historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: History & Policy: Historiaa päätöksenteon pohjaksi

Jossu kirjoitti:
yucca kirjoitti:
Historia opettaa meille vain, että ihmiset eivät opi historiasta mitään.

Voiko joku kertoa esimerkin päätöksestä, jossa olisi menestyksekkäästi käytetty hyväksi historian opetuksia? Miten sellainen asia voitaisiin osoittaa?
Historian hyödyllisyyttä koskeva kysymys on tärkeä. Se kannattaa aina välillä nostaa keskusteltavaksi. Kysymyksen muotoiluun kannattaa kuitenkin kiinnittää hiukan huomiota, sillä historia -sanalla on monia merkityksiä. Historian hyödyllisyyttä koskevaan Kysymykseen ei voi vastata, ellei kysyjä kerro, mitä hän tarkoittaa "historialla".

Annan muutaman vaihtoehdon, joista voit valita lähinnä omaa käsitystäsi vastaavan:

1. Tarkoitatko historialla menneisyyttä?

2. Tarkoitatko historialla menneisyydestä nykyisyyteen johtavaa kehitystä tai tapahtumasarjaa?

3. Tarkoitatko historialla jotakin prosessia, joka päättynyt, eikä vaikuta millään tavoin nykyisyyteen tai tulevaisuuteen?

4. Tarkoitatko historialla kertomuksen tai aikasarjan muotoon jäsennettyä menneen ajan esitystä?

5. Tarkoitatko historialla falsifioitavissa olevista väitteistä muodostettua tulkintaa jostain menneisyyden tapahtumasta tai tapahtumien sarjasta?

6. Tarkoitatko historialla koulun historiankirjojen sisältöä?

7. Tarkoitatko historialla mitä tahansa menneeseen aikaan sijoitettua tarinaa?

8. Tarkoitatko historialla kaikkea sitä historiantutkimuksen metodisääntöjä noudattaen tuotettua tutkimustietoa, josta tiedeyhteisössä vallitsee tällä hetkellä konsensus?

9. Tarkoitatko historialla omaa käsitystäsi menneisyydestä?

10. Tarkoitatko historialla menneisyyteen jälkikäteen sijoitettua juonta tai muuta mielekkyyttä?


Jos et tarkoita historialla mitään näistä kymmenestä vaihtoehdosta, voinet omin sanoin selittää, mitä historialla tarkoitat. Hyödyllisyyttä koskevaan kysymykseen on mahdollista vastata, kun tiedetään, minkä hyödyllisyyttä kysymys koskee.


Ystävällisin terveisin

Historioiden harrastaja
Jos minulta kysyttäisiin, niin käsitän historian puheenalaisessa (mahdollisesti) opettavaisessa mielessä kohdan 9 mukaisesti, kuitenkin pohjautuen kohtiin 4 ja 6. Eli minkä kuvan milloinkin saamme ja haluamme saada historiankirjoja ja muita vastaavia esityksiä ja miksei myös alkuperäisempiä lähteitä tarkastellessamme. Historia ja sen opetukset ovat siis enemmän tai vähemmän henkilökohtaisia kokemuksia.

Kohdalla 1 on tässäkin arvonsa, mutta voimmehan tietää suoraan menneisyydestä vain omien kokemustemme osalta, ja niistäkin rakennamme vaihtelevia käsityksiä.
Jotakin koemme alkuperäislähteistäkin, mutta nekin ovat yleensä jonkun luomia välähdyksiä oloista ja tapahtumista.
Siten menneisyys ei sinänsä voi opettaa meille tuon enempää. Joudumme turvautumaan etupäässä toisten käsityksiin siitä.

