Talvisota ja 1930-luvun politiikka

[jsn]

Voisit muuten perustaa mielipiteesi edes vähäiseltä osin lähteisiin etkä pelkästään muuhun kuten muistikuviisi. Turvauduttaessa lähteisiin välttyy ainakin törkeimmiltä virheiltä. Sinä näet mm. kirjoitit, että ”Talvisodan merkitys on juuri sen ajoituksessa, kuten sinulle on toki useasti kerrottukin.” Sinulle ei sitten ole kaiketi riittävän usein kerrottu, että talvisodan sotatoimet aloitti Neuvostoliitto - ja sen ajoitus jäi siksi yksinomaan sille.

Näinpä. Kumma että olet tähän asti oudon sinnikkäästi syyttänyt sodan aloittamisesta yksinomaan Suomea. Kyse onkin sen lopputuloksesta osana vuonna 1939 puhjennutta kansainvälistä konfliktia, ei kenenkään yksilön neroudesta, ei edes Stalinin. Suomen kannalta lopputuloksessa ei todellakaan ollut kyse erityisen intentionaalisesta toiminnasta. Lopputulos ei silti ollut huono, jos sitä vertaa Baltian maihin. Juuri tässä talvisodalla on suorastaan ratkaiseva merkitys. Joskus "puupäätkin" onnistuvat vaikka eivät sitä tarkoittaisikaan. Tämä ei ole historiassa erityisen tavatonta. Tärkeintä on se, ettei Suomea liitetty Neuvostoliittoon. Suomalaisia kuoli tämän takia, mutta miltei riippumaton valtio nimeltä Suomi pysyi olemassa, eikä jäänyt historialliseksi kuriositeetiksi.

En ole nähnyt sinullakaan kovin kummoisia asiakirjalähteitä. Itse asia kuitenkin lukeutuu ns. yleisesti tiedossa oleviin. En ole myöskään puhunut mistään jumalallisesta väliintulosta tai kaitselmuksesta halaistua sanaa.

Talvisodassa todella kaatui suomalaisia, tarkalleen oli 25 904 kuolleita ja kadonnutta Wikipedian tietojen mukaan. Sama lähde ilmoittaa 43 557 haavoittunutta.

Jos aiot pitäytyä 10.11.1939 tilanteessa, kuten väität, sinun pitää unohtaa heistä joka ainoa, koska tuolloin heitä ei ollut.

[MM]

Keskustelussa talvisodasta on meillä ollut pieni tauko, mutta ei Venäjällä. Ylen sivulla on seurattu Suomea koskettelevia venäläisiä verkkokirjoituksia:

".... Lehden mukaan presidentti Dmitri Medvedevin kolmisen vuotta sitten perustama toimikunta, jonka tehtäväksi annettiin Venäjän historian vääristelyn torjuminen, on kaikessa hiljaisuudessa lakkautettu. Toimikunnan perustaminen liittyi presidentti Medvedevin melko ponnettomaan yritykseen tuoda vihdoin julki totuus Stalinin ajan rikoksista.

Talvisodan tausta
Mutta yhtä ja toista tuli kolmessa vuodessa tutkittua. Toimikunta ehti julkaista useita, etupäässä toiseen maailmansotaan liittyviä tutkimuksia. Niistä lehdelle kertoi historiatieteiden tohtori Andrei Saharov. Hänen mukaansa esimerkiksi Talvisodan poliittinen tausta tulee ymmärretyksi, kun otetaan huomioon, miten pieni ja köyhä Suomi, länsivaltojen tuella, valmistautui sotaan Neuvostoliittoa vastaan jo 1920-luvun lopulta lähtien...."

Jarmo Mäkelä: Venäjän verkossa: Vihaisia lintuja ja valkobandiitteja (Yle 25.5.2012)

[Emma-Liisa]

Talvisodan tausta
... miten pieni ja köyhä Suomi, länsivaltojen tuella, valmistautui sotaan Neuvostoliittoa vastaan jo 1920-luvun lopulta lähtien...."

Tästäpä voisi ottaa oppia! Nimittäin jos käyttää sanontaa "valmistautui sotaan", niin siitä syntyy kuin itsestään käsitys "valmistui hyökkäämään" - ja samalla voidaan pitää kiinni siitä, että mitään valheellista ei ole sanottu, koska totta kai jokainen valtio valmistautuu puolustamaan itseään.

