Taavetin karkurileirin karkureiden kohtalot?

[Vetehinen]

Kappas, kappas, niinpä löytyy. Epäilen, että Häkkinen on ollut kaatuneiden tietokannassa jo pitkään. Luokitus vain ollut se usein mainittu "kuollut". Tietokannassa nyt oleva "teloitettu", on sekin vähän epätarkka. Teloittamisella kun tarkoitetaan (muussa kun arkikielessä) oikeuden määräämän kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoa. Häkkistä ei kuitenkaan oltu kenttäoikeudessa tuomittu, vaan hänet määräsi ammuttavaksi JR 7:n komentaja, sotatuomaria ensin konsultoituaan. Tarkempi luokitus voisi olla vaikkapa "kurinpidollisesti ammuttu" tai "esimiehen päätöksellä ammuttu" tms. Mutta hyvä näin, kyllä tuokin kertoo kohtuullisen hyvin tietokannan käyttäjälle mistä on kysymys.

Teloittaminen on siis määrittelykysymys. Teloitettu on kenttäoikeudessa kuolemaan tuomittu, mutta upseerien omilla päätöksillä ampumat miehet eivät ole teloituksia vaan ampumisia ja siksi ammuttuja ei löydy teloitettujen joukosta.

Pelhon mukaan Häkkinen oli tuomittu oikeudessa kuristushuoneeseen, mutta Adolf Ehnrooth ampui hänet. Noudattaako tuo menettely armeijan menettelytapaa?

[Ilmo Kekkonen]

Pelhon mukaan Häkkinen oli tuomittu oikeudessa kuristushuoneeseen, mutta Adolf Ehnrooth ampui hänet. Noudattaako tuo menettely armeijan menettelytapaa?

Pelhon tiedot ovat tavan mukaan virheelliset. Vetehisen kannattaisi lukea muitakin puheenvuoroja, mikäli kyvyt riittävät. Häkkinen kieltäytyi kahdesti komentajan edessä."Aatu" ei ampunut häntä.
Häkkisen kohtalo on asiallisesti kuvattu mm. TT-44:ssä s 127.

[Vetehinen]

Pelhon mukaan Häkkinen oli tuomittu oikeudessa kuristushuoneeseen, mutta Adolf Ehnrooth ampui hänet. Noudattaako tuo menettely armeijan menettelytapaa?

Pelhon tiedot ovat tavan mukaan virheelliset. Vetehisen kannattaisi lukea muitakin puheenvuoroja, mikäli kyvyt riittävät. Häkkinen kieltäytyi kahdesti komentajan edessä."Aatu" ei ampunut häntä.
Häkkisen kohtalo on asiallisesti kuvattu mm. TT-44:ssä s 127.

Jos Häkkinen oli tuomittu kuritushuoneeseen niin miksi hän joutui Adolf Ehnrootin ammuttamaksi?

[Albert Ravila]

Teloittaminen on siis määrittelykysymys. Teloitettu on kenttäoikeudessa kuolemaan tuomittu, mutta upseerien omilla päätöksillä ampumat miehet eivät ole teloituksia vaan ampumisia ja siksi ammuttuja ei löydy teloitettujen joukosta.

Kyllä "teloitus" on käsittääkseni vakiintunut termi tarkoittamaan kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoa. Nämä kurinpidollisesti ammutut ymmärtääkseni löytyvät kaatuneiden tietokannasta nimenomaan kategoriasta "teloitetut", koska ilmeisesti ei ole haluttu muodostaa omaa luokkaa esimiehen aseenkäytön kautta surmansa saaneille. Tämä on mielestäni ymmärrettävää, sillä erilaisten luokitusten määrä voisi muuten nousta hankalan suureksi.

Pelhon mukaan Häkkinen oli tuomittu oikeudessa kuristushuoneeseen, mutta Adolf Ehnrooth ampui hänet. Noudattaako tuo menettely armeijan menettelytapaa?

