nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Professori Klingen uusinta lukiessa

Jo pitkään, kevään korvalta asti olen silmäillyt unilukemisena pieninä paloina professori Matti Klingen uusin kirjaa Pääkaupunki. Helsinki ja Suomen valtio 1808 - 1863. Klingen julkaisutahti on 30-luvun puolivälin tienoilla syntyneeksi historioitsijaksi hämmästyttävä: jo varhemmin tänä vuonna ilmestyi ilmeisesti tämän Helsinki-kirjan jonkinlaisena oheislastuna laaja essee teoksessa C. L. Engel - Koti Helsingissä, sydän Berliinissä, ja syksyksi on luvassa muistelmien ensiosa sekä jokavuotinen päiväkirjanide.

Nyt puheena oleva Pääkaupunki-kirja julkaistiin muhkeana, upeasti kuvitettuna loistopainoksena. Ulkoisesti kontrasti ei voisi olla suurempi Klingen 70-luvulla ja 80-luvun alkutaitteessa julkaisemiin pieniin, pehmeäkantisiin, niteisiin. Tohtisiko kuitenkin todeta, että minkä voimassa voittaa, sen matkassa menettää - tai ehkä kääntäen. Eläkevuosien ulkoasultaan näyttävät julkaisut ovat toki "imponoivaa ja solidia tutkimusta" lainatakseni mieleen jäänyttä ilmaisua kirjastossa silmäilemistäni Historiallisen Aikakauskirjan niteistä menneiltä vuosikymmeniltä. Mutta poissa on se älyllisten oivallusten ilotulitus, jonka itse muistan parhaiten Klingen ulkoisesti vaatimattomista kirjoista Vihan veljistä valtiososialismiin, Bernadotten ja Leninin välissä (joista niistäkin pitäisi ilmestyä uusintapainos) sekä Kaksi Suomea . Toisaalta: miten muuten voisi kenenkään tutkijan kohdalla ollakaan.

Klingen tuotemerkkinä oleva elitismi sen sijaan tuntuu vuosien karttuessa vain terävöityneen. Muistelen esimerkiksi professori Irma Sulkusen pahoitelleen lehdessä, ettei Klinge Iisalmen ruhtinaskunnassa (2006) suonut juuri ajatustakaan tavalliseen kansaan kuuluville ihmisille. Klinge on useissa yhteyksissä ja pitkällä ajalla korostanut eräänlaisessa Romanus sum -hengessä korostanut "moraalin" merkitystä uusien sukupolvien sosiaalistamisessa ja hänelle niin tärkeässä virkamieskasvatuksessa. Pääkaupunki-kirja avaa selkeän näkymän Klingen moraalikäsityksen luonteeseen. Lainaan:
Helsinkiin nousevilla julkisilla rakennuksilla tuli olla tässä mielessä moraalisesti kasvattava tehtävä. Niiden piti johdattaa uskonnon, hallitsijan ja valtion ja sitten yliopiston arvostukseen sekä kansalaisten silmissä että virkamieskunnan itsekäsityksessä. Tässä mielessä arkkitehtuurin teatterillisuus liittyy virkauniformujen ja kunniamerkkien ja niiden ohjaaman käytöksen, jopa liikkumisen ja eleiden, näyttämöllisyyteen. Samaan kuuluvat suuret sotilasparaatit sekä kirkolliset ja varsinkin akateemiset juhlakulkueet ja juhlatanssiaiset.
Ymmärrän toki, että Klinge erittelee tässä tutkimansa ajankohdan, 1800-luvun alkukymmenten, eliitin ajatusmaailmaa. Silti ei voi Klingen kirjoja lukeneena välttyä vaikutelmalta, että myös tutkijan oma valtio- ja yhteiskuntaihanne sulautuu hänen kuvaamiensa menneisyyden "potentaattien" ajatusmaailmaan. Edellä oleva lainaus tuntuu viittovan siihen suuntaan, että myös kirjoittajan ihanteena on alamaisyhteiskunta, ei kansalaisyhteiskunta - näin siitä huolimatta, että Klinge jo 60-luvulla julkaisi neliosaisen ylioppilashistorian, johon sisältyi hänen väitöskirjansa Kansalaismielen synty. Tai ehkä pitäisi tulkita niin, että 1800-luvun muotoutumassa oleva kansalaisyhteiskunta merkitsee Klingelle sitä hyvin ohutta
kerrosta, joka sijaitsi varsinaisen valtiollisen byrokratian alapuolella ja jonka alarajana olivat juuri ylioppilaat.