Noin pohtien alkaa epäilyttää, että mitä oikein tiedämme todellisuudesta yleensäkään. Joku filosofi on varmaan esittänyt vielä pessimistisempiä käsityksiä tietämisen mahdollisuuksista. On tietysti monia faktoja menneisyydessäkin, joista voimme olla varmoja tai jokseenkin varmoja. Mutta kun on tulkittava todellisuutta, joudumme hyllyvälle perustalle. Jokin aina kuitenkin on otettava perustaksi elämällemme, vaikka emme olisikaan varmoja sen todellisesta kestävyydestä. Tämä on aina ollut (turhia?) ajattelevan ihmisen ristiriita, ja tulee aina olemaan.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: History & Policy: Historiaa päätöksenteon pohjaksi

Hesari kertoi tänään 28.8.14 israelilaisesta Nobel-palkitusta peliteoreetikosta Robert Aumanista, joka arvostelee Israelin veräytymistä Gazasta sillä perusteella, että Chamberlain oli väärässä antaessaan periksi natseille 1938.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten historiasta ei pidä ottaa oppia: kaksi täysin erilaista tapausta survotaan samaan muottiin. Aumanin mielipiteellä olisi järkeä vain, jos Israelilla olisi tarpeeksi voimaa kukistaa vastustajansa lopullisesti. Nythän sen toimenpiteet johtavat aina vastustajan reaktioon (ja toisinpäin).

Vieläkin syvemmällä on nähtävissä oletus, että palestiinalaisilla ei ole mitään oikeuksia, vaan heidän on tyydyttävä elämään kuten juutalaiset elivät diasporassa.

Mitä tulee perusperiaatteseen ihmisten itsekkyydestä, niin tämä on asia joka sekä pitää paikkansa että ei pidä, tilanteen mukaan.

tsadilainen
Viestit: 119
Liittynyt: 19.06.07 14:37

Re: History & Policy: Historiaa päätöksenteon pohjaksi

Humanististen ja ihmistieteiden ongelma on se, että niiden käytännön sovellusten toimivuus ei riipu siitä, perustuuko sovellus tosiasioihin vai ei. Insinöörin on syytä laskea oikein ja pitäytyä totuudessa, sotapolitiikkaa propagoiva teoreetikko voi puhua surutta puuta heinää ja tämä toimii yhtä hyvin kuin rehellinen ja realistinen analyysi.
Israelin ongelmat eivät ratkea Gazaa miehittämällä, sitä tehtiin jo vuosikymmenet. Etninen puhdistus tai verilöyly heti vastarinnan alkaessa olisi voinut toimia, nyt edellistä ei kehdata tehdä ja jälkimmäinen ei pelota tarpeeksi.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: History & Policy: Historiaa päätöksenteon pohjaksi

tsadilainen kirjoitti:Humanististen ja ihmistieteiden ongelma on se, että niiden käytännön sovellusten toimivuus ei riipu siitä, perustuuko sovellus tosiasioihin vai ei. Insinöörin on syytä laskea oikein ja pitäytyä totuudessa, sotapolitiikkaa propagoiva teoreetikko voi puhua surutta puuta heinää ja tämä toimii yhtä hyvin kuin rehellinen ja realistinen analyysi.
Olet kyllä tuossa oikeassa, että vaikkapa historiatiedettä voidaan soveltaa väärin, mutta ei ole historiatieteen syy jos sitä käytetään väärin. Rehellisen ja oikean tieteen tulisikin paljastaa näiden "puutaheinää puhuvien" valheelliset ja historiallisten tosiseikkojen vastaiset argumentit. Tässä mielestäni onkin historiatieteen suurin arvo ja hyöty.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: History & Policy: Historiaa päätöksenteon pohjaksi

tsadilainen kirjoitti: Israelin ongelmat eivät ratkea Gazaa miehittämällä, sitä tehtiin jo vuosikymmenet. Etninen puhdistus tai verilöyly heti vastarinnan alkaessa olisi voinut toimia, nyt edellistä ei kehdata tehdä ja jälkimmäinen ei pelota tarpeeksi.
Miten niin olisi "toiminut"? Jo kuuden päivää sota muutti länsieurooppalaisten suhteen Israeliin, joka sen jälkeen ei enää ollut uhri. Nyt maalla on vain yksi, tosin se kaikkein voimakkain ystävä, mutta mutta olisivatko amerikkalaisetkaan sentään ihan kaikkea sietäneet, varsinkaan kun uhrit olisi näytetty reaaliaikaisena TV:ssä.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: History & Policy: Historiaa päätöksenteon pohjaksi

