Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 19.12.11 23:11

Re: Dokumentoimaton teloitusko?

laitman kirjoitti:2.) Minun mielestä sota-ajan tapahtumia tutkineet eivät ole ymmärtäneet miten Pohjanmaan ruotsinkieliset joukot eroavat muista.
Eversti Marttinen oli näille niin sopiva päällikkö sen takia, että hän ymmärsi miten näiden kommunistien vahingollinen vaikutus estetään.
Tällaistakin on kirjoissa kirjoitettu:

Missä on veljesi? -kirjan lopussa sivulla 138 kerrotaan suorasukaisesti kuinka eversti Marttinen ampui 18 vuotiaan nuorukaisen, joka ei uskaltanut muuta kuin kyyhöttää kiven takana.

Erik Andrén: Missä on veljesi?. Sahlgrenin kustannusliike Oy, 1983
Alkuperäinen teos: Var är din broder?, 1983, suomentanut Heikki Kaskimies.

s. 138
"Kirjoittaessani kirjaa Var är din broder? marraskuussa 1982, muuan silminnäkijä kertoi seuraavan tapauksen jatkosodasta: >> Se tapahtui sodan loppuvaiheissa ja ankarissa taisteluissa Tienhaaran luona. Eversti Marttinen saapuu illalla. Silloin hän saa kuulla eräästä pikakoulutuksen saaneesta 18-vuotiaasta nuorukaisesta, joka oli saapunut edellisenä päivänä ja oli niin peloissaan, että ei pystynyt seuraamaan hyökkäyksessä, vaan oli piiloutunut suuren kiven taakse. Marttinen menee nuorukaisen luo, läimäyttää häntä isällisesti hartioille, katselee miehiä ja sanoo: - No, ei kannata huolestua. Minä hoidan pojan. He menivät muutaman askeleen päähän. Ja niin kajahti laukaus."


Kyllä he todellakin erosivat muista...

Tuossa on juttua samasta aiheesta:

viewtopic.php?f=10&t=4220#p22205


Munsalasta ja sen naapurikunnista lähdettiin 1944 "lännen teille"... ja todella runsain joukoin. Sotilaskarkureita oli kesällä 1944 melkoisesti tällä rannikon "isänmaallisuusvyöhykkeellä"...

Tämä Suomen "isänmaallisuusvyöhyke" eli Suomen ruotsalaisten asuttama rantakaistale on noin 300 km pätkä Vaasan kahtapuolen eli Kokkolasta Kristiinankaupunkiin ja siitä hieman ohi eli aina Siipyyhyn saakka.

http://museum.svof.fi/bild/finkarta.gif

http://museum.svof.fi/finindex.htm

Kummallista ettei länsirannikon ruotsinkielisten sotilaskarkuruudesta 1944-45 Ruotsiin ole tehty perusteellista tutkimusta, ei ainakaan suomeksi.


Kulomaan Käpykaartiin? -kirjan mukaan, sivulta 341

1. Närpiö 120
2. Munsala 85
3. Korsnäs 67
4. Koivulahti 57
5. Vaasa 43
6. Oravainen 32
7. Raippaluoto 28
8. Mustasaari 28
9. Vöyri 28
10. Pietarsaari 25
11. Siinpyy 22
12. Maalahti 20

Lisäksi vähintään 10 karkuria: Luoto, Petolahti, Sulva, Pietarsaari, Uusikaarlepyy ja Kristiinankaupunki.

Kulomaan Käpykaartiin? -kirjan sivulla 342 kerrotaan kesällä 1944 Närpiöstä kutsutun 40 1907-1908 syntynyttä miestä aseisiin ja vain kymmenen noudatti kutsua!



Sotapoliisin toimintakertomuus touko-elokuu 1944

http://www.jarmonieminen.fi/historia/?cat=45


Sotapoliisin toimintakertomuus toukokuulta 1944
http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=478

"Ruotsiin suuntautuva karkuruus sekä virosta tänne saapuvat pakolaiset ovat antaneet meripoliisille jatkuvasti ylimääräistä työtä. Karkaaminen Ruotsiin tapahtuu pääasiallisesti Merenkurkun seuduilta ja suuremman osan sinne menneistä muodostavat pohjanlahden rannikkopitäjien väestö. Niinpä Siipyystä on kuluneen toukokuun aikana paennut Ruotsiin 22 henkilöä (joista sotilaita 5), Munsalasta 25 (sotilaita 21), Närpiöstä 8 (sotilaita 5), Pietarsaaresta 22 (sotilaita 20), Kristiinasta 7 ja Oravaisesta 7, eli yhteensä 91, joista sotilashenkilöitä 50"