Suomen valtionalkion ja Helsingin perustajaisien ohella Klingen kirjan ehdottomaksi sankariksi nousee Helsingin monumentaalikeskustan luoja C. L. Engel. Klinge samastaa Engelin ulkoisen ja "moraalisen" habituksen lainaamalla August Schaumanin muistelmia:
Engelin koko persoonallisuus oli jalo ja puhdas, aivan kuin hänen rakennustaiteensa. Hahmo oli pitkä ja voimakas; kasvonpiirteet miehekkään säännölliset; katse vakava ja rauhallinen; ryhti suora; - -
Helsingin nousevan klassisismin moraalis-didaktinen merkityssisältö ei tietenkään ollut tarkoitettu niille, jotka eivät siitä mitään ymmärtäneet. Heitä varten oli oltava toiset keinot. Klinge lainaa Engelin kirjettä "Senaatintalon kiireiseltä rakennustyömaalta toukokuussa 1820": "Mitä uskomattomia vaivoja, rasituksia ja harmeja kaiken sen saavuttaminen, minkä olen ottanut tehtäväkseni, on maksanut minulle, en taida sinulle kuvaillakaan, ja keppini on kyllä tanssinut monien selässä." Klinge itsekin siunailee Engelin jo Pietarissa kokemia vastuksia, "kun koko ajan oli oltava tekemisissä vain sellaisten työmiesten kanssa, jotka eivät ymmärtäneet mitään eivätkä tahtoneet tehdä mitään kunnolla (sitaatti Engeliltä:) jollei seiso vieressä patukka kädessä. Tällainen moraaliopetus oli ilmeisesti aikakauden europpalais-atlanttista yhteishyvää: mieleen muistuu Maailmanhistorian pikkujättiläisen värikuvalaitoksen piirrros vuodelta 1822; siinä valkoinen isäntä lyö kuumalla hiilihangolla teetarjotinta kantavaa mustaa palvelijaansa, joka ei heti ehtinyt vastata ovikellon soittoon.

Klinge kirjaa Helsingin pääkaupunkitaipaleen alkukymmeniltä myös tummia sävyjä kuten vuoden 1831 pahan koleraepidemian. Mutta ei niin pahaa ettei jotain myönteistäkin, havainnoi Engel: "Yhteensä 197 ihmistä joutui taudin uhreiksi, eniten kyllä kuritonta rahvasta. Olemme oikeastaan päässeet eroon koko joukosta juoppoja." Myöhempien aikojen historioitsijakin tuntuu ilahtuvan: "- - itse epidemiaa saattoi pitää jopa yhteiskuntaa tervehdyttävänä, kuten Engel teki."

Mutta riittäkööt jo kommenttini. "Kirottuja anakronistisia moralisointeja!" olen kuulevinani jo monen Agricola-palstan ystävän sihahtavan. Ja totuuden nimessä onkin myönnettävä, ettei alhaista kansaa ole tässä nousevan Helsingin rakentamisen kuvauksessa jätetty aivan osattomaksi: sivulla 78 on valokuva (tosin kirjan ajallista jänneväliä paljon myöhäisemmältä kaudelta), jonka kuvateksti on Klingen muuten niin seikkaperäisten kuvatekstien rinnalla iskevän lakoninen: Kiveä ja kivityömiehiä. Tarkkaavainen lukija huomaa oitis, että jopa valittuun sanajärjestykseen sisältyy Klingen niin usein tähdentämä hienostunut "semanttinen" viesti.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Professori Klingen uusinta lukiessa

Kyllä minäkin kiinnitin huomiota siihen, että Klinge kuvaa alempia yhteiskuntaluokkia Pääkaupungissa lähinnä tyyliin "köyhiä on aina ollut, mutta nyt asia alettiin nähdä ongelmana". Kai tuota voi puolustaa sillä, että he eivät vielä ollet aktiivisia historian tekijöitä, mutta kummalta se silti nykyaikana tuntuu.