Kirjasesonkia pukkaa. Myyntipöydillä on vinot pinot Snyderin Tappotannerta (Bloodlands) ja muuta merkittävää, mutta oma huomioni kiinnittyi Juhani Suomen "kolmasti kirkastettuun" Talvisodan taustaan. Suomen väitöstutkimus ilmestyi ensi kerran 1973 melkoisen jälkikohun saattelemana, sitten 1989 talvisodan 50-vuotismuistoksi ja nyt kustantajaa vaihtaneena vielä kerran. Uudessa (muuttamattomassa) laitoksessa minua kiinnosti Suomen siihen kirjoittama, "Minna Canthin päivänä 2014" (siis 19. maaliskuuta) päivätty uusi esipuhe. Tämä lyhyt, vajaan kolmen painosivun kirjakaupassa lukemani teksti tuntui nykyisessä informaatiotulvassa hätkähdyttävältä. Referoin lyhyesti sen, mitä nyt sattui mieleen tarttumaan. (Sitaateiksi merkitsemäni ovat kaukana sanatarkoista.)

Juhani Suomi näkee Suomen ja Venäjän välisten suhteiden huonontuneen viimeksi kuluneina aikoina jyrkästi ja siis mitä huolestuttavimmalla tavalla. Hänen mukaansa "noin puoli vuotta varhemmin" (siis syksyllä 2013) maamme mielipide-ilmastossa alkoi kokonaan uudenlainen (tai pikemminkin jonkinlaisessa horrostilassa ollut) vaihe: Ukrainan kriisin varjossa (johon Juhani Suomi ei siis ota minkäänlaista kantaa) avoin mielipidekiihotus Venäjää vastaan. Kirjoittaja näkee siinä "perinteisen", maailmansotien välisenä aikana kukoistaneen ryssävihan elpymisen täysin peittelemättömäksi. Kirjoittajan käyttämistä esimerkeistä voisi mainita vaikkapa sen, että "Venäjän presidentti enemmän tai vähemmän avoimesti leimataan mielenvikaiseksi".

Suomen pääteesi tuntuu olevan se, että osalla suomalaisista "ei ole kykyä [tai, lisäisin, haluakaan] oppia historiasta yhtään mitään". (Historiasta oppiminen tai kyvyttömyys siitä mitään oppia ymmärtääkseni oli tämä ketjun johtomotiivi.)

Kirjansa uuden laitoksen esipuheen Juhani Suomi on otsikoinut sanoilla Kerran viel. Operettimainen keveys ei varmaan hämää ketään. Lukijan mieli pyrkii tahtomattaankin täyttämään otsikon lopun kysymysmerkillä, jonka Suomi tietenkin jätti kirjoittamatta.
Viimeksi muokannut nylander, 28.08.14 20:21. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

tsadilainen
Viestit: 119
Liittynyt: 19.06.07 14:37

Re: History & Policy: Historiaa päätöksenteon pohjaksi

Tapio Onnela kirjoitti:historiatiedettä voidaan soveltaa väärin, mutta ei ole historiatieteen syy jos sitä käytetään väärin
Maineen menetyksen pelko pitää alan ihmisiä edes jotenkin kaidalla tiellä, mutta alan ulkopuolinen (Emma-Liisan esimerkissä peliteoreetikko) voi esittää mitä tahansa. Ihmistieteitä ei oteta vakavasti. Harva päästäisi peliteoreetikon paikkaamaan hampaitaan, mutta hänen historiantulkintansa kelpaavat, vaikka pätevyyden aste on luultavimmin sama kuin hammaslääketieteessä.

tsadilainen
Viestit: 119
Liittynyt: 19.06.07 14:37

Re: History & Policy: Historiaa päätöksenteon pohjaksi

Emma-Liisa kirjoitti:Miten niin olisi "toiminut"?
Se 'olisi voinut toimia'.
Kertarytinällä olisi voitu päästä eroon ikävästä vähemmistöstä tai terrorisoida heidät alistumaan. Kukaan ei muistelisi enää myöhemmin näitä tekoja (paitsi uhrit, jotka ovat joka tapauksessa menetetty kanta).
Takeita tästä ei olisi ollut, mutta nykyinen valittu linja, jossa tapetaan palestinalaisia murskaamatta heitä, ei ainakaan toimi. Voittoa ei näy, loppua ei tule ja sivullisia ällöttää.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: History & Policy: Historiaa päätöksenteon pohjaksi