Sotapoliisin toimintakertomus kesäkuulta 1944
http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=472

"Ruotsiin suuntautuva karkuruus antoi sen sijaan meripoliisille jatkuvasti ylimääräistä työtä. Ylimenot tapahtuivat nytkin pääasiallisesti Merenkurkun seuduilta ja menijät olivat suurimmalta osaltaan rannikkopitäjien väestöä. Ahvenanmaalta on todettu paenneen sota-aikana kaikkiaan 112 henkilöä (joista 5 sotilaita). Pohjoisemmalta rannikkoalueelta on todettu lähteneen n. 100. kaikkiaan 56 siviilihenkilöä ja 19 sotilasta on saatu pakomatkalla pidätetyksi. Ruotsiin luvattomasti yrittäneitä virolaisia on pidätetty 20."


Sotapoliisin toimintakertomus heinäkuulta 1944
http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=502

"Karkuruus ruotsiin on edelleenkin jatkunut runsaana. Esimerkkinä mainittakoon, että n. 90 % kaikista niistä, jotka saivat lomaa Kolarin ja Enontekiön kuntiin, karkasivat Ruotsiin. Myöskin muihin Tornionjokilaakson kuntiin lomaa saaneista teki huomattava osa samoin ja palvelukseenastumismääräyksen saaneista tämän seudun miehistä suuri joukko seurasi esimerkkiä. M.m. Enonteköstä karkasi 30.7.1944 Ruotsiin kolme veljestä, jotka olivat saaneet lomaa neljännen veljensä sankarihautajaisiin. Karkulaiset eivät tiettävästi läheskään kaikki ilmoittaudu Ruotsin viranomaisille, koska pelkäävät joutuvansa keskitysleireihin, vaan oleskelevat sukulaistensa ja tuttaviensa luona rajaseudun syrjäkylissä. On oletettavissa, että he talven tullen siirtyvät Suomen puolelle metsäkaartilaisiksi. – Vastatoimenpiteeksi ehdottaa Er.SPol.Os., että kaikki lomat Lapin läänin läntiselle matkustuskieltoalueelle kiellettäisiin sekä että vastaisuudessa Tornionjokilaaksosta palvelukseen kutsutuille reserviläisille ei lähetettäisi palvelukseenastumismääräystä poliisiviranomaisten toimesta, vaan ne annettaisiin osaston Torniossa sijaitsevalle asemakomennuskunnalle, joka noutaisi miehet palvelukseen." -
"Ahvenanmaalle suuntautunut matkustusliikenne väheni kuukauden aikana huomattavasti. Heinäkuussa myönnettyjen lupien lukumäärä oli vain 511 vastaavan luvun ollessa kesäkuussa 846."



Sotapoliisin toimintakatsaus elokuulta 1944
http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=610

"Karkuruutta Ruotsiin jatkui edelleenkin, joskin vähentyneenä. Valvonnan tehostamisella sekä yhteistoiminnalla muiden viranomaisten kanssa saatiin joukko karkureita sekä neljä ammattimaisesti näitä Ruotsiin kuljettanutta henkilöä pidätetyksi.
Pakolaisliikenne Ahvenanmaalta Ruotsiin loppui melkein kokonaan. Ainoastaan yhden nuorukaisen todettiin lähteneen luvatta maasta. Sen sijaan arviolta 750–800 henkilöä, joista huomattava osa sotilaita, pitkin Pohjanlahden rannikkoa on siirtynyt luvattomasti Ruotsin puolelle. Eniten näitä tapauksia Korsnäs´in, Närpiön, Koivulahden ja Munsalan pitäjissä. Kun vahvistetusta vartioinnista huolimatta rajanylitys kasvoi, ryhdyttiin epäilyttävissä tapauksissa takavarikoimaan moottoriveneitä tai poistamaan niistä koneosia."

laitman
Viestit: 212
Liittynyt: 12.11.07 22:08

Re: Dokumentoimaton teloitusko?

