yucca
Viestit: 129
Liittynyt: 01.12.12 18:56
Paikkakunta: Espoo
Viesti: Kotisivu

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

Emma-Liisa kirjoitti:Ja kuten Kimmo Rentola totesi, Leinon kanssa asioineet Valpon virkailijat tuskin olisivat jättäneet asiaa myöhemmin paljastamatta, olihan kyseessä asia jolla saattoi kehua.
Sarjan ja kirjan mukaan Leinon kanssa asioi Esko Riekki, joka oli EK:n päällikkö vuoteen 1938 asti. Sen jälkeen hänen roolinsa oli (todellisuudessa ja kirjan ja sarjan maailmassa) aika epäselvä. Voin kuvitella useita syitä, miksi hän ei halunnut myöhemmin kehuskella – ilmeisin syy lienee, että hänen toimintansa ei ehkä olisi kestänyt päivänvaloa (valvontakomission, Paasikiven ja Kekkosen ajan Suomessa).

yucca
Viestit: 129
Liittynyt: 01.12.12 18:56
Paikkakunta: Espoo
Viesti: Kotisivu

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

Emma-Liisa kirjoitti:Ihan kiva, että pidät sarjasta, yucca.
Enpä tiedä, pidinkö. Kiinnostava se oli. Nyt sain vihdoin kirjan luetuksi. Se oli hyvin erilainen: se keskittyy ”Hertan” ja ”Leinon” romanssiin, ja välillä on ”Riekin” mietteitä, jotka ovat hiukan yllättäviä sarjaan verrattuina ja muusta juonesta melko irrallisia.
Minä vain en voi sille mitään, että vaikka näyttelijät ovat hyviä, katson sarjan epäonnistuneen jo käsikirjoitusvaiheessa. Henkilöt ovat mustia tai valkoisia.
YM ”punaisia tai valkoisia”. ☺

Mutta kirjan luettuani pidän sarjaa paljon moniulotteisempana kuin kirjaa.

Kirja tuntuu vähemmän uskottavalta. Siinä on idealisoitu 1960-luvun ”seksuaalisesti vapautunut” nuori nainen projisoitu hyvin eri maailman Hertta Kuusiseen. Romaanina se ei suinkaan ole huono, mutta historiallisena fiktiona liian epäuskottava.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

yucca kirjoitti: Siinä on idealisoitu 1960-luvun ”seksuaalisesti vapautunut” nuori nainen projisoitu hyvin eri maailman Hertta Kuusiseen.
No olihan NL:n alkuaikoina seksuaalisen vapautumisen aika (Kollantayn vesilasiteoria, vapaa abortti), mutta se oli kai jo ohi, kun Hertta palasi Suomeen. Mutta kokonaan oli unohdettu, että kyse ei ollut vain moraalissa vaan myös raskauden pelossa, kun luotettavaa ehkäisyä ei vielä ollut.

Olavi Lehto
Viestit: 28
Liittynyt: 10.01.13 09:20

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

Onko se täsmällisesti kerrottu miten Zdanov haukkui Leinoa? Ilmeisesti huonosti hoidetusta vallankaappauksen järjestämisestä. Jos näin oli, se oli ilmeisimmin Zdanovin yksityisyritteliäisyyttä. Stalin ja NL:n hallitus tuskin oli kiinnostunut mistään epävakauden järjestämisestä Suomessa koska tärkeintä oli, että Suomi maksaa sotakorvauksensa. Siksi SKP ei myöskään saanut mitään tuke Stalinilta vallankumous-haikailuilleen. Eikä Leino ollut mikään vallankumousmies vaan isänmaallinen kommunisti. Mitään todellista vallankumousuhkaa tuskin Suomessa olisi ollut vaikka joku muukin kommunisti olisi ollut ministerinä Leinon paikalla.

NL:n hallitus ei olisi kiinnostunut sotasyyllisyys-prosessistakaan, jolla Zdanov haki sulkaa hattuunsa ja Kekkonen itselleen NL:n super-ystävän imagoa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

Olavi Lehto kirjoitti:Onko se täsmällisesti kerrottu miten Zdanov haukkui Leinoa? Ilmeisesti huonosti hoidetusta vallankaappauksen järjestämisestä. Jos näin oli, se oli ilmeisimmin Zdanovin yksityisyritteliäisyyttä. Stalin ja NL:n hallitus tuskin oli kiinnostunut mistään epävakauden järjestämisestä Suomessa koska tärkeintä oli, että Suomi maksaa sotakorvauksensa. Siksi SKP ei myöskään saanut mitään tuke Stalinilta vallankumous-haikailuilleen. Eikä Leino ollut mikään vallankumousmies vaan isänmaallinen kommunisti. Mitään todellista vallankumousuhkaa tuskin Suomessa olisi ollut vaikka joku muukin kommunisti olisi ollut ministerinä Leinon paikalla.

