Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

"Tapansa mukaan Juhani Suomi tulkitsee historiaa tarkoitushakuisesti, vaikka taitavasti peittääkin omat mielipiteensä virtuoosisen lähteidenkäyttötekniikan alle.

Suomen tavoitteena on selvästi esittää Mannerheimista ”erilainen” kuva. Käytännössä se on tarkoittanut mahdollisimman kielteisten piirteiden etsimistä kansakunnan sankarista. Ja niitähän löytyy marskin aikalaisten muistelmista, päiväkirjoista ja muista lähteistä.

Lukijan rooliksi jää lähinnä pohtia, miten vakuuttavan kuvan Kekkos-tutkijana maineensa luonut Suomi lopulta Mannerheimista luo. "

http://www.aamulehti.fi/Kirjat/11948371 ... rtti+.html

Sivuja on yli 800 joten kuinkahan moni jaksaa kahlata sen läpi?

Pekka Visurilta näkyy myös ilmestyvän kirja Mannerheimin ja Rytin vaikeat valinnat.

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9522910082

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

Kun Suomi on kokenut tutkija, on outoa että hän väittää tietävänsä Mannerheimin motiivit (revanssin halu yms). Mannerheimiltahan jäi vähän aineistoa, josta ne kävisivät ilmi - sikäli kuin ihmiset yleensäkään niitä tiedostavat, saati sitten toiset ihmiset.

Sitä paitsi lienee samantekevää, oliko esim. Kekkosen motiivina vallanhimo vai isänmaanrakkaus vai molemmat yhdistyneenä. "Hyvä" motiivi voi johtaa huonoon tulokseen, ja "huono" motiivi hyvään tulokseen.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

Emma-Liisa kirjoitti:Kun Suomi on kokenut tutkija, on outoa että hän väittää tietävänsä Mannerheimin motiivit (revanssin halu yms). Mannerheimiltahan jäi vähän aineistoa, josta ne kävisivät ilmi - sikäli kuin ihmiset yleensäkään niitä tiedostavat, saati sitten toiset ihmiset.

Sitä paitsi lienee samantekevää, oliko esim. Kekkosen motiivina vallanhimo vai isänmaanrakkaus vai molemmat yhdistyneenä. "Hyvä" motiivi voi johtaa huonoon tulokseen, ja "huono" motiivi hyvään tulokseen.
Nyt voi kysyä, että onko Juhani Suomi puutteineen - ilmeisenä Urho Kekkosen puolustajana - poikkeus historiantutkijoiden joukossa, vai onko heillä kaikilla tällaisia vinoutumia, jotka on aina omassa mielessään koetettava korjata? Taitaa olla inhimillisesti mahdotonta läheskään saavuttaa historiantutkimuksen ihanteita.

Eikö pitäisi painottaa voimakkaammin tutkijoiden ja opettajien vastuuta mahdollisimman todenmukaisen historiakuvan saavuttamiseksi? Mielestäni ei saisi pitää mainitunlaista tilannetta normaalina ja vakiintuneena. Tarvittaisiin tietynlaista kurinpalautusta. Mutta se politiikan ja maailmankuvan vaikutus, siitä ei tietenkään päästä eroon. Vakiintuneet rakenteet ja edut estävät todellisia uudistuksia.

Onko historiankirjoitus siis osin pelkkää itseisarvoa, joka ei tuota todellisia tuloksia, vaan vain sekavan kokoelman auktoriteettien subjektiivisia näkemyksiä? Vai täydentävätkö näkemykset toisiaan - siltä osalta, joissa ne eivät kilpaile keskenään yleisön ja toisten auktoriteettien suosiosta?

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

historioija kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Kun Suomi on kokenut tutkija, on outoa että hän väittää tietävänsä Mannerheimin motiivit (revanssin halu yms). Mannerheimiltahan jäi vähän aineistoa, josta ne kävisivät ilmi - sikäli kuin ihmiset yleensäkään niitä tiedostavat, saati sitten toiset ihmiset.