Palataan tähän ketjuun: Geust lukee todennäköisesti tämä viestin, joten kiitän etukäteen vastauksesta. Montako alasammuttua neuvostolentäjää haudattiin Suomen alueelle ( 1940 Moskovan rauha ) talvisodan aikana? Löysin mapista Sk-786/5 tiedon, joka ainakin minulle oli uusi: Eli elokuussa 1940 NL oli halunnut, että alasammutut ja haudatut lentäjät kaivetaan ylös ja palautetaan Neuvostoliittoon hautausta varten. Vastapalveluksena olisi, että NL palauttaa suomalaiset sankarivainajat. En tiedä missä määrin tämä toteutui?
Kymenlaakson sk-piirin alueella näitä oli noin 20 kpl, varmuudella ei voitu sanoa koska osa ruumista olivat kärsineet pahasti kun kone syöksyi maahan. Utissa yksi vangittu lentäjä ammuttiin ennen kuin Valvonta-osasto ehti kuulustella.
Mutta miksi juuri lentäjät? Eversti Fagernäs oli vuonna 1940 tehnyt tarkat kartat haudatuista venäläisistä Suomussalmen rintamalla, mutta minulla ei ole tiedossa että näitä olisi haluttu kaivaa ylös.

Laitman

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 19.12.11 23:11

Re: Dokumentoimaton teloitusko?

laitman kirjoitti:Eversti Fagernäs oli vuonna 1940 tehnyt tarkat kartat haudatuista venäläisistä Suomussalmen rintamalla
Oletko nähnyt kyseisiä karttoja ja oliko ne yleensäkin kaatuneiden hautapaikoista vai pelkästään lentäjistä? Jossain kirjassa kerrottiin kuinka eversti Fagernäs avusti Siilasvuota tämän tehdessä Suomussalmen taisteluista kertovaa kirjaansa. Hän piirsi karttoja yms. selostaen oman osuutensa osasto Fagernäsin johtajana. Sitten oli maininta, ettei Siilasvuo palauttanutkaan materiaalia ja eversti Fagernäsin omien muistelmien teko siltäkin osin siis vaikeutui. Siilasvuon kerrotaan tuhonneen polttamalla papereitaan. Näin siis Raimo Seppälän Kenraali ja pahat linnut -kirjan mukaan. Eversti Fagernäsin elämänkerran on kirjoittanut Helge Smedjebacka ja kirja ei todellakaan huikaise sisällöllään tai kerronnallaan. Fagernäs ei itse kirjoittanut muistelmiaan vaan jonkinlaisen raakileen, josta Smedjebacka on lainaillut otteita kirjaansa.

Näin ne jutut aina muuttuu, sillä joku tietää aina paremmin ja enemmän.

Oulussa Riihisäätiön luennoilla 2010 keväällä useaan kertaan esiintynyt Mika Kulju kertoi "uutena tietona", että Suomussalmelle haudattujen venäläisten kaatuneiden määrää ei edes tiedetä. Kulju esitteli Suomussalmen tapahtumista kertovan kirjansa uutta ja täydennettyä painosta ja yleisökysymyksiin vastatessaan hän kertoi, että hautapaikkojakaan ei enää kuulemma tiedetä ja mahdollisia karttojakaan ei enää olisi, jos olisi koskaan ollutkaan. Puiset ristit on jo aikoja sitten kadonneet maatuneina ja vain jokunen hautapaikka on tiedossa.

Kaatuneiden määräksi on yleensä kerrottu liki 20 000, mutta esim. sotasaalisaseiden määräkin on huomattavasti pienempi. Tällaisten päätelmien mukaan kaatuneita olisi ollut vain maksimissaan noin 7000.

Itse kyllä luulisin suomalaisten pitäneen jonkinlaista kirjaa haudatessaan ruumiita pitkin kesää ja syksyä 1940. Venäläisten ruumiita taisi Suomussalmella ja Kuhmossakin löytyä maastosta vielä pitkään sotien jälkeenkin. Tuollaisen tuhansien ruumiiden hautaaminen on kyllä melkoinen urakka ja eipä siihen taidettu ryhtyä roudan aikana.

Venäläiset saivat pyytämänsä "ruumiskiintiön" Suomussalmella kaatuneista rajalle. Se lienee ollut jotain muutaman sadan luokkaa, olikohan peräti 400. Kaatuneet venäläiset kuskattiin kuorma-autolasteina rajalle ja se riitti heille. Enempää eivät huolineet kun kerran Suomussalmella ei ollut kaatunut enempää...