NL:n hallitus ei olisi kiinnostunut sotasyyllisyys-prosessistakaan, jolla Zdanov haki sulkaa hattuunsa ja Kekkonen itselleen NL:n super-ystävän imagoa.
En usko, että Stalinin aikana oli kovinkaan paljon "yksityisyritteliäisyyttä". Sellaisesta saattoi olla vakavat seuraukset.

Zdanovin politiikka oli erilainen niin kauan kuin sota mannermaalla kesti.

On naiivia kuvitella, ettei NL ollut kiinnostunut sotasyyllisyysprosessista. Ei pykälää pantu välirauhansopimukseen muodon vuoksi. Sitä paitsi sotasyyllisten rankaiseminen oli liittoutuneiden yleinen ja yhteinen politiikka eikä Suomi ollut mikään poikkeus, vaikka niin haluaisimme luulla.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

Emma-Liisa kirjoitti:En usko, että Stalinin aikana oli kovinkaan paljon "yksityisyritteliäisyyttä". Sellaisesta saattoi olla vakavat seuraukset.
Saattoi olla jopa niin vakavat, että oltuaan jonkin aikaa keskeinen ideologi ja kulttuuripolitiikko Neuvostoliitossa, ja odotettu Stalinin seuraaja, Zhdanov yhtäkkiä 1948 kesällä katosi ja ilmoitettiin sitten kuolleeksi. Tämä kaikki osui Suomen kannalta hyvin kriittiseen ajankohtaan.

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

Olavi Lehto kirjoitti:Onko se täsmällisesti kerrottu miten Zdanov haukkui Leinoa? Ilmeisesti huonosti hoidetusta vallankaappauksen järjestämisestä. Jos näin oli, se oli ilmeisimmin Zdanovin yksityisyritteliäisyyttä. Stalin ja NL:n hallitus tuskin oli kiinnostunut mistään epävakauden järjestämisestä Suomessa koska tärkeintä oli, että Suomi maksaa sotakorvauksensa. Siksi SKP ei myöskään saanut mitään tuke Stalinilta vallankumous-haikailuilleen. Eikä Leino ollut mikään vallankumousmies vaan isänmaallinen kommunisti. Mitään todellista vallankumousuhkaa tuskin Suomessa olisi ollut vaikka joku muukin kommunisti olisi ollut ministerinä Leinon paikalla.

NL:n hallitus ei olisi kiinnostunut sotasyyllisyys-prosessistakaan, jolla Zdanov haki sulkaa hattuunsa ja Kekkonen itselleen NL:n super-ystävän imagoa.
Zhdanovin Yrjö Leinon haukkumisista 12.1947 Moskovassa ei liene Olle Leinon kertomaa enempää tietoja ja Ollen kertoma pohjautuu Yrjön julkaisematta jääneeseen muistelmateokseen. SKDL:n sisäministeri yrjön tilalle piti tietystikin vaihtaa toinen kommunisti ja tuo vaihdoshan toteutui M.Pekkalan hallituksen lopputaipaleella ja Hertta Kuusisestakin tehtiin salkuton ministeri.
Neuvostoliiton politiikka näyttäisi jo "vaaran vuosina" olleen kaksiraiteista, oli puoluelinja ja valtionelinten linja?
SKDL-SKP:n puoluelinjalla ilmeisestikin yritettiin ainakin saada Suomen sisäpolitiikassa merkittävämpää asemaa ja vallankumouspäätös olisi tehty Moskovassa .
Epävakautta SKDL sai kyllä Suomessa aikaan, mutta M.Pekkalan hallituksen jälkeisen ajan lakkomellakatkin oli kohdistettava mm. Arabian tehtaisiin ja Kemissä metsäteollisuutta vastaan, sotakorvaustoimitusten häiritsemiselle ei ollut lupaa Moskovasta tai ehkä suoranainen kieltokin?
Metsäteollisuustuotteilla kylläkin ostettiin sotakorvausten raaka-aineet, Sotevalla oli omia hankintatoimistojaan eri puolilla Keski-Eurooppaa.
Mutta metsäteollisuuden viennin häirintä ja lyhytaikainen viivästyttäminen ei vaikuttanut sotakorvausteollisuuden tuotantoon.

