Martti Pelho
Viestit: 168
Liittynyt: 11.03.11 13:16

Akateemikko Paavo Haavikko – suomalaisen stalinismin uhri?

Akateemikko Paavo Haavikosta on tietoisesti rakennettu myytti, pila- ja vihakuva, jollainen Suomessa on kasvanut yleensä vain tunnetuille poliitikoille. Miksi?

En tunne tarkemmin Paavo Haavikon työtä tai toimintaa historiantutkijana, runoilijana, käsikirjoittajana tai kirjailijana tai Otavan kirjallisena johtajana tai myöhemmin oma kustantamon johtajana.

Näyttää kuitenkin riidattomalta, että suomalainen valtamedia on pakkosyöttänyt meille vuosikymmenet itse luomassaan Haavikon karikatyyrissä mielipideterroria, joka on tuttua ja tunnettua Neuvostoliitosta NKP:n ja KGB:n harjoittamasta kirjailijoiden ja muun sivistyneistön noitavainoista.

Korkeimman oikeuden jäsenen puheenjohtama julkisen sanan neuvosto antoi aikoinaan huomautuksen Haavikolle hyvän lehtimiestavan vastaisesta mielipidekirjoituksesta jo ennen kuin oikeus oli lopullisesti päättänyt rikosprosessissa mitä Mikkelin torilla tapahtui ns. pankkivankidraamassa.

Myöhemmin korkein oikeus tuomitsi Mikkelin pankkivankidraamassa operoineet poliisit laittomista ja tarpeettomista kansalaisten kuolemantuottamuksista samoilla perusteilla, joita Haavisto oli esittänyt julkisen sanan neuvoston huomautukseen johtaneessa mielipidekirjoituksessaan.

Haavisto vaatikin julkisen sanan neuvostoa perumaan langettavan tuomionsa ja pyytämään julkisesti anteeksi.

Haavisto perusteli oikaisuvaatimustaan julkisen sanan neuvostolle seuraavasti:

Kun julkisen sanan neuvosto on lisäksi ennakoivalla lausunnollaan tahtonut vaikuttaa asian oikeuskäsittelyyn ja siten käyttänyt valtaa rikosasiassa, josta tulevaa päätöstä olisi ollut odotettava sen selvittämiseksi, mitä oikeuslaitos katsoo asiassa tapahtuneen, on neuvosto laajasti ottaen käyttänyt tuomiovaltaa tässä asiassa, viranomaiskoneiston tukemiseksi. Siten neuvosto ei ole noudattanut sitä varovaisuutta, jota siltä olisi sen merkittävän yhteiskunnallisen roolin takia voinut edellyttää. Kun rikos on nyt saanut rangaistuksensa, on myös Julkisen sanan neuvoston aika peruuttaa vääriin käsityksiin perustuva lausuntonsa, joka on arvoton.

Julkisen sanan neuvosto kieltäytyi perumasta Haavikolle antamaansa huomautustaan. Neuvoston kieltäytymispäätöksen perustelun mukaan korkeimman oikeuden rikostuomiolla asiassa ei ole vaikutusta siihen, miten tapatumista on hyvän lehtimiestavan mukaan kirjoitettava.

Haavikon mukaan julkisen sanan neuvoston perustelu tarkoitti sitä, että “valtion sponsoroima lehdistö on sidottu sponsorinsa kunkinhetkisen propagandan sisältöön ja sävyyn, ei tosiasioihin.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

Panu Hoglund
Viestit: 39
Liittynyt: 10.09.09 08:51

Re: Akateemikko Paavo Haavikko – suomalaisen stalinismin uhri?

Martti Pelho kirjoitti:En tunne tarkemmin Paavo Haavikon työtä tai toimintaa historiantutkijana, runoilijana, käsikirjoittajana tai kirjailijana tai Otavan kirjallisena johtajana tai myöhemmin oma kustantamon johtajana.
Kannattaisi ehkä tutustua. Muuten ei olisi niin ilmeistä, että viestin tarkoituksena on yrittää käyttää hyväksi kuolleen miehen ruumista poliittisen agendan ajamiseen.

Täällä Suomessa meno on jo mennyt niin absurdiksi, että täällä julkisen keskustelun agendasta määräävä äärioikeisto syyttelee jo stalinisteiksi solideja liberaaleja porvareitakin, jos nämä eivät pokkuroi äärioikeistolle.