[jsn]

Näinhän se juuri meni. Suomi eittämättä valmistautui sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Ja niinhän se sai englantilaisilta ja saksalaisilta asiantuntijoilta apua hyökkäyksen valmistelussa eli Mannerheim-linjan rakentamisessa. Tässä ei ole merkitystä sillä, että nämä olivat enempi tai vähempi vihollisia keskenään.

Venäläisessä propagandassa Mannerheim-linja esitetään mieluusti kovana juttuna, joka vertautuu sota-aikan usein esitettyihin käsityksiin erilaisista ihmeaseista. Ilmeisesti referenssinä käytettiin Maginot-linjaa, joka tosin ei ollut venäläisiä vastaan rakennettu. Syynä tähän on, että alkuvaiheen huonoa sotamenestystä on muuten vaikea selittää jälkipolville. Kun vastustajasta tehdään mahdollisimman pelottava, sodasta tulee heti jollain tapaa oikeutetumpi.

Venäläisillähän oli tunnetusti kova työ estää suomalaisia hyökkäämästä pelottavan linjansa suojista. Yhtä mielenkiintoinen on legenda pakkasessa puussa roikkuvista tarkka-ampujista, jotka yrittivät sieltä hyökätä pahaa-aavistamattomien neuvostosotilaiden kimppuun.

[Jaakko Anttila]

Ruiske Jahnssonin punatautiin. Ruiske paljastaa, mitä Jahnssonin propaganda on peräisin:

SUOMEN KANSANHALLITUKSEN JULISTUS
Kansan tahdosta - kansan, jonka on vallannut viha ja suuttumus Cajanderin-Erkon-Tannerin kurjan hallituksen rikollisen politiikan johdosta, - on tänään Itä-Suomessa muodostettu maamme uusi hallitus, väliaikainen Kansanhallitus, joka täten kutsuu koko Suomen kansaa ratkaisevaan taisteluun pyövelien ja sotaprovokaattorien hirmuvallan kukistamiseksi.

Se taantumuksellinen, ahnas rahavalta, joka vuonna 1918 ulkomaisten imperialistien sotaväen avulla hukutti verivirtoihin Suomen työtätekevän kansan kansanvaltaisen vapauden, muutti meidän synnyinmaamme lahtarihelvetiksi työtätekeville. Myytyään maamme itsenäisyyden edut, Suomen rahavaltiaat yhdessä kaikenlaisten Suomen ja Neuvostoliiton kansojen imperialististen vihollisten kanssa lakkaamatta punoivat neuvostovastaisia provokatoorisia sotajuonia ja lopuksi syöksivat maamme sodan pätsiin Sosialistista Neuvostoliittoa, Suomen kansan suurta ystävää vastaan.

Tässä kriitillisessä tilanteessa Suomen työtätekevän kansan syvät rivit, jotka ovat aina tahtoneet ja tahtovat elää sovussa Neuvostomaan kansojen kanssa, katsovat luonnolliseksi oikeudekseen ja pyhäksi velvollisuudekseen ottaa synnyinmaan kohtalon omiin varmoihin käsiinsä. Eri puolilla maata on kansa jo noussut ja julistanut voimaan Kansanvaltaisen Tasavallan. Osa Suomen armeijan sotilaita on jo siirtynyt kansan kannattaman uuden hallituksen puolelle.

Neuvostoliitolle, joka ei milloinkaan ole uhannut eikä häirinnyt Suomea, joka on aina pitänyt arvossa sen riippumattomuutta ja kahden vuosikymmenen ajan sietänyt katalaa sotaprovokatiota valko-Suomen seikkailevain vallanpitäjien taholta, sille on nyt käynyt välttamättömäksi tehdä Punaisen Armeijan voimin loppu tästä sen turvallisuutta uhkaavasta vaarasta. Tämä tarkoitus vastaa täydellisesti meidänkin kansamme elinetuja. Senvuoksi Suomen kansanjoukot ottavat valtavalla innostuksella vastaan uljaan, voittamattoman Punaisen Armeijan ja tervehtivät sitä, tietäen, että Punainen Armeija saapuu Suomeen ei valloittajana, vaan kansamme ystävänä ja vapauttajana.

Suomen Kansanhallitus, ollen varmasti vakuutettu siitä, ettei Neuvostoliitolla ole minkäänlaisia maamme riippumattomuutta vastaan tähdättyjä tarkoituksia, hyväksyy täydellisesti Punaisen Armeijan toiminnan Suomen alueella ja kannattaa sitä. Suomen Kansanhalllius pitää sitä arvaamattoman suurena apuna Suomen kansalle Neuvostoliiton taholta sitä varten, että yhteisin ponnistuksin saataisiin mahdollisimman pian hävitetyksi se varsin vaarallinen sodan pesäke, jonka sotaprovokaattorien rikollinen hallitus on Suomeen luonut.