Juuri tarkistin, että Klingen asenne Snellmaniin on muuttunut hänen 70-luvulla dosenttina pitämistään luennoista. Silloin hän korosti S:n 1840-luvun radikaalisuutta ("konservatiivi ei ymmärrä todellisuuden luonnetta joka on muuttuva") ja jopa nimitti tätä "Suomen Marxiksi". Nyt kaikki tämä oli laimennettu toetamukseksi, että Topelius katsoi Suomen köyhyyden johtuvan maantieteestä.

Kuitenkin Suomi oli jäämässä kehityksestä jälkeen, ja miten olisi mahtanutkaan käydä, jos Venäjä olisi voittanut Krimin sodan - olisiko uudistuksia silloin toimeenpantu?

Lisäksi, vaikka reaalipolitiikkaan venäjämyönteisyys oli sinänsä ymmärrettävää, koska ilman sitä Suomelle ei olisi annettu mahdollisuutta hoitaa itse omia asioitaan, silti "länsimielisillä" oli muita kannatettava aatteita, joiden puute tuntuu Suomessa yhä.

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 19.12.11 23:11

Re: Professori Klingen uusinta lukiessa

Kemppisen näkemykset tuosta "Suomen ruotsalaisuuden omasta profeetasta" on aika hauskoja. Taitaa Klingoni haaveilla jostain menneistä ruotsalaisuuden suruudenpäivistä edelleenkin...

Tuossa on muutama linkki ja keskusteluketju, joissa käsitellään joitain teoksia.


17. maaliskuuta 2007 Sukupiiri I

http://kemppinen.blogspot.com/2007/03/sukupiiri-i.html

"Klingen "Iisalmen ruhtinaskunta - modernin projekti sukuverkostojen periferiassa, SKS 2006, 616 s.)" on kuin onkin hyvin mielenkiintoinen kirja. En mene sanomaan, että se kannattaisi lukea; itse luin sen."

"Matti Klinge on kuvissa samanlainen kuin luonnossa. Huulilla on ystävällinen hymy, mutta silmät ovat jääkylmät.
Aikoinaan suunnittelimme jossain vallattomassa seurassa, että mepä rupeamme myymään ylioppilaille muiden vappuvarusteteiden ohessa Matti Klinge-naamareita. Hanke raukesi tuloksettomana."

18. maaliskuuta 2007 Sukupiiri II

http://kemppinen.blogspot.com/2007/03/sukupiiri-ii.html

Klingen "Iisalmen ruhtinaskunnan" keskeinen ajatus on pappien ja muiden säätyläisten toiminta sosiaalisen innovaation käynnistäjinä ja liikkeellä pitäjinä.


19. joulukuuta 2011 Kainot köyhät

http://kemppinen.blogspot.com/2011/12/k ... oyhat.html

"Olin oikein ylpeä, kun Matti Klinge nuhteli minua hiljan kirjaston rotundassa – ”ja suoraan metsästä?” oli viittaus takkiini ja osoitus, että Homeroskin nukahtaa, Takki on Barbour, jonka rinnalla kollegan oma kamelinkarvainen kaljasaavin peitto on matalaotsaisen rahvaan vaate. En raaskinut mainita erehdyksestä."

11. lokakuuta 2011 Kantasuomettuminen

http://kemppinen.blogspot.com/2011/10/k ... minen.html


11. elokuuta 2006 Otavan kauden avajaiset

http://kemppinen.blogspot.com/2006/08/o ... aiset.html

"Illan naurettavimmasta pukeutumisesta vastasi jälleen kerran Matti Klinge."


Jukka Kemppinen perjantai, 11 elokuu, 2006 Ad S. Liuhto:

"Minuun teki suuren vaikutuksen mm. 1920-luvun tyylinen olkihattu kesäasukokonaisuudessa, joka olisi ollut Marcel Proustin aikana "comme il faut", raskaan juhlallisin ilmein kannaettuna, toinen tai kukaties molemmat korvat terästettynä ottamaan vaarin historian siipien mahdollisesta havinasta.

Paikalla oli puolen kymmentä historian professoria. Me teimme kaikki nöyrästi tietä miehelle, joka arvelee olevansa Kölnin katedraali, joka on asettunut yhteisen kansan ihailtavaksi.

Odotan syksyä. Ehkäpä Klinge flaneeraa jäleen Esplanadilla helmenharmaassa knallihatussa ja antaa tilaisuuden nähdä, millainen on yhden miehen juhlakulkue."