Kuljun esitys oli niin suosittu, että piti ottaa monta uusintaa pitkin kevättä. Ihmisiä tuli Oulun pääkirjaston Pakkala -saliin bussilasteittain ympäri maakuntia. Kerralla Pakkala -saliin mahtui 300 kuulijaa, eli suksee oli melkoinen. Siinä Mika Kuljulla meinasi oikein käsi väsyä omisteita kirjoitellessaan niihin lukuisiin myytyihin kirjoihin! Itse esitys ei ollut mitenkään huikaiseva eli ihan kirjan mukaan se oli toki tehty. Mitään uutta ei tullut esiin, siis sellaista mitä ei olisi kirjassa jo ollut kerrottu.

Kirjailija Mika Kulju "Raatteen tie - talvisodan sankaritarina"

http://www.riihi.fi/esitelmat.html

07.12.2009, 15.01.2010, 01.02.2010, 23.03.2010, 15.04.2010

J Kamarainen
Viestit: 97
Liittynyt: 26.10.07 13:15
Paikkakunta: Joensuu

Re: Dokumentoimaton teloitusko?

Hautausta suorittivat tammikuusta lähtien mm. sotapoliisikomppaniat. Joskus etsin niiden sotapäiväkirjoja, mutten löytänyt. Lieneekö pidettykään vai onko vain jätetty lähettämättä sota-arkistoon. Nämä olivat niitä vapaaehtoisista ja ruununraakeista koottuja sotapoliisikomppanioita.

Joka tapauksessa vahvistamaton kansanperinne kertoo, että hautaus tapahtui aluksi suurempiin joukkohautoihin, myöhemmin keväällä pienempiin joukkohautoihin (ruumiit ja hautaajat eivät kestäneet kuljetusta), lopuksi ruumiin löytösijoille. Päivän päättyessä jokainen hautaaja ilmoitti hautaamiensa ruumiiden lukumäärän vääpelille joka merkitsi lukumäärän ylös. Hautoja ei merkitty risteillä, vaan haudan vierestä katkaistiin ja karsittiin puu merkiksi haudan paikasta. Saman vahvistamattoman tarinan mukaan 1970-luvulla paikallinen metsänhoitaja antoi määräyksen (joka täytettiin) kaataa kaikki merkkipuut.

Tarkkoja lukumääriä haudatuistaon siis periaatteessa arkistoihin voinut jäädä, käytännössä niitä ei kukaan ole löytänyt. Elfvengrenin Eerohan niitä on ainakin etsinyt. Fagernäsin kartan paikkansapitävyydestä on vähän paha sanoa mitään, mutta ei F. ainakaan sodan aikana tapahtuneen hautauksen aikana ole ollut karttaansa aineistoa keräämässä.

laitman
Viestit: 212
Liittynyt: 12.11.07 22:08

Re: Dokumentoimaton teloitusko?

Anteeksi olin vähän epätarkka; eli Fagernäs oli kartoittanut kaikki venäläisten joukkohaudat Suomussalmen alueella. En tiedä oliko joukossa lentäjiä? Minun pointtini oli, että esim. jonkun kuoliaaksi paleltuneen sotilaan jäännösten palauttaminen olisi ollut paljon helpompaa kuin täydellisesti tuhoutuneiden lentäjien jäännöksiä.
Ryhmä Talvelan papereista löytyy tietoja, että jo vuodenvaihteessa 1939-40 niin Tolvajärven alueella oli suomalaisten toimesta haudattu satoja kaatuneita venäläisiä, laadittu kartat haudosta, henkilötiedot kirjattu ( jos oli ) ja yksityinen omaisuus otettu talteen, aivan niin kuin Genèven sopimus edellytti. Missä määrin venäläiset olivat kiinnostuneita näistä tiedoista on toinen juttu.

Pitäisi tehdä tarkempi tutkimus näistä asioista. Minulle jäi vain sellainen kuva tästä paperista ( Sk-786/5 ) että lentäjien ruumiit haluttiin saada takaisin, mutta muista ei ole niin väliä. Tosin esim. PK-1271/1 mapissa on sellainen tieto, että NL:n sotilasasiamies oli sitten sotien jälkeen, 1945-46, vaatinut Ilomantsin suunnalla sotavankina kuolleen naisupseerin ruumiin siirtämistä Tohmajärvelle.