Tämän tehtävän suorittamiseksi mahdollisimman nopeasti Suomen Kansanhallitus kutsuu Neuvostoliiton hallitusta antamaan Suomen Kansanvaltaiselle Tasavallalle kaikkea välttämätöntä apua Punaisen Armeijan voimin.

Osaaottamaan yhteiseen taisteluun käsi kädessä sankarillisen Punaisen Armeijan kanssa on Suomen Kansanhallitus jo perustanut ensimmäisen suomalaisen armeijakunnan, jota edessäolevien taistelujen kuluessa tullaan täydentämään siihen vapaaehtoisina liittyvillä vallankumouksellisilla työläisillä ja talonpojilla ja josta on määrä tulla tulevan Suomen Kansanarmeijan luja ydinjoukko. Ensimmäinen suomalainen armeijakunta saa kunnian tuoda pääkaupunkiin Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan lipun ja pystyttää sen presidentin linnan harjalle, työtätekevien riemuksi ja kansan vihollisten kauhuksi.

Meidän valtiomme tulee olla kansanvaltainen tasavalta, joka palvelee kansan etuja, - eroitukseksi Cajanderien ja Erkkojen rahavaltaisesta tasavallasta, joka palvelee kapitalistien ja kartanonherrain etuja. Mutta meidän valtiomme ei kuitenkaan ole luonteeltaan neuvostovaltio, sillä neuvostojärjestelmää ei voida saattaa voimaan pelkästään hallituksen voimin, ilman koko kansan ja eritoten talonpoikaiston suostumusta.

Tämän mukaisesti on meidän hallituksemme Suomen kansanvaltaisen Tasavallan Kansanhallitus. Se tulee nojautumaan laajaan työtätekevien kansanrintamaan. Nykyisessä kokoonpanossaan pitää Suomen Kansanhallitus itseään väliaikaisena hallituksena. Sen kokoonpano tulee heti maan pääkaupunkiin Helsinkiin saavuttua järjestettäväksi uudelleen ja täydennettäväksi työtätekevien kansanrintamaan osallistuvien eri puolueiden ja ryhmien edustajista. Kansanhallituksen lopullinen kokoonpano, sen valtuudet ja toimenpiteet tulevat yleisen, yhtäläisen, välittömän ja salaisen äänioikeuden pohjalla valitun Eduskunnan vahvistettaviksi.

Suomen Kansanhallitus katsoo ensisijaiseksi tehtäväkseen Suomen lahtarien hallituksen kukistamisen, sen aseellisten voimien murskaamisen, rauhan solmiamisen ja Suomen riippumattomuuden ja turvallisuuden takaamisen rakentamalla lujat ystävyyssuhteet Neuvostoliiton kanssa.

Suomen Kansanhallitus kääntyy Neuvostoliiton hallituksen puoleen ehdottaen solmittavaksi keskinäisavun sopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä ja täytettäväksi Suomen kansan vuosisatainen toive: Karjalan kansan jällen yhdistäminen Suomen kansan kanssa, liittäen sen yhtenäiseen ja riippumattomaan Suomen valtioon. Suomen Kansanhallituksella on täysi syy toivoa, että sen noudattama varma suunta ystävällisten suhteiden voimaan saattamiseksi Neuvostoliiton kanssa suo Neuvostoliiton hallitukselle mahdollisuuden suostua tällaiseen esitykseen.

Kansanhallitus haluaa ylläpitää ystävällisiä suhteita kaikkien muidenkin valtioiden kanssa. Se tunnustaa Suomen taloudelliset ja finanssisitoumukset muihin valtioihin nähden, mikäli nämä sitoumukset eivät ole ristiriidassa Suomen suvereniteetin kanssa ja mikäli joku näistä valtioista ei ryhdy vihamielisiin tekoihin Suomen Kansanvaltaista Tasavaltaa ja sen Kansanhallitusta vastaan.

