Riksa
Viestit: 37
Liittynyt: 14.01.13 04:57

16-vuotiaat vapaaehtoiset jatkosodassa

(16-vuotiaana pystyi ilmoittautumaan vapaaehtoisena jo talvisodasssa: http://www.iltalehti.fi/talvisota/20091 ... 1_ts.shtml )

Useasti on kuullut puhuttavan jatkosodan aikaisista 16-vuotiaana värvätyistä vapaaehtoisista. Pääsin juttelemaan erään vuonna 1942 16-vuotiaana ilmoittautuneen sotaveteraanin kanssa. Hän oli vasemmistolaisesta perheestä luovutetusta Karjalasta. Sinänsä mielenkiintoista, kaikki eivät esimerkiksi suojeluskuntaperheistä olleet.

Tie kuulemma kävi johonkin vartioporukoihin, joissa nähtiin venäläisiä sotavankeja. Sen jälkeen hän oli ollut vastapartisaanitoiminnassa, jossa ilmeisesti joskus oli ollut rajua menoa. Hän kertoi näistäkin asioista, "joista pitäisi olla hiljaa". Tämän vastapartisaaniosaston takia hän kuulemma katuu jonkin verran ilmoittautumista vapaaehtoiseksi, sillä sen tehtävät eivät olleet mitään herkkua. Veteraanilla oli sodan jälkeen myönnetty rintamasotilas-tunnuksella varustettu sotilaspassi. Varsinaista asepalvelusta ei vapaaehtoisella palveluksella ilmeisesti korvattu.

Minkälaisiin yksiköihin vapaaehtoiset yleensä laitettiin vartiojoukkueiden lisäksi? Oliko vapaaehtoiseksi lähteminen yleinenkin asia ja liittyikö siihen muutakin polemiikkia? Ilmeisesti talvisodassa vapaaehtoisuus tapahtui ainoastaan suojeluskuntien välityksellä, mutta jatkosodassa oli enemmän mahdollisuuksia.

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 09:09

Re: 16-vuotiaat vapaaehtoiset jatkosodassa

Ei jatkosodassa värvätty alaikäisiä asevoimiin.

Heitä sen sijaan lähti vapaaehtoisina mukaan mm. kokonaisia ns. oravapattereita eli sotilaspoikien miehittämiä tykistöyksiköitä. Joukossa oli tiettävästi jopa 14-vuotiaita. Ei näitä tietenkään olisi saanut ottaa, mutta siinä se meni yleisessä voiton huumassa.
Huolestuneiden vanhempien kyseltyä lapsosiaan heidät palautettiin kotiin ylipäällikön käskyllä.

Mannerheim kielsi alle 18-vuotiaiden käytön rintamayksiköissä.
Alaikäisiä toimi varsin runsaasti ilmasuojelujoukoissa ja ehkä joissain paikallisissa vartiotehtävissä, myös vankileireillä.

Eri anomuksesta hyväksyttiin joitakin upseerien poikia läheteiksi isiensä valvonnassa.

Eki

Re: 16-vuotiaat vapaaehtoiset jatkosodassa

Riksa kirjoitti:
...
Minkälaisiin yksiköihin vapaaehtoiset yleensä laitettiin vartiojoukkueiden lisäksi? Oliko vapaaehtoiseksi lähteminen yleinenkin asia ja liittyikö siihen muutakin polemiikkia? Ilmeisesti talvisodassa vapaaehtoisuus tapahtui ainoastaan suojeluskuntien välityksellä, mutta jatkosodassa oli enemmän mahdollisuuksia.
Jatkosodassa kai vapaaehtoisia toimi ns ilmasuojelukomppanioissa. Myöhempi nimitys tällaisille yksiköille lienee paikalliskomppania tai vartiokomppania.

Varmaankin talvisodassa hakeuduttiin vapaaehtoiseksi suojeluskunnankin kautta, en tiedä. Mutta käsittääkseni suuri osa hakeutui rakentajajoukoista. Niihin oli puolestaan ensin hakeuduttu, koska niissä sai ylöspidon ja vähän palkkaakin. Huomattava osa rakentajajoukkojen vapaaehtoisista olivat rajaseutujen nuorukaiset, joiden perheet olivat joutuneet evakkoon.

Riksa
Viestit: 37
Liittynyt: 14.01.13 04:57

Re: 16-vuotiaat vapaaehtoiset jatkosodassa

Ok. Tuossa sotilaspassissa ei ollut muita tietoja kuin sotilasarvo sotamies ja rintamasotilas-maininta. Hän täytti 18 vuotta alkuvuodesta 1944.

Saattoiko vapaaehtoisten asema muuttua heidän täytettyään 18-vuotta kesken sodan, vaikka he eivät olleet varsinaista asepalvelusta suorittaneet? Luulisi, että tilanne olisi voinut muuttua kesällä 1944.