Mitä sitten Haavikkoon tulee, jos häntä jotkut stalinistit joskus nuoremmalla jurakaudella haukkuivat, minun nuoruudessani 80-90-luvulla hän oli yksi Suomen mahtavimmista julkisista intellektuelleista, joka sai äänensä kuuluviin aina kun halusi ja jota kaikki kuuntelivat pelonsekaisen kunnioituksen vallassa, Hän oli sellaisessa asemassa, että vähän harkitsemattomammatkin lausunnot ja ateljeekokeiluiksi laskettavat teokset pääsivät painoon ja julkisuuteen.

Alkuperäiselle kirjoittajalle annan vain kehotuksen lukea Haavikon teoksia ennen kuin alkaa käyttää niitä oman poliittisen agendansa ajamiseen. Esimerkiksi "Kansakunnan linjasta" voi aloittaa.

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Akateemikko Paavo Haavikko – suomalaisen stalinismin uhri?

Panu Höglund tuntuu olevan sitä mieltä, että Mikkelin panttivankidraaman ja sen aiheuttaman jälkipyykin arvioimiseksi olisi tunnettava Paavo Haavikon kirjallisia töitä, mutta olen sitä mieltä, ettei tarvitse.

Suomen Kuvalehden haastattelussa Haavikko sanoi:

”Koko tasavalta näki televisiosta, mitä tapahtui, mutta kukaan muu ei reagoinut poliisin toimintaan. Se on hyvin suomalaista, passiivista pelkuruutta.”

”Ja ehkä siitäkin olisi syytä olla ylpeä, että olin aikanaan vasemmiston tappolistalla ensimmäisellä sijalla. Sehän oli kunniapaikka.”

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuu ... aastattelu

Mikkelistä oli puhetta työpaikalla tapahtuman jälkeen ja eräs työkaverini puolusti poliisin toimintaa ja perusteena taisi olla, ettei poliisi voinut päästää panttiryöstäjän autoa liikkeelle, koska rikollinen pitää ottaa kiinni, ja tunnun muistavan omankin perusteluni, ettei pankkiryöstäjä mitenkään voinut päästä karkuun, vaikka auto olisi päästettykin liikkeelle Mikkelin torilta. Räjähdyksessä kuollut panttivanki oli ilmeisesti turvavöissä, eikä päässyt ulos autosta kun poliisit alkoivat tulittaa. Takapenkillä istuneet naiset pääsivät pakoon.

Tapaus on jäänyt mieleen poliisin brutaalina sivullisten hengestä piittaamattomana toimintana, mutta nyt vasta, Pelhon kirjoituksen siivittämänä tiedän Haavikon kritisoineen poliisin toimintaa ja vaatineen oikeuskanslerin eroa, joka oli ilmeisesti se syy, minkä vuoksi julkisen sanan neuvosto antoi Haavikolle huomautuksen.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Akateemikko Paavo Haavikko – suomalaisen stalinismin uhri?

Vetehinen kirjoitti: Mikkelistä oli puhetta työpaikalla tapahtuman jälkeen ja eräs työkaverini puolusti poliisin toimintaa ja perusteena taisi olla, ettei poliisi voinut päästää panttiryöstäjän autoa liikkeelle, koska rikollinen pitää ottaa kiinni, ja tunnun muistavan omankin perusteluni, ettei pankkiryöstäjä mitenkään voinut päästä karkuun, vaikka auto olisi päästettykin liikkeelle Mikkelin torilta. Räjähdyksessä kuollut panttivanki oli ilmeisesti turvavöissä, eikä päässyt ulos autosta kun poliisit alkoivat tulittaa. Takapenkillä istuneet naiset pääsivät pakoon.

Tapaus on jäänyt mieleen poliisin brutaalina sivullisten hengestä piittaamattomana toimintana, mutta nyt vasta, Pelhon kirjoituksen siivittämänä tiedän Haavikon kritisoineen poliisin toimintaa ja vaatineen oikeuskanslerin eroa, joka oli ilmeisesti se syy, minkä vuoksi julkisen sanan neuvosto antoi Haavikolle huomautuksen.
Muistaakseni huomautus tuli sellaisista sanoista kuin että poliisi toimi "verihumalassa", siis suorastaan halusi ruumiita.

Asiaa käsiteltäessä unohtuu tässäkin tapauksessa, että se joka oli saattanut panttivangit kuolemanvaaraan ja kuolemalla myös uhkaillut, oli pankkiryöstäjä. On mahdollista, että kaappari olisi väsyttämällä saatu luopumaan aikeistaan ja antautumaan. Toisaalta on sekin mahdollista, että hän olisi aikeensa toteuttanut, jolloin myös kaksi muuta olisi panttivankia olisi kuollut. Heidän pelastumisensa sivuutetaan usein.