Sitä paitsi lienee samantekevää, oliko esim. Kekkosen motiivina vallanhimo vai isänmaanrakkaus vai molemmat yhdistyneenä. "Hyvä" motiivi voi johtaa huonoon tulokseen, ja "huono" motiivi hyvään tulokseen.
Nyt voi kysyä, että onko Juhani Suomi puutteineen - ilmeisenä Urho Kekkosen puolustajana - poikkeus historiantutkijoiden joukossa, vai onko heillä kaikilla tällaisia vinoutumia, jotka on aina omassa mielessään koetettava korjata? Taitaa olla inhimillisesti mahdotonta läheskään saavuttaa historiantutkimuksen ihanteita.
Luonnollisesti useimmat elämäkerran kirjoittajat - jotka siis keskittyvät vain yhteen henkilöön - ovat taipuvaisia ymmärtämään kohdettaan, varsinkin jos katsovat asioita pääasiassa tämän näkökulmasta eivätkä muista miten muut ovat asiat ja kohdehenkilön nähneet. Juhani Suomi ja esim. Stig Jägeskiöld ovat kuitenkin äärimmäisiä tapauksia siinä, että Suomeen Kekkonen ja Jägesrskiöldin Mannerheim ei tehnyt mitään väärää vaan toimi aina vain puhtaista isänmaallisista motiiveista, joita vastustajat vääristelivät.

Vastakohtana on pieni joukko historioitsijoita, jotka inhoavat tutkittaviaan ja/tai näiden näkemyksiä. Suomi oli siinä suhteessa gentleman, että jätti Talvisodan taustan vaille 2-osaa, koska tulokset olisivat olleet Erkolle niin kiusallisia.

Trilisser
Viestit: 502
Liittynyt: 24.04.06 17:03

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

En ole vielä Suomen uutuutta lukenut, mutta joissakin kritiikeissä paistaa Juhani Suomen henkilöön kohdistuva inho tai jopa viha. Johtunee osittain siitä, että Suomihan edustaa aika puhdasveristä reaalipolitiikan kannattajaa vs. lähetyshenkiset moralistit.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

Trilisser kirjoitti:En ole vielä Suomen uutuutta lukenut, mutta joissakin kritiikeissä paistaa Juhani Suomen henkilöön kohdistuva inho tai jopa viha. Johtunee osittain siitä, että Suomihan edustaa aika puhdasveristä reaalipolitiikan kannattajaa vs. lähetyshenkiset moralistit.
Reaalipolitiikkaa ja lähetysmoralismia... Kuinkahan suuri osuus historiankirjoista siis oikeastaan kuuluu lainkaan tälle historiapalstalle? Poliittinen kirjallisuus pitäisi kai käsitellä asianomaisissa yhteyksissä. Menneisyyteen kohdistuvana kyseessä olisi siis poliittinen historiankirjoitus. En ole tätä jakoa aikaisemmin selvästi tajunnut.

Trilisser
Viestit: 502
Liittynyt: 24.04.06 17:03

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

historioija kirjoitti: Reaalipolitiikkaa ja lähetysmoralismia... Kuinkahan suuri osuus historiankirjoista siis oikeastaan kuuluu lainkaan tälle historiapalstalle? Poliittinen kirjallisuus pitäisi kai käsitellä asianomaisissa yhteyksissä. Menneisyyteen kohdistuvana kyseessä olisi siis poliittinen historiankirjoitus. En ole tätä jakoa aikaisemmin selvästi tajunnut.
Ei kai liene yllätys, että vaikkapa Kekkos-tutkimukseen liittyy vahva poliittinen tunnelataus, jolla voi olla vaikutusta päivänpolitiikkaan. Siten ei ole mahdotonta, että historioitsijan näkemykset nykyhetken politiikasta voivat vaikuttaa hänen historiantulkintoihinsa kohdistuvaan arvosteluun. Ja historioitsijana Juhani Suomi edustaa taatusti erilaista näkökantaa kuin vaikkapa Oula Silvennoinen tai Jenni Kirves.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

