Ahvenanmaan demilitarisointi

[Tapio Onnela]

Koska Ahvenanmaalla on tänään liputuspäivä saaren demilitarisoinnin kunniaksi, tässä pari Wikipediasitaattia aiheesta:

Demilitarisointi (engl. Demilitarized zone (DMZ)), jonka vastakohta on militarisointi tai remilitarisointi (uudelleen aseistaminen), tarkoittaa jonkin maantieteellisen alueen tyhjentämistä sotilaista, ampumatarvikkeista, aseista ja muusta sotilaallisesta aineksesta. Esimerkiksi Ahvenanmaa sekä Etelä-Korean ja Pohjois-Korean välinen raja on demilitarisoitu Kansainliiton tai YK:n päätöksellä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Demilitarisointi

Ahvenanmaa on ollut demilitarisoitu Krimin sodan päättymisestä vuonna 1856 lähtien. Tämän jälkeen siellä on oleskellut sotajoukkoja ainoastaan maailmansotien aikana.

Ahvenanmaan demilitarisaatiosta on sovittu Suomen, Saksan, Tanskan, Ruotsin, Britannian, Ranskan, Italian, Latvian ja Puolan kesken vuoden 1922 sopimuksella Ahvenanmaan saarten linnoittamattomuudesta (SopS 1/1922). Lisäksi Ahvenanmaan saarten demilitarisaatiosta on erikseen sovittu vuonna 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä (SopS 24/1940). Molemmat sopimukset kieltävät Suomea rakentamasta alueelle mitään kiinteitä puolustuslaitteita, sotilaslentokenttiä tai muita sotilaallisiin tarkoituksiin suunniteltuja laitteita.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ahvenanmaa ... tarisointi

[Niitä sun näitä]

Ahvenanmaan demilitarisointi on Suomen kannalta aika kinkkinen juttu.

Saaria pitäisi pystyä puolustamaan sodan sattuessa, mutta mitään ei saisi tehdä sen eteen, ei edes harjoitella asiaa. Suomalaiset sotalaivat eivät saa edes käydä Ahvenanmaalla ja takavuosina oli jopa kiistaa oliko eräs suomalaisnen sota-alus loukannut "Ahvenanmaan aluevesiä". Varmuuden vuoksi Ahvenanmaan miehet on vapautettu varusmiespalveluksestakin.

Kyllä "Se Åålannin sota olikin tosi kauhia" kun vaikutukset tuntuu vielä yli 150 vuoden jälkeenkin. Ahvenanmaa tuntuu kiinnostavan muita maita kovastikin aina sota-aikana. Suomi on linnoittanut saaria pariinkin otteeseen ja sitten joutunut tuhoamaan kaiken.

Ahvenanmaan asioista päättää yllättävän moni euroopan maa. Koko soppa on Krimin sodan aikaisia peruja ja tietysti myös Ruotsin asenne on vaikuttanut tapahtumien kulkuun. Ruotsihan ei tunnu hyväksyvän vieläkään vuoden 1808-1809 selkäsaunaansa Itämaan ja Ahvenanmaan menetyksineen. Aina tilaisuuden tullen se on yrittänyt kaapata nuo saaret itselleen ja vuonna 1918 oli jopa sotakin lähellä. Mitä kaikkea paljastuukaan aikojen myötä esim. Talvisodan rauhanvälittäjän roolissa toimineen Ruotsin touhuista Ahvenanmaan suhteen? Muistelen lukeneeni Ruotsin jopa juonitelleen Suomen kustannuksella 1940 saadakseen saaret takaisin.

Suomalaiset taisi jopa tarjota Ahvenanmaata NL:lle viime sotien rauhanhieronnassa Hankoniemen tai Kannaksen sijasta. Oliko Suomen laivaston järjestämä operaatio Kilpapurjehdus vuonna 1941 pelkästään NL:n Hangossa olevien joukkojen takia niin tärkeä operaatio vai oliko kiireen syynä jotain muutakin? Samoin 1944 kesällä piti Ahvenanmaan joukkojen vahvuutta lisätä, vaikka tarvetta olisi ollut Kannaksellakin. Samaan aikaan Ruotsin suurimmat sotalaivat liikehti kaiken aikaa Ahvenanmaan lähistöllä ja Märketin edustalla olevia miinoituksia purettiin.

