nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

70 vuotta Stalingradista. "Lopun alku" vai "alun loppu"?

Kirjastossa käydessä tulee säännöllisesti vilkaistua kahden lasivitriiniin asetetun suomalaisen sanomalehden etusivut 70 vuoden takaa. Viime syksystä lähtien otsikoihin nousi pitkäksi aikaa suurella painettu nimi, josta on tullut toisen maailmansodan dramaattisen käännekohdan symboli - Stalingrad. Kiihkeimmässä vaiheessa lehdet julistivat tavan takaa "Johtajan päämajan" tiedottaneen, että "bolsevikkijoukkojen lopullinen antautuminen on odotettavissa kahden päivän kuluessa" tms. Sitten lehtien toimituksissa alettiin panna päälle sordiinoa; uutiset aiheesta harvenivat kadotakseen lopulta kokonaan. Uudelleen Stalingrad nousi suuriin otsikoihin tammikuussa, mutta nyt sävy oli jo kokonaan toinen: maanantaina 25. tammikuuta 1943 toinen lehdistä julisti etusivullaan hälyttävästi: Stalingradissa on asema kärjistynyt. Vahvat bolsevikkimassat ovat lännestäpäin jälleen päässeet saksalaisten asemiin. Ruotsinkielisen päivälehden etusivulla oli jo aistittavissa sankarillista patetiaa: Tyskarnas hjältemodiga kamp i Stalingrad blir allt svårare. Satunnaisen historiantarkkailijan mieleen nousi alitajuntaan painunut termi momento della verita. Sen sanotaan merkitsevän joskus sattuvaa tapausta, jolloin härkä heittää matadorin sarviinsa ja jolloin kiusatun ja kiusaajan osat silmänräpäyksessä vaihtuvat . Näkemykseni on tietenkin hyvin subjektiivinen; vuosien kokemuksesta tiedän, että suuri osa, kenties jopa valtaosa, nykyisistä suomalaisista on "ylisukupolvisena" perintönä omaksunut arvot, joiden mukaan ratkaisun olisi pitänyt olla perin toisenlainen.

Jokunen vuosi sitten luin taas kerran Olavi Paavolaisen Synkän yksinpuhelun. Sillä kertaa käytössäni oli antikvaarisesta kirjakaupasta ostamani alkuperäinen kaksiosainen painos vuodelta 1946. (Professori H. K. Riikonen toteaa tutkimuksessaan Sota ja maisema, että tätä laitosta voidaan pitää olennaisesti jopa eri kirjana kuin Paavolaisen kirjastaan tekemää yksiosaista lyhennelmää, jota hänen valituista teoksistaan (1960) lähtien on harvakseltaan julkaistu uusintapainoksina.) Eräs aiemmin havaitsematta jäänyt piirre kiinnitti tällä kertaa huomiotani: Stalingrad ei Paavolaisen kuvauksessa nouse esiin sellaisena ratkaisevana käännekohtana, jollaisena myöhemmän ajan ihmiset sitä ovat tottuneet pitämään. Sellaiseksi ei kuvauksessa kohoa edes Saksan viimeisen suuren strategisen offensiivin operaatio Zitadellen eli Kurskin jättiläismäisen panssaritaistelun kääntyminen saksalaisille tappiolliseksi kesällä 1943. Ja mikä kummallisinta: vielä vuoden 1944 puoleisissa Paavolaisen päiväkirjamerkinnöissä lukija on huomaavinaan epätietoisuutta siitä, mikä suursodan tulos lopultakin tulisi olemaan. Kuitenkin kyseessä oli päämajan Lokissa "sinisiä" päivittäin luettavakseen saanut, maan parhaiten informoituihin kuulunut henkilö, jos poliittis-sotilaallinen eliitti jätetään ottamatta lukuun. (Tässä kohdin tuskin auttavat eteenpäin tutut väitteet, että Paavolainen sodan jälkeen "sormeili" muistiinpanojaan.)