Eki

Re: 16-vuotiaat vapaaehtoiset jatkosodassa

Riksa kirjoitti: Saattoiko vapaaehtoisten asema muuttua heidän täytettyään 18-vuotta kesken sodan, vaikka he eivät olleet varsinaista asepalvelusta suorittaneet? Luulisi, että tilanne olisi voinut muuttua kesällä 1944.
Selvittämisen arvoisia asioita!

Sotilasarvoon "sotamies" olisi oikeastaan pitänyt kuulua peruskoulutus ja sen päätteeksi saatu sotilasarvo valatilaisuuksineen.

Vapaaehtoiset määrättiin vakinaiseen palvelukseen vasta sitten, kun he ensin olivat tulleet asevelvollisuusikään ja lisäksi vasta kun tilanne sen salli. Ilmeisesti ei ajateltu, että sotilaaksi voi kouluttautua "oppisopimuksella" rintamalla. Talvisodan jälkeen suuri joukko vapaaehtoisia aloittikin rauhanomaisen varusmiespalveluksen oltuaan jo rintamalla ehkä kovissakin paikoissa.

Kansallisarkiston sodissa menehtyneiden tietokanta ei tunne termiä "vapaaehtoinen". Kaikki miespuoliset, armeijan kokoonpanoon kuuluneet kaatuneet olivat yleensä "sotamiehiä".

V Palvo
Viestit: 219
Liittynyt: 08.09.12 13:04

Re: 16-vuotiaat vapaaehtoiset jatkosodassa

Eki kirjoitti:
Riksa kirjoitti:
Varmaankin talvisodassa hakeuduttiin vapaaehtoiseksi suojeluskunnankin kautta, en tiedä. Mutta käsittääkseni suuri osa hakeutui rakentajajoukoista. Niihin oli puolestaan ensin hakeuduttu, koska niissä sai ylöspidon ja vähän palkkaakin. Huomattava osa rakentajajoukkojen vapaaehtoisista olivat rajaseutujen nuorukaiset, joiden perheet olivat joutuneet evakkoon.
Salmissa RakP4. vahvuus oli yli 1000 ja vapaaehtoisten lähdettyä joulukuun 1939 alussa Osasto Elomaahan RakP:tä täydennettiin työvelvollisilla, RakP4 toimi talvisodan loppuun asti mm. Ilomantsissa. Kenttälinnotteita, juoksuhautoja ja piikkilankaesteitä, murroksia jne. täytyi niitäkin ennalta rakentaa.

Ltn Lasse Elomaan Os. E.:ssä lienee ollut noin 300 vapaaehtoista joulukuun 1939 alussa?
Sotapäiväkirjat SPK 2436, 2437 ja 2438 Os.E.:stä eivät kerro kovinkaan paljoa ja
vänr. Lakiollakin on ollut oma osastonsa.
Lunkulansaarella alisotilasohjaaja Orraisen pojat lienevät olleet suojeluskuntapoikia, joiden vahvistukseksi annettiin kiv.jk ja kk.joukkue ainakin ensimmäiseen taisteluunsa Likolammen linjalla.
Muistaakseni
Lauri Immosen ( opettaja, Koirinoja ) kirjoista muistelen lukeneeni mm. seuraavan tapauksen Os.Lakiosta: "Lakio käski osastoaan kiertämään vihollisen sivustaan, mutta muutamat innokkaimmat pojat syöksyivät suoraan peltoaukealle kaatuen
kk-tuleen." Ja myöhemmin opettajana Lakio muisteli sen olleen tehokkaimman oppitunnin, oli sanonut "siinä näitte pojat, että johtajan käskyjä pitää totella."
Mantsissakin
on ollut siviilejäkin, koska heidät käskettiin evakuoida muistaakseni tammikuussa 1940. Kr.katolinen ja ev.lut. pappikin olivat jääneet seurakuntalaistensa luokse Mantsinsaarelle.
Olikohan
vastaavia poikien vapaaehtoisosastoja etulinjassa Kannaksella, Suomussalmella jne.?

Veikko Palvo

Veikko Huuska
Viestit: 193
Liittynyt: 28.09.08 15:26
Paikkakunta: Ikaalinen

Re: 16-vuotiaat vapaaehtoiset jatkosodassa

Ehkä merkittävin Suomen kenttäarmeijan joukko-osasto, johon liittyi alaikäisiä nuoria jatkosodan alkuvaiheessa, oli Prikaati Kuussaari, eli everstiluutnantti Eero Kuussaaren komentama Prikaati Kuussaari.