Oli niin tai näin, niin kyse oli pikemmin poliisin kokemattomuudessta ko. tilanteiden hoitamisessa, minkä takia johtojärjestelmä oli epäselvä. Rivipoliiseja ei asiasta tule syyllistää.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Akateemikko Paavo Haavikko – suomalaisen stalinismin uhri?

Vetehinen kirjoitti: Panu Höglund tuntuu olevan sitä mieltä, että Mikkelin panttivankidraaman ja sen aiheuttaman jälkipyykin arvioimiseksi olisi tunnettava Paavo Haavikon kirjallisia töitä, mutta olen sitä mieltä, ettei tarvitse.
Kysehän ei ole vain tai pääasiassa Mikkelin panttivankidraamasta, vaan väittestä, että Haavikosta olisi sen takia tullut "suomalaisen stalinismin uhri". Tällainen väite edellyttää, että tunnetaan Haavikon tuotanto edes pääpiiretissään ja ennen kaikkea sen vastaanotto.

Totuushan on juuri päinvastainen: Haavikko jos kuka oli nostettu kansakunnan kaapin päälle. Runoilijana hän oli niin ylivoimainen, että edes taistolaiset eivät uskaltaneet arvostella hänen teoksiaan.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hän olisi ollut joka asiassa oikeassa, esim. Huhtiniemen tapauksessa.

Mitä Mikkeliin tulee, niin poliisissa tuskin oli stalinisteja, pikemmin oikeistolaisia. Ja sisäministeri joka antoi poliiseille synninpäästön oli vasemmistodemari Kaisa Raatikainen.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: Akateemikko Paavo Haavikko – suomalaisen stalinismin uhri?

Emma-Liisa kirjoitti:Oli niin tai näin, niin kyse oli pikemmin poliisin kokemattomuudessta ko. tilanteiden hoitamisessa, minkä takia johtojärjestelmä oli epäselvä. Rivipoliiseja ei asiasta tule syyllistää.
Mikkelistähän lähti käyntiin poliisissa valtava uudistus- ja koulutusprosessi. Poliisin valtuudet ja organisaatio menivät uusiksi. Tämä tosin olisi tapahtunut myös ilman Mikkelin tapahtumia, koska maa oli liittymässä Euroopan neuvostoon, pidätysajat lyhenivät jne. Silti "panttivankikiriisi" toi prosessiin tiettyä painokkuutta.

Sittemminhän toiminta on tehostunut ja kansainvälisiä oppeja omaksuttu. Silti vastaava tilanne ei olisi tämänkään päivän poliisille helppo, vaikka teknologia onkin aivan toista kuin vuonna 1986. Puheet "verihumalasta" olivat silloin ja ovat edelleen täysin suhteettomia, kun kyse oli yksittäisestä tragediasta. Asia puitiin oikeusistuimissa juurta jaksain läpi, eikä syyllisiä kannata enää etsiä.

Sen sijaan kannattaa pohtia Mikkeli-prosessin vaikutuksia ja sitä, mitä se kertoo omasta ajastaan. Viranomaisten rooli on tämän jälkeen samanaikaisesti sekä kaventunut että vahvistunut. Toisaalta toimivaltuudet ovat 1980-lukuun nähden paljon tiukemmin rajattuja kun taas samaan aikaan entistä kovemmin valitetaan siitä, että poliisi hilaa itselleen liiallisia valtuuksia ja tekee ylilyöntejä. Tässä on ilmeinen ristiriita. Poliisi on tutkimusten mukaan yksi kansalaisten eniten arvostamia instituutioita.

Nähtävästi Pelhon aikomuksena on vetää jonkinlainen analogia Huhtiniemen ja Mikkelin välille. Hankkeessa on useita erittäin heikkoja kohtia. Ehkä parempi vertailukohta olisi tapaus Hiihtoliitto.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Akateemikko Paavo Haavikko – suomalaisen stalinismin uhri?

jsn kirjoitti: Nähtävästi Pelhon aikomuksena on vetää jonkinlainen analogia Huhtiniemen ja Mikkelin välille.
Jolloin yhdistävä tekijä olisi ilmeisesti se, ettei armeija/poliisi kunnioittanut kansalaisten henkeä. Tämä kieltämättä on yksi stalinismin (kuten fasisminkin) piirteistä, mutta hämäräksi jää, miksi Pelho haluaa nimittää Mikkeliä juuri stalinismiksi eikä fasismiksi.

