteluista sotilaiden näkökulmasta kertovaa kirjaa Touched with Fire. Savukkeiden jakaminen sotilaille oli käytäntönä niin USA:n kuin Australian joukoissa. Varsinkin australialaisille tupakka oli melkeinpä elinehto, muuta puutetta kyllä kärsittiin, kunhan vain miehet saivat savukeannoksensa (ja upseerit viskinsä). Savukkeiden jakaminen sai monet aloittamaan polttamisen; mitään muuta niillä ei oikein voinut tehdä, koska niillä ei vaihtoarvoakaan ollut. Kaikki kun saivat jo savukkeita, ja siviiliväestöä Salomonsaarilla tai Uudessa-Guinessa oli melko vähän.

[jsn]

Eikös samoin toimineet vähän kaikki? Lueskelin äskettäin Eteläisen Tyynenmeren taisteluista sotilaiden näkökulmasta kertovaa kirjaa Touched with Fire. Savukkeiden jakaminen sotilaille oli käytäntönä niin USA:n kuin Australian joukoissa.

Luulisinpa, että näin oli kaikissa armeijoissa, jotka oli koottu asevelvollisuuden perusteella. Toisen maailmansodan aika voitaisiin kyllä yleismaailmallisestikin nähdä tupakoinnin edistämisaikana. Muistan nähneeni tilaston, jonka mukaan Suomi oli vielä 1960-luvun lopulla (tai 70-luvun alussa) tupakoinnissa Euroopan kärkimaiden joukossa. Elintason kasvu on vähentänyt tupakointia. Eli tietoisuus haitoista ja muu hyvinvointi korreloivat keskenään?

Melkoista kaksinaismoralismiahan tuo kuitenkin on, jos valtiovallan toimiin tupakoinnin edistäjänä ei minkään maan tupakkaoikeudenkäynneissä sanallakaan puututa. Valtiohan pakotti kansalaisensa rintamalle olosuhteisiin, jotka saivat heidät tupakoimaan entistäkin enemmän ja sitten antoi ilmaiseksi tupakkaa. Tupakan jakaminen oli tietoista politiikkaa, sen tarkoitus oli rauhoittaa sotilaita. Samoin mielisairaalapotilaat tupakoivat hyvin runsaasti, eikä kukaan yritäkään saada heitä vähentämään.

[Tapio Onnela]

Eikös samoin toimineet vähän kaikki? Lueskelin äskettäin Eteläisen Tyynenmeren taisteluista sotilaiden näkökulmasta kertovaa kirjaa Touched with Fire. Savukkeiden jakaminen sotilaille oli käytäntönä niin USA:n kuin Australian joukoissa.

Luulisinpa, että näin oli kaikissa armeijoissa, jotka oli koottu asevelvollisuuden perusteella.

En olisi ihan niin varma asiasta, että käytäntö olisi ollut samanlainen kovin monissa armeijoissa. Yhdysvalloissa kyllä ainakin monet tupakkamerkit kuten Chesterfiled Lucky Strike ja Camel) tulivat tunnetuksi niiden armeijakytkennän vuoksi. Olisiko jopa ollut niin, että tupakkayhtiöt ainakin aluksi lahjoittivat tupakat eräänlaisena hyväntahdon eleenä sotaponnistuksille?

Lisää kuvia USA:n armeijan annoksista: http://www.ww2incolor.com/forum/showthr ... rld-War-II
Vaikka voihan olla, että ne jo siinä vaiheessa laskelmoivat saavansa valtavasti uusia asiakkaita sodan jälkeen. Tämä taktiikka varmaan onnistuikin, sillä ainakin Suomessa, jossa siis myös jaettiin annostupakoita, tupakoitsjoiden määrä oli suurimillaan sodan jälkeen

Kirjoitin aikoinani Pekka Hakkaraisen kirjasta (Pekka Hakkarainen: Tupakka. Nautinnosta ongelmaksi. Vastapaino Tampere 2000.) arvostelun, josta tämä katkelma:

Kirja palauttaa mieliin kiinnostavasti miten varsin nopeasti tupakasta ja tupakanpoltosta on tullut meille yhä ongelmallisempi asia, kun se aikaisemmin oli normaaliin tapakultuuriin ja käyttäytymiseen liittynyt tapa.