SKDLn perustamisajatus lienee nimeä myöten ollut lähtöisin valvontakomission Zhdanovilta ehkäpä Stalinin kantaa kysymättä, ei kai Stalinia voinut kaikilla pikkuasioilla häiritä?
Zhdanovin "yksityisyritteliäisyyttä" lienee ollut puolustusliiton, sotaliiton, sotilasliiton ( myöh. YYA ) ehdottaminen presidentti Mannerheimille tammikuussa 1945 ja pääministeri J.K.Paasikivelle toukokuussa 1945 ja "hän vaati, että asia on pidettävä salassa," kirj. 17.1.1948 Paasikivi päiväkirjassaan.
JKP kirj. muuten 23.1.1948 sanoneensa lähettiläs Savonenkoville: "Lausuin, että olemme viime vuoden ( 1947 ) loppuun mennessä maksaneet sotakorvauksia 291 miljoonaa dollaria."

Sotakorvauksista tulee mieleeni Sotevan apulaisjohtaja Ilmari Harkin 1971 Sotakorvausten aika-teoksessa kirj.: Tieto Zhdanovin kuolemasta hotelli Tornissa, "tavarish Zhdanov umjer." "Tunsimme kaikki, että Suomi oli menettänyt ymmärtäjänsä - ehkä vielä enemmän - ystävänsä."
Tuo Harkin 1971 kirj. "ystävä" jäi mieleeni Sotakorvausten ajasta.
Erikoinen toteamus. Harki väittää kirjassaan Zhdanovin omilla valtuuksillaan aiheuttaneen sotakorvauksiin lievennyksen lisäämällä sotakorvaustavaroiden hintoihin 10 - 15 %:n korotukset. Erikoinen väite, Zhdanov olisi siis Harkin mukaan *vähentänyt* omalla päätöksellään Suomen maksettavia sotakorvauksia 10-15 %:a.
Ilmari Harkin on kylläkin 2006 epäilty olleen KGBn agentti Harri Ilmari Hartwig, http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 24192.html koodinimi Unto. ( Vasili Mitrohinin arkistotieto )

Veikko Palvo

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

Emma-Liisa kirjoitti:
En usko, että Stalinin aikana oli kovinkaan paljon "yksityisyritteliäisyyttä". Sellaisesta saattoi olla vakavat seuraukset.
Paasikiven päiväkirjojen mukaan A.Zhdanov ehdotti puolustusliittosopimusta ( myöh. yya ) pres. Mannerheimille 1.1945 ja pääministeri Paasikivelle toukokuussa 1945. Valvontakomission Savonenkovin palatessa Suomeen lähettilääksi hän antoi 23.2.1948 Stalinin kirjeen puolustusliitosta.
Savonenkov yritti useaan otteeseen taivuttaa Paasikiveä lähtemään itse allekirjoittamaan puolustusliittosopimusta, jkp. käyttää myös ´sotilasliitto´,
´sotaliitto´ -sanoja päiväkirjassaan. JKP keskustelee liitosta monien ministereiden kanssa ja mm. Ståhlbergin ja Heinrichsin kanssa ja hioo sopimuksen sanamuotoja. Mutta JKP ei lähde Moskovaan vedoten korkeaan 77-v ikäänsä.

Hertta ja Yrjö -draamasarjassa Leino sanoo lähtevänsä Moskovaan koska on Paasikivelle luvannut. JKP:n pvk-merkintöjen mukaan Leino yrittää pysyä poissa, onhan Zhdanovkin käskenyt jo joulukuussa -47 erota. Yrjö esittää ainakin kaksi kertaa Paasikivelle Moskovaan lähetettäväksi SKDLn eduskuntaryhmän puheenjohtaja Hertta Kuusinen.
Mutta 9.3.1948 pvk.
"Leino yritti päästä pois valtuuskunnasta. Minä vastasin, että minä määrään ja minä en ole ottanut huomioon Maalaisliiton eduskuntaryhmän ehdotusta, että siitä tulisi Heljas, vaan aion nimetä Kekkosen. Samalla tavalla minä määrään Leinon SKDL:n ryhmästä."