Laitman

J Kamarainen
Viestit: 97
Liittynyt: 26.10.07 13:15
Paikkakunta: Joensuu

Re: Dokumentoimaton teloitusko?

Siis tuosta Fagernäsin kartoituksesta olinkin kiinnostunut. Vuonna 1940 on tietenkin ollut mahdollista tehdä kartoitus joukkohaudoista. Fagernäs siis on sellaisen ilmeisesti tehnyt, mutta miten? Onko hän itse käynyt Suomussalmella vai on käyttänyt välikäsiä? Entä miten tarkka kartoitus on ollut ja onko hautoihin haudattujen lukumäärää selvitelty?

laitman
Viestit: 212
Liittynyt: 12.11.07 22:08

Re: Dokumentoimaton teloitusko?

Nämä Fagernäsin kartat löytyvät kyllä. En kuitenkaan pidä näitä kovin tärkeinä koska paikalliset sotahistorioitsijat ovat sotien jälkeen tehneet paljon tarkempia kartoituksia. Itse olin ainoastaan kiinnostunut siitä, missä määrin näitä olisi kaivettu ylös ja lähetetty takaisin Neuvostoliittoon.

Fagernäsista kertovassa kirjassa on mm se tapaus jolloin joku korkea politrukki ratsasti pihalle ja uhkaili yhden talon asukkaita. Mies ja hevonen putosivat syvään ja kuivaan kaivoon, jonne jäivät ja kaivo täytettiin ja paikalla kasvaa nyt iso kuusi.

Laitman

J Kamarainen
Viestit: 97
Liittynyt: 26.10.07 13:15
Paikkakunta: Joensuu

Re: Dokumentoimaton teloitusko?

Vai pihlaja? Joka tapauksessa talonväki päätti kaivaa uuden kaivon ja luoda vanhan umpeen.

Eli Fagernäsilläkään ei ole ollut "tarkkoja" karttoja. Tuo hautausten dokumenttien puuttuminen on sääli monessakin mielessä. Vähäisin ei tietenkään ole se, että olisi ihan kiva, jos paikalliset ennen maansiirtoa vaativia töitä tietäisivät/olisivat tienneet, onko paikalla hautoja vai ei. Yleensä työt on pyritty/pyritään tekemään hautarauhaa rikkomatta. Samoja ongelmia on myös ollut Kuhmossa.

Ja ei. Paikallisetkaan eivät tiedä/ole tienneet kaikkia hautoja, eivät edes joukkohautoja.

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 19.12.11 23:11

Re: Dokumentoimaton teloitusko?

laitman kirjoitti:Nämä Fagernäsin kartat löytyvät kyllä. En kuitenkaan pidä näitä kovin tärkeinä koska paikalliset sotahistorioitsijat ovat sotien jälkeen tehneet paljon tarkempia kartoituksia. Itse olin ainoastaan kiinnostunut siitä, missä määrin näitä olisi kaivettu ylös ja lähetetty takaisin Neuvostoliittoon.

Fagernäsista kertovassa kirjassa on mm se tapaus jolloin joku korkea politrukki ratsasti pihalle ja uhkaili yhden talon asukkaita. Mies ja hevonen putosivat syvään ja kuivaan kaivoon, jonne jäivät ja kaivo täytettiin ja paikalla kasvaa nyt iso kuusi.

Laitman

Mahdettiinkohan "palautettujen" venäläissotilaiden ruumiita kaivaa mistään ylös kun niitä oli "tarjolla", vielä pitkälle kesään 1940, ympäri Suomussalmen. Taisi viimeiset löytyä vielä paljon sotien jälkeenkin...

Luin jostain jutun kuinka suomalaiset toivat vahingossa muutaman kaatuneen venäläissotilaan "liikaa", siis sen sovitun ja venäläisten ilmoittaman määrän yli. Siitä kuulemma nousi kova kiista, että kuka ne "ylimääräiset" oli tappanut ja miksi. Näin lienee käynyt siksikin, että kun kaatuneita oli tuhansia ja kun hautausurakka routaiseen maahan oli valtava, niin suomalaiset pisti muutaman "varakappaleen" matkaan. Kuopathan piti räjäyttää tai sitten piti vaan odottaa roudan sulamista ja silloin olikin kovat hajuhaitat...
Venäläiset lienevät haudanneet Vasovaaraan muutamia satoja suomalaisten toimittamia kaatuneita ja se lienee se "virallinen" Suomussalmen taisteluissa kaatuneiden venäläissotilaiden lukema.