Trilisser kirjoitti:
historioija kirjoitti: Reaalipolitiikkaa ja lähetysmoralismia... Kuinkahan suuri osuus historiankirjoista siis oikeastaan kuuluu lainkaan tälle historiapalstalle? Poliittinen kirjallisuus pitäisi kai käsitellä asianomaisissa yhteyksissä. Menneisyyteen kohdistuvana kyseessä olisi siis poliittinen historiankirjoitus. En ole tätä jakoa aikaisemmin selvästi tajunnut.
Ei kai liene yllätys, että vaikkapa Kekkos-tutkimukseen liittyy vahva poliittinen tunnelataus, jolla voi olla vaikutusta päivänpolitiikkaan. Siten ei ole mahdotonta, että historioitsijan näkemykset nykyhetken politiikasta voivat vaikuttaa hänen historiantulkintoihinsa kohdistuvaan arvosteluun. Ja historioitsijana Juhani Suomi edustaa taatusti erilaista näkökantaa kuin vaikkapa Oula Silvennoinen tai Jenni Kirves.
Jos puhutaan näkökannasta, niin sopivampi vastakohta Suomelle on vaikkapa Lasse Lehtinen.

Jenni Kirves ei kai ole sanonut Kekkosesta yhtään mitään ja ylipäänsä hän edustaa kokonaan toisenlaista tutkimussuuntaa.

Oula Jääskeläisen vetäminen tähän asiaan on täysin käsittämätöntä.

Jaakko Anttila
Viestit: 66
Liittynyt: 19.09.12 18:09

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

"Toki Kekkonenkin saatiin sankarin rooliin, sillä JS:n mukaan juuri hän silloisena "oikeusministerinä" pelasti Marskin sotasyyllisyydestä jne."

Vuonna 1977 Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä tohtoriksi väitellyt Jukka Tarkka antoi Kekkoselle sankarin roolin vuonna 2008 julkaistussa tutkimuksessaan "Hirmuinen asia. Sotasyyllisyys ja historian taito".

Suomen kommunistit vaativat syytteen nostamista Mannerheimia vastaan. Jukka Tarkan mukaan Kekkonen tajusi, että Suomen kansan henkinen selkäranka ei kestä Mannerheimin syytteeseen asettamista.

Professori Tuomo Polvisen Paasikivi-elämänkerta, osa 4, 1944-1948, sivu 241.

Uuteen vaiheeseen kysymys valtionpäämiehen asemasta tuli 2.10.1945 marsalkan henkilääkärin tri Lauri Kalajan saapuessa Mannerheimin tieten Paasikiven puheille mukanaan yhdessä professori Göstä Bäckmanin kanssa allekirjoittamansa tasavallan presidentin terveydentilaa koskeva lääkärintodistus. Marsalkkaa oli syksystä 1941 saakka vaivannut "keuhkostasi", jolla oli taipumus uusiutua infektioiden ja henkisen liikarasituksen seurauksena. Potilaan kieltäydyttyä suomasta itselleen lepoa tauti oli keväällä 1943 puhjennut "molemminpuoliseksi lohkokeuhkokuumeeksi", joka oli "mitä suurimmassa määrin hengenvaarallinen auheuttaen kriittisimmässä vaiheeessa tajunnan menetyksen". Kalajan mukaan potilaan oli tuossa vaiheessa pelastanut lähtö kolmen viikon toipumislomalle "eteläisen Sveitsin lämpimässä ja keveässä ilmastossa".

Keuhkostasin nyttemmin uusiuduttua Kalaja suositteli edellä mainitun kokemuksen pohjalla neljän viikon sairaslomaa lämpimässä ilmastossa. Tätä varten potilaan olisi lähdettävä neljäksi viikoksi Portugaliin. Tilannetta pahensi vielä presidentissä hieman myöhemmin todettu vatsahaava.

Sivu 245: "Oman ulottuvuutensa kuvioon toi käynnistymässä oleva sotasyyllisyysprosessi. Oikeusneuvos Petäyksen jo jo lokakuun alkupäivinä Kekkoselle ilmoittamien tutkimustulosten mukaan sotasyyllinen N:o 1 oli Ryti ja sotasyyllinen N:o 1a taas Mannerheim...."

"Paasikiven vetäydyttyä "sairastamaan" ohjakset otti nyt käsiinsä oikeusministeri Kekkonen. Kuten Juhani Suomi on osoittanut, hänen taktiikansa lähti siitä, että kansan moraalisen kestokyvyn ylläpitämiseksi tasavallan presidentti oli pelastettava joutumasta Säätytalon prosessiin. Tarkoitus saavutettaisiin siten, että marsalkka ennen oikeudenkäynnin alkua matkustaisi lääkärintodistuksen nojalla ulkomaille, Portugaliin. Siellä hänen tuli pysyä vuoden loppuun saakka, koska päätökset syytteiden nostamisesta tuli lain mukaan tehdä viimeistään 31.12.1945."