Saksan suurimmat sotalaivat kävi Ahvenanmaan vesillä pariinkin otteeseen. 1941 mukana oli Tirpitz ja iso saksalainen laivasto-osasto. Ne oli Ahvenanmaalla 24-25.9.1941 Rödhamnin selällä Lemlandin eteläpuolella. Syyskuussa 1944 Prinz Eugen toimi Ahvenanmaan vesillä suojaten saksalaisten laivasaattueiden kulkua.

Wikipediassa oleva selostus on aika ylimalkainen. Ahvenanmaan tapahtumista on perusteellinen selvitys Carl Enckell:in poliittisten muistelmien osassa II. Hän käsittelee Ahvenanmaa -kysymystä erittäin perusteellisesti ja kirjassa onkin liki 100 sivua Ahvenanmaan tapauksesta. Kirjaa saa hyvin ja halvalla divareista, vaikkapa Antikka.net tai Antikvaari.fi ketjuja.

Enckell Carl Poliittiset muistelmani I ja II
Wsoy, 1956, 382+364 s.


Mielenkiintoinen artikkeli Ahvenanmaan kysymyksestä ja mukana on ne kuuluisat Ruotsin kautta tulleet sähkeet vuodelta 1918:

Jussi Pekkarinen: Ahvenanmaa - Suomelle vai Ruotsille?

http://formin.finland.fi/public/default ... ture=fi-FI


Ahvenanmaan kysymyksen ratkaisu Kansainliitossa

Ahvenanmaan kysymyksen ratkaisu oli aika pienestä kiinni. Japani oli yllättäen Suomelle suopea varsin erikoisesta syystä. Japanin valtuuskunnan mielenkiinto asiaa kohtaan Kansainliitossa johtui lähinnä kansainvälisten tapahtumien vähäisyydestä tuona aikana. Tässä Ahvenanmaan kysymyksen käsittelyssä tarjoutui tilaisuus osoittaa aktiivisuutta. Suomi sai kuin saikin Ahvenanmaan riesakseen, vaikka Ruotsi teki kaikkensa, jopa väärensi kartat poistamalla Turun saariston niistä. Tämä tehtiin jotta saataisiin kokonaistilanteen näyttämään edullisemmalta Ruotsin hyväksi, ainakin kartalta katsottuna. Tämän kaiken kertoo Ramsted muistelmissaan.

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/ramstedt.html

"Ramstedtilla oli myös epäsuorasti huomattava vaikutus Ahvenanmaan kysymyksen ratkaisuun Kansainliitossa. Hän oli seurannut tarkasti kiistan vaiheita sanomalehdistössä ja laatinut sen perusteella asiaa koskevan muistion. Kansainliiton Geneven konferenssiin osallistui myös Japanin valtuuskunta. Sen johtajana oli Tanetaro Megata, jonka sihteerinä toimi Ramstedtin suomen kielen oppilas Kiichi Toyama. Ramstedtin muistio käännettiin japaniksi ja jaettiin valtuuskunnan laivamatkan aikana kaikille sen jäsenille. Japanin valtuuskunnan mielenkiinto asiaa kohtaan ja sen Suomen oikeuksia puoltavat puheenvuorot vaikuttivat ilmeisen merkittävästi tehtyyn päätökseen, jolla Kansainliiton neuvosto 24.6.1921 julisti Suomella olevan kiistattomat oikeudet Ahvenanmaahan."

Aiheesta tarkemmin tässä kirjassa:

Ramstedt, G. J.: Lähettiläänä Nipponissa; muistelmia vuosilta 1919—1929. Porvoo 1950

[Niitä sun näitä]

Ahvenanmaa ja Suomen itsenäistyminen, sekä Saksan ja Ruotsin suhmurointi asiassa.