Kyllä ne syvät kaivot on harvoin kuivia...

"Pihlaja, joka on istutettu Harjulan talon kaivon päälle. Kaivoon hukkui Venäläinen upseeri ratsuineen Talvisodassa"

https://picasaweb.google.com/sotavetera ... 8621355746

https://picasaweb.google.com/sotavetera ... 0026971154

https://picasaweb.google.com/sotavetera ... esakuu2010#

https://lh5.googleusercontent.com/-qM8- ... 010566.JPG

laitman
Viestit: 212
Liittynyt: 12.11.07 22:08

Re: Dokumentoimaton teloitusko?

Hei!

Sade keskeytti ulkotyöt joten laitetaan vähän tekstiä: Atso Haapanen on julkaissut uuden mielenkiintoisen kirjan "Viholliset keskellämme. Desantit Suomessa 1939-1944. Tässä kirjassa on uusia tietoja. Haapasen mukaan teloitettujen lukumäärä talvisodassa on varmuudella 23 ja tästä luvusta puuttuuvat se Lapin ryhmän pikaoikeuden 4 tapausta ( mm Perus 4803/2 ) ja sitten ne kolme todennäköistä tapausta. Eli näitä on varmuudella 27 ( viralliset luvut ovat 17 ).

Oletan, että Jukka Lindstedt lukee tätä ketjua joten esitän kysymyksen jolla on laajempaa periaatteellista merkitystä ja joka varmasti kiinnostaa muitakin, joille juridiikka ei ole ammatti: Haapasella on uusia tietoja ja hän väittää, että Huuskonen ja Suni teloitettiin 9.4.1940 ( Lindstedt, s.198, sanoo, että heidät armahdettiin ) Olipa niin tai näin niin kysymykseni liittyy tähän tapaukseen: Kun luin teloitetusta sotamies Slovikista kertovan kirjan kiinnitin huomiota siihen miten tarkka US Army oli siinä että teloitustapauksissa kaikkia laillisuusnäkemyksiä noudatettiin viimeistä pilkkua myöten. Suomessa ei toimittu samalla tavalla ja Huuskosen ja Sunin tapauksessa on mielenkiintoista se, että rikoksen tekohetkellä kenttäoikeus ei voinut määrätä kuolemanrangaistusta heti täytäntöön pantavaksi, kuten pikaoikeus. Mutta talvisodan jälkeen eduskunta muutti tätä lakia niin, että myöskin kenttäoikeus saattoi toimia näin, joten siksi kysyn: Mitä mieltä juristit olivat siihen aikaan, oliko tälläinen taannehtiva menettelytapa, jota ei olisi voinut soveltaa rikoksen tekohetkellä, ok?

Laitman

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Dokumentoimaton teloitusko?

laitman kirjoitti:Atso Haapanen on julkaissut uuden mielenkiintoisen kirjan "Viholliset keskellämme. Desantit Suomessa 1939-1944. Tässä kirjassa on uusia tietoja.
En malta olla tekemättä pientä (toivottavasti ei aivan asiattomaksi tulkittavaa) "kuluttajavalistuksellista" sivuhuomautusta:

Toisinaan on ironisoitu "tutkimusta", jonka olisivat yhtä hyvin voineet suorittaa arkiston vahtimestarit kantamalla asiakirjoja suoraan kirjapainoon. Tällainen tunne tuli, kun jokin aika sitten sain Haapasen uuden kirjan kirjastosta: loputtomasti erilaisten kenttäoikeuksien pöytäkirjojen suoraa referointia, loputtomasti henkilönimiä, toisiaan muistuttavia tapausselostuksia ja reittiselostuksia lukijalle useimmiten outoine paikannimineen. Kaikki yleistävät näkökohdat loistavat poissaolollaan.