Suomessa eniten tupakkaa polttanut väestönosa olivat vuosina 1901-1925 syntyneet miehet, joista tupakoi 1940-luvun lopussa jopa kolme neljäsosaa. (eräs syy tähän, jota Hakkarainen ei kylläkään tuo esiin, lienee ollut se, että tupakkaa jaettiin rintamalla ns. annostupakoina ja näin tavallaan luotiin valtion toimesta nikotiiniriippuva sukupolvi).

Tupakointi oli vielä 1960-luvun Suomessa osa modernisaatiokehitystä. Se oli modernin elämäntavan eräs tunnusmerkki. Tämän tavan kytkeytymistä modernisaation Suomeen Hakkarainen ei kovin laajasti käsittele. Miksi oikeastaan niinkin irrationaalisesta toiminnasta kuin tupakoinnista on voinut tulla näin valtavan suosittu ja kultturisesti ladattu tapa?

Hakkarainen tuo lyhyesti mutta kiinnostavasti esiin sen, miten vielä 1960- ja 1970-luvulla tupakka oli erittäin voimakkaasti suomalaiseen tapakultuuriin kuulunut tuote. Tupakointia pidettiin tuolloin vielä niin itsestään selvänä, että yleisesti oli tapana pitää kahvikutsuilla esillä ns. vierastupakoita, joita vieraiden sitten sopi ottaa ja panna palamaan. Filmitähti ilman tupakkaa ei ollut tarpeeksi uskottava. Linja-autojen takaosat oli varattu tupakoitsijoille, (tästä lienee vieläkin peräisin uskomus, että pitkien bussimatkojen aikana nimenoman takapenkille kerääntyy matkan hauskin remusakki). 1970-luvun alun monien kouluneuvostojen suurin saavutus olivat koulujen pihoille rakennetut tupakointipisteet. Ylioppilaskirjoituksista saattoi olla oikeus päästä "hermosauhuille" jne... Näistä seikoista olisi oikeastaan mieluusti lukenut hiukan enemmänkin.

Tapio Onnela: Miten tupakasta tuli ongelma? Pekka Hakkarainen: Tupakka. Nautinnosta ongelmaksi. Vastapaino Tampere 2000..

[jsn]

Luulisinpa, että näin oli kaikissa armeijoissa, jotka oli koottu asevelvollisuuden perusteella.

En olisi ihan niin varma asiasta, että käytäntö olisi ollut samanlainen kovin monissa armeijoissa. Yhdysvalloissa kyllä ainakin monet tupakkamerkit kuten Chesterfiled Lucky Strike ja Camel) tulivat tunnetuksi niiden armeijakytkennän vuoksi. Olisiko jopa ollut niin, että tupakkayhtiöt ainakin aluksi lahjoittivat tupakat eräänlaisena hyväntahdon eleenä sotaponnistuksille?

Epäilemättä tupakkateollisuudella oli joka maassa riittävästi syytä huolehtia isänmaallisesta tehtävästään ja lahjoittaa savukkeita. (Muistan omasta varusmiespalvelusajastani, että kaikille jaettavat parranajovälineet oli lahjoittanut niitä valmistava eräs varsin suuri yksityinen yritys. )

Todella yleistä tupakka-annosten jakaminen sotilaille kyllä kummassakin maailmansodassa oli. En tiedä sitten onko isoa periaatteellista eroa sillä, ostiko valtio tupakat edulliseen hintaan vai antoiko niiden valmistaja ne tai osan niistä lahjaksi.