Professori Tuomo Polvinen ja tohtori Jukka Tarkka edustavat taatusti erilaista näkökantaa kuin vaikkapa Oula Silvennoinen tai Jenni Kirves.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

Antti Kujala kirjoittaa uuden teoksensa Neukkujen taskussa? Kekkonen, suomalaiset puolueet ja Neuvostolitto 1956-1971 (Tammi 2013) johdannossa (s 11-12):
"Juhani Suomen Kekkos-elämäkerrat ovat korkeatasoista tutkimusta, jota kaikki myöhempi tutkimus joutuu pitämään lähtökohtanaan ja josta se suuresti hyötyy, niin minäkin. Asiavirheitä ei juuri ole. Kekkosen uran tärkeissä käännekohdissa Suomi kuitenkin hyväksyy presidentin omat perustelut sellaisinaan ja tarkastelee muiden poliitikkojen toimia siitä käsityksestä lähtien, jonka Kekkonen halusi jälkimaailmalle jättää. - -

Lasse Lehtinen puolestaan ihannoi kenties liikaa SDP:n kekkosvastaisia voimia, vaikka on yleensä kriittinen tähänkin suuntaan. Hänen tutkimuksensa on antiteesi Juhani Suomen kirjasarjalle. Samoin voidaan vielä enemmän sanoa Hannu Rautkallion tuotannosta.

Rautkallio on tutkinut Venäjältä ja länsimaista arkistoaineistoa, joka valottaa lähihistoriaa sen raadollisimmalta puolelta. Monissa asioissa hän tulee lähelle totuutta, mutta hänen pyrkimyksensä nähdä Kekkosen ja Neuvostoliiton yhteispeli saumattomampana ja ongelmattomampana kuin se oli haittaa usein hänen antamansa kuvan paikkansapitävyyttä."
Kujala kiittelee Kari Hokkasen maalaisliitto-keskustapuolueen historiaa ja Tytti Isohookana-Asunmaan jatako-osaa: "Nämä kirjat eivät ole vähimmässäkään määrin keskustapuolueen puolustelua".

Kujala pitää Kimmo Rentolan Kekkosen, kommunistien ja NL:n suhteita käsitteleviä tutkimuksia "parhaina lähihistoriaamme koskevina tutkimuksia". Puutteina on vain muiden puolueiden liian vähäinen osuus. Sen sijaan Rentolan Supo-historian puute on tyypillinen tilaushistorialle: Supo on halunnut antaa käsityksen, että se paljasti vain ulkovaltojen vakoilua, mutta todellisuudessa se seurasi myös suomalaisia poliitikkoja, sekä kommunisteja että muita.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

Emma-Liisa kirjoitti:Antti Kujala kirjoittaa uuden teoksensa Neukkujen taskussa? Kekkonen, suomalaiset puolueet ja Neuvostolitto 1956-1971 (Tammi 2013) johdannossa (s 11-12): ...
Vanha viisaus sanoo tähän tapaan: "Mihinkäs koira karvoistaan pääsee". Mutta kyllähän historiantutkija pääsee halutessaan ja osatessaan asenteistaan ja näkökannoistaan, elleivät ne ole ylivoimaisen vahvoja. Tässä auttavat mm. odotettavissa olevat kaupalliset ja ammatilliset edut, elleivät ne sitten päinvastoin aiheuta vinoutumia.

Tosin siinä voi käydä niin, että tutkijankelpoisuuttaan epätoivoisesti todistaessaan joutuu vinoon alkuperäisestä taipumuksestaan päinvastaiselle suunnalle, etenkin jos ympäristö odottaa tai epäilee toista. Ovatko maalaisliitto/keskustan tutkijat ehkä joutuneet tämän "syndrooman" uhreiksi?