Molemmista järjestelmistä poiketen tiedotusvälineet olivat Mikkelissä paikalla, joten kansalaiset saivat siitä tiedon lähes reaaliajassa. NL:ssa vastaava asia olisi salattu aina 80-luvun loppuun asti. (Tosin pankkiryöstäjä siellä oli vitsin mukaan harvoin siksi, että pakoautoja oli vaikea saada.)

Epäilemättä se, että sisäministeri asettui heti poliisien johdon puolelle, osoittaa että Suomi oli tuolloin vielä aika auktoriteetteihin nojaava maa. Toisaalta, kuten on sanottu, poliisien koulutusta yms. alettiin ko. tapauksen johdosta uudistaa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Akateemikko Paavo Haavikko – suomalaisen stalinismin uhri?

jsn kirjoitti: Silti vastaava tilanne ei olisi tämänkään päivän poliisille helppo, vaikka teknologia onkin aivan toista kuin vuonna 1986.
Kun nyt juuri tuli surullinen uutinen Matti Yrjänä Joensuun kuolemasta, niin kehottaisin Pelhoa lukemaan hänen esikoisteoksensa Väkivallan virkamies, vaikka se ei hänen parhaansa olekaan. Siitä käy hyvin ilmi, miten vaikeaa jopa poliisin "rutiinityö" on.

laitman
Viestit: 212
Liittynyt: 12.11.07 22:08

Re: Akateemikko Paavo Haavikko – suomalaisen stalinismin uhri?

Sisäministeri ei vielä tiennyt mitä oli tapahtunut kun hän otti kantaa asiaan. Oleellista tässä tapahtumassa oli, että kaksi panttivankia pääsi pakenemaan jolloin poliisin oli pakko toimia. Eihän kukaan voi kieltää panttivankeja pakenemasta kaapparin kynsistä! Vai voiko? Miten on virkavastuun kanssa? Jos kaappari tunkeutuu kouluun tai päiväkotiin niin missä vaiheessa opettajalla on oikeus paeta? Heti tai työajan jälkeen? Mitä olen lukenut ja kuullut niin poliisin aseissa ei ollut tarpeeksi tehokkaita panoksia, jolloin panttivanki jäi henkiin tulituksessa ja laukaisi pommin.

Näillä kahdella panttivangilla oli oikeus paeta ja se laukaisi tilanteen, poliisin piti toimia nopeasti ja siihen ei ollut tehokasta aseistusta.

Martti Pelho
Viestit: 168
Liittynyt: 11.03.11 13:16

Re: Akateemikko Paavo Haavikko – suomalaisen stalinismin uhri?

Akateemikko Paavo Haavikko kirjoitti ns. Mikkelin panttivankidraamasta julkisen sanan neuvostolle:

Kirjoitukseni asiallisesti ottaen ankara sävy on välttämätöntä, jotta julkisuudessa tulisi kerrottua tapahtumien logiikka ja niiden tosiasiallinen merkitys, kun julkisuus muutoin aina jutun lempinimestä alkaen keskittyi tekojen ja vastuun häivyttämiseen sekä unohtamaan rikoksen täydellisen luonteen, joka toteutui todistusaineiston hävittämisenä. Kun juttuun vielä liittyi keskinäinen suojelu, joka ulottui aina korkeimpaan päättäjään saakka, oli vastuunalaisen kirjoittajan tehtävä vastuunalainen.

Haavisto pohti asiaa vielä vuonna 1995 julkaistuissa muistelmissaani:

Oikeuskanslerin kertomus totesi että jossain vaiheessa neuvottelut poliisin ja kaapparin kesken olivat katkenneet. Tämän käsityksen hyväksyminen kertoi että oikeuskanleri poliisin tavoin katsoi että kyseessä oli ikään kuin kapinasta tai kansannoususta, joihin termi katkenneista neuvotteluista sopii. Ja ilmeisesti tämän tilannearvion pohjalta korkein johto antoi ampumisluvan jota seurannutta tekoa Apu-lehti kutsui teloitukseksi. Termi on tietysti vaara sillä teloitus tarkoittaa muodollista oikeudenkäynnin jälkeen toimeenpantavaa kuolemantuomiota. Siitä tässä ei ollut kyse vaan kuolemantuomio tapahtui eräänlaisena hallinnollisena päätöksenä, josta ei ollut valitusoikeutta. Valitusoikeus olisikin ollut turha koska toiminta perustui siihen että viranomainen on aina oikeassa. Juuri tätä käsitystä ja virkaohjetta Haavikko pyrki kritisoimaan, suomeksi.