Aluksi viralliseen tobacco rationiin kuului irtotupakkaa ja sätkäpaperia. I maailmansodan loppuaikoina USA:ssa alettiin antaa teollisesti tuotettuja savukkeita.

Tässä hieman jotakin, mikä antaa vielä lisää ajattelemisen aihetta, käännetty vapaasti saksankielestä:

NSDAP kielsi vuonna 1939 tupakoinnin puoluerakennuksissa, sekä Himmlerin määräyksestä univormupukuiset poliisin ja SS:n upseerit eivät saaneet enää tupakoida palvelusaikana. Vuonna 1941 kiellettiin tupakointi raitiovaunuissa ja ilmasuojissa, 1944 paikallisjunissa ja busseissa. Viimemainittu tehtiin Hitlerin aloitteesta, joka pelkäsi nuorten naispuolisten kuljettajien terveyden vaarantumista passiivisen tupakoinnin myötä. Jo heinäkuusta 43 lähtien alle 18-vuotiaat eivät saaneet tupakoida julkisesti. Sotilaat saivat jatkossakin tupakka-annokset (6 savuketta päivää kohden), mutta Hitlerin määräyksestä savukerasiassa tuli olla varoitus sen haitallisuudesta terveydelle. Tupakoimattomat ja naispuoliset Wehrmachtiin kuuluvat saivat savukkeiden sijasta suklaata tai hedelmiä.

Saksa oli tosiasiassa ensimmäinen maa, jossa osoitettiin tieteellisesti, että tupakointi aiheuttaa syöpää. Eräät saksalaiset tiedemiehet esittivät jo vuoden 1923 patologien kongressissa, että keuhkosyöpä on saanut epideemisen laajuuden, ja he olivat ensimmäiset, jotka käyttivät tapaustutkimusmenetelmää osoittaakseen yhteyden tupakoinnin ja keuhkosyövän välillä.

Lähde ei ole järin virallinen, vaan löytyi saksankieliseltä keskustelufoorumilta sitaatteina.

http://www.forum-der-wehrmacht.de/threa ... tid=118631

[jsn]

Hieman lisää äskeiseen

http://www.freitag.de/2002/13/02131702.php

Mm. Hitler Jugendin johtaja Baldur von Schirach kirjoitti vuonna 1942, että ellei maailmansodassa kymmeniä savukkeita päivässä polttanut Führer olisi kerran päättänyt heittää savukkeitaan Tonavaan, ”olisi Saksan jälleensyntyminen jäänyt tulematta”. Tupakka oli myrkkyä, joka tuhoaisi arjalaisen rodun.

Tutkija, joka osoitti ensi kertaa kausaalisen yhteyden tupakoinnin ja keuhkosyövän välillä vuonna 1939 oli kölniläinen Franz Hermann Müller. Hitler rahoitti merkittävästi tupakkatutkimusta ja perusti mm. Institut zur Erforschung der Tabakgefahren vuonna 1941. Saksa oli todellinen edelläkävijä terveydelle haitallisten aineiden tutkimuksessa. Tietenkin tämä koski vain arjalaisten terveyttä.

Stanfordin yliopiston professorin Robert Proctorin mukaan vuosina 1940-50 Saksassa tupakankulutus puolittui, USA:ssa taas tuplaantui. USA mm. antoi 90 000 tupakkaa ilmaisena Marshall-apuna Saksaan vuosina 1948-49. Proctorin tutkimustulos on, ettei edes totalitaarinen valtio kyennyt kukistamaan tupakkateollisuutta. Kolmannen valtakunnan tuho oli amerikkalaisen savuketeollisuuden suurvoitto?

Em. artikkeli on arvio Proctorin teoksen The Nazi War on Cancer. Princeton, N.J.: Princeton University Press (1999) saksankielisestä laitoksesta.