Kuten Ilmo Kekkonen jo taisikin todeta, Ehrnrooth ei ampunut Häkkistä. Ampumisen suorittivat JR 7:n jääkärijoukkueeseen kuuluneet miehet. En tiedä voiko aseenkäytön suhteen puhua varsinaisesti menettelytavasta, sen verran harvinaisia tapaukset olivat. JR 7:ssa oli kesällä 1944 hieman alle 400 karkuria. Heistä alle kolmannes tuomittiin kenttäoikeudessa erinäisiin vapausrangaistuksiin, joiden täytäntöönpanoa kuitenkin lykättiin. Suurin osa karkureista palautettiin yksiköihinsä, ja syytteen nostaminen jäi riippumaan heidän vastaisesta käytöksestään. Sikäli Häkkisen tapauksessa voidaan ehkä puhua menettelytavasta, että ampumiset eivät muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tapahtuneet esimiesten itsensä toimesta. Samoin ampumiset tapahtuivat melkeinpä poikkeuksetta muissa kuin akuuteissa taistelutilanteissa. Näin oli myös Häkkisen osalta. Hänen asiansa hoidettiin JR 7:n komentopaikalla 13.7., jolloin rykmentti hieman rauhallisemmassa vaihessa.

[Vetehinen]

Häkkinen oli siis tuomittu kuritushuonerangaistukseen, jota rangaistusta ei pantu toimeen, vaan hänet lähetettiin rintamalle, jossa hänen upseerinsa ammutti Häkkisen samasta syystä, josta Häkkinen oli jo tuomittu oikeudessa.

Mielestäni tuossa on laillisuusongelma.

Miksi noin tapahtui?

Ravila ja Kekkonen kiinnittävät huomion siihen, ettei Ehrnooth henkilökohtaisesti ampunut Häkkistä, mutta väheneekö upseerin vastuu kun hän ei itse paina liipasimesta?

[Ilmo Kekkonen]

Häkkinen oli siis tuomittu kuritushuonerangaistukseen, jota rangaistusta ei pantu toimeen, vaan hänet lähetettiin rintamalle, jossa hänen upseerinsa ammutti Häkkisen samasta syystä, josta Häkkinen oli jo tuomittu oikeudessa

Ei ammuttanut. Häkkinen oli tuomittu karkaamisesta eli sotapelkuruudesta. Nyt hän kieltäytyi kahdesti menosta etulinjaan. Sillä perusteella "Aatu" määrsi hänet teloitettavaksi neuvoteltuaan ensin sotatuomarin kanssa.
Laillisuusongelmasta on melko myöhäistä murehtia.

Pelho näkyy saaneen hengenheimolaisen perättömien vätteiden esittämisessä.

[Emma-Liisa]

Veijo Meri joutui liittämään vuonna 1980 Otavan julkaisemaan ‘Jääkiekkoilijan kesä’ -romaaniinsa esipuheeksi (sinäänsä käsittämättömän) tekstin, jossa kokenut ja arvostettu kirjailijamme pakotetaan vakuuttamaan lukijoille etteivät kirjassa kerrotut tapahtumat ole totta vaan ovat syntyneet ainoastaan kirjoittajan ja lukijan mielikuvituksessa.

Vastaavaan pystyi vain Stalinin aikainen Neuvostoliitto, jossa lahjakkaat ja osaavat kirjailijat pakotettiin antamaan moisia vakuutuksia mielikuvituksensa kaikkivoipaisuudesta!

Ilmeisesti Pelho ei tunne juuri lainkaan kirjallisuutta tai elokuvia. Nimenomaan anglosaksisessa maailmassa tällainen lauseke on pikemmin sääntö. Sillä nimittäin saadaan estettyä, että joku jolle on sattunut jotain samanlaista nostaa asiasta oikeusjutun ja vaatii korvauksia esim. kunnianloukkauksesta.

Samaten on käytössä lauseke "based on the true story". Tällä kirjailija tai käsikrijoittaja varaa itselleen oikeuden kirjoittaa nimeltä mainituista henkilöistä, mutta ei välttämättä seuraten todellisia tapahtumia.

Mitä tulee Stalinin aikaan, niin hän joko tapatti kirjailijat tai he olivat täydellisessä julkaisukiellossa. Vertaus Suomeen on kerta kaikkiaan mauton.