nylander kirjoitti:Juhani Suomi näkee Suomen ja Venäjän välisten suhteiden huonontuneen viimeksi kuluneina aikoina jyrkästi ja siis mitä huolestuttavimmalla tavalla. Hänen mukaansa "noin puoli vuotta varhemmin" (siis syksyllä 2013) maamme mielipide-ilmastossa alkoi kokonaan uudenlainen (tai pikemminkin jonkinlaisessa horrostilassa ollut) vaihe: Ukrainan kriisin varjossa (johon Juhani Suomi ei siis ota minkäänlaista kantaa) avoin mielipidekiihotus Venäjää vastaan. Kirjoittaja näkee siinä "perinteisen", maailmansotien välisenä aikana kukoistaneen ryssävihan elpymisen täysin peittelemättömäksi. Kirjoittajan käyttämistä esimerkeistä voisi mainita vaikkapa sen, että "Venäjän presidentti enemmän tai vähemmän avoimesti leimataan mielenvikaiseksi".
Eli tuoreet ilmatilan loukkaukset ja lapsikiistojen paisuttelut jo kauan ennen Ukrainan tapahtumia ovatkin siis olleetkin vain oikeutettuja rangaistuksia ryssävihaansa pakahtuvalle Suomelle? - Voisiko kuitenkin olla niin että Venäjän presidentti sittenkin tulee myös historian silmissä leimanneeksi itse itsensä ennen muuta omilla toimillaan ilman että suomalaisilla on ollut suuremmin osuutta.

Juhani Suomen mielipide lienee ollut samansuuntainen jo paljon ennen syksyä 2013. Se tuo mieleen Keijo Korhosen julkisuudessa Suomen valtiojohdolle esittämät hysteeriset moitteet kun oli ilmaistu varovainen huolestuminen elokuun 1991 vallankaappauksen aikana ja innokkaimmat ehtivät jo toivoa että clearing-kauppa voisi taas jatkua.

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: History & Policy: Historiaa päätöksenteon pohjaksi

nylander kirjoitti:Kirjasesonkia pukkaa. huomioni kiinnittyi Juhani Suomen "kolmasti kirkastettuun" Talvisodan taustaan. Suomen väitöstutkimus ilmestyi ensi kerran 1973 melkoisen jälkikohun saattelemana, sitten 1989 talvisodan 50-vuotismuistoksi ja nyt kustantajaa vaihtaneena vielä kerran.

Juhani Suomi näkee Suomen ja Venäjän välisten suhteiden huonontuneen viimeksi kuluneina aikoina jyrkästi ja siis mitä huolestuttavimmalla tavalla. .

Suomen pääteesi tuntuu olevan se, että osalla suomalaisista "ei ole kykyä [tai, lisäisin, haluakaan] oppia historiasta yhtään mitään". (Historiasta oppiminen tai kyvyttömyys siitä mitään oppia ymmärtääkseni oli tämä ketjun johtomotiivi.)
Joillakin suomalaisilla näyttäisi tosiaankin jääneen muistiin kylmän sodan aikainen liturgia yhteistyöstä ja ystävyydestä, jota ei todellisuudessa ollut.
Mieleeni tulee prof. Esko Salmisen Suomettumisen uusin aalto - Suomen haastavat naapurisuhteet 1990 - 2010, Minerva 2011.:
s. 39 - 41.:
"Kun Berliinin muuri kaatui, Jukka Tarkka kirjoitti Suomen Kuvalehdessä 22.12.1989:
Pahin kuviteltavissa oleva skenaario Neuvostoliiton sisäisestä kehityksestä on se, että talous romahtaa, keskushallitus lamaantuu ja syntyy alueellisten kriisihallitusten ja kansanliikkeiden sekasorto."
Suomi jäi kuitenkin entiselle linjalleen tuon skenaarion varsin pitkälti toteutuessa ja vaikka NL:n rapautuminen olikin selvästi nähtävissä. Venäjän itsenäisyysjulistuskaan kesällä 1990 ei asennoitumista juuri muuttanut, eikä Boris Jeltsinin valinta presidentiksi 1991 kesällä. Janajevin juntan vallankaappauksen epäonnistuminen elokuussa 1991 ei sekään vaikuttanut paljoakaan.
Meillä toimittiin kuin Neuvostoliitto olisi ollut ikuinen, YYA-sopimuksestakaan ei päästy irti kuin uudella sopimuksella:
"Suomi päätyi kärttämään allekirjoitusta naapurisopimukseen vielä poliittiselta kuolinpesältäkin", kirjoittaa Esko Salminen.