[Vetehinen]

Stanfordin yliopiston professorin Robert Proctorin mukaan vuosina 1940-50 Saksassa tupakankulutus puolittui, USA:ssa taas tuplaantui. USA mm. antoi 90 000 tupakkaa ilmaisena Marshall-apuna Saksaan vuosina 1948-49. Proctorin tutkimustulos on, ettei edes totalitaarinen valtio kyennyt kukistamaan tupakkateollisuutta. Kolmannen valtakunnan tuho oli amerikkalaisen savuketeollisuuden suurvoitto?

90 000 tupakkaa on vain 4500 savukerasiaa, joten kyse on hyvin pienestä määrästä.

Kysyt että oliko kolmannen valtakunnan tuho amerikkalaisen suvuketeollisuuden suurvoitto? Omien yllä olevien lukujesi mukaan tupakan kulutus puolittui, mutta suurvoitto olisi jos kulutus olisi kasvanut.

Sodasta ja päihteistä tuli mieleen eräässä kirjassa esitetty maailman johtajan valintatehtävä.

On kolme kandidaattia:

A: on yhdistetty hämäräperäisiin poliitikkoihin ja pyytää neuvoja astrologeilta. On pitänyt kahta rakastajatarta. Polttaa ketjussa ja juo 8- 10 martinia päivässä.

B: on potkittu yliopistosta kaksi kertaa, on käyttänyt opiskeluaikana oopiumia, nukkuu puoleen päivään asti, juo neljännesgallonan wiskiä joka ilta

C: palkittu sotasankari. Hän on vegaani, ei polta, juo vain satunnaisen oluen eikä ole koskaan harrastanut avioliiton ulkopuolisia suhteita

Kenet valitset maailman johtajaksi?

[jsn]

90 000 tupakkaa on vain 4500 savukerasiaa, joten kyse on hyvin pienestä määrästä.

Tarkoitus oli kirjoittaa 90 000 tonnia tupakkaa eli 4,5 milj rasiaa. Tonni jäi välistä pois. Sitä et tietenkään mitenkään olisi voinut arvata...

Kysyt että oliko kolmannen valtakunnan tuho amerikkalaisen suvuketeollisuuden suurvoitto? Omien yllä olevien lukujesi mukaan tupakan kulutus puolittui, mutta suurvoitto olisi jos kulutus olisi kasvanut.

Esitettyyn ajankohtaan mahtuu joukko vuosia, jolloin amerikkalaista tupakkaa oli vaikeaa saada Saksasta ja tupakoinnin rajoitukset olivat yhä voimassa. Kummastakin epäkohdasta päästiin vuonna 1945. Senkin jälkeen tupakka pysyi ylellisyystavarana. Elintason osalta ao. maita ei tietenkään voi vertailla. 1945 jälkeen amerikkalaisia savukkeita käytettiin eri miehitysvyöhykkeillä valuuttana. Saksan tupakankulutus alkoi kasvaa heti 1940-luvun lopulla. Vasta 1950-luvulla kulutus alkoi kasvaa ja saavutti huippunsa 1970-luvun alussa, jonka jälkeen tupakointi on Saksassa hitaasti laskenut. Suurimmillaan 1960-luvulla keskimääräinen kulutus oli 2400 savuketta henkeä kohden vuodessa.

http://edoc.ub.uni-muenchen.de/8910/1/S ... rkovec.pdf
sivu 14

Amerikkalaiset ja englantilaiset jättivät huomiotta saksalaiset tutkimukset tupakoinnin haitoista. Tupakan haittojen tutkimus lähti niissä liikkeelle vasta 1950-luvulla, mutta varsin vaisusti. Nämä ovat olennaisia vuosikymmeniä tupakkaoikeudenkäyntien kannalta, koska monet perustavat vaatimuksensa siihen, että alkoivat polttaa juuri tuolloin.