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 19.12.11 23:11

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

Vuoteen 1918 liittyen löytyy Mannerheimista tällainenkin juttu:

Ennen ja jälkeen 1918, s. 15 (suora lainaus)
Ruotsalaisen Dagen Nyheterin kirjeenvaihtaja Nils Hasager haastatteli Mannerheimia kansalaissodan alkupäivinä ja tämä sanoi: "Me tarvitsemme apua ja sitä meidän on saatava ulkomailta kokonaisina vapaaehtoisina joukko-osastoina, aseina, kivääreinä, ja tykkeinä. Meidän täytyy saada joukkoja."

Hasager kysyy: "Voidaanko taistelun jälkeen rakentaa yhdistävä silta taistelevien välille?"

Mannerheim vastasi: "Jos ratkaisu riippuisi minusta, niin sanoisin, etteivät mitkään sillat ole mahdollisia... Ainoastaan yhdestä asiasta voidaan puhua ja se on: rangaistuksesta... Vallankumoukselliset ovat tehneet itsensä syyllisiksi kapinaan ja maanpetokseen ja rangaistus siitä on kuolema."
Kerrassaan kauhistuttava oli tuollainen haastattelu, joka oli päästetty julkisuuteen.
Ennen ja jälkeen 1918
Vuoden 1918 Kansalaissodan Muistomerkkiyhdistys r.y., 1972, 175 s. s., 1. painos
Viimeksi muokannut Niitä sun näitä, 21.09.13 13:16. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

Juhani Suomi ja Mannerheim-legenda

Harri Hautala/Aamulehti kirjoitti:Ensi menivät Nokian kännykät, nyt kaatuu Mannerheim-myytti! Suomalaisuuden ikonit karisevat kuin syksyn lehdet. Suomen tavoitteena on selvästi esittää Mannerheimista ”erilainen” kuva. Käytännössä se on tarkoittanut mahdollisimman kielteisten piirteiden etsimistä kansakunnan sankarista. Ja niitähän löytyy marskin aikalaisten muistelmista, päiväkirjoista ja muista lähteistä.
Sikäli kun Mannerheim-kirjoissa ylipäätään käsitellään jotain muuta teemaa kuin hänen ryyppyään, suosikkiruokiaan tai hevosiaan, liitetään niihin joskus kustantajan, tekijän tai arvostelijan toimesta yllämainittu ominaisuus. Eli enemmän tai vähemmän selvästi tuodaan esiin se, että nyt ollaan ”purkamassa Mannerheim-myyttiä” tai ”pudottamassa Marskia jalustalta” jne. Kun lähtökohdaksi asetetaan tämä, seuraa siitä helposti suhtautuminen, joka voi ilmetä esimerkiksi näin:
Harri Hautala/Aamulehti kirjoitti:Käytännössä se on tarkoittanut mahdollisimman kielteisten piirteiden etsimistä kansakunnan sankarista. Ja niitähän löytyy marskin aikalaisten muistelmista, päiväkirjoista ja muista lähteistä.
”Kansakunnan sankarista” on siis lähdetty hakemalla hakemaan kielteisiä piirteitä, koska niiden löytäminen on asetettu kirjan nimenomaiseksi tavoitteeksi. Ja kun asia on näin, käy helposti niin, että
Harri Hautala/Aamulehti kirjoitti:Juhani Suomi tulkitsee historiaa tarkoitushakuisesti, vaikka taitavasti peittääkin omat mielipiteensä virtuoosisen lähteidenkäyttötekniikan alle.
Eli kun tarkoituksena on ollut esittää erilainen kuva Mannerheimista, ”kansakunnan sankarista”, ei se oikein tahdo onnistua ilman tarkoitushakuista tulkintaa. Missä kohdin Suomi tulkitsee historiaa tarkoitushakuisesti, sen Hautala jättää kuitenkin mainitsematta. Sen sijaan Hautala mainitsee Mannerheimista, että ”[h]änen maagista arvovaltaansa tarvittiin pitämään kenraalit ruodussa ja kansa ymmärtäväisenä koville rauhanehdoille” ja että ”vain Mannerheim saattoi johdattaa maan sodasta rauhaan". Mannerheimin henkilön positiiviset piirteet ja niiden merkitys kansakunnalle on kuitenkin jo moneen kertaan tuotu esiin lukuisissa kirjoissa. Sen sijaan hänen persoonansa kielteisiä piirteitä on (nimenomaan Mannerheimiä koskevissa kirjoissa) käsitelty selvästi vähemmän.