Sisäpolitiikassaan Kansanhallitus asettaa itselleen seuraavat tehtävät:

1) Suomen Kansanarmeijan luominen;
2) suurten yksityispankkien ja suurten teollisuusliikkeiden saattaminen valtion valvonnan alaisiksi ja avustustoimenpiteitä keskisuuruisten ja pienten liikkeiden hyväksi;
3) erikoisten toimenpiteiden toteuttaminen työttömyyden lopettamiseksi kokonaan;
4) työpäivän lyhentäminen 8-tuntiseksi, 2-viikkoisen kesäloman turvaaminen työläisille ja työväen sekä muiden palkannauttijain asuntovuokrain alentaminen;
5) suurtiloja omistavien kartanonherrain maiden pakkoluovutus, kajoamatta talonpoikain tiluksiin ja omaisuuteen sekä pakkoluovutettujen maiden luovuttaminen tilattomille ja maanpuutteessa oleville talonpoikaisviljelijöille;
6) talonpoikain vapauttaminen verorästien maksusta;
7) valtion kaikinpuolinen avustustoiminta vähäväkisten viljelijäin talouden kohottamiseksi, ensi sijassa antamalla heille lisää maata, laidunta ja mahdollisuuden mukaan myös kotitarvemetsää suurilta kartanonherroilta pakkoluovutetuilta tiluksilta;
8) Suomen valtiomuodon sekä hallinto-ja oikeuslaitoksen perinpohjainen kansanvaltaistuttaminen;
9) valtion sivistysmäärärahojen korottaminen ja koululaitoksen uudistaminen turvaten työväen ja muiden vähävaraisten lasten koulunkäyntimahdollisuudet sekä pitäen kaikin puolin huolta kansansivistyksen, tieteen, kirjallisuuden ja taiteen kehittämisestä edistyksellisessä hengessä.
Kansan vihaama Cajanderin ja Erkon rahavaltainen hallitus, joka on tehnyt kaikki mitä on mahdollista saattaakseen synnyinmaamme turmioon, menetettyään kaiken kannatuksen kansan keskuudessa, on nyt, kuten on saatu tietää, eronnut virasta. Tämän vihatun hallituksen sijaan on asetettu Tannerin hallitus. Mutta Tanner on samallainen kansan vihollinen kuin Cajanderkin. Tannerin hallitus ei ole hiventäkään parempi, ellei vieläkin huonompi, kuin Sajanderin* hallitus. Se on kansallemme yhtä vihattu kuin Cajanderinkin hallitus.
Ajettakoon nuo pyövelit Suomesta loitolle! Lyötäköön maahan koko vararikkoinen hallituskopla!

Nouse, Suomen kärsinyt työtätekevä kansa! Käy uljaasti taisteluun sortajaisi ja pyöveliesi hirmuvaltaa vastaan!

Nouskaa kaikki kansalaiset, joille synnyinmaan tulevaisuus on kallis!
Karkoittakaamme kansan hartioilta synkän taantumuksen joukkio!
Raivatkaamme tie kansan hyvinvoinnin ja kulttuurin nousulle, kansamme vuosisataisten kansallisten toiveiden toteuttamiselle!

VOITTAKOON SUOMEN TYÖLÄISTEN, TALONPOIKIEN JA TYÖTÄTEKEVÄN SIVISTYNEISTÖN ELÄMÄN JA SYDÄMEN ASIA!
VAPAAN JA RIIPPUMATTOMAN SUOMEN KANSANVALTAISEN TASAVALLAN LIPUN ALLA
- ETEENPÄIN, VOITTOON!

Terijoella, 1 pnä joulukuuta v. 1939
SUOMEN KANSANHALLITUS:
Kansanhallituksen puheenjohtaja ja Suomen ulkoasiain ministeri Otto Kuusinen.
Kansanhallituksen varapuheenjohtaja ja valtiovarain ministeri Mauri Rosenberg
Puolustusministeri Aksel Anttila
Sisäasiain ministeri Tuure Lehen.
Maanviljelysministeri Armas Äikiä.
Valistusministeri Inkeri Lehtinen.
Karjalan asiain ministeri Paavo Prokkonen.

[Jaakko Anttila]

Toinen ruiske punatautiin: Suomen kansanhallituksen julistus Suomen armeijan sotilaille:

"SOTILAAT! Teidän haaksirikon kärsineet johtajanne, Mannerheim, Rydi, Tanner ulkolaisen pääomaylimystön kannustamana ajavat Suomen kansaa sotaan Punaista Armeijaa vastaan.

Te sorrutte näiden tyhjäntoimittajain, Suomen kansan verenimijäin etujen puolesta. Malttakaa mielenne kellä on järkeä jälellä ja heittäkää hartioiltanne rasvoittuneet loiseläjät.