Kaikille Ahvenanmaan tapahtumista kiinnostuneille suosittelen luettavaksi Nurmion kirjaa Suomen itsenäistyminen ja Saksa. Toki Suomen ja Saksan suhteiden kehitys ja Suomen itsenäistyminen tulee siinä samalla käsiteltyä melko hyvin.

Ostin oman kappaleeni divarista vitosella ja sattuipa siinä olemaan tekijän omistekin kaupan päälle. "Maakunta-arkistonhoitaja Aslak Outakoskelle veljellisesti tekijä".

Kirjassa on käyty melkoisen tarkkaan läpi mm. Ahvenanmaan asukkaiden yritys liittää saaret Ruotsiin, Ruotsin suorittama Ahvenanmaan miehitys keväällä 1918 ja Ruotsin miehitysarmeijan lähtö pois isomman konfliktin pelossa. Suomihan pyysi kiireesti Saksaa apuun ja miehittämään saaret. Näiden tapahtumien valossa ei minusta olisi ainakaan Suomessa juuri aihetta liputella tuolle Suomen "käenpoikaselle".

Ahvenanmaan kysymystä käydään kirjassa läpi seuraavissa luvuissa:

IV-V Ruotsin ja Saksan Ahvenanmaahan kohdistamat suunnitelmat s. 85-127
V Saksa ryhtyy auttamaan Suomea s. 132-175

Sisältö lyhyesti:

http://aijaa.com/0006410012288

http://aijaa.com/0051910012289

http://aijaa.com/0035610012290

http://aijaa.com/0090410012291

http://aijaa.com/0096110012292

http://aijaa.com/0074310012309

Saksa ja Venäjä olivat 3.3.1918 solmineet Brest-Litowskin rauhansopimuksen, jossa Venäjä mm. sitoutui vetämaan joukkonsa pois monista maista ja niin myöskin mm. Baltian maista ja Suomesta. Suomi oli lisäksi 7.3.1918 solminut rauhansopimuksen ja kauppasopimuksen Saksan kanssa. Vaikka Saksa olikin vehdannut jo aiemmin Suomen selän takana Ruotsin kanssa Ahvenanmaasta ja jopa jo luvannutkin saaret Ruotsille, niin uuden tilanteen myötä Ruotsi heitettiin pois saarilta, tai oikeammin he lähtivät sieltä kiireesti pois, koska juttu karkasi ns. käsistä kun Suomi hermostui petolliseen Ruotsiin pyytäen Saksaa apuun ja miehittämään saaret.

Monimutkainen juttu, joka osaltaan todisti kuinka kavalia naapureita meillä onkaan, siis myös lännessäkin.

Nurmio Yrjö Suomen itsenäistyminen ja Saksa
Wsoy, 1957, 376 s., 1. painos


Kirjan kirjoittaja lienee ollut ammattimies alallaan:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Nurmio

Yrjö Fredrik Nurmio (29. huhtikuuta 1901 Raisio – 15. kesäkuuta 1983 Helsinki) oli suomalainen valtionarkistonhoitaja, professori ja historiantutkija.

[Jarmo Nieminen]

...mitään ei saisi tehdä sen eteen, ei edes harjoitella asiaa....

1930-luvulla Nylands Regement valmistautui suojajoukkopataljoonallaan myös Ahvenananmaalle. Jo syyskuussa 1939 pataljoona kärrättiin Helsingistä Turkuun. Sama homma on jatkunut pitkin myöhempää historiaa. Tyypillistä varautumiselle on ollut, että sitä ovat hoitaneet ruotsinkieliset joukko-osastot. Myös Porin prikaati on pitänyt hyvinkin näyttäviä harjoituksia menneinä vuosina matkustajalaivojen kanssa aiheeseen liittyen.

[Niitä sun näitä]

Myös Porin prikaati on pitänyt hyvinkin näyttäviä harjoituksia menneinä vuosina matkustajalaivojen kanssa aiheeseen liittyen.

Mahtoivatkohan harjoitella oikein paikan päällä vai sittenkin vain jonkinlaisena "simulaatioharjoituksena" jossain Turun saaristossa.