Sikäli 50-luvun Suomea ja NL:oa voi kyllä vertailla, että siinä missä Linna kuvasi Tuntemattomassa sotilaassa paheksuen kahden kenttäoikeuden kuolemaan tuomitseman teloitusta, Bekin Volokolomskin valtatiessä ihaillaan komentajaa, joka teloituksilla palauttaa joukkoihinsa kurin. Tästä erosta kirjoitti jo Kurjensaari.

[Vetehinen]

Häkkinen oli siis tuomittu kuritushuonerangaistukseen, jota rangaistusta ei pantu toimeen, vaan hänet lähetettiin rintamalle, jossa hänen upseerinsa ammutti Häkkisen samasta syystä, josta Häkkinen oli jo tuomittu oikeudessa

Ei ammuttanut. Häkkinen oli tuomittu karkaamisesta eli sotapelkuruudesta. Nyt hän kieltäytyi kahdesti menosta etulinjaan. Sillä perusteella "Aatu" määrsi hänet teloitettavaksi neuvoteltuaan ensin sotatuomarin kanssa.
Laillisuusongelmasta on melko myöhäistä murehtia.

Esittelet tätä Häkkisen tapausta ikään kuin se on hyväksyttävää lähettää sotapelkuruudesta kuritushuoneeseen tuomittu kuritushuoneen sijasta rintamalle ja ellei mies ole kerännyt rohkeutta mennä etulinjaan on upseerilla oikeus ampua hänet.

Jostain syystä oikeuden päätöstä ei noudatettu Häkkisen tapauksessa. Kyselin että miksi ei noudatettu? Vastausta vaan ei tunnu tulevan vaan selitellään, ettei Enhrooth itse vetänyt liipasimesta.

Onko muita vastaavia kohtaloita, joissa mies on tuomittu sotapelkuruudesta vankeuteen, mutta kuitenkin vastoin oikeuden tuomiota tuomittu on lähetetty rintamalle, jossa upseeri on ammuttanut hänet?

[Ruokkoamaton]

Jonkin verran ongelmallinen lienee myös väite että Meri *joutui* liittämään romaaniinsa sn historiallisen totuusarvon kieltävän esipuheen. Hänhän saattoi vallan hyvin tehdä sen omasta halustaan esim. torjuakseen ennakolta kirjan vastaanoton keskittyminen siihen menikö Portinhoikan taistelu kirjassa juuri noin tai oliko ylipäätään mahdollista tuhota vihollispanssareita kuvatulla tavalla. "Jääkiekkoilijan kesä" oli ja on romaani eli kaunokirjallinen teos, jossa voi ja saa vapaasti fabuloida (vaikka tekijä muussa yhteydessä tai myöhemmin harrastaisikin historiantutkimusta tai kirjoittaisi ns. dokumenttiromaaneja).

No, totuus esipuheen osalta voi löytyä Meren tai kustantajan papereista - mutta ainakin siihen asti Palvon universumissa totuus on jo selvä...


Vetehiselle tiedoksi ettei ollut lainkaan tavatonta että vankeustuomion täytäntöönpanoa lykättiin. Siis oikeus yleensä päätti ettei tuomiota panna välittömästi täytäntöön vaan tuomittu palaa joukko-osastoonsa.

Ajatus lienee ollut kaksitahoinen: oli mahdollista että tuomion täytäntöönpanosta voitaisiin luopua (vrt. ehdollinen rangaistus), mutta ei haluttu tarjota "helppoa tietä" pois rintamalta "turvallisiin vankilaoloihin".

[Ilmo Kekkonen]

Jostain syystä oikeuden päätöstä ei noudatettu Häkkisen tapauksessa. Kyselin että miksi ei noudatettu? Vastausta vaan ei tunnu tulevan vaan selitellään, ettei Enhrooth itse vetänyt liipasimesta.

Kysymys tulee esittää Ehrnroothille.On aivan turha vaatia selityksiä sodan ajan tapahtumista. Se, mitä esimerkiksi minä kykenen kertomaan, on tiedossa olevien faktojen esittäminen. Syytökset ja tuomiot jätän niille, jotka katsovat itsensä päteviksi niiden esittämiseen.Vetehinen tuntuu kuuluvan heihin.