Moskovassa Yrjö Leino ei tavannut Zhdanovia, osallistuikohan Zhdanov lainkaan puolustusliittosopimuksen detaljien muokkaukseen?
Yrjö Leino oli joka tapauksessa valtuuskunnassa ja puolustusliittosopimus allekirjoitettiin.
Jo vuosia ennen sopimuksen uudistamista Paasikivi kirj. mietteitään päiväkirjaansa sopimuksessa muutettavista kohdista, mutta Neuvostoliitto palauttaa yllättäen Porkkalan. Ja nyt itsekin Moskovaan lähteneenä Paasikivi ei ota sopimusmuutoksia puheeksi, "Porkkalan suurta asiaa ei saa vaarantaa."
Ja
noihin sop. uudistamisaikoihin JKP:kin alkaa päiväkirjassaan kirjoittaa ´ystävyydensopimuksesta."
YYA-sopimuksen sananmuodot näyttävät pysyneen muuttumattomina ja niitä Moskovan neuvotteluvaltuuskunnassa 1948 sopimassa oli
Zhdanovin eroamaan käskemä sisäministeri Yrjö Leinokin.
Mutta ystävyydestä, yhteistyöstä ja avunannosta alkoi puhua ilmeisetikin viiden hallituksen pääministeri Urho Kekkonen, jonka 25-vuotisen
presidenttikauden ulkopolitiikan ehdoton perusta oli yya, "sisäpolitiikka sai olla jopa rempallaankin"?

Veikko Palvo

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

Veikko I Palvo kirjoitti:
Zhdanovin "yksityisyritteliäisyyttä" lienee ollut puolustusliiton, sotaliiton, sotilasliiton ( myöh. YYA ) ehdottaminen presidentti Mannerheimille tammikuussa 1945 ja pääministeri J.K.Paasikivelle toukokuussa 1945 ja "hän vaati, että asia on pidettävä salassa," kirj. 17.1.1948 Paasikivi päiväkirjassaan.

Veikko Palvo
Presidentti Mannerheimin on kirjoitettu olleen 1.1945 aloitteentekijänä vuoden 1948 puolustusliito- / YYA-sopimukselle.

Vuoden 1945 tammikuussa tilanne oli kuitenkin toisenlainen kuin 1948, jolloin Paasikivi sanoi lähettiläs Savonenkoville "Suomen kansan enemmistön olevan sotilasliittosopimusta vastaan." Keväällä 1945 pääministeri Paasikivi näyttää olleen sotilasliittosopimuksen puolella.

Juhani Suomi, Mannerheim - viimeinen kortti, Siltala 2013 kirj. s. 489 - 522 "sotilasliittosopimusehdotuksesta":
Valvontakomissio vaati Suomen rannikkopuolustuksen purettavaksi ja kokonaismiesvahvuudeksi 1616 miestä. Mannerheim kirjoitti ylipäällikkönä kirjeen
20.12.1944 Zhdanoville. M. ehdotti Porkkalan länsipuolella sijaitsevia miehittämättömiä rannikkolinnakkeita säilytettäväksi aseistukseltaan koskemattomina. Marsalkka perusteli noiden linnoitusten tehokkuuden säilyttämisen hyödyttävän myös Neuvostoliittoa.
Zhdanov ei vakuuttunut ja määräsi Suomen sukellusveneetkin aseistariisuttaviksi ja kulkukelvottomiksi tehtäviksi.