Kiinnostuksen puuttuessa en ole koskaan jaksanut perehtyä "operatiiviseen" sotahistoriaan. (En edes tiedä, onko äsken käyttämäni termi oikea.) Tämäkään kirjoitus ei, kuten lukija jo on huomannut, sisällä minkäänlaisia uusista kirjoista poimittuja tuoreita näkökulmia Stalingradin asemaan toisen maailmansodan historiassa. Päinvastoin: impulssin tämänkertaiseen kyhäykseeni antoi epätietoisuus siitä, milloin -mukaillakseni Paavolaisen kuuluisaa lausetta - Suomessa alettiin ymmärtää, mitä maailmansodassa oikein tapahtui. Ehkäpä asiaan perehtyneet osaavat tällä palstalla kertoa siitä tarkemmin. Perinteisestihän asia on esitetty niin,että heti ratkaisun Stalingradissa tapahduttua korkein valtiojohto kokoontui kuuntelemaan Päämajan tiedustelujaoston päällikön eversti Aladár Paasosen tilannekatsausta, josta sitten vedettiin pikaiset johtopäätökset. Tässä ei kai olekaan mitään epäselvää tai korjaamista kaipaavaa. Viime syksynä silmäilin kirjakaupassa Martti Turtolan kirjoittamaa uutta Paasosen elämäkertaa. Minulle jäi vaikutelma, että Turtola hälventää Paasoseen liitettyä myyttistä auraa tiedustelun ylivertaisena johtohahmona; esim. Paasosen Stalingradin jälkeen myös kansanedustajille antamasta tilannekatsauksesta Turtola muistikuvani mukaan antaa huomattavasti vähemmän "sankarillisen" kuvan kuin tähänastisessa kirjallisuudessa on annettu ymmärtää. Ehkäpä joku Turtolan kirjan lukenut osaisi tarkentaa asiaa.

Joskus jotain jatkosotaa käsittelevää kirjaa lukiessani on tullut mieleen, miksi sotaa käyvässä Suomessa pysyttiin niinkin rauhallisina senkin jälkeen, kun käännekohta oli jo selvästi ohitettu. Oliko valtiojohto tietoinen niistä päätöksistä, joita liittoutuneet olivat tehneet Teheranissa joulukuussa 1943? Entä mikä oli lehdistön rooli? Heikki Luostarisen lehdistöpropagandatutkimuksesta Perivihollinen jäi sen 1980-luvulla luettuani mieleen se hämmästyttävältä tuntuva havainto, että vielä loppuvuodesta 1943, jolloin Kurskin ratkaisusta oli jo kulunut useampi kuukausi Stalingradista puhumattakaan, oikeistolehdistön venäläisiä halventava propaganda oli Luostarisen mukaan "likaisempaa" kuin Saksan ulkomaanpropagandan, vaikka propagandan intensiivisyys sellaisenaan laskikin.

Kansan varsinaisiin paniikkireaktioihin vuoden 1944 puolella en kirjallisuudessa ole törmännyt. Paavolainen tosin ironisoi Yksinpuhelussaan Helsingin hienostorouvien hysteriaa, mutta koska sellainen on erikseen saanut Paavolaiselta maininnan, kyseessä lienee ollut poikkeustapaus. Yhteiskunnan eliitin piirissä varmasti on tehty valmisteluja kaiken varalta. Niinpä äskettäin on kirjoitettu siitä, kuinka Linkomiehen hallituksen ulkoministeri Henrik Ramsay, johon yleensä liitetään vain positiivisia mielikuvia, kesän 1944 kriittisinä viikkoina kaikessa hiljaisuudessa siirrätti kotinsa tauluja ja muuta arvo-omaisuuttaan lähettiläs G. A. Gripenbergin Tukholman-residenssin viinikellariin samaan aikaan, kun hän julkisuudessa vaati "jokaista kansalaista täyttämään paikkansa loppuun asti". Ollessani nuori muuan historian professori myös kertoi vastaanotolla käydessäni avomielisyyden puuskassaan, miten sodan käännyttyä kohti näköpiirissä olevaa tappiota erään "huomattavan yhteiskunnallisen toimihenkilön" (valitsen nyt tällaisen ilmaisun) nautintoaineisiin mieltynyt puoliso tuhosi paniikissa edesmenneen miehensä arkiston, ja toden totta: eipä kyseisen henkilön arkistosta ole poliittisen historian tutkimuksissa kuunaan näkynyt jälkeäkään. (Mitään nimiä en viimeksi mainitsemastani tapauksesta ilmoita, ettei nyt siitä taas syntyisi uutta rähäkkää.)