Esittelet tätä Häkkisen tapausta ikään kuin se on hyväksyttävää lähettää sotapelkuruudesta kuritushuoneeseen tuomittu kuritushuoneen sijasta rintamalle ja ellei mies ole kerännyt rohkeutta mennä etulinjaan on upseerilla oikeus ampua hänet.

Toivon, että Vetehinen tyytyy esittämään omia mielipiteitään, eikä panemaan kuvitelmiaan minun nimiini.En ole tuollaista esittänyt.
Olen oikonut Vetehisen Häkkisen tapauksesta esittämiä vääriä tietoja.
Pyrkiikö "Vetehinen" Pelhoksi Pelhon paikalle? Onko paikka auki?

[Vetehinen]

Kekkonen tuntuu närkästyneen kiperistä kysymyksistäni.

Oikeudellisesti on käsittääkseni kestämätöntä, ettei upseereja sitonut oikeuden määräämä rangaistus sotapelkuruudesta. Sehän tekee oikeudenkäynneistä näytöksiä kun varsinaisen tuomion antoi kuitenkin sotapelkurin esimiesupseeri, jota oikeuden antama tuomio ei sitonut.

Täytyyhän olla joku muukin, joka on joskus huomannut oikeusongelman minun lisäkseni. Kekkonen ja Ravila eivät näköjään (Kekkonen pitää asiaa turhana!), mutta ehkä joku muu tietää.

[Albert Ravila]

Jostain syystä oikeuden päätöstä ei noudatettu Häkkisen tapauksessa. Kyselin että miksi ei noudatettu? Vastausta vaan ei tunnu tulevan vaan selitellään, ettei Enhrooth itse vetänyt liipasimesta.

Häkkisen tapaus ei poikennut muiden kenttäoikeuteen joutuneuden sotilaiden käsittelystä. Kenttäoikeuksien tuomiot kesällä 1944 olivat melkein aina "ehdollisia", sillä miltei kaikki tuomitut palautettiin istunnon jälkeen yksikköön. Näin toimittiin myös Häkkisen osalta sen jälkeen, kun hänet oli pelkuruudesta tuomittu kuritushuonerangaistukseen. Tämän jälkeen alkoi sitten kenttäoikeusprosessista erillinen, uusi tapahtumaketju. Häkkinen oli komppanian päällikölleen kieltäytynyt lähteämästä linjaan, jolloin tämä oli lähettänyt Häkkisen komentajan luokse. Kun Häkkinen oli sitten myös Ehrnroothille useampaan kertaan kieltäytynyt lähtemästä linjaan, oli Ehrnrooth määrännyt Häkkisen ammuttavaksi. Häkkisen osalta oli siis olemassa kaksi rikosta: sotapelkuruus, josta hänet oli tuomittu kenttäoikeudessa, ja kieltäytyminen, jonka totesi hänen rykmentinkomentajansa. Ehrnroothin menettely perustui usein mainittuun 20.6.1944 annettuun ohjeeseen. Sen mukaan karkuri, joka kieltäytyy noudattamasta käskyä palata yksikköönsä, on "pakkokeinoin, tarpeen tullen ankarintakin aseellista pakkokeino käyttäen, palautettava järjestykseen". Mainitun ohjeen taustalla taas olivat sotaväen järjestyssäännön 5 § ja sotaväen rikoslain 38 § 5-kohta.

Onko muita vastaavia kohtaloita, joissa mies on tuomittu sotapelkuruudesta vankeuteen, mutta kuitenkin vastoin oikeuden tuomiota tuomittu on lähetetty rintamalle, jossa upseeri on ammuttanut hänet?

Todettakoon tässä vielä uudelleen, että rintamalle lähettäminen kenttäoikeuskäsittelyn jälkeen ei ollut tuomion vastainen toimenpide. Ideana oli saada ukot mahdollisimman nopeasti takaisin riviin. Minun tietääkseni Häkkinen oli ainut kurinpidollisesti ammutuista, jonka oli ennen onnetonta kohtaloon ehtinyt käydä kääntymässä myös kenttäoikeudessa. Eniten ampumisia tapahtui Vihman 6.D:ssa, mutta siellä ammuttuja neljää sotilasta ei oltu aikaisemmin (ainakaan kesällä 1944) tuomittu. Luulenpa muuten, että kohta saamme Andalusian suurvisiiriltä tuhdin tietopaketin tästäkin tapauksesta. Samoin saamme ehkä samaiselta taholta kuulla, kuinka muuan emeritusprofessori aikoinaan radanlujalla todistelulla osoitti 6.D:ssa tapahtuneet ampumiset laittomiksi.