Björn Alholmin kirjassa Toisinajattelija suurlähettiläänä, on "Klingonista" monta herkullista juttua. Sivut 339-340 ja etenkin luku, Klingen jääkärit -"myytti", s 361-364 on syytä jokaisen aiheesta kiinnostuneen lukea.

Liekö Alholmilla jäänyt jotain hampaankoloon, sillä hän ruotii aika lailla tätä Suomen ruotsalaisen historian profeettaa.

s. 339: "Kirjasessaan Katsaus Suomen historiaan (käännetty 17 kielelle) hän toteaa: "Bobrikovin aika, jota tunneperäisesti on nimitetty sortovuosiksi, päättyi kenraalikuvernöörin murhaan kesällä 1904 ja poliittisesti suurlakkoon 1905." Kenraalikuvernööri Seynin aikaa (1909-1917) on taas Klingen mukaan "tunteenomaisesti" ja erään toisen painoksen mukaan "liioitellusti" nimitetty toiseksi sortokaudeksi.

Sivuilla 361-364 Alholm ruotii Klingen teoksessa Keisarin Suomi olevaa kuvausta Jääkärien merkityksestä maamme itsenäisyystaistelussa.

s. 361-362: "Verrattaessa Venäjälle ja Saksaan suuntautunutta vapaaehtoisliikettä käy ilmi, että molemmat perustuivat toiminnantarpeeseen ja seikkailunhaluun, ja että molemmat lisäksi houkuttelivat työttömiä ja muita, joilla ei ollut vakinaista työtä tai jotka olivat pettyneet toiveissaan. (s.496)"

Klingen mukaan: "Värväys Saksaan epäonnistui siinä mielessä, että yli 500 vapaaehtoista oli karsittava siviilityöhön Saksassa ja 224 tuomittiin rangaistusleirille Hampurin lähelle. Rangaistut olivat järjestään suomenkielisiä, enimmäkseen työ- ja merimiehiä, kolmannes näistä ei ollut käynyt kansakouluakaan; jääkäreiden joukossa oli analfabeettejäkin. (s.498)

Alholm huomauttaa heti perään: Eikö Sven Dufvakin ollut analfabeetti?

Sivulla 363 Alholm jatkaa lainauksiaan Klingen Keisarin Suomi -kirjasta ja hänen käyttämästään "jääkärimyytistä" todeten lopuksi, että Klingen historiankirjoituksessa jääkärit eivät pystyneet muuhun kuin myyttisen ideologian eli itseään koskevan erehdyttävän historiatiedon tuottamiseen:

"Mutta koko sodan kannalta oli aivan ratkaisevaa, että Saksa laski huhtikuussa 1918 Hangossa maihin paljon enemmän äärimäisen kenttäkelpoisia, säännöllisiä joukkoja, Itämeren divisioonan (Ostseedivisionen), kenraali kreivi von der Goltzin johdossa. Ne kukistivat punaisen vallan koko Etelä-Suomessa. Suomalaisilla entisillä Saksan-vapaaehtoisilla oli suuri merkitys ideologian muodostuksessa, sen käsityksen luomisessa, että Suomen irrottaminen Venäjästä oli suomalainen eikä saksalainen (tai ruotsalainen) operaatio. s.501-502)

Lopuksi Klinge väittää Alholmin mukaan jääkäreitä suomalaisiksi ja saksalaisiksi, koska he olivat vannoneet sotilasvalan keisari Wilhelm II:lle. Jääkäreiden osuutta Suomen itsenäistymisessä ei kuulemma ole ennen näin perusteellisesti väheksytty!

Miksi muuten aina tarvitaan oma Suomen ruotsalainen historiankirjoitus?

http://kemppinen.blogspot.com/2011/10/k ... minen.html

Björn Alholm: Toisinajattelija suurlähettiläänä
Tammi, 2001, 377 s., 1. painos

Klinge Matti: Keisarin Suomi
Schildts, 1997, 542 s., 1. painos

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Professori Klingen uusinta lukiessa

Ruotsalaiseksi Klingen historianäkemystä ei voi nimittää, koska hän juuri Ruotsiin ja länteen suuntautuneita hän nimenomaan karsastaa.