"Paasikivi ei uskonut ehdotuksen johtavan tulokseen."
"Zhdanov pyrki Mannerheimin puheille ja he tapasivat Tamminiemessä 18.1.1945 kahden kesken. M. ei tehnyt muistiinpanoja, Zhdanov laati raportin ja tulkkeja ei ollut."
"Zhdanov ilmoitti Neuvostoliiton suostuvan Porkkalasta länteen sijoitetun rannikkotykistön säilyttämiseen ja ehdotti sotilaallista yhteistyötä myös maalla. Mannerheim korosti haluavansa ensivaiheessa rajoittua yhteistyöhön rannikkopuolustuksen piirissä." "...viittasi jopa Ahvenanmaan varustamiseen."
M. informoi pääministeri Paasikiveä 19.1. ja Zhdanov lähetti kirjeessä laajemman sotilaallisen yhteistyön sopimustekstien mallit:
"12.12.1943 SNTL:n ja Tsekkoslovakian välillä solmittu sopimus ystävyydestä, keskinäisestä avunannosta ja sodanjälkeisestä yhteistyöstä ja 10.12.1944 SNTL:n ja Ranskan välillä solmittu liitto- ja keskinäinen avunantosopimus."
Pres. Mannerheimin
muistiossa 22.1.1945 Porkkalasta länteen sij. rannikkolinnoitusten säilyttämisen ohella NL ja Suomi sitoutuisivat antamaan toisilleen sotilaallista apua
Suomen alueella, Itämeren pohjoisosassa ja Suomenlahdella hyökkäyksen kohdistuessa Suomea tai NL:a vastaan. Muistiossa oli myöskin Suomen saamat alueelliset korvaukset esim. Saimaan kanava ja Enso. Porkkalan kauttakulkuoikeus ja sukellusveneiden säilyttäminen olivat olleet jo aiemmin esillä.
Zhdanov tuli Tamminiemeen 22.1.1945 klo 14., oli saanut Moskovasta "kylmää palautetta ja ankarat ohjeet":
"EI entinen vihollismaa Suomi voi solmia Hitlerin vastaiseen rintamaan kuuluvien Ranskan ja Tsekkoslovakian mallin mukaista sopimusta ennen kuin liittoutuneet olisivat tunnustaneet sen ja sen kanssa olisi solmittu lopullinen rauhansopimus."
Zhdanov katkaisi keskustelun toteamalla, että sopimus olisi "tulevaisuuden musiikkia."
Mannerheimin sotilasliitto- ja aluepalautussopimusehdotus tammikuussa 1945 kaatui siihen, mutta 1948 asiaan palasi Stalin Savonenkovin tuomalla kirjeellä. Aluepalautukset eivät liene olleet esillä puolustusliittosopimuksesta 1948 neuvoteltaessa ja allekirjoitettaessa?

Veikko Palvo

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

Maailmansodan ollessa vielä käynnissä pres. Mannerheim halusi joulukuussa 1944 pelastaa Suomenlahden miehittämättömien linnakkeiden tykkejä kirjoittaessaan kirjeen Zhdanoville. Ja tammikuussa 1945 Zhdanov laajensi yksityisyritteliäästi linnoitusten ja sukellusveneiden säästämisen sotilasliittoehdotukseksi antaen malliksi Neuvostoliiton Tsekkoslovakian ja Ranskan kanssa solmimat liitosopimukset.
Pääministeri Paasikivikin katsoi tuona aikana alkuvuodesta 1945 sotilasliiton vahvistavan Suomen asemaa.

Mutta 1947 lopulla ja 1948 alussa tilanne oli toinen ja presidentti Paasikivi ei halunnut solmia sotilasliittosopimusta, mutta Stalinin kirjeen pohjalta neuvotteluihin oli ryhdyttävä ja sopimus tehtävä.
Päiväkirjaansa Paasikivi kirj. sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen 14.4.1948: "Asian käsittelyn aikana on tullut Suomen kansalle että koko maailmalle selväksi, että me mieluummin olisimme ilman sopimusta, jos olosuhteet sen sallisivat, ja että alote on lähtenyt Neuvostoliitosta."
Sopimuksesta mm.:
O.Enckell 28.3.1948 "Jos Skandinaaviaan muodostettaisiin tukikohtia, pitäisi meidän siis taistella Skandinaviaa vastaan ehkäisevässä sodassa.
Sisältääkö se, että venäläiset tulevat Suomessa valtaamaan tukikohtia"?
Fagerholm 30.3.1948 "2 artiklan lisäys "Suomen alueella"....lentokenttiä - kenties vielä joukkoja Suomeen."
Viding 31.3.1948 "Olisi myös määrättävä, mitä lohkoa sodassa suomalaiset puolustavat ja mitä venäläiset. Ei saa sekottaa suomalaisia ja venäläisiä joukkoja."
31.31948 Niukkanen: "1 art. olisi lisättävä, että suomalaiset joukot toimivat erillisinä ja oman johdon alaisina."
2.4.1948 Kekkonen ja Söderhjelm tulleet Moskovasta käymään.
"Kekkonen lausui myös, että sotilassopimus sisältyy jo presidentin yleisohjeisiin."

13.4.1948 Paasikivi kirjoitti pvk: "Sotilaallinen liittosopimus sijoittaa Suomen suurvaltojen välisiin ristiriitoihin ja asettaa Suomen suhteeseen toiseen suurvaltaryhmään."