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: 70 vuotta Stalingradista. "Lopun alku" vai "alun loppu"?

nylander kirjoitti: Eräs aiemmin havaitsematta jäänyt piirre kiinnitti tällä kertaa huomiotani: Stalingrad ei Paavolaisen kuvauksessa nouse esiin sellaisena ratkaisevana käännekohtana, jollaisena myöhemmän ajan ihmiset sitä ovat tottuneet pitämään. Sellaiseksi ei kuvauksessa kohoa edes Saksan viimeisen suuren strategisen offensiivin operaatio Zitadellen eli Kurskin jättiläismäisen panssaritaistelun kääntyminen saksalaisille tappiolliseksi kesällä 1943. Ja mikä kummallisinta: vielä vuoden 1944 puoleisissa Paavolaisen päiväkirjamerkinnöissä lukija on huomaavinaan epätietoisuutta siitä, mikä suursodan tulos lopultakin tulisi olemaan. Kuitenkin kyseessä oli päämajan Lokissa "sinisiä" päivittäin luettavakseen saanut, maan parhaiten informoituihin kuulunut henkilö, jos poliittis-sotilaallinen eliitti jätetään ottamatta lukuun.
Paavolainen näyttää olleen enemmän innostunut Afrikan tapahtumista. Jotka kyllä osoittivat että länsivalloillekin käänne oli tapahtumasa, mutta jotka eivät silti olivat toisarvoisia materiaalisesti (ml. "elävän voiman").

Lienee varsin yleistä, että tapahtumien keskellä eläessä ei "käännekohtia" välttämättä havaita kaiken informaation keskeltä.

Jussi Jalonen
Viestit: 902
Liittynyt: 29.05.07 11:18
Paikkakunta: Pyynikki

Re: 70 vuotta Stalingradista. "Lopun alku" vai "alun loppu"?

nylander kirjoitti: Joskus jotain jatkosotaa käsittelevää kirjaa lukiessani on tullut mieleen, miksi sotaa käyvässä Suomessa pysyttiin niinkin rauhallisina senkin jälkeen, kun käännekohta oli jo selvästi ohitettu.

Sitä minäkin olen ihmetellyt. Kirjoittaessani sitä jääkärieversti Polónin elämänkertaa minulla oli käytettävissäni kirjeaineistoa, jossa kyseinen henkilö vielä vuoden 1943 elokuussa oli todennut uskovansa, että "kykenemme viemään taistelumme onnelliseen päätökseen mahtavan Saksan avulla".

Akselivaltain kärsimät tappiot sekä niiden vakavuus olivat kyllä tiedossa, mutta ajatuksena oli kuitenkin, että "jokaikinen taistelupäivä Saksan itärintamalla pidentää tulevien rauhanvuosien lukumäärää". Kaipa tuosta voi olettaa, että Saksan mahdollisesta tappiosta huolimatta kirjoittaja otaksui myös Neuvostoliiton heikentyneen itärintaman taisteluissa siinä määrin ettei Suomella olisi enää huolta huomisesta. Voi olla, että tämä oli yleinenkin näkemys.

Suomessahan oli ainakin tavallisten kansalaisten mahdollista luottaa siihen, että Saksa ja Neuvostoliitto joka tapauksessa taistelisivat toisensa uuvuksiin, samoin kuin siihen että liittoutuneista ainakin Yhdysvallat olisi myötämielinen Suomen asialle.

Mahdollisesti joihinkin upposi myös propaganda "uusista aseista". Nehän mainitaan jopa Linnan "Tuntemattomassa sotilaassa", ja muistelisin lukeneeni kesän 1944 Aamulehdistä paljonkin juttuja saksalaisten "robottipommeista".

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: 70 vuotta Stalingradista. "Lopun alku" vai "alun loppu"?

Minusta suomalaisten huolettomuus selittyy sillä, että uskottiin ettei mitään isoja sotatoimia Suomen rintamalla tulisi. Tämä ajatushan oli vielä alkukesällä 1944 varsin levinnyt sodanjohdossa. Ajatusta tukevat tiedot valtavista sotamateriaalin määristä joita kulutettiin Kurskissa jne. Ehkä kyse oli myös sotaan turtumisesta. Ja onhan täälläkin käydyissä keskusteluissa välilllä käynyt ilmi, ettei sodan muista rintamista saa Suomen yhteydessä puhua... eli ajatusmalli on ollut olemassa jo aiemminkin.