Aikoinaan Klingeä, Osmo Jussilaa etc. kutsuttiin uustsaristeiksi.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Professori Klingen uusinta lukiessa

Niitä sun näitä kirjoitti: Sivuilla 361-364 Alholm ruotii Klingen teoksessa Keisarin Suomi olevaa kuvausta Jääkärien merkityksestä maamme itsenäisyystaistelussa.

s. 361-362: "Verrattaessa Venäjälle ja Saksaan suuntautunutta vapaaehtoisliikettä käy ilmi, että molemmat perustuivat toiminnantarpeeseen ja seikkailunhaluun, ja että molemmat lisäksi houkuttelivat työttömiä ja muita, joilla ei ollut vakinaista työtä tai jotka olivat pettyneet toiveissaan. (s.496)"

Klingen mukaan: "Värväys Saksaan epäonnistui siinä mielessä, että yli 500 vapaaehtoista oli karsittava siviilityöhön Saksassa ja 224 tuomittiin rangaistusleirille Hampurin lähelle. Rangaistut olivat järjestään suomenkielisiä, enimmäkseen työ- ja merimiehiä, kolmannes näistä ei ollut käynyt kansakouluakaan; jääkäreiden joukossa oli analfabeettejäkin. (s.498)

Alholm huomauttaa heti perään: Eikö Sven Dufvakin ollut analfabeetti?

Sivulla 363 Alholm jatkaa lainauksiaan Klingen Keisarin Suomi -kirjasta ja hänen käyttämästään "jääkärimyytistä" todeten lopuksi, että Klingen historiankirjoituksessa jääkärit eivät pystyneet muuhun kuin myyttisen ideologian eli itseään koskevan erehdyttävän historiatiedon tuottamiseen:

"Mutta koko sodan kannalta oli aivan ratkaisevaa, että Saksa laski huhtikuussa 1918 Hangossa maihin paljon enemmän äärimäisen kenttäkelpoisia, säännöllisiä joukkoja, Itämeren divisioonan (Ostseedivisionen), kenraali kreivi von der Goltzin johdossa. Ne kukistivat punaisen vallan koko Etelä-Suomessa. Suomalaisilla entisillä Saksan-vapaaehtoisilla oli suuri merkitys ideologian muodostuksessa, sen käsityksen luomisessa, että Suomen irrottaminen Venäjästä oli suomalainen eikä saksalainen (tai ruotsalainen) operaatio. s.501-502)

Lopuksi Klinge väittää Alholmin mukaan jääkäreitä suomalaisiksi ja saksalaisiksi, koska he olivat vannoneet sotilasvalan keisari Wilhelm II:lle. Jääkäreiden osuutta Suomen itsenäistymisessä ei kuulemma ole ennen näin perusteellisesti väheksytty!
Tuo lienee luonnollinen vastareaktio sille, että jääkärit loivat oman myyttinsä ja vartioivat sitä. Mikä tietysti aina tapahtuu, kun voittajat kirjoittavat historiaa.

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 19.12.11 23:11

Re: Professori Klingen uusinta lukiessa

Nyt jo vallan hämmästyin kun katselin hyllystäni Matti "Klingon" Klingen kirjaa, jonka joskus aikoinaan poimin talteen kirpparilta peräti 2 €:lla.

Mesimarja ja myytti Mannerheim. Tutkielmia ja puheenvuoroja. Otava1994.

Siinä on MK:n puheita, kirjoituksia ja esitelmiä lähinnä vuosilta 1990-93 ja muutama ennen julkaisematonkin kirjoitus. Osa on julkaistu esim. Helsingin Sanomissa tai pidetty esitelminä, puheina jne.

Kirjan toiseksi viimeinen juttu Talvisota tiedotusvalttina, s. 242-245, yllättää, sillä Klinge kirjoittaa Talvisodan ISOLLA Teellä! Siinäpä tyylitaiturin tietoinen valinta Kotuksen "nutturapäille"! :lol:

Kirjoitusta ei ole julkaistu muualla aikaisemmin.