Näinhän siinä kävi, Kylmän sodan nyttemmin julkistetuissa sotilaallisissa suunnitelmissa länsi oletti Suomen vihollismaaksi, jonka lentokentillekin oli sijoitettu neuvostoliittolaisia sotilaslentokoneita.
Presidentti Kekkonen nimitti kenr. Keinosen 1965 puol.voimain komentajaksi. Kenraali Keinonen erehtyi ilmeisestikin julkisesti tuomaan esille http://personal.inet.fi/koti/jukka.tark ... inonen.htm YYA-sopimuksen todellisen käytännön tason toteutuksen ja Kekkonen erotti hänet siksi 1969, eihän sitä sentään julkisuudessa saanut tuoda esille YYA-puolueettomuuden todellisuutta?
Suomen puolueettomuutta kun ei hyväksytty Moskovassa, ei idässä eikä lännessä Suomen virallisista vakuutteluista piittaamatta?
Joko olet puolellamme tai meitä vastaan?

Veikko Palvo

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

Veikko I Palvo kirjoitti: Presidentti Kekkonen nimitti kenr. Keinosen 1965 puol.voimain komentajaksi. Kenraali Keinonen erehtyi ilmeisestikin julkisesti tuomaan esille http://personal.inet.fi/koti/jukka.tark ... inonen.htm YYA-sopimuksen todellisen käytännön tason toteutuksen ja Kekkonen erotti hänet siksi 1969, eihän sitä sentään julkisuudessa saanut tuoda esille YYA-puolueettomuuden todellisuutta?
Suomen puolueettomuutta kun ei hyväksytty Moskovassa, ei idässä eikä lännessä Suomen virallisista vakuutteluista piittaamatta?
Joko olet puolellamme tai meitä vastaan?
Kenraali Keinosella eivät YYA-sopimukseen liittyvät viralliset suomalaiset tulkinnat näyttäisi olleen hiuksenhienosti muistissa, https://www.doria.fi/bitstream/handle/1 ... sequence=1 ja joutui siksi eroamaan.
Sotakorkeakoulumenestyksessä ei näytä olleen huomautettavaa.
Mutta ev.ltn Yrjö Keinonen liittyi jopa Maalaisliitton jäseneksi 1957 ja nousi "K-linjalla puolustusvoimain komentajaksi" sivuuttaen monta mielestään parempaa ja virkaiältään vanhempaa, kostonhalua näyttäisi riittäneen.
Kenr. Keinonen antoi "harkitsemattoman" haastattelun Uudelle Suomelle, joka julkaisi sen 14.4.1968. Lähetystöneuvos Viktor Stepanov suuttui yya-tulkinnasta ja otti yhteyttä presidentti Urho Kekkoseen. Kolme kuukautta myöhemmin Neuvostoliitto miehitti Tsekkoslovakian, joten yya-tulkinta lienee ajankohdaltaankin osuneen väärään aikaan.
Santahaminassa 14.5.1968 puhuessaan kenraali Keinonen tulkitsi yya-sopimusta neuvostomyönteisemmin. Mutta pihalla oli kuulemma sanonut kenraaleille epävirallisesti: "että se oli sama, oliko meillä materiaalia vai ei, sitä saisimme tarpeen tullen liittolaiselta."

Keinonen oli Norjassa saadessaan tiedon Tsekkoslovakian miehityksestä ja Kosyginin tulosta oli ennakkotieto 2.10.1968. Kosygin saapui hävittäjäaluksella "kalaretkelle" Hiittisten saaristoon 7.10.1968 pres. Kekkosen mennessä veneellään vastaan. Kekkonen puhui tv:ssäkin "kalaretkestä ja
sanoi kalastaja Fagerholmin tietävän kuinka monta kalaa minä sain."
Kenraali Keinonen lähti 8.10.1968 Meksikkoon, vaikka "kalaretken" turvallisuusuhka, neuvostoliittolaisen hävittäjäaluksen odottamaton ilmestyminen Suomen sisävesille tuli julkisuuteen.
Lalli-lehden 19.1.1969 julkaisema Keinosen haastattelu näyttää olleen kohtalokas:
kysymys: "On väitetty, etteivät kv-sopimukset aiheuta Suomelle mitään tietynsuuruisia maanpuolustuksellisia velvoitteita." Mitä sanotte tähän?
Keinonen vastaa virallisen yya-liturgian,
mutta onnettomuudekseen lisää: "Niinpä on laskettavissa se vähimmäispuolustuskyky, jolla voidaan tehokkaasti torjua ns. yllätyshyökkäykset ja siten taata riittävä aika YYA-sopimuksen edellyttämien neuvottelujen käymiseen."
Presidentti Kekkonen suuttuu.