Siirtykää Suomen kansanhallituksen puolelle, Punaisen Armeijan puolelle! Suomen työtätekevä kansa astuu rohkeasti uuden vapaan elämän tielle, jota kansanhallituksenne parhaillaan valloittaa Punaisen Armeijan avustuksella."

SDP ja SAK antoivat vastaukseksi yhteisen julistuksen, jonka mukaan Suomen työläiset taistelevat ase kädessä vihollista vastaan. Entiset punakaartilaiset ehdottivat erillisten punakaartiosastojen lähettämistä rintamalle taistelemaan pirua ja ryssää vastaan. Tammikuussa 1940 Väinö Tanner antoi järjestäytyneelle työväestölle luvan liittyä suojeluskuntiin. Sörkän sällit oli tunnetuin "työtätekevän kansan" perustama suojeluskuntaosasto. Työtätekevä kansa perusti suojeluskuntaosastoja jo ennen talvisotaa.

****
Kolmas ruiske punatautiin: Suomen kansanhallituksen julistus Mannerheim-linjan puolustajille:

SUOMEN ARMEIJAN SOTILAAT!
Mannerheimin linnakkeet ovat teidän hautanne!

Upseerit pettävät teitä uskotellen, että Mannerheimin linja on valloittamaton. Se on törkeää valhetta.

Mahtava Punainen armeija lakaisee maan tasalle kaikki Mannerheimin linnakkeet.

Tämän tietävät hyvin teidän upseerinne ja itsensä myyneet hallitsijanne. Monet näistä herroista ovat jo lähettäneet rahansa ja perheensä Ruotsiin. Kuin rotat uppoavasta laivasta pakenevat nämä kansan petturit Suomesta välittämättä vähääkään teidän kohtalostanne.

Sotilaat! Ajatelkaa mitä teillä on edessänne!

Vastarinta on järjetöntä. Mannerheimin linnakkeet ovat teidän hautanne.

Muuttakaa ne haudoiksi vihollisillenne - itsensä myyneille upseereille ja heidän isännilleen, Rydille, Kalliolle, Mannerheimille.

Siirtykää kansanhallituksen puolelle, se turvaa henkenne ja vapautenne."

[Niitä sun näitä]

Näinhän se juuri meni. Suomi eittämättä valmistautui sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Ja niinhän se sai englantilaisilta ja saksalaisilta asiantuntijoilta apua hyökkäyksen valmistelussa eli Mannerheim-linjan rakentamisessa.

Oikeasti kylläkin harvempi hyökkääjä rakentelee ensin omia kantalinnoitettuja puolustusasemia hyökkäyksen lähtöpisteeksi...

---

Muutama hyvä linkki jos joku ei satu näitä tietämään:

Talvisota 1939-1940

http://www.histdoc.net/historia/historia.html#war


Suomi Neuvostoliiton ulkopolitiikassa 1939—1940 (diplomaattisia ja muita dokumentteja)

http://www.histdoc.net/historia/velikie1939_s.html


Suomi suurvaltapolitiikassa 1939-1940

http://www.histdoc.net/historia/suurvalta1939.html#nz

[Niitä sun näitä]

Katso ihmeessä karttaa!! Vilkaise edes siihen!

Heikki voisi laittaa asiaa hieman paremmin selventävän kartan esille. Tuosta näkyy samalla mistä Suomen pääpuolustuslinja, jota myös Mannerheim-linjaksikin kutsuttiin, kulki ja mitä tarjottiin NL:n vaatimuksille vastineeksi.

Kyseinen kartta on K. L. Oesch:n artikkelista Talvisodan syttyminen ja Stalinin Neuvostoliiton päämäärät, Kansa Taisteli 12-1974, s.356-357

Kannaksen kartta aluevaatimukset 1939

Kansa Taisteli 12-1974,s.357

http://aijaa.com/9we2mI

Kun samalla vertaa, vaikkapa tästä alla olevasta linkistä hitaasti avautuvasta kartasta, missä tiet Viipuriin kulki, niin NL:n linjauksen tarkoitus varmasti selviää jokaiselle!

http://winterwar.com/Maps/Frontline1.htm



Vertailun vuoksi nämä sivut:

http://janssoninkiusaukset.blogspot.fi/

http://3.bp.blogspot.com/_Vd8Pk94xK_Y/R ... 1600/p.jpg

[Heikki Jansson]

Tuosta näkyy samalla mistä Suomen pääpuolustuslinja, jota myös Mannerheim-linjaksikin kutsuttiin, kulki ja mitä tarjottiin NL:n vaatimuksille vastineeksi.