Itsesensuuri näytti kyntensä Mikkelin tapauksen yhteydessä. Se oli kuin kynnetön kissa Berliinin kuolemanmuurin juurella. Virkakunta, oikeuslaitos sekä presidentti, hallitus ja lehdisto pelasivat hyvin yhteen. Tapauksia kutsuttiin Mikkelin panttivankidraamaksi mikä oli kovin näytelmällinen nimitys murhalle, joka ei vanhene koskaan. Tekijät vanhenevat. Sponsoroitu tiedotus ja taide vaikenivat paljonpuhuvalla tavalla. Jörn Donner sanoi myöhemmin ettei Koiviston aikana olisi saattanut tehdä tapauksesta elokuvaa, joka aikanaan valmistui.

Viranomaiset ja lehdistö olivat yhtenä miehenä poliisin puolesta uhreja vastaan. Uhrien omaisista ja asianajajista alkoi tulla ainoita syyllisiä kunnes saatiin vastaajaksi myös kirjoittaja. Uhrien omaisilta vaadittiin korvauksia, samoin asianajajilta, sitten myös kolumnistilta. Uhreja, heidän asianajajiaan vastassa oli nyt presidentin, oikeusministerin, oikeuskanslerin, ylipoliisipäällikön ja toimepiteen suorittaneen poliisin sekä tietysti lehdistön yhtynyt, ylivoimainen kannanotto. Miten he saattoivat olla väärässä?”


Suomalainen stalinismi, joka näyttäytyi Mikkelin murhien yhteydessä ja hävitti kaikki todisteet, toisti itseään mm. Jokelan ja Kauhavan koulusurmien jälkiselvittelyjen yhteydessä.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi

Re: Akateemikko Paavo Haavikko – suomalaisen stalinismin uhri?

laitman kirjoitti:Sisäministeri ei vielä tiennyt mitä oli tapahtunut kun hän otti kantaa asiaan. Oleellista tässä tapahtumassa oli, että kaksi panttivankia pääsi pakenemaan jolloin poliisin oli pakko toimia.
Toisaalta nimimerkki jsn huomautti, että
jsn kirjoitti:"Asia puitiin oikeusistuimissa juurta jaksain läpi, eikä syyllisiä kannata enää etsiä. ".


Nimim. laitmanin kirjoituksesta paistaakin, että laitman ei ole perehtynyt vaikka Wikipedian varsin puuttelliseen artikkeliin http://fi.wikipedia.org/wiki/Mikkelin_panttivankidraama. Voisikin kysyä miksi tilanne, joka oli kestänyt Mikkelin torilla kolmisen tuntia, kun yhtäkkiä, noin 30 sekunnin sisällä naiset pakenivat ja Takala (ryöstäjä) sekä miespanttivanki saivat surmansa Takalan räjäyttäessä dynamiittipanoksen. Itsestäänselvyyttä, sitä että naisilla ei ollut mitään velvollisuutta pysyä autossa, ei ole tarve toistaa. Kukaan ei ole tietääkseni sellaista väittänyt.
Viimeksi muokannut Heikki Jansson, 07.12.11 20:52. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Akateemikko Paavo Haavikko – suomalaisen stalinismin uhri?

Sanaa verihumala olisin luultavasti itsekin voinut käyttää kuvaamaan poliisin toimintaa, jossa poliisi asetti panttivangit vaaraan omalla toiminnallaan ja vastoin poliisijohdon käskyjä.

Mielestäni ainoat sankarit tapauksessa ovat Jukka Häkkisen vanhemmat ja veli, jotka siviilikanteella hakivat oikeutta koko ketjun läpi aina korkeimpaan oikeuteen saakka, joka lopulta tuomitsi yhden poliisin kuolemantuottamuksesta sakkoihin.

Jos joskus sattuu samantapainen pankkivankitilanne toivon, että syyttömän sivullisen Jukka Häkkisen asemassa, turvavöissä auton ratissa istuisi joku sellainen henkilö, joka kannattaa sitä, että poliisi avaa tulen konepistooleilla autoa kohti vastoin poliisijohdon määräyksiä.