---

Kotuksen "nutturapäät" on kommentoitu täällä:

viewtopic.php?f=10&t=4211

Kaisa Kylakoski
Viestit: 591
Liittynyt: 01.12.05 07:46
Paikkakunta: Helsinki
Viesti: Kotisivu

Re: Professori Klingen uusinta lukiessa

Kannoin Pääkaupungin eilen kirjastosta ja selasin läpi. Twiittasin
Klingen Pääkaupunki. Luvussa "Yhteiskunnan kerrokset" pohjimmaisena porvarispojat.
Klinge uhraa alle %:n sivuista köyhien asumiselle, Topeliuksen tekstillä. Rikollisuudesta ei sanaakaan?
Klingen Pääkaupungista loppuviitteissä teokset, ei sivuja. Samapa tuo kun yläluokka ei kiinnosta.
Tietenkin historiankirjoitus on rajausten tekemistä. Takakannessa luvattiin yhdistymistä Suomen historiaan, mutta moinen materiaali ei sekuntti/aukeama-vauhdilla erottunut. Päällimmäiseksi jäi käsitys "kulttuurihistoriasta", johon ei mahtunut edes Tähtitornimäen heinänleikkuuoikeuden huutokauppaus, kun kaiken piti olla niin kovin fiiniä.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Professori Klingen uusinta lukiessa

Niitä sun näitä kirjoitti: Björn Alholmin kirjassa Toisinajattelija suurlähettiläänä
Tyyppi vaikuttaa aika omituiselta. Ehkä siksi että lähti talvisotaan 14-vuotiaana - todellinen lapsisotilas siis. Ajatus jämähtänyt täysin 30-luvulle.Tai vielä kauemmas, isä kun joutui istumaan Splajernajassa, josta muuan vankitoveri kirjoitti: "Viha ryssää kohtaa oli meillä veressä jo lapsuudesta asti. Meidän velvollisuutemme oli vihata, sen jälkeen kun ryssän laittomuudet, valan rikkomiset Bobrikovin & Consortes mukana olivat kerran alkaneet."

Luonnollisesti jokaisen ihmisen mieltä kirveltää, jos on tullut epäoikeudenmuakisesti syytetyksi (tai vaikka oikeudenmukaisestikin, sitähän on vaikea itse myöntää) ja vielä julkisuudessa. Mutta kannattaako tälläisesta, mikä muille on trivialiteetteja, tehdä kokonaisen kirjan?

Kun sitten omakohtaista asiaa ei ole ollut tarpeeksi, niin täydennystä on haettu kommentoimalla muiden tekstejä tyyliin, jossa hakemalla haetaan jotakin "väärää", ikään kuin asioista ei voisi olla erilaisia tulkintoja.

Ainoita kohtia, jossa on jotakin järkeä, on se että Klinge sivuuttaa jääkärien merkityksen sisällissodassa, kun punaisilla ei ole tällaista joukkoa ollut.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Professori Klingen uusinta lukiessa

Jatkoa: mielestäni Alholm tulkitsee monia lainaamiaan henkilöitä mahdollisimman pahantahtoisesti tai irrottaa lainauksen asiayhteydestä.

Esim. (s. 37-8) Alholm lainaa ensin kenraaliluutnantti Matti Suokaksen juhlapuhetta 1997, jossa tämä kiittää monisanaisesti sotaveteraaneja hyvinvouintiyhteiskunann rakentamisesta etc.

Sitten Ahlholm lainaa Anneli Sundbergin kirjoitustusta Hesarissa 10.10.1999 Tuula-Liina-Liina Variksen kanssa käymästään keskustelusta: "Päättelemme, että äitien tyttöihin kohdistamata kovat vaatimukset johtuivat naisten omasta elämästä. Sota oli tuoreessa muistissa. Miehet väsähtivät, kuolivat pois ja sortuivat ryyppäämään, mutta naisen täytyi vetää perässään sekä lapset että miehenvätys."

A:n kommentti: "Eikä sitten mitään muuta. Lukijalle ei voi jäädä epäilystä siitä keitä nämä 'miehenvätykset' olivat - sotaveretaaneja. Olivatpa surkeaa joukkoa, jos maamme suurimpaan, yli miljoonan lukijan sanomalehteen on uskominen!"

Luulisi nyt suurlähettiläänäkin toimineen miehen sen verran ymmärtävän, että Varis ja Sundberg puhuvat henkilökohtaisista kokemuksistaan ja että noin yleisemminkin sodasta selviytyneiden miesten joukosas oli vaikka millaisia miehiä, myös paljon heikkoja joista perhe sai kärsiä.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten uuspatrioottinen diskurssi ei sankarillisuutta korostaessaan salli ihmisten heikkouksien ja kärsimysten esiintuontia.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Professori Klingen uusinta lukiessa

Kappalehti otsikoi tänään 20.6.2012 arvostelun Klingen Pääkaupungista "Klinge ei duunariin katso".