Esittämästäsi kartasta ei ilmene, miksi toivot koko Mannerheim-linjan menettämistämme maallemme. Seuraus Neuvostoliiton neuvottelutarjouksen hylkäämisestä oli maaliskuun rauhassa koko linjan menetys. Nähdäkseni eteläosan menettäminen neuvottelutarjouksen mukaan, olisi ollut parempi vaihtoehto kannaltamme kuin toteutunut. Toteutuneessa vaihtoehdossa menetimme myös sen Viipurin, jota Mannerheim-linja pääasiassa suojasi.

Olisiko siis ollut parempi tarjota Viipuriakin samantien (ikään kuin lahjaksi) talvisotaa edeltävissä neuvotteluissa Neuvostoliitolle, jolloin myös Mannerheim-linja kokonaisuudessaan olisi menettänyt merkityksensä eikä sen menetystä olisi siis tarvinnut erityisesti surra? - Todettakoon muuten, että se, mitä Neuvostoliitto oikeastaan vaati (ja josta Mannerheim oli erityisen huolestunut) oli kartastasi ilmenevä Koivisto. Sen seurauksena ei voitu (jos haluttiin) välttää Mannerheim-linjan eteläosan peittämän alueen siirtyminen Neuvostoliitolle.

Semmottii...

[V Palvo]

Nähdäkseni eteläosan menettäminen neuvottelutarjouksen mukaan, olisi ollut parempi vaihtoehto kannaltamme kuin toteutunut.


Semmottii...

Mauri Ryömä on ainakin ollut Terijoen hallituksen hyväksyessään tiukalla NL-myönteisellä linjalla kirjoittaessaan joulukuun 1939 lopulla "haukkumakirjeen" Väinö Tannerille. Mauri Ryömä on kirjettä kirjoittaessaan ollut tietoinen NL:n hyökkäämisestä Petsamossa, Sallassa ja Suomussalmella, Laatokan Karjalassa ja Kannaksella, sekä hyväksynyt Suomen asutuskeskusten pommitukset. Mauri Ryömä on selvästi hyväksynyt Molotov- Ribbentropp- sopimuksenkin.

Ja näyttää olleen samalla kannalla vielä 1954 kirjoittamassaan "Talvisodan syistä-kirjasessaan, Kansankulttuuri":
"Kartasta katsoen NL:n vaatimukset Suomelle eivät olleet kohtuuttomia, NL vaati vain
2761 neliö-km ja tarjosi 5500 neliö-km Repolasta ja Porajärveltä."
Kirjasessaan 1954
Mauri Ryömä ( SKP ) kirjoittaa 1954 eräiden USA:n pankki- ja teollisuusmiesten rahoittaneen Saksan aseistuksen ja "France-Illustrationin" 9.2.1946 julkaisemien asiakirjojen osoittavan, että Suomen äärimmäinen oikeisto oli jo 1935 solminut Saksan kanssa liittosopimuksen."

Mikko Korhonen tuo esille 2006 pro gradussaan Kommunistin 4.1949 julkaiseman luettelon Mauri Ryömän auktoriteeteistä arvojärjestyksessä:
1. Stalin
2. SKP:n ohjelma ja päätökset ( maanalainen ja laillinen SKP )
3. Yrjö Sirola jne.
Mitä
tuo Mauri Ryömän 1949-jako "maanalaiseen" ja "lailliseen" SKP:hen merkinnee?

Veikko Palvo

[Niitä sun näitä]

"Talvisodan syistä-kirjasessaan, Kansankulttuuri"

Tuolta sen voi jokainen halutessaan lukea. Onpas muuten hieman kuin "HJ:n" juttuja lukisi...



Mauri Ryömä: Asiakirjojen todistus Talvisodasta 1939-40

( julkaistu mm. Työkansan Sanomissa nro 3/2000)