Naapuruussopimus solmittiin 20.1.1992, voimaan 11.7.1992.
"Jukka Tarkka kirj. 1991 Suomen Kuvalehdessä: Suomalainen ulkopoliittinen ajattelu on kuin hyrrä. Se jatkaa touhukasta menoaan vielä pitkään sen jälkeen kun liikkeelle pakottanut voima on lakannut vaikuttamasta."
"Suomalaiset olivat jo etukäteen ripustautuneet Neuvostoliiton kanssa tehtävään sopimukseen, joka vähättelee Venäjää. Se on kirjoitettu menneisyyden ehdoilla tulevaisuutta vastaan."
Historian opetuksenhan olisi olettanut olleen tyytyväisyyden kun vihdoinkin oli päästy eroon "ystävyyssopimuksista"?
Mutta joidenkin mielissä ulkopolitiikan hyrrä näyttäisi jatkavan pyörimistään?

Veikko Palvo

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: History & Policy: Historiaa päätöksenteon pohjaksi

Veikko I Palvo kirjoitti:---Mutta joidenkin mielissä ulkopolitiikan hyrrä näyttäisi jatkavan pyörimistään?
Vastaavasti kehityksen tarkastelijat näkevät asiat omien asenteidensa ja poliittisten kantojensa kannalta, vaikka eivät välttämättä niiden mukaisesti. Ota siitä sitten selvää. On tietysti otettava huomioon myös jälkiviisas asemamme, joka suo meille etua menneisyyden toimijoihin nähden, mutta samalla ratkaisevasti hämärtää käsitystämme kunkin ajankohdan edellytyksistä.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: History & Policy: Historiaa päätöksenteon pohjaksi

"Palkittu historioitsija", jolla Agricola-foorumillakin on ihailijansa, on esittänyt oman, suoraan historian opetuksista nousevan neuvonsa nykyiseen kansainväliseen tilanteeseen.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: History & Policy: Historiaa päätöksenteon pohjaksi

Monella suunnalla Euroopassa tilannetta tarkastellaan juuri 1930-luvun lopun "opetuksia" vasten. Viimeksi joukko puolalaisia älymystön edustajia on julkaissut tätä koskevan avoimen kirjeen.

Länsi antoi periksi Hitlerille Itävallassa, Tshekkoslovakiassa ja Puolankin jälkeen 1939 lopulta suostui vain phony wariin kunnes Hitler hyökkäsi sitä vastaan. Seuranneiden ihmisuhrien ja kärsimyksen määrä oli lukematon. Tämä ja myös vuoa 1941 alkanut holocaust olisi voitu estää määrätietoisemmalla toiminnalla, joka olisi ollut pienempi paha. Englannin ja Ranskan politiikan perustana oli käsitys siitä, että Hitler on lopulta järkevä toimija joka viime kädessä haluaa neuvotella. Todellisuudessa hän oli opportunisti, joka oli valmis kokeilemaan kaikkea jos vain sai haluamansa. Hitler ei vuonna 1939 tavoitellut sotaa länttä vastaan, vaan hän ajautui siihen koska se vastusti häntä. Aktiivisen ja yhä aggressiivisemman ulkopolitiikan todellisena motiivina oli Saksan heikkenevä taloustilanne joka uhkasi suoraan diktaattorin suosiota. Kohde oli sivuseikka. Tämä tehtiin senkin uhalla, ettei Saksan armeija ollut vielä valmis sotaan.