Heikki Haapavaara kirjoittaa: "Tavallisten - siis köyhien - helsinkiläosten historiaa Klinge ei kirjoita, Se jää muiden työksi. Asiasta on hamamsteltu Klingelle. Ehkä olisi ollut tarpeen kuvata edes hiukan, millaiset helsinkiläiset Engelin luomassa maailmassa arkisin liikkuivat."

Minkä jälkeen muistutetaan, että "Engel piti koleraepidemiaa tervehdyttävänä" ja lainaataan E:n kommentti, että herrasväkeä ei kuollut paria poikkeusta lukuun ottamatta.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Professori Klingen uusinta lukiessa

Niitä sun näitä kirjoitti: Sivuilla 361-364 Alholm ruotii Klingen teoksessa Keisarin Suomi olevaa kuvausta Jääkärien merkityksestä maamme itsenäisyystaistelussa.

s. 361-362: "Verrattaessa Venäjälle ja Saksaan suuntautunutta vapaaehtoisliikettä käy ilmi, että molemmat perustuivat toiminnantarpeeseen ja seikkailunhaluun, ja että molemmat lisäksi houkuttelivat työttömiä ja muita, joilla ei ollut vakinaista työtä tai jotka olivat pettyneet toiveissaan. (s.496)"
Klingen näkemys on ymmärrettävä reaktiona jääkärimyytille (joka tosin ei ole vuosikymmeniin ollut voimissaan), jonka mukaan jääkäreiden toiminta vapautti Suomen. Huvittava esimerkki siitä on elsokuva Helmikuun manifesti, josta on melkein onnistuttu poistamaan se, ettei kansa ollut yhtenäinen sen paremmin 1899 kuin 1918.

Myös Markku Kuisma näyttää olevan Sodasta syntyneestä sitä mieltä, että jääkäreistä tuli sankareita sattumalta - koska heistä riippumattomat olosuhteet kääntyivät heille edullisiksi.

Ylipäänsä Kuisma katsoo, että ihmiskunnan historia on sattumat ja sähläys vaikuttavat "enemmän kuin kauniit aikeet ja tavoitteellinen toiminta".
Niitä sun näitä kirjoitti: "Mutta koko sodan kannalta oli aivan ratkaisevaa, että Saksa laski huhtikuussa 1918 Hangossa maihin paljon enemmän äärimäisen kenttäkelpoisia, säännöllisiä joukkoja, Itämeren divisioonan (Ostseedivisionen), kenraali kreivi von der Goltzin johdossa. Ne kukistivat punaisen vallan koko Etelä-Suomessa. Suomalaisilla entisillä Saksan-vapaaehtoisilla oli suuri merkitys ideologian muodostuksessa, sen käsityksen luomisessa, että Suomen irrottaminen Venäjästä oli suomalainen eikä saksalainen (tai ruotsalainen) operaatio. s.501-502)

Klinge Matti: Keisarin Suomi
Schildts, 1997, 542 s., 1. painos
Tässä Klinge liioittelee sisällissodan suhteen, jonka valkoiset olisivat kyllä voittaneet Tampereen kukistumisen jälkeen. Sen sijaan Saksan vaikutus oli tietysti ratkaiseva Brest-Litovskin rauhassa, jonka takia Lenin ei voinut auttaa Suomen punaisia. Siis kansainvälinen tilanne loppujen lopuksi ratkaisi sodan tuloksen.

Sen, että kyseessä oli ennen kaikkea suomalainen operaation, loi kai ennen kaikkea Mannerheim pitäessään Helsingissä voitonparaatin 16.5.1918. Ilman sitä Saksan osuutta olisi painotettu ja Saksaa ihailtu vielä enemmän varsinkin Helsingissä. Tältä kannalta -myytti oli "parempi" kuin "totuus".