Tarkoitinkin lähinnä sitä, että 1940-luvun lopulla Saksan markkinat avautuivat amerikkalaisille savukkeille, kunhan ihmisillä oli varaa ostaa niitä. Juuri II maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä amerikkalaiset tupakkatehtaat valtasivat Euroopan markkinat. Kyllä voidaan puhua isosta voitosta, joka lähti liikkeelle tästä. Tietenkin tupakan kulutus myös Saksassa kasvoi sodan jälkeen. Sittemmin amerikkalaistehtaiden merkkejä alettiin valmistaa Euroopassa lisensseillä, jolloin niistä tuli kotimaisia tuotteita, koska ne olivat nyt tuontiraaka-aineesta suoritettavaa jalostusta. Tämä kehitys sai alkunsa 1940-luvun lopulla.

[Vetehinen]

Juuri II maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä amerikkalaiset tupakkatehtaat valtasivat Euroopan markkinat.

Pääosin valtaus on tapahtunut 1990 ja 2000 -luvuilla kun tupakoinnin rahoituksia säädettiin monissa maissa.

Amerikkalaiset ja englantilaiset tupakkayhtiöt ovat ostaneet paikallisia Eurooppalaisia valmistajia monissa maissa.

Suomessa Rettigin tupakkayhtiön osti Reynolds 90-luvun lopulla ja Amer Tupakka myytiin Phillip Morrisille 2004. Suomessa ei enää ole savuketuotantoa. Sikareja valmistetaan.

Sotaan liittyen Espanjassa tupakkatuotteiden myynti oli sotainvalidien yksinoikeus.

[jsn]

Pääosin valtaus on tapahtunut 1990 ja 2000 -luvuilla kun tupakoinnin rahoituksia säädettiin monissa maissa.

Amerikkalaiset ja englantilaiset tupakkayhtiöt ovat ostaneet paikallisia Eurooppalaisia valmistajia monissa maissa.

Mutta omalla logiikallasi tämäkään ei ole kovin kummoinen voitto, koska tupakointihan on juuri ao. ajankohtana vähentynyt rajusti koko Euroopassa. Viime vuosikymmeninä kasvu on otettu kehittyvistä maista.

Amerikkalainen tupakka oli haluttua tavaraa sodan jälkeen kaikkialla vuosikaudet. Ei tästä ao. yhtiöille varmasti ollut haittaakaan, vaikka kotimaisetkin valmistajat pärjäsivät hyvin, erityisesti ne jotka ryhtyivät valmistamaan lisenssillä maailmankuuluja merkkejä. Samaan aikaan tupakointi lisääntyi.

[Vetehinen]

Pääosin valtaus on tapahtunut 1990 ja 2000 -luvuilla kun tupakoinnin rahoituksia säädettiin monissa maissa.

Amerikkalaiset ja englantilaiset tupakkayhtiöt ovat ostaneet paikallisia Eurooppalaisia valmistajia monissa maissa.

Mutta omalla logiikallasi tämäkään ei ole kovin kummoinen voitto, koska tupakointihan on juuri ao. ajankohtana vähentynyt rajusti koko Euroopassa. Viime vuosikymmeninä kasvu on otettu kehittyvistä maista.

Suurille amerikkalaisille ja englantilaisille tupakkafirmoille ehkä suurin voitto on ollut kommunismin kaatuminen, joka teki mahdolliseksi kilpailla paikallisten tupakkavalmistajien kanssa satojen miljoonien uusien kuluttajien markkinoilla.

Mahorkasta Marlboroon kuvio.

Amerikkalainen tupakka oli haluttua tavaraa sodan jälkeen kaikkialla vuosikaudet. Ei tästä ao. yhtiöille varmasti ollut haittaakaan, vaikka kotimaisetkin valmistajat pärjäsivät hyvin, erityisesti ne jotka ryhtyivät valmistamaan lisenssillä maailmankuuluja merkkejä.

Maiden markkinajohtajat olivat paikallisia merkkejä.

Tupakkatuotteiden mainonnan kielto tietenkin oli eduksi kansainvälisille merkeille, jotka saivat jotain näkyvyyttä paikallisista mainoskielloista huolimatta. Kiellot iskivät raskaimmin kansallisiin merkkeihin.