Aikalaisten muistelmista ja päiväkirjoista löytyy todellakin tukea Suomen tulkinnalle, jonka mukaan ”Mannerheim oli ylipäällikkönä ja presidenttinä herkkähipiäinen, tittelinkipeä, pitkävihainen, kostonhimoinen, päätöksissään häilyväinen, omahyväinen ja vielä pelkurikin.” Näiden Mannerheimin persoonan vähemmän mairittelevien piirteiden esiinnostaminen ei kuitenkaan ole mikään itseisarvo. Niitä ei ole myöskään ole tarpeen esittää siksi, että ”Marski putoaisi jalustaltaan”. Ne ovat tärkeitä siksi, että Mannerheimin asemassa ja tehtävässä olleen henkilön persoonallisuuden piirteillä ja muilla ominaisuuksilla (esim. terveys) on tärkeä merkityksensä niille valinnoille, joita ko. henkilö on historian dramaattisina hetkinä tehnyt. Myöhemmin asiat toki pyritään esittämään siten, että päättäjillä ei ollut vaihtoehtoja, ja että tehtyjen ratkaisujen kriittinen arviointi on (aina) jälkiviisautta.

En ole Suomen kirjaa kuin vasta selaillut, mutta epäilen hänen olevan suht oikeilla jäljillä pohtiessaan esimerkiksi ylipäällikön persoonan vaikutusta päämajan työskentelyilmapiiriin- ja tapoihin, ja niiden vaikutusta puolestaan kesän 1944 tapahtumiin. Ylipäällikön ikä, hänen terveytensä ja hänen luonteensa vähemmän miellyttävät piirteet ovat todennäköisesti tehneet hänestä ajoin hyvinkin rasittavan ja vaikean esimiehen. Sellaisen, jonka kanssa vuodesta toiseen työskentelemään joutuvat rupeavat vähitellen oman työviihtyvyytensä ja jaksamisensa vuoksi välttämään tiettyjä, toisenlaisen esimiehen kanssa täysin normaaleja käytäntöjä. Tällä seikalla on mitä todennäköisimmin ollut vaikutusta esimerkiksi siihen, mitä tietoja ja kuinka usein ylipäällikölle on kerrottu ja esitelty.

Hänen persoonansa eräistä piirteistä on todennäköisesti seurannut, että asioita ei ole ratkaistu objektiivisen ja viileän harkinnan jälkeen sotilaallisen perustein, vaan niitä on ollut motivoimassa esimerkiksi ylipäällikön kunnianarkuus ja tunnetusti voimakas halu huolehtia omasta julkikuvastaan. Suomi ei juurikaan käsittele Mannerheimia sotapäällikkönä, ja Visurin kirja onkin ehkä hyödyllisempi tässä suhteessa. Joka tapauksessa on mielestäni selvää, että monet jatkosodan aikana tehdyt ratkaisut saisivat parempia selityksiä, jos niihin muiden seikkojen ohella yhdistettäisiin ylipäällikön persoonan ja terveyden analyysi. Silläkin uhalla, että hän joidenkin mielestä ”putoaisi jalustaltaan”.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Juhani Suomi ja Mannerheim-legenda

Albert Ravila kirjoitti: En ole Suomen kirjaa kuin vasta selaillut, mutta epäilen hänen olevan suht oikeilla jäljillä pohtiessaan esimerkiksi ylipäällikön persoonan vaikutusta päämajan työskentelyilmapiiriin- ja tapoihin, ja niiden vaikutusta puolestaan kesän 1944 tapahtumiin. Ylipäällikön ikä, hänen terveytensä ja hänen luonteensa vähemmän miellyttävät piirteet ovat todennäköisesti tehneet hänestä ajoin hyvinkin rasittavan ja vaikean esimiehen. Sellaisen, jonka kanssa vuodesta toiseen työskentelemään joutuvat rupeavat vähitellen oman työviihtyvyytensä ja jaksamisensa vuoksi välttämään tiettyjä, toisenlaisen esimiehen kanssa täysin normaaleja käytäntöjä. Tällä seikalla on mitä todennäköisimmin ollut vaikutusta esimerkiksi siihen, mitä tietoja ja kuinka usein ylipäällikölle on kerrottu ja esitelty.