Tähän evl Kuussaaren johdolla Kajaanissa kesäkuun lopun ja heinäkuun 1941 aikana kootun prikaatin riveihin liittyi – kuten alempaa ilmenee – yli 600 suomalaista vapaaehtoista. Sikäli tämä oli selkeää jatkoa Kemissä joulu-tammikuussa 1939-1940 Talvisodan aikana kootulle ”ensimmäiselle heimopataljoonalle” eli Osasto Hämäläiselle, josta sittemmin muodostettiin taisteleva pataljoona Sissipataljoona 5, joka helmikuussa 1940 komennettiin Raatteen tien varteen vartiopalvelukseen ja sieltä melko kaottisissa oloissa Kuhmon rintamalle torjumaan mm. Dolinin hiihtoprikaatin hyökkäystä.

Jatkosodan alkuvaiheen Prikaati K:n vaiheet olivat hieman monimutkaiset, joten yksinkertaisinta lienee turvautua suoraan lainaukseen Wikin sivuilta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Prikaati_K

Kuussaari oli tunnettu heimomies, ja hänen nimensä veti puoleensa paljon heimohenkisiä nuoria.

Niinpä mm. kotipitäjästäni Ikaalisista lähti kuuden nuoren miehen porukka Kajaaniin ja pestautui vapaaehtoisina prikaatin riveihin. Osalla oli vanhempien suostumuskirjeet mukanaan, osa taisi sellaisen kirjoittaa ruutupaperille matkan aikana.

Aluksi kaikki kirjattiin prikaatin kirjoihin (Aunuksen Heimosoturipataljoona, AHSP), mutta eräiden poikien hätäiset puhelinsoitot kantoivat hedelmää. Taisipa joku vanhemmista tehdä hälytyksen poliisillekin kadonneesta pojastaan. Nopeasti kuitenkin selvisi, että koko ”kova puolitusina” oli Kajaanissa ja harjoitteli jo armeijan sarkavetimissä.

Ennen Porajärven –rintamalle komennusta joukosta kotiutettiin pari 16-vuotiasta, ja ehkä yksi 17-vuotias. Olen haastatellut kymmenkunta vuotta sitten erästä rintamalle päätynyttä nuorta, hän taisteli kovissa paikoissa mutta haavoittui syyskuussa 1941 palatessaan partiosta. Oma miina laukesi jalan alla ja muistan hänet jalkainvalidina nuoruudestani saakka – muisto vapaaehtoisreissusta.

Alaikäisten kokonaismäärää Prikaati K:n alkuvahvuudesta en tiedä, mutta Ikaalisten pojat eivät missään tapauksessa olleet sen ainoita alaikäisiä.

Prikaati K (Prikaati Kuussaari (Pr.K)) oli Päämajan 23. kesäkuuta 1941 perustettavaksi käskemä suomalainen sotatoimiyhtymä, johon oli käsketty koottavaksi Suomessa asuvat itäkarjalais- ja inkeriläissyntyiset asevelvolliset, jotka olivat siirtyneet Suomeen Vapausodan aikana ja jälkeen. Prikaatiin kuului lisäksi runsaasti suomalaisia vapaaehtoisia.
Prikaati K tunnettiin alkuvaiheessa nimellä Osasto Kuussaari (Os.K)
Prikaati perustettiin 27.6 – 29.7.1941 Kajaanissa
Perustamisen päättyessä (25.7.) Prikaatin vahvuus oli 184 vienankarjalaista, 85 aunuslaista, 102 inkeriläistä, 102 heimosoturia, 188 karjalaista ja 621 vapaaehtoista. Yhteensä henkilöstövahvuus oli 1324 miestä.
Prikaatiin kuului lisäksi runsaasti suomalaisia vapaaehtoisia. Vapaaehtoisista suomalaisista osa oli osallistunut Suomen Vapausodan jälkeisiin heimoretkiin ja kuului Akateemiseen Karjalaseuraan (AKS).
Varustaminen vaati runsaasti aikaa, koska perustaminen tapahtui liikekannallepanossa perustettujen joukkojen perustamisen jälkeen ja osin jouduttiin turvautumaan tilapäisratkaisuihin.
Perustamisen jälkeen
Prikaati lakkautettiin 22.10.1941 ja sen joukoista muodostettiin:
• Aunuksen Heimosoturipataljoona 23.10.1941 - 31.1.1944, 1.2.1944 alkaen pataljoona esiintyy nimellä Erillinen pataljoona 7 (ErP 7)
• Vienan Heimosoturipataljoona 23.10.1941 - 31.1.1944, 1.2.1944 alkaen pataljoona esiintyy nimellä Erillinen pataljoona 8 (ErP 8)
Tappiot 31.7. - 22.10.1941
• Kaatuneita 81
• Kadonneita 1
• Haavoittuneita 307
(Wiki)

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”