Viime sotien aikaan, etenkin 1944 kesällä, saarilla olleiden suomalaisten joukkojen puolustustahto taisi vaihdella melkoisesti, näin siitä ainakin joissain kirjoissa kerrotaan.

Otto Kumenius: Vastavakooja, Gummerus, 1989, 286 s., 1. painos (Ruotsinkielinen alkuteos Kontraspion för fem nationer 1984)

Sivut 125-133 kertovat Ahvenanmaan tapahtumista 1944 kesällä otsikolla Ahvenanmaalaista uhkapeliä.

s. 131:

"Miten Ahvenanmaalla oleva suomalainen sotaväki reagoisi Ruotsin maihinnousuyritykseen? Menin tapaamaan suomalaisten joukkojen komentajaa, joka oli suomenkielinen eversti. Esittäydyttyäni hän sanoi: -Olenkin jo pitkään odottanut vieraita teidän osastoltanne. Eversti tunsi hyvin miestensä tunnelmat. Sotilaat olivat kotoisin Vaasan läänistä ja ruotsinkielisiä. Hän oli vakuuttunut siitä, että sotilaat laskisivat aseensa. - Mitään vastarintaa ei siis synny? - Ei yhtään mitään. Upseerini ovat samaa mieltä."

Useammassakin alla luetellussa kirjassa mainitaan Ruotsin suunnitelmista Ahvenanmaam miehittämiseksi, jos Suomi romahtaa 1944 kesällä sotilaallisesti.

Tämä tapahtui siis 9.6. alkaneen NL:n suurhyökkäyksen jälkeen. Kirjalähteiden mukaan Ruotsi purki Märketin väylien miinakenttiä ja sen sotalaivat Drottning, Victoria, Gotland, Gustav V ja Fylgia purjehtivat nayttävästi Ahvenanmaan lähistöllä.

Täällä taas kerrotaan kuinka Tanne West -operaation takia Ahvenanmaan puolustusta vahvistettiin, mutta samalla kerrotaan kuinka Saksalaisia vastaan ei taidettaisi mitään mahtaa, vaan tarkoitus kuulemma olikin lähinnä se, ettei saaria saataisi Suomelta aivan ilmaiseksi.

Antti Juutilainen: NUOREN JÄÄKÄRIN TIE. Jääkäripataljoona 6 1943-1944, JP 6:n historiikkitoimikunta, Gummerus 1993

Sivuilla 49-61

4. Ahvenanmaan matka

s. 49:

"Saaristomeren Rannikkoprikaati vastasi keväällä 1944 Ahvenanmaan puolustuksesta ja alueellisesta koskemattomuudesta. Tämän eversti Niilo Heiron komentaman Rannikkoprikaatin vastuulle kuuluivat sekä Saaristomeri että Pohjanlahti. Vajaasti miehitettyjen kiinteiden rannikkolinnakkeiden tulen ei katsottu riittävän saaria puolustettaessa, joten liikettä edustava Jääkäripataljoona 6 päätettiin irroittaa Ratsuväkiprikaatista ja kuljettaa Ahvenanmaalle. Pataljoona siirtyi näin osaksi Merivoimia, alistettuna sen komentajalle kenraaliluutnantti Väinö Valveelle. Jääkäripataljoona 6 oli ainoa saarille tuossa vaiheessa siirretty jalkaväkijoukko-osasto."

JP 6 oli Ahvenanmaalla 27.3.1944 - 10.6.1944, jolloin se siirrettiin Kannaksen taisteluihin. Komentajana oli evl. Tapio Peitsara

Lähteenä Antti Juutilainen Nuoren Jääkärin tie, Jääkäripataljoona 6 1943-1944, sivu 10 ja sivut 49-61.



Ahvenanmaa -aiheesta hieman lisää näissäkin kirjoissa:

Mäkelä Jukka L: Salaista palapeliä, Wsoy, 1964
Mäkelä Jukka L: Salaisen sodan saatosta, Wsoy, 1965
Otto Kumenius: Tiedustelu - Tehtävä yli rajojen, (ruotsinkielinen alkuteos Uppdrag utan gränser 1969)
Lehmus Kalle: Kolme Kriisiä,Weiling & Göös, 1971