En tietenkään kiistä Haapasen kirjan ansioita tietoteoksena ja siihen uhrattua suurta työmäärää. Jos kuka on kiinnostunut viime sotien vaatimista yksin kappalein esitellyistä henkilöuhreista tältäkin kannalta, hänelle teos on onnen omiaan. Itse uuvuin muutaman kymmenen sivun jälkeen, minkä jälkeen palautin teoksen nopeasti kirjastoon.

laitman
Viestit: 212
Liittynyt: 12.11.07 22:08

Re: Dokumentoimaton teloitusko?

Nylander puhuu asiaa ja vielä kovempaa kritiikkiä Mauno Jokipii esitti aikoinaan kun "Talvisodan historia" oli ilmestynyt, 1970-luvun loppupuolella. Hänen mielestä virallisten raporttien, taulukoiden ja lukujen esittämiseen riittää jos osaa käyttää saksia ja liimaa.

Mutta sekin on arvokasta työtä, koska niille, jotka haluavat tutkia asioita perusteellisemmin ja etsiä uusi tietoja annetaan tällä tavalla kehykset lähdetietojen muodossa.

Laitman

J Kamarainen
Viestit: 97
Liittynyt: 26.10.07 13:15
Paikkakunta: Joensuu

Re: Dokumentoimaton teloitusko?

Haapasen kirjan ongelmia olivat:
1) Se ei ollut tutkimus. Missä yhteenvedot, johtopäätökset, taulukoinnit tms? Kuten jo aiemmissa viesteissä sanottiin, pelkkää tuomioistuinten asiapapereiden referointia.

2) Millä perusteella esitellyt ja esittelemättä jääneet tapaukset oli valittu? Nythän kirjan lopussa oli liitteenä vähintään toinen mokoma vastaavia tapauksia kuin "perusteellisemmin" esitellyt. Ja miksi se Nuortevan ja Wuolijoen juttu piti jälleen esitellä niin perinpohjaisesti?

3) Jos rajauksena on "kaikki vuosina 1939-1944 kenttäoikeuksissa vakoilusta sekä sota- ja maanpetoksesta kuolemaan tai elinkautiseen kuritushuoneeseen tuomitut henkilöt", miksi mukana oli siviilioikeuksien tapauksia ja tapauksia, joissa annettiin lievempiä tuomioita? Kirjaa minulla ei nyt ole käsillä vaikka arvostelukappaleen sainkin, mutta esim. Suomussalmen osalta siinä mielestäni oli puutteita. Ainakaan Neuvostoliittossa käymättömien tuomioista sotaoikeuksissa ei ollut hiiren hyppyä, vaikka niitä oli enemmän kuin kirjassa mainittuja sodan jälkeisiä siviilioikeuksien tuomioita. Omituista oli sekin, että Salmin vakoojat puuttuivat kokonaan, vaikka vastaavankaltaisia tapauksia muuten esiteltiinkin.

Häpeä tunnustaa, mutta kirjaa lukiessa mielessä kävi sama kuin Pekka Tuomikosken Talvisota – Väestönsiirrot -teosta lukiessa. Kovat tavoitteet - heikko lopputulos.

Jukka Lindstedt
Viestit: 4
Liittynyt: 26.12.11 19:20

Re: Dokumentoimaton teloitusko?

Laitmanin esiin ottamana on tullut kysymys Huuskosen ja Sunin mahdollisesta teloituksesta, jonka Haapanen (jonka kirjaa en ole nähnyt) on esittänyt tapahtuneen. Jotkin lähteet näin kertovatkin, mutta riittävän moniin lähteisiin tutustuminen tuo esiin sen, että miehet kuitenkin luovutettiin vankien vaihdossa (ei siis armahdettu, mitä en kirjassani ole sanonutkaan). Kenttäoikeuden kuukausi-ilmoituksen mukaan miehet oli tilattu vankien vaihtoon, "rangaistuksia ei siis täytäntöönpanna". Ja miesten armonanomusaktissa on jäljennös heitä koskevasta luovutuskirjeestä, luovutus NL:n viranomaisille tapahtui 22.4.1940.