Veikko Palvo

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

Nylander johdatteli lukemaan Matti Lackmanin Taistelua talonpojasta, Oulu 1985. Yrjö Leino on tutkimuksessa keskeinen kommunistitoimija,
sivut 112-113, 115-117,124, 126, 131, 134, 137, 143, 148, 170-174, 176-177, 179, 218-219, 231, 237, 239, 244, 251, 317 ja lähdeviitteissä.
Yrjö Leino oli komm.puolueen maatalousasiantuntija, oli itsekin ollut maanviljelijä Kirkkonummella ja käynyt maatalouskoulun.
Arvo poika Tuominen kirj. käännyttäneensä Y.Leinon kommunismiin 1920-luvulla, mutta Leino näyttää olleen O.W.Kuusisen ensimmäisen perheen tuttavakin.
Kommunistilakien 1930 jälkeen Yrjö Leino näyttää 1930 Moskovasta saaduilla rahoilla perustaneen Ouluun Kansan Pula-lehden 4.1932 ollen myös lehden pääasiallisin kirjoittaja. Päätoimittajana oli kommunisti V.Mustonen, Y.Leino näyttäisi aina halunneen toimia taustalla ja nimimerkkien suojassa.
Ja
1933 Y.Leino julkaisi V.Mustosen nimellä kirjasen "Pulaliikkeen tarkoitus ja keinot", mutta kirjanen oli tehty Moskovassa ja sen oli tarkastanut Kominternin O.W.Kuusinen. Maalaisliitto mm. oli kirjoittajien hampaissa fasistisena.
"Kansan Pula
hyökkäsi usein Maalaisliittoa ja sen johtajistoa vastaan: "Milloin vaan fasismi on täällä tarvinnut verta kalkkeutuneisiin suoniinsa niin sitä on ollut Maalaisliitosta saatavilla." ( ilmeisestikin Yrjö Leinon kirjoittamaa Kominternin käskyjen mukaisesti )
"Juuri Maalaisliiton taholta heitettiin ensimmäinen itänyt julkinen siemen fasismin peltoon." s. 236.

Yrjö Leinon ajatuksen mukaan Pulamiehet pyrkivät tosissaan omana vaaliliittonaan eduskuntaan 1933, mutta Pulamiesten vaaliliitto sai vain 645 ääntä.
Yrjö Leino pidätettiin 11.1934 ja Kansan Pula-lehti jäi vaille rahoitusta.
Pula-ajan ohjelma oli kirjoitettu Moskovassa eduskuntavaalien 1936 alla ja Kominternilla oli nyt 1935 julistettu kansanrintamataktiikka.
Pulaliikkeen vaalikokouksessakin vaalien 1936 alla
julistettiin: "Fasismin vastainen rintama on järjestettävä kuten Ranskassa ja Espanjassa laajan kansanrintaman pohjalle. Sellainen onkin jo Suomessa kehittymässä, mutta sitä vastustavat sosiaalidemokraattien johtajat ja muut fasismin suojelijat."

Mutta kommunistit pyrkivät Kominternin kansanrintama-aatteiden mukaisesti yhteistyöhön sosiaalidemokraattien kanssa ja monet kannattajat äänestivätkin jo SDP:n äärivasemmistoa, ilmeisestikin niitä, joita sodan jälkeen loikki kommunistien riveihin.
Väinö Tanner sanoikin SDP:n johdolle lähtiessään "sotasyyllisenä" vankilaan: "Älkää koskaan luottako ihmiseen, joka on joskus ollut kommunisti."

Ja 1936 vaalien jälkeen muodostettiin Kallion hallitus ja Aimo Cajanderin Maalaisliiton ja SDP:n punamultahallitus 12.3.1937, se hallitus joka "noudatti väärää ulkopolitiikkaa" sodanjälkeisen hist.kirj. mukaan, vaihtoi ulkoministeri Holstinkin Erkkoon.
Matti Lackmanin Taistelu talonpojasta loppuu vuoteen 1939.
Mutta sodan jälkeen muodostettiin ainakin tuo lakkautetun Kominternin kansanrintamapuolue SKDL, joka sitten jäi ainoastaan 1944 syksyllä perustetun SKP:n peitepuolueeksi, koska sitä kansanrintamakannatusta yli puoluerajojen ei löytynytkään.
Yrjö Leino harppasi kuitenkin Zhdanovin avulla sisäministeriksi. Hertta Kuusinen jäi kuitenkin taustavaikuttajaksi, mutta miksiköhän?
Haluttiinkohan välttää isän, O.W.Kuusisen nimen vetämistä liian julkiseksi valvontakomission Suomessa?