On vaikea kiistää näiden historiallisten argumenttien voimaa. Sen voi tehdä a) esittämällä kyllin uskottavasti, että Putin todella on järkevä toimija joka haluaa vain saada äänensä kuuluviin b) poliittinen ja taloudellinen vaikutusvalta Ukrainassa on Venäjälle elinintressi, jota ilman se ei voi elää; ja että Venäjän öljyn ja kaasun vienti kärsii ratkaisevasti EU-normien asteittaisesta käyttöönottamisesta Ukrainassa.

emeraldus
Viestit: 17
Liittynyt: 22.11.13 15:02

Re: History & Policy: Historiaa päätöksenteon pohjaksi

Mielestäni nykytilanteen vertaaminen 1930-luvun tapahtumiin on anakronistista. Tuolloin oltiin vielä henkisesti lähellä sitä aikaa, jolloin suurvallat Euroopassakin laajenivat vain nielaisemalla naapureitaan ja sitä pidettiin ikään kuin luonnollisena tapahtumien kulkuna, jonka vuoksi ei ainakaan omaa nahkaansa kannattanut vaarantaa. Poliittisesta ajattelusta myös puuttuivat ne elementit, jotka syntyivät vasta toisen maailmansodan jälkeisessä kaksinapaisessa ja vainoharhaisessa maailmassa. Myös teknologian kehitys on ollut valtavaa. Voidaan kysyä, miten olisi toimittu, jos Hitlerillä olisi ollut ydinase?

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: History & Policy: Historiaa päätöksenteon pohjaksi

emeraldus kirjoitti:Mielestäni nykytilanteen vertaaminen 1930-luvun tapahtumiin on anakronistista. Tuolloin oltiin vielä henkisesti lähellä sitä aikaa, jolloin suurvallat Euroopassakin laajenivat vain nielaisemalla naapureitaan ja sitä pidettiin ikään kuin luonnollisena tapahtumien kulkuna, jonka vuoksi ei ainakaan omaa nahkaansa kannattanut vaarantaa.
Sanopa mitkä suurvallat laajenivat Euroopassa ennen I maailmansotaa nielaisemalla naapureitaan rauhan aikana? Ainoa poikkeus on Preussi/Saksa, mutta senkin laajentumiset tapahtuivat sotien ja pitkäkestoisten konfliktien yhteydessä, eivät miehittämällä naapurien alueita. Venäjän laajentumiset Euroopassa jäivät vuoden 1815 (joka taas liittyi laajempaan sodanjälkeiseen uudelleenjärjestelyyn) jälkeen erittäin pieniksi. Yleisempi kuvio oli, että kun tuli jokin sotilaallinen konflikti, järjestettiin konferenssi, jossa suurvallat tapasivat ja saatiin aikaan jokin järjestely, jossa niiden edut sovitettiin yhteen. Ennen ensimmäistä maailmansotaa olisi ollut hyvin poikkeuksellista, jos joku olisi laajentunut tällä tavalla muista piittaamatta.

Teknologialla on poliittisissa suhteissa yllättävän vähän merkitystä. Kukaan ei ilmoita taistelevansa verkkokaapelin, serverin tai käyttöliittymän vuoksi. Sen sijaan puhutaan raaka-aineista, satamista, kauppaväylistä, jne. aivan kuten ennenkin. Ydinaseetkin ovat aseita joita on ollut jokseenkin mahdotonta käyttää. Tästä kertoo sekin, ettei niitä juuri ole käytetty. Uskoisin, että vaikka Hitlerillä olisi syksyllä 1939 tai kesällä 1940 ollut ydinase, hän ei silti olisi uhannut sillä Englantia ja Ranskaa. Taistelukaasuakin käytettiin vain suojattomiin siviileihin.

Minusta vertailu kylmän sodan aikaan on pikemminkin anakronistista. Kylmä sota perustui napojen väliseen tasapainoon ja siihen että voitiin melkoisella todennäköisyydellä ennustaa mitä toinen osapuoli kulloinkin sanoo ja tekee. Tällä hetkellä tasapaino puuttuu tai se on ainakin huomattavasti hauraampi. Toiselta osapuolelta puuttuu uskottava ideologia, jolla voitaisiin ennustaa yhtään mitään. Kyse on lähinnä anakronismien keräilystä ja täydellisestä arvaamattomuudesta. Myös Hitlerin ideologiassa oli paljon anakronismeja.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”