Kyllä liittotuneiden johtokin otti sodan loppuun saakka vakavasti, eikä minään läpihuutojuttuna, kuten jälkikäteen helposti näyttää.

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 09:09

Re: 70 vuotta Stalingradista. "Lopun alku" vai "alun loppu"?

Stalingradin taistelusta kiinnostuneille voin suositella Jaakko Aatolaisen tuoretta ja perusteellista tutkimusta "Hitler, Stalin ja Stalingrad- tahtojen taistelu".

Tapahtumien vaikutuksesta Suomen sodanjohtoon on todella hyvä kuvaus Turtolan Paasonen-elämäkerrassa.
Nylanderin muistikuva kirjan kriittisyydestä Paasoseen on oikea.

Mannerheim oli aluksi hyvin vahvasti Saksan voittoon uskova. Jo elokuun -41 lopussa hän alkoi ilmeisesti epäillä nopeaa voittoa. Hän on todennut viimeistään marraskuussa sodan kestävän useita vuosia ja ilmaissut samoihin aikoihin kenraali Nenoselle uskovansa Saksan tappioon.
Kalle Lehmushan kertoo kirjassaan "Kolme kriisiä" M:n kutsuneen hänet kotiinsa Saksaan kesällä -42 tehdyn vierailun jälkeen ja kysyneen suoraan kapteenin
( Päämajan tiedotusosaston päällikkö) mielipidettä Saksan mahdollisuuksista. Paikalla oli puolustusministeri Wallden. Kun Lehmuksen käsitys oli kielteinen, ilmoitti M. olevansa samaa mieltä.
Ylipäällikön reaktio Stalingradin antautumiseen oli siis hyvin johdonmukainen, kun hän järjesti tunnetut tilanneselostukset. Eduskunnan jäsenille järjestetty sai vastaansa raivokkaat reaktiot erityisesti oikeistopoliitikoilta Linkomiestä myöten. Piti järjestää positiivisempi uusinta. Mannerheimille on kuvaavaa, että hän katsoi syntyneen tilanteen poliitikkojen syyksi.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: 70 vuotta Stalingradista. "Lopun alku" vai "alun loppu"?

Jussi Jalonen kirjoitti:
nylander kirjoitti: Joskus jotain jatkosotaa käsittelevää kirjaa lukiessani on tullut mieleen, miksi sotaa käyvässä Suomessa pysyttiin niinkin rauhallisina senkin jälkeen, kun käännekohta oli jo selvästi ohitettu.
Sitä minäkin olen ihmetellyt. Kirjoittaessani sitä jääkärieversti Polónin elämänkertaa minulla oli käytettävissäni kirjeaineistoa, jossa kyseinen henkilö vielä vuoden 1943 elokuussa oli todennut uskovansa, että "kykenemme viemään taistelumme onnelliseen päätökseen mahtavan Saksan avulla".
Jos on vahva ideologia, se tietenkin vaikuttaa hyvin paljon näkemyksiin. Yhdistettynä sellaisiin inhimillisiin ominaisuuksiin kuin toivoon ja pelkoon.

Eipä silti, että pelkkä järkikään riittäisi, koska sellainen ihminen olettaa helposti, että muutkin ihmiset käyttäytyvät "järjellisesti".

Tavalliset rintamasotilaat kai eivät kovin yleisesti ajatelleet laajemmin vaan tärkeintä oli mitä omassa yksikössä tapahtui.

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 09:09

Re: 70 vuotta Stalingradista. "Lopun alku" vai "alun loppu"?

Pitääpä laittaa korjaus tuohon aiempaan.
Kalle Lehmus kertoo Mannerheimin kotona käynnistään kirjassaan "Tuntematon Mannerheim" ss.98-102.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: 70 vuotta Stalingradista. "Lopun alku" vai "alun loppu"?

Vilkaisin Paasikiven teostaJatkosodan päiväkirjat (jossa on kiitettäisesti kerrottu myös JK:n ylipyyhkimiset ja korjaukset). Kyllä siinäkin Stalingradista on - jälkikäteen ajatellen - hämmästyttävän vähän, oikeastaan vain ohimennen.