Mikkelin panttivankitragediasta wikissä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mikkelin_panttivankidraama

Korkeimman oikeuden päätös:
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1993/19930050

Korkeimman oikeuden päätöstä lukiessa ei voi kuin tulla siihen lopputulokseen, että poliisit varta vasten ja tahallisesti hakivat väkivaltaista lopputulosta ja siksi verihumala nimitys on aika osuva.

Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi

Re: Akateemikko Paavo Haavikko – suomalaisen stalinismin uhri?

Martti Pelho kirjoitti:Haavisto perusteli oikaisuvaatimustaan julkisen sanan neuvostolle seuraavasti:

“Kun julkisen sanan neuvosto on lisäksi ennakoivalla lausunnollaan tahtonut vaikuttaa asian oikeuskäsittelyyn ja siten käyttänyt valtaa rikosasiassa, josta tulevaa päätöstä olisi ollut odotettava sen selvittämiseksi, mitä oikeuslaitos katsoo asiassa tapahtuneen, on neuvosto laajasti ottaen käyttänyt tuomiovaltaa tässä asiassa, viranomaiskoneiston tukemiseksi. Siten neuvosto ei ole noudattanut sitä varovaisuutta, jota siltä olisi sen merkittävän yhteiskunnallisen roolin takia voinut edellyttää. Kun rikos on nyt saanut rangaistuksensa, on myös Julkisen sanan neuvoston aika peruuttaa vääriin käsityksiin perustuva lausuntonsa, joka on arvoton.”

Julkisen sanan neuvosto kieltäytyi perumasta Haavikolle antamaansa huomautustaan. Neuvoston kieltäytymispäätöksen perustelun mukaan korkeimman oikeuden rikostuomiolla asiassa ei ole vaikutusta siihen, miten tapatumista on hyvän lehtimiestavan mukaan kirjoitettava.
Avaajan valitsema näkökulma tämän asiaan perustuu kirjailija Paavo Haavikon onnettomaan kirjoitukseen Julkisen Sanan neuvostolle (JSN), jossa Haavikko arvostelee asiattomasti ja poleemisesti JSN:n neuvoston jotain päätöstä, jonka yksityiskohtia en tunne mutta joka arvattavasti on ollut asianmukainen. Sen yksityiskohdat olisi ollut avaajan selostettava jotta Haavikon asiaa voitaisiin arvostella. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Haavikko on haukkunut väärää puuta.

Korkein oikeus korjasi sittemmin alioikeuksien virheet Mikkelin panttivankidraamaa koskeneessa asiassa ja tuomitsi jutussa päätekijän, Karhuryhmän toimintaa johtaneen komisarion (vain) 60 päiväsakon sakkorangaistukseen. Maksettava sakon markkamäärä on yhdentekevä – se määräytyy tulojen mukaan – mutta vertailun vuoksi mainittakoon että ylinopeussakko on melko usein 60 päiväsakon suuruusluokkaa. Ehkä osansa lievän seuraamuksen tuomitsemisessa on ollut se, että useampi poliisimies vakavasti loukkaantui panttivankidraaman traagisessa loppuräjäytyksessä.

Jutussa annetun rangaistuksen vähäisyys on ilmeisessä epäsuhteessa esiintyneisiin virheisiin. Oikeusasiamiesjärjestelmä, jossa viranomaisia muka valvotaan - mutta jossa virkamiehiä tosiasiassa ennen kaikkea suojellaan – teki jälleen tehtävänsä. Poliisiylijohtaja Olli Urponen kyllä heti kiirehti vakuuttamaan, että hän ”kantaa täyden vastuun” ja sen sanomiseksi se jäi - Urponen siis ”kantoi täyden vastuun” ilman että tämä ”raskaan (virka)vastuun alla” toimiminen olisi merkinnyt yhtään mitään. Sisäasiainministeri Kaisa Raatikainen (sos.dem.) kiirehti sanomaan, että hänkin kantaa vastuun ministerivastuulain mukaan ks. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/p ... media=2413 eikä sekään merkinnyt sitten yhtään mitään.