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

Historian päivillä 6.2.2016 Lahdessa Veli-Pekka Leppänen (väitöskirja kommunismista Kivääri vai äänestyslippu) puhui otsikolla "Hertta K ja kaaderin rakkaudet". Hän korosti, ettei Kuusista pitäisi nähdä vain yhden narratiivin kautta (kansallisen) kautta.

Hertan äiti Saima oli Luhangan Nisulan kartanon tytär, mutta Otto Willen paettua 1918 muiden punaisten johtajien kanssa itärajan yli Saimasta tuli viiden lapsen yksinhuoltaja. Hertta lähti isänsä luokse 18-vuotiaana NL:oon jossa hän vietti 12 vuotta. Hän opiskeli kommunistista puolueoppia ja kieliä, erityisesti venäjää ja saksaa, joita opetti suomalaisille Lenin-koulussa. Hän solmi myös "toveriavioliiton" Tuure Lehénin kanssa ja sai tämän kanssa pojan.

12 vuoden periodi NL:ssa ratkaisi Hertan elämä: hänestä tuli ammattivallankumouksellinen. 20-luvulla vallankumous näytti vain ajan kysymykseltä eikä aikalaisilla ollut tietoa mitä tapahtui myöhemmin.

Leppänen kuitenkin korosti, että vaikka Hertan kehitys "isän tyttärenä" näyttää meistä selvältä, niin tämä neljästä veljestä kaksi jäi Suomeen, he opiskelivat ja elivät porvarillisen elämän. Hertan opettaja Uudessa yhteiskoulussa Rolf Nevanlinna oli kiinnittänyt huomiota tämän matemaattiseen lahjakkuuteen. Hertan myöhemmin salanimellä Hertta Elina julkaisema satukirja todistaa, että taiteellista lahjakkuuttakin hänessä oli.

Leppänen muistutti, että kaaderi ei kyseenalaistanut puolueen johtoasemaa - ei edes henkilökohtaisessaan elämässään. Yksilö sulautui puolueeseen. Isän tyttärenä Hertan piti nousta vielä muitakin esikuvallisemmaksi.

1934 puolue käski Hertan Suomeen maanalaiseksi organisoijaksi. Poika jäi NL:oon. Rakkaus puoluetta kohtaan voitti siis äidinrakkauden. Tätä ovat monet naiset paheksuneet luettuaan Köngäksen kirjan tai nähtyään Punaisen kolmion, mutta tuohtumus on VPL:n mielestä anakronista. On otettava lukuun aikakausi: henkilökohtaiset toiveet jäivät kakkoseksi ihmiskunnan tulevaisuuden rinnalla.

Hertta jäi väärennetyistä papereistaan huolimatta melkein heti kiinni ja tuomittiin vankilaan, josta vapautui talvisodan alla. Sodan aikana hän piileskeli Yrjö Leinon kanssa Välirauhan aikana Valpo kehotti häntä palaamaan vapaaehtoisesti NL:oon ja vihjaili mahdollista pakkosiirrosta sinne.

Ei ole tietoa, miksi Hertta jäi Suomeen. Miten paljon vaikuttivat Kominterin ja Otto Wille Kuusisen ohjeet? Olivatko syyt poliittiset vai henkilökohtaiset (rakkaus Leinoon) vai molempia? Hertta oli säästynyt vuoden 1937-8 puhdistuksilta? Vihjasiko OWK että oli viisainta pysyä Suomessa?

Joka tapauksessa lapsi hävisi puolueelle ja/tai uudelle miehelle. Juri kuoli sodan aikana työleirillä.

Talvella 48 Leino, joka oli ollut sisäministeri 3 vuotta, kutsuttiin Moskovassa NKP:n pakeille. Paikalla oli myös Pessi. Zdanovin tuomio oli, että Leinon oli erottava sisäministerin paikalta. (Paasikivi ei ollut selvillä, että Moskova oli hylännyt Leinon.