Hänen persoonansa eräistä piirteistä on todennäköisesti seurannut, että asioita ei ole ratkaistu objektiivisen ja viileän harkinnan jälkeen sotilaallisen perustein, vaan niitä on ollut motivoimassa esimerkiksi ylipäällikön kunnianarkuus ja tunnetusti voimakas halu huolehtia omasta julkikuvastaan.
Epäilen suuresti, että asioita ei yleensäkään ratkaista "objektiivisen ja viileän harkinnan jälkeen sotilaallisen perustein". Ihminen kun on aina ihminen.

Nykytutkimuksen mukaan järkeä ei edes voi tunteista, jollei aivoissa ole tapahtunut vakavaa vauriota. Ja silloin taas seurauksensa on huonompia ratkaisuja.

Lisäksi voi epäillä, että sotilaallisin perustein syntyisi parhaita ratkaisuja. Muistetaan vain Kuuban ohjuskriisi, jossa USA:n sotilasjohto halusi pommitata Kuubaa välittämättä, mihin se jotaisi esin. Berliinissä - he kun uskoivat, että kolmas maailamnsota syttyy ennemmin tai myöhemmin joten paras että ennemmin.

Mitä Mannerheimiin tulee, niin epäilemättä hänellä oli sotilasasioissa ja henkilöjohtajana puuteensa. Ratkaisevaa kuitenkin oli hänen poliittinen roolinsa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Juhani Suomi ja Mannerheim-legenda

Albert Ravila kirjoitti:
Harri Hautala/Aamulehti kirjoitti:Käytännössä se on tarkoittanut mahdollisimman kielteisten piirteiden etsimistä kansakunnan sankarista. Ja niitähän löytyy marskin aikalaisten muistelmista, päiväkirjoista ja muista lähteistä.
”Kansakunnan sankarista” on siis lähdetty hakemalla hakemaan kielteisiä piirteitä, koska niiden löytäminen on asetettu kirjan nimenomaiseksi tavoitteeksi. Ja kun asia on näin, käy helposti niin, että
Harri Hautala/Aamulehti kirjoitti:Juhani Suomi tulkitsee historiaa tarkoitushakuisesti, vaikka taitavasti peittääkin omat mielipiteensä virtuoosisen lähteidenkäyttötekniikan alle.
Eli kun tarkoituksena on ollut esittää erilainen kuva Mannerheimista, ”kansakunnan sankarista”, ei se oikein tahdo onnistua ilman tarkoitushakuista tulkintaa. Missä kohdin Suomi tulkitsee historiaa tarkoitushakuisesti, sen Hautala jättää kuitenkin mainitsematta.
Luultavasti Hautala tarkoittaa samaa kuin Juhana Lepoluoto Savon Sanomissa:

"Kriittisen leiman kuvaukseen antaa Suomen tapa valita aineistostaan ne lausunnot, joissa Mannerheimin aiempaa sotilasuraa ja hänen henkisiä ominaisuuksiaan vähätellään ja hänen herraskaisia juoma- ja pukeutumistapojaan halveksitaan."

Lausuman voinee tulkita, että Suomi siis on valinnut tarkoituksenmukaisesti negatiiviset asiat ja jättänyt positiiviset pois. No, sittenpä nähdään, kun kirjan lukee.

Sinänsä kiintoisammalta näin etukäteen tuntuu tämä puoli:

"Monet myöhempien aikojen suomalaiset historiankirjoittajat ovat todistelleet, miten järjestelmällisesti ja kaukokatseisesti luottamuksen rakentamisen alku diktaattori Stalinin suurvallan edustajien kanssa sujui.

Suomen kirja kuvaa realistisesti sitä kokousten, aloitteiden, lausuntojen ja pakon alla tehtyjen päätösten hässäkkää, johon rauhan ajan valo alkoi syksyllä 1944 haaleasti heijastua."

Tosin tämän ei pitäisi hämästyttää, näinhän se on aina kriisitilanteissa. vasta jälkikäteen kaikki näyttää selvältä - tai tehdään sellaiseksi.

http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirja ... ti/1431956

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”