http://www.kolumbus.fi/r.katajaranta/talvisota.html

Nyt kun Talvisodan loppumisesta tulee 13.3.2000 kuluneeksi 60 vuotta, on syytä tuoda esiin tohtori Mauri Ryömän tutkimus Talvisodan syistä. Tutkimus on julkaistu marraskuussa 1954. Alkuperäisessä tutkimuksessa oli mukana laaja aineisto virallisten asiakirjojen kopioita, jotka joudumme jättämään pois tästä julkaistavasta liitteestä. Kysymys Talvisodan syttymisen syistä, Suomen silloisen johdon politiikasta ja Neuvostoliiton roolista toisessa maailmansodassa on edelleenkin mitä ajankohtaisin asia. Totuus näistä asioista on kerrottava, koska vääristely jatkuu edelleenkin. Lääketieteen lisensiaatti Mauri Ryömä (1911-1958) toimi 30-luvulla Sosialidemokraattisen puolueen vasemmistosiivessä. Sodan aikana hän oli vankilassa. Rauhan tultua hän vuodesta 1944 toimi SKDL:ssä ja SKP:ssa. Ryömä oli SDP:n kansanedustajana 1936-37 ja SKDL:n kansanedustajana vuodesta 1944 lähtien kuolemaansa asti. Työkansan Sanomien päätoimittajana hän toimi vuodesta 1944 kuolemaansa asti.

Mikä johti siihen, että Suomi syksyllä 1939 - joutui onnettoman sodan jalkoihin?

[Niitä sun näitä]

Esittämästäsi kartasta ei ilmene, miksi toivot koko Mannerheim-linjan menettämistämme maallemme.

Jotta Heikkikin ymmärtäisi lukemaansa tekstiä ilman erehtymisen mahdollisuutta, niin täsmennetään sitä muutamalla sanalla:

Heikki voisi laittaa asiaa hieman paremmin selventävän kartan esille. Tuosta kuvasta näkyy samalla mistä Suomen pääpuolustuslinja, jota myös Mannerheim-linjaksikin kutsuttiin, kulki ja sekin suomalaisten laatima alueluovutusmyönnytyksen rajalinjaus, mitä tarjottiin NL:n vaatimuksille vastineeksi.

Kyseinen kartta on K. L. Oesch:n artikkelista Talvisodan syttyminen ja Stalinin Neuvostoliiton päämäärät, Kansa Taisteli 12-1974, s.356-357

Kannaksen kartta aluevaatimukset 1939

Kansa Taisteli 12-1974,s.357

http://aijaa.com/9we2mI

[Ruokkoamaton]

Heikki - käydään saman tien tuttavalliseksi kun tässä tulee henkilöön menevää tekstiä - nyt sattuu olemaan sellainen kaveri, jota kovasti tyydyttää semmoinen asenne mitä olen englanninkielessä lukenut kutsuttavan sanalla "contrariness". Toisin sanoen häntä huumaa olla vahvasti eri mieltä kuin mitä hän kulloinkin pitää valtavirran vallitsevana käsityksenä. Sen arvosteleminen ja "oman" näkemyksen puolustaminen "argumenteilla" tuo hänelle älyllistä ja niiden muotoileminen hyvinvalittujen sanojen avulla esteettistä mielihyvää. Tämä mielihyvä voi sitten estää häntä tajuamasta esim. sitä milloin hän ylittää absurdiuden tai hyvän keskustelutavan rajat.

Heikki voi siis kirkkain silmin esittää että jos ei tuomitse Suomen hallituksen kyvyttömyyttä suostua NL:n esittämiin alueluovutuksiin 1939, pitää itse asiassa Moskovan rauhan rajoja (tilanteesta riippumatta) parempana vaihtoehtona. Hänelle on myös itsestään selvää että sellaista mahdollisuutta. että NL olisi Suomen kansan työtätekevien kutsusta joutunut suorittamaan aseellisen väliintulon myös tässä vaihtoehtoisessa historiassa, ei ole koska meillä ei ole siitä todistusaineistoa ja muu on, kuten tunnettua, pelkkää spekulaatiota. Emme näin ollen myöskään voi spekuloida sillä mahdollisuutta että tämä vaihtoehtoinen talvisota/kevätsota/kesäsota olisi sujunut NL:n kannalta suotuisammin.

[Klaus Lindgren]

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, Janssonin viesti on suunnilleen se, että Suomen poliittisen johdon toimia pitäisi arvioida sen mukaan, mitä he kesällä ja syksyllä 1939 tiesivät ja ymmärsivät, puuttumatta ollenkaan siihen, johtivatko ne ratkaisut sittemmin syteen vai saveen. Tällöin etenkään Erkon toiminta ei tosiaan näytä kovin viisaalta: vastassa on suurvalta, joka esittää epäoikeudenmukaisia vaateita ja uhkailee miljoona-armeijallaan, liittolaisia ei ole ja oma armeija on kenties pippurinen, mutta pieni ja varusteitakin on niukasti. Ja mitä tekee Erkko: tuumii, että vastapuoli bluffaa eikä ollenkaan aio hyökätä, vetoaa siihen, että oikeus on meidän puolellamme, eikä anna tuumaakaan periksi.