Tärkeä on Laitmanin kysymys siitä, olisiko kyseessä ollut lain kielletty taannehtiva tiukentaminen, kun Huuskosen ja Sunin vakoilu oli tapahtunut 25.2.1940 ja heihin sovellettiin 16.3.1940 tehtyä lainmuutosta, jonka mukaan kuolemantuomiot voitiin panna heti täytäntöön ilman muutoksenhakumahdollisuutta. Lainmuutos tehtiin kuitenkin oikeudenkäyntimenettelyä koskevaan laindäädäntöön eikä rangaistussäännöksiin ja oikeudenkäyntimenettelyä koskevat muutokset voivat tulla taannehtivasti voimaan. Vanhassa rikosoikeuden oppikirjassa (vuodelta 1914) esimerkiksi todetaan, että oikeudenkäyntimenettelyä koskevien säännösten muutokset tähtäävät vain asiaan oikeampaan ja parempaan käsittelyyn, joten menettelyn muutoksen taannehtiva soveltaminen ei ole kiellettyä - silloinkaan kun menettelyn muutos merkitsee sitä, että vanhojen säännösten mukaan syytettyä ei olisi voitu tuomita mutta uusien mukaan voidaan.

Huuskosen ja Sunin tapauksessahan lainmuutos ei johtanut siihen, että enimmäisrangaistus olisi muuttunut, joten varsinkaan sen ajan käsitysten mukaan ei menettelyä koskevan lainmuutoksen taannehtiva soveltaminen ollut ongelmallinen.

laitman
Viestit: 212
Liittynyt: 12.11.07 22:08

Re: Dokumentoimaton teloitusko?

Kiitos tyhjentävästä vastauksesta! Eli enimmäisrangaistus oli kuitenkin sama, vaikka menettelytapa oli syntynyt pidätyksen jälkeen. Kun lukee näitä talvisodan sotatuomareiden selostuksia niin kokemukset olivat aika kirjavia. Joku sotatuomari oli sitä mieltä, että yksi sotatuomari yhtymässä olisi riittänyt, koska juttuja ei ollut kovin paljon. Toinen olis sitä mieltä, että juttuja olisi kyllä riittänyt, mutta sotatilan aikana oli kaikenlaisia vaikeuksia: Pikaoikeuden kokoontuminen oli hankala sotatapahtumien takia, osa todistajista oli kaatunut jne.

Mutta koska viittasin sotamies Slovikista kertovaan kirjaan tuli mieleen toinen kysymys. US Armyn oikeuskäytäntö poikkesi aika paljon suomalaisesta. Kun tuomio oli luettu oli elin, joka tarkasti, että syytetyllä oli ollut kaikki oikeudet jotka hänelle kuuluivat, että asianajaja oli toiminut korrektisti, että hän ei joutunut huonompaan asemaan kuin toiset, syytteessä olevat sotilaat jne.

Suomessa käytäntö oli toinen. Tulee heti mieleen esim 21.Pr:n Keo, ja miten se alisti 9 tuomiota SYO:lle. Olen ymmärtänyt, että tämä johtui osittain siitä, että syytetyt väittivät, että heille ei kerrottu 4.7.1944 lainmuutoksesta. Toisissa yhtymissä tätä ei pidetty ollenkaan tärkeänä, eikä edes kysytty tiesivätkö he tästä. Eli syytetyt joutuvat aika lailla erilaiseen asemaan riippuen yhtymästä.

Kun tämä lakimuutos oli hyväksytty meni kaikille joukko-osastoille creedsanoma, jossa korostettiin, että tästä on heti kerrottava joukoille. Tässä nousee esiin kysymys, oliko tämä tarkoitettu pelkästään pelotteeksi vai ajateltiinko, että joku karkuri ei myöhemmin voisi vedota siihen, että asiasta ei ole kerrottu?

Jos vielä palaan yhteen asiaan, josta oli joskus aikaisemmin puhetta. Eli 17.D:n Keo tuomitsi kuolemaan kaksi karkuria, jotka olivat hetken olleet pidätettyinä Pieksämäellä ennen kuin he karkasivat uudelleen. Sotapoliisit olivat saadun tiedon mukaan kertoneet tuoreesta lainmuutoksesta, mutta tuskinpa ruotsiksi. Tässä on mielenkiintoista se pieni ykistyiskohta, että vaikka yhtymän KeO ei olisikaan kiinnittänyt huomiota siihen, tiesivätkö miehet lainmuutoksesta tai ei, niin 17:D:n Tsto X oli kyllä tässä asiassa, eli miesten oikeudesta saada kaikki tärkeimmät tiedot ruotsiksi erittäin tiukka ja olisi ollut mahdollista, että näille kahdelle ei olisi luettu kuolemantuomiota jos he olisivat kertoneet tästä.

Laitman

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”