Ainahan sitä valitaan, mitä muistetaan - ja valikoinnin tekevät ne, jotka saavat siihen mahdollisuuden.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Professori Klingen uusinta lukiessa

Emma-Liisa kirjoitti:Minkä jälkeen muistutetaan, että "Engel piti koleraepidemiaa tervehdyttävänä" ja lainaataan E:n kommentti, että herrasväkeä ei kuollut paria poikkeusta lukuun ottamatta.
Kuurnitaan nyt vähän hyttysiä: jälkimmäisellä kerralla ilahtujana (?) oli lääkäriksi Helsinkiin kaukaa Arkangelin kuvernementista hälytetty Elias Lönnrot: "Herrasväkeä täällä ei ole kuolla muuta kuin Översti Tavaststjernan frouva ja Medicinan Candidati Holm."

Klingen kirjan mukaan vuoden 1831 koleraepidemiaan kuoli Helsingissä vajaa 200 ihmistä. Mainittakoon, että Turussa, jossa henkikirjaväkiluku v. 1831 oli kolmisentuhatta suurempi kuin Helsingissä, uhriluku oli 659. Vielä Krimin sodan kynnyksellä 1853 iskenyt uusi koleraepidemia surmasi Turussa yli tuhat henkeä.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Professori Klingen uusinta lukiessa

Korjasin edellisessä viestissä nimimerkki Niitä sun näitä kirjoittaman puheenvuoron, jossa oli väännelty ihmisten nimiä. Tällä foorumilla ei ole hyväksyttävää tehdä pilkkaa ihmisten nimistä, varsinkaan kun itse piiloutuu nimimerkin taakse. Seuraavalla kerralla koko viesti poistetaan.

Poistin lisäksi samaisesta puheenvuorosta Tuomas Enbusken taustaa käsitelleen osan, sillä se ei mitenkään liittynyt käsiteltävään aiheeseen.

***
Tästä viestiketjusta poistetaan jatkossakin kaikki sinne kuulumattomat viestit!

Nimimerkki Niitä sun näitä on postittanut tähän ketjuun useita kertoja viestejä joilla ei ole mitään tekemistä Matti Klingen muistelmien kanssa. Tuomas Enbusken taustat eivät kuulu tähän viestiketjuun, jonka otsikko on:
Professori Klingen uusinta lukiessa

Tarkemmin ajatellen edes tuo samaisen nimimerkin edellinenkään kirjoitus ei liity Klingen muistelmiin, joten poistan senkin.

Jos asiattomien viestien lähettely ja ihmisten nimien vääntely ei lopu, käyttäjätunnus poistetaan.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Professori Klingen uusinta lukiessa

Julkaisen Matti Klingen pyynnöstä hänen kommenttinsa keskusteluun:
Matti Klinge kirjoitti:Kiitos että vihdoinkin reagoitte näiden nimimerkkikirjoittajien haukuskeluun. Kauna&kateus-puolue ei ehkä ole suuri, mutta se on kovin ahkera ja kovaääninen.

Hyvin suuri osa sen kritiikistä perustuu huonon, virheitä täynnä olevan lukemisen ja ymmärtämisen ja ennakkoluulojen yhdistelmään ja kummallisiin käsityksiin siitä, että kaikissa kirjoissa pitäisi olla erityiset kvootit eri yhteiskuntaluokille ja kaikenlaista muuta joka on lähellä asianomaisten sydäntä. Tekijä valitsee itse näkökulmansa ja koettaa olla siinä johdonmukainen. En siis voi ruveta selittämään epämääräisille nimimerkeille ”rautalangasta”, mitä tieteellisesti uusia ja mielestäni varsin tärkeitä oivalluksia sisältyy Helsinki-kirjaani sen peruskysymyksenasettelusta alkaen, tai muistelmieni sosiologiseen ja oppihistorialliseen sekä poliittishistorialliseen ”antiin”.

Ehkä olen liiaksikin ”peittänyt” oivallukseni kerrontaan, nostamatta niitä esiin ”hei nyt tässä tulee uusi aikaisemmasta poikkeava oivallus tai tulkinta”-huudahduksilla. Asiantuntijat voivat havaita tieteellisesti uudet saavutukset, mihin tosin eivät esimerkiksi HS:n käyttämät arvostelijat pysty. Arvostelujen pitäisi sisältää vertailua samoista asioista aikaisemmin kirjoitettuun, jota uusi havaittaisiin, tämä olisi vakavan arvostelun ja ennakkoluuloisen tykkäämisen ero. Asiasta olisi paljon muutakin sanottavaa..

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”