Esimerkiksi Kalle Kananoja toi esille kysymyksen kirja-arvostelussaan Pekka Masosen teoksesta Rajaseudun Galilei ja muita outoja tarinoita menneisyydestäni (Kulttuurisia kohtaamisia maailmanhistoriassa Agricolan kirja-arvostelut, 12.12.2014)
Guldin ja Armitagen teos The History Manifesto löytyy Cambridge University Pressin aika kiinnostavasta julkaisukokonaisuudessa, jossa tarjotaan paitsi itse teos vapaasti ja kokonaan sähköisessä muodossa mutta myös blogi, keskustelufoorumi, ja twitterifeedi, sekä tietysti lukuisa joukko muuta aiheeseen liittyvää materiaalia kirjan tiimoilta.Masosen mielestä ”historian tutkijoiden olisi otettava valinnoillaan rohkeammin kantaa oman aikansa ilmiöihin ja kasvatettava yleisöään” (s. 8). Humanistisen tutkimuksen merkitystä arvioitaessa tulisikin painottaa enemmän vaikuttavuutta akateemisen yhteisön ulkopuolella kuin tutkijayhteisön sisällä. Samankaltaisia ajatuksia ovat esittäneet tänä syksynä Jo Guldi ja David Armitage teoksessaan The History Manifesto
Guldin ja Armitagen keskeinen sanoma on, että historian tutkijoiden käsittelemä aikaperspektiivi on lyhentynyt ja heidän näkemyksensä ovat rajoittuneempia kuin ennen. Sen sijaan, että he keskittyisivät analysoimaan pidemmän aikajänteen asioita niin huomio kohdistuukin yhä lyhyempiin ajanjaksoihin, eivätkä ne enää myöskään suuntaa tulevaisuuden perspektiiveihin (ja samalla siis palvele yhteiskuntaa) kuten ennen.
Tässä manifestin sivulla julkaistu kaavio historia-alan väitöskirjojen käsittelemistä ajanjaksoista, joka osoittaa, että niissä käsitelty aikajänne on kaventunut
Kuva: Updating Visualizations and the Power of Open Access Review
Tässä videossa kirjoittajat tuovat esille näkemyksensä:
* The History Manifesto (Cambridge University Press)