Tästä keskusteltaessa on aika monesti vedottu siihen, mitä sitten seuraavaksi tapahtui ja siihen, että hyvinhän siinä kävi, kuitenkin. Epäilemättä, mutta kuten sanottu, mitään siitä ei ollut syksyllä 1939 Erkon, Paasikiven tai edes Molotovin tai kenenkään muunkaan tiedossa. Kun vielä muistamme, että vasta Talvisodassa sekä suomalaisille että neuvostojohdolle paljastui, miten huonossa jamassa se neuvostoarmeija oli, esittäytyy Janssonin idea kieltämättä aina paremmassa valossa: Sekä Erkon että Molotovin on täytynyt arvioida neuvostoarmeijan iskukyky palkon paremmaksi kuin mitä se todellisuudessa oli – itse asiassa, jos Stalin ja Molotov olisivat ymmärtäneet likvidoineensa kaikki kokeneet upseerit armeijastaan, he olisivat ehkä bluffanneetkin. Vaan eivätpä tainneet ymmärtää, eivätkä bluffanneet.

[Emma-Liisa]

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, Janssonin viesti on suunnilleen se, että Suomen poliittisen johdon toimia pitäisi arvioida sen mukaan, mitä he kesällä ja syksyllä 1939 tiesivät ja ymmärsivät, puuttumatta ollenkaan siihen, johtivatko ne ratkaisut sittemmin syteen vai saveen. Tällöin etenkään Erkon toiminta ei tosiaan näytä kovin viisaalta: vastassa on suurvalta, joka esittää epäoikeudenmukaisia vaateita ja uhkailee miljoona-armeijallaan, liittolaisia ei ole ja oma armeija on kenties pippurinen, mutta pieni ja varusteitakin on niukasti. Ja mitä tekee Erkko: tuumii, että vastapuoli bluffaa eikä ollenkaan aio hyökätä, vetoaa siihen, että oikeus on meidän puolellamme, eikä anna tuumaakaan periksi.

Tästä keskusteltaessa on aika monesti vedottu siihen, mitä sitten seuraavaksi tapahtui ja siihen, että hyvinhän siinä kävi, kuitenkin. Epäilemättä, mutta kuten sanottu, mitään siitä ei ollut syksyllä 1939 Erkon, Paasikiven tai edes Molotovin tai kenenkään muunkaan tiedossa.

Ei, mutta tiedossa oli, miten Tshekkoslovakian oli käynyt, samoin miten Puolan kävi. Siis sekä myönnytykset että taistelu olivat johtaneet miehityksen, joten valittavana oli kummalla tavalla haluttiin hävitä, kunnialla vai häpeällä.Tuolloin uskottiin yleisesti, että oikeus lopulta voittaa ja kansakunta voi nousta uudelleen sotilaallisen tappion jälkeen, koska se antoi esimerkin seuraaville polville, mutta kaikki oli lopussa, jos "häpeällisesti" alistuttiin. Me voimme toki olla että se oli tyhmää, mutta se on yhtä kaikki fakta.

Tämän takia voi suuresti epäillä, että myönnytyksiä olisi tehty, vaikka olisi uskottu NL.n olevan tosissaan. Ne kerta kaikkiaan olivat vastoin tuolloisten ihmistem psykologiaa ja moraalia.

Sitä paitsi sekä Erkko että Paasikivi olivat perimmältään samaa mieltä, että kyse ei ollut vain alueista, vaan Suomen ulkopolitiikan muutoksesta: Suomi ei voinut olla enää puolueeton valtio eikä osa Pohjoismaita. Paasikivi uskoi, että palattaisiin jonkinlaiseen autonomiaan, Erkon mielestä kyse oli siitä ettei Suomi olisi enää osa länsimaa - kyse oli siis pohjimmiltaan Suomen identiteetistä.

On myös muistettava, että kysymyksessä ei ollut vain Erkon politiikka, vaan koko hallituksen politiikka, jonka kaikki eduskuntaryhmät hyväksyivät. presidentti Kallio oli tunnetusti sitä mieltä, että kaikkein vaarallisinta olisi, jos kansakunta jakaantuisi kahtia kuten 1918. Ja myös Paasikivi piti tärkeimpänä kansan yhtenäisyyttä eikä siksi ilmaissut eriäviä mielipiteitään julkisesti.