Mutta ei JK mainitse Normandian maihinnousuakaaan. Joten voi olla, ettei hän pitänyt tarpeellisensa kirjoittaa "kaikkien tietämää", jonka muisti muutenkin ilman että kirjasi muistiin. Sen sijaan hän merkitsi tarkasti muistiin tapaamiesnsa henkilöiden mielipiteet ja omat reflektionsa niiden pohjalta.

Myös käy ilmi huhujen merkitys. Esim. liittoutuneiden uskottiin tekevän maihinnousun Keski-Norjaan ja sitten pyytävän Ruotsilta kauttakulkuoikeutta pohjoiseen.

Amerikkalaisten tietty naiivius tulee myös esiin uskossa että NL noudattaisi Atlantin julistuksen periaatteita, Tai sitten asia vain haluttiin esittää niin, jotta Suomi ym, taipuisi rauhaan.

Paasikivikin näyttää olleen naiivi ainakin siinä mielessä, että uskoi saksalaisten noin vain lähtevän Suomesta, kun heitä vain pyydetään tekemään niin.

Riksa
Viestit: 37
Liittynyt: 14.01.13 04:57

Re: 70 vuotta Stalingradista. "Lopun alku" vai "alun loppu"?

Emma-Liisa kirjoitti:
Paasikivikin näyttää olleen naiivi ainakin siinä mielessä, että uskoi saksalaisten noin vain lähtevän Suomesta, kun heitä vain pyydetään tekemään niin.
Eivätkö he sitten niin ryhtyneet tekemään? Siis ns. syysmanööverit. Sitä ei vain neuvostoliittolaiset hyväksyneet. Usko Haahti ja Herman Hölter tuon salaisen rauhanomaisen vetäytymissopimuksen neuvottelivat.

Tokihan käännekohtaa voidaan pitää jo Moskovassa. Jos Japani olisi saatu hyökkäämään Itä-Aasiassa, Neuvostoliitto ei olisi voinut keskittää lisäjoukkoja saksalaisia vastaan, mitkä olivat olleet reservissä Siperiassa rajakahakoiden seurauksena. Näitä joukkoja oli yllättävän merkittävä määrä.

Ainakin kai sitten Mannerheim jo näki hyvin tummat pilvet Operaatio Barbarossan jumittuessa mutaan.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: 70 vuotta Stalingradista. "Lopun alku" vai "alun loppu"?

Riksa kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:
Paasikivikin näyttää olleen naiivi ainakin siinä mielessä, että uskoi saksalaisten noin vain lähtevän Suomesta, kun heitä vain pyydetään tekemään niin.
Eivätkö he sitten niin ryhtyneet tekemään? Siis ns. syysmanööverit. Sitä ei vain neuvostoliittolaiset hyväksyneet. Usko Haahti ja Herman Hölter tuon salaisen rauhanomaisen vetäytymissopimuksen neuvottelivat.
Taisi olla vastoin välirauhansopimusta? Mutta ei puututa siihen nyt.

Tilannehan oli aivan erilainen, kun Leningrad oli saarrettuna, Baltia ja Itämeri Saksan hallussa.

Saksa myös rankaisi Suomea aina kun vain kuulikin rauhantunnusteluista. Puhumattakaan Unkarin tapahtumista.

Onko jotain joka osottaisi että Saksa olisi myöntynyt, jos Suomi olisi jo 1943 sanonut "kiitti, meile riitti nyt"?

Hankikanto
Viestit: 101
Liittynyt: 05.08.12 12:46

Re: 70 vuotta Stalingradista. "Lopun alku" vai "alun loppu"?

Saksan tappio kävi selväksi vasta Kurskin jälkeen.
Stalingrad oli vain osittainen menestys.Varsinainen tavoite oli miljoonan miehen motti, joka olisi napsahtanut kiinni Rostovissa. Sen saksalaiset onnistuivat välttämään vain suurta taitoa vaatineilla operaatioilla.
Sen jälkeen venäläiset hölmöilivät itselleen suuria tappioita Harkovan suunnalla. Niiden pohjalta saksalaisille jäi hyviä mahdollisuuksia, mutta ne menetettiin lykkäämällä Kurskin hyökkäystä liian pitkään. Se keskeytettiin sitten Sisilian maihinnousun vuoksi.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: 70 vuotta Stalingradista. "Lopun alku" vai "alun loppu"?