[Ilmo Kekkonen]

Oikeudellisesti on käsittääkseni kestämätöntä, ettei upseereja sitonut oikeuden määräämä rangaistus sotapelkuruudesta. Sehän tekee oikeudenkäynneistä näytöksiä kun varsinaisen tuomion antoi kuitenkin sotapelkurin esimiesupseeri, jota oikeuden antama tuomio ei sitonut.

Sotapelkuruus on sotapelkuruutta ja kieltäytyminen kieltäytymistä. Aatu selvitti asian sotatuomarin kanssa,joka hyväksyi hänen ratkaisunsa.Vetehinen ei hyväksy. So what?

Täytyyhän olla joku muukin, joka on joskus huomannut oikeusongelman minun lisäkseni. Kekkonen ja Ravila eivät näköjään (Kekkonen pitää asiaa turhana!), mutta ehkä joku muu tietää.

Jällen Vetehinen panee kuvitelmiaan minun tiliini! Kye on siitä, että on aivan turhaa ruveta Pelhon malliin jakamaan tuomioita pian 70 vuotta tapahtumien jälkeen. Tilannetta ei kukaan voi enää tuntea yksityiskohtaisesti.

[jsn]

Eikö kyse ole periaatteessa samantyyppisestä asiasta sodan ajan oloissa kuin totaalikieltäytyminen nykypäivänä. Jos totaalikieltäytyjä saa tuomion hän on yhä velvollinen suorittamaan asepalveluksen sen jälkeen. Ellei, hän kieltäytyy uudelleen ja saa uuden tuomion. Näitäkin tapauksia on kai ollut joitakin.

[Niitä sun näitä]

Pelhon tiedot ovat tavan mukaan virheelliset. Vetehisen kannattaisi lukea muitakin puheenvuoroja, mikäli kyvyt riittävät. Häkkinen kieltäytyi kahdesti komentajan edessä."Aatu" ei ampunut häntä.
Häkkisen kohtalo on asiallisesti kuvattu mm. TT-44:ssä s 127.

Erikoista tässä Häkkisen tapauksessa on se, että Ehrnroothin JR 7 oli vaihdettu lepoon jo 11.7. alkaen. JR 7 siirrettiin Oravakydön koillispuoliseen maastoon järjestettäväksi ja täydennettäväksi. Kyseessä olikin siis jo "takalinjan tapahtumat" kun Häkkinen ammuttiin.

Koskimaan Tyrjän rykmentti -kirjan mukaan (s. 263-267) JR 7:n vaihtaminen aloitettiin jo 11.7. ja AE luovutti rintamavastuun 11.7.1944 klo 24.00 JR 57:n komentaja Vasamalle. Tosin JR 7:n viimeiset osat, siis 13. komppania eli KRH -komppania voitiin irrottaa/siirtää vasta 12.7.1944.

Koskimaan Tyrjän rykmentti -kirjassa on Matti Kuusen lyhyt kuvaus (sivulla 275) teloitustapahtumasta. Se on otsikoitu Kaksi everstiä, kaksi teloitustuomiota.

Samaisen kirjani välissä on 4.1.2010 tulostamani printti Pentti Häkkisen tiedoista ja ainakin jo silloin se oli Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokannassa.

Koskimaa Matti Tyrjän rykmentti - JR 7:n ja Er.P 12:n taistelut Jatkosodassa
Wsoy, 1996, 352 s., 1. p


Samaa kerrotaan myöskin Aake Jermon kirjassa Teräsmyrskyssä loppuun asti. Äyräpään-Vuosalmen suurtaistelu kesällä 1944, Otava 1980 (sivulla 339)



http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index ... raportti=1

HÄKKINEN, PENTTI
kuolinaika 13.07.1944
kuolinpaikka Oravankylä
lisätieto teloitettu