Selvää on siis, että kukaan ei loppujen lopuksi kantanut mitään vastuuta. Ministeriä suojasi ministerivastuulaki ja oikeuskansleri Jorma Aalto, poliiseja taas pelkästään oikeuskansleri Jorma Aalto. Korkeinkaan oikeus ei pystynyt muuta kuin tuomitsemaan yhden toimijan – Karhuryhmän toimintaa johtaneen komisarion - vähäiseen sakkorangaistuksen. Alioikeus ja hovioikeus olivat hylänneet kaikki syytteet. Keskustelin aikoinaan asianajajien Jorma Lindforsin ja Heikki Salon kanssa, jolloin kumpikin epävirallisesti kertoi, että alioikeus pyrki tapansa mukaan estämään näiden päämiehiä, panttivankeja ja näiden omaisia, tuomaan esille aineistoaan. Muistaakseni nämä asianajajat joutuivatkin sitten tämän ”puolueettoman” alioikeuden rankaisemiksi. Asianajaja Lindfors istumassa vasemmalla puhumassa olevasta panttivangista tässä videossa http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/p ... media=2412

Vähin, mitä tilanne olisi edellyttänyt olisi ollut vastuullisen poliisiylijohtajan ero ja rankaiseminen. Mutta meillä vain viranomaisten laillisuusvalvonta toimii, yskien tosin oikeuskansleri-instituutiosta (eli asiamiesinstituutiosta) johtuen.

Sen perusteella jokainen voi valittaa viranomaisen virkatoimesta oikeuskanslerille tai oikeusasiamiehelle, joka antaa säännönmukaisesti virheeseen syyllistyneelle virkamiehelle (jos virhettä esiintyy) huomautuksen ja laiminlyö syytteen nostamisen. Näin, vaikka lain mukaan virkavirheeseen syyllistynyt virkamies pitäisi saattaa syytteeseen. Käytännössä on vähäisistä virkavirheistä annettu huomautus, mikä on johtanut koko järjestelmän vääristymään. Tuomio virkavirheestä on korvattu narrimaisilla oikeusasiamiehen huomautuksilla joilla ei ole käytännössä merkitystä. Minäkin olen noita huomautuksia saanut pari enkä välittänyt niistä niin kuin ei juuri kukaan muukaan.

Kansalaisen ns. kyykyttämisestä, johon kokemuksieni mukaan jokainen viranhaltija useimmissa asiakaspalvelutehtävissä syyllistyy, ei kuulu asiamiehille, oikeuskanslerille ja eduskunnan oikeusasiamiehelle, koska sitä ei voi juuri milloinkaan näyttää toteen. Viranomaisten toiminnan tarkoituksenmukaisuus ei kuulu näille lainkaan – eikä JSN:lle. Ks. tätä asiaa vähän sivuava, lahjakkaana asianajajana tunnetun Markku Fredmanin omaelämäkerrallinen kertomus: Syyttäjistä – ja vähän muustakin – asianajajan näkökulmasta”, josta siteeraan vain yhtä kohtaa ”Oikeuskanslerinvirasto oli em. Mikkelin oikeudenkäynnin ja varsinkin erään ministerin ns. Koplausasian yhteydessä menettänyt pitkälti uskottavuutensa. Oikeuskansleri oli päivälehtien pilapiirrosten aiheena säännöllisesti.” Ks.: http://www.fredman-mansson.fi/Syyttajista.pdf.

Mikkelin pankkivankidraamassa oli kysymyksessä epätarkoituksenmukaisesti järjestetty poliisitoiminta, josta sisäasianministeri Raatikainen ja poliisiylijohtaja Urponen jättivät kantamatta (poliittisen) vastuun, kuten odottaa sopiikin. Kumpikaan ei eronnut vaikka nämä olivat vastuussa epätarkoituksenmukaisesta poliisitoiminnasta.

Asiamiesjärjestelmässämme on puolestaan kysymys institunalisoidusta virkamiehen suojelusta, joka kuuluu oleellisena osana virkamiesoikeuteemme. Siihen pitäisi mielestäni puuttua, mutta keinona ei ole tällöin poleeminen ja asiaton JSN:n arvosteleminen arvattavasti oikeasta ratkaisusta hyvää lehtimiestapaa koskevassa asiassa (minkä Haavikko teki) vaan asiamiesjärjestelmämme uudistaminen. Se kaipaakin selkeästi uudistamista ja usein suoranaisten narrimaisten ja merkityksettömien huomautusten poistamista ja korvaamista järkevällä – ei järjenvastaisella – toiminnalla. Sinänsä voisi huomautukset säilyttää tietyissä
tapauksissa.

JK:
Huomasin, että avaaja oli kirjoittanut ilmeisesti yllä kaipaamani selostuksen Haavikon alkuperäisestä vastineesta JSN:lle. Olin kuitenkin jo kerennyt kirjoittaa tämän.
Viimeksi muokannut Heikki Jansson, 07.12.11 21:47. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: Akateemikko Paavo Haavikko – suomalaisen stalinismin uhri?