Hankikanto kirjoitti: Saksan tappio kävi selväksi vasta Kurskin jälkeen.
Stalingrad oli vain osittainen menestys.Varsinainen tavoite oli miljoonan miehen motti, joka olisi napsahtanut kiinni Rostovissa. Sen saksalaiset onnistuivat välttämään vain suurta taitoa vaatineilla operaatioilla.
Sen jälkeen venäläiset hölmöilivät itselleen suuria tappioita Harkovan suunnalla. Niiden pohjalta saksalaisille jäi hyviä mahdollisuuksia, mutta ne menetettiin lykkäämällä Kurskin hyökkäystä liian pitkään. Se keskeytettiin sitten Sisilian maihinnousun vuoksi.
Ai että oikein hyviä mahdollisuuksia? Saksan ainoa mahdollisuus oli voittaa nopeasti, mutta mitä pitemmälle sota kesti, sitä enemmän painoi NL:n ja liittoutuneiden materiaalinen ylivoima.

Hankikanto
Viestit: 101
Liittynyt: 05.08.12 12:46

Re: 70 vuotta Stalingradista. "Lopun alku" vai "alun loppu"?

" Suhteellisen hyviä" mahdollisuuksia.
Etelärintamaa johtanut Manstein katsoi jälkikäteen, että rintamatilanne olisi voitu vakauttaa. Ilman voittoakin olisi sitten voinut ollut mahdollista neuvotella rauhansopimus. Jaettavaa saalistahan oli, mm. Puola ja Balkan.
Ilman NL:n panosta länsi olisi ollut melko hampaaton tekemään maihinnousua.
Menestys Kurskin operaatiossa olisi vienyt saksalaiset lähelle Moskovaa, jolloin neuvotteluasema olisi ollut paljon parempi.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: 70 vuotta Stalingradista. "Lopun alku" vai "alun loppu"?

Hankikanto kirjoitti:" Suhteellisen hyviä" mahdollisuuksia.
Etelärintamaa johtanut Manstein katsoi jälkikäteen, että rintamatilanne olisi voitu vakauttaa. Ilman voittoakin olisi sitten voinut ollut mahdollista neuvotella rauhansopimus. Jaettavaa saalistahan oli, mm. Puola ja Balkan.
Ilman NL:n panosta länsi olisi ollut melko hampaaton tekemään maihinnousua.
Menestys Kurskin operaatiossa olisi vienyt saksalaiset lähelle Moskovaa, jolloin neuvotteluasema olisi ollut paljon parempi.
Mansteinin lausunto osoittaa, miten lyhytnäköisiä saksalaset upseerit olivat. Moskovan valloituskaan ei olisi ratkaissut, koska NL oli onnistunut siirtämään sotateollisuuden Uralille ja joka vuosi oli armeijaan tulossa paljon Saksaa surempi ikäluokka. Puhumattakaan siitä, että sotaa ei voinut voittaa vain sotilaallisesti, kun mahdollisuus varsinkin reuna-alueiden väestön kannatukseen oli tahallaan menetetty.

Manstein on hyvä esimerkki siitä, mikä oli saksalaisten upseerien fataali heikkous: jälkeenpäinkin hän mietti vain stratgeiaa eikä sitä että, miksi hän ei vastustanut, kun Hitler vei hänen maansa tuhoon.

Hitler oli ennen sotaa päättänyt käydä tuhoamissotaa, mikä tarkoitti että rauha oli poissuljettu - vaihtoehdot olivat totaali voitto ja muiden alistaminen tai totaali tuho. Ja tuhoa oli vastustajalle aiheutettu jo siihen mittaan, että mikään muu kuin totaali voitto ei Stalinille riittänyt. Olihan kyseessä ideologinen vastustaja, joka oli (juutalaisten ja aasialaisten lisäksi) tuhonnut politrukit ja komissaarit. Ja vain voitto varmistaa diktaattorin vallan. Hitlerin kanssa ei kukaan muutenkaan olisi enää tehnyt mitään sopimuksia, koska hän rikkoi ne ennemmin tai myöhemmin.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: 70 vuotta Stalingradista. "Lopun alku" vai "alun loppu"?

Hankikanto kirjoitti: Ilman NL:n panosta länsi olisi ollut melko hampaaton tekemään maihinnousua.
Olihan varalla atomipommi.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”