Vetehinen kirjoitti:Korkeimman oikeuden päätöstä lukiessa ei voi kuin tulla siihen lopputulokseen, että poliisit varta vasten ja tahallisesti hakivat väkivaltaista lopputulosta
Esität melko vakavia väitteitä. Enemmänkin päätöksestä ja sen liitteistä saa käsityksen siitä että tilanne riistäytyi käsistä ilman että joku olisi jo ennalta päättänyt, että nyt saadaan pojat ammuskella. Tilanteen johtaminen oli erittäin puutteellista. Tilanne lähti pahenemaan, kun kaappaja menetti hermonsa. Poliisien henkinen ja fyysinen varustautuminen olivat nekin surkeat. Mutta tilanne ei ollut helppo. Minusta poliisin sekoilu ja pitkittynyt stressi kuvaa sitä paremmin kuin että piiritystilanne olisi muka alunperin tehty sitä varten, että saadaan ruumiita. Haavikko ei kai ollut paikalla kuuntelemassa, eikä kait muitakaan median edustajia.
Heikki Jansson kirjoitti:Mikkelin pankkivankidraamassa oli kysymyksessä epätarkoituksenmukaisesti järjestetty poliisitoiminta, josta sisäasianministeri Raatikainen ja poliisiylijohtaja Urponen jättivät kantamatta (poliittisen) vastuun, kuten odottaa sopiikin. Kumpikaan ei eronnut vaikka nämä olivat vastuussa epätarkoituksenmukaisesta poliisitoiminnasta.
Sen olisivat voineet tehdä, mutta sellainen ei ole Suomessa ollut tapana. Se, että "kantaa poliittisen vastuun" on tunnetusti lievin mahdollinen vastuun muoto. Poliittinen vastuu kannattaa aina ottaa.

Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi

Re: Akateemikko Paavo Haavikko – suomalaisen stalinismin uhri?

jsn kirjoitti:
Heikki Jansson kirjoitti:Mikkelin pankkivankidraamassa oli kysymyksessä epätarkoituksenmukaisesti järjestetty poliisitoiminta, josta sisäasianministeri Raatikainen ja poliisiylijohtaja Urponen jättivät kantamatta (poliittisen) vastuun, kuten odottaa sopiikin. Kumpikaan ei eronnut vaikka nämä olivat vastuussa epätarkoituksenmukaisesta poliisitoiminnasta.
Sen olisivat voineet tehdä, mutta sellainen ei ole Suomessa ollut tapana. Se, että "kantaa poliittisen vastuun" on tunnetusti lievin mahdollinen vastuun muoto. Poliittinen vastuu kannattaa aina ottaa.
Ymmärrät ilmeisesti poliittisen vastuun ottamisella sitä, että sanoo kantavansa vastuun. Niin kummatkin syylliset, sekä Urponen että Raatikainen tekivätkin (Raatikainen tosin totesi vain, että "ministeri on vastuussa ministerivastuulain mukaan", mikä oli informatiivinen, lain sisältöä koskeva selventävä lausuma). Siihen näiden "vastuun kantaminen" jäikin, sen ilmoittamiseen, että he toimivat "raskaan virkavastuun" alla, joka ei, kuten tavallista, merkinnyt käytännössä yhtään mitään. Sen vain sanotaan olevan kovin raskas. Käytännössä sitä ei ole.

Minä ymmärrän poliittisen vastuun kantamisella puolestani joko eroa tai muuta negatiivista seuraamusta ao. virkamiehelle. En ymmärrä oikein näkemystä, että poliittinen vastuu merkitsisi vain sen sanomista, että kantaa "raskaan vastuun", mikä, se toistettakoon, ei merkitse käytännössä yhtään mitään, ainakaan ei raskasta taakkaa.

Mitä tulee verihumalaan, oli asianomistajien, (lähinnä Häkkisen omaisten) näkemys juuri se. Poliiseissa oli takaa-ajovietti täysin herännyt, näin ymmärsin AA Heikki Salon puheista. Poliisimiesten tavoitteena oli "saada pakenija kiinni", hinnalla millä hyvänsä (siis jonkinlainen verihumala), ja tämä maksoi sitten Häkkisen hengen, edelleen näiden kannan mukaan. Alioikeusmenettely muodostui sitten lähinnä farssiksi (osittain varmaan johtuen AA Heikki Salon itsepäisyydestä alioikeuden puheenjohtajan edessä mutta ennen kaikkea puheenjohtajan asenteesta johtuen. Siellä tosiaan on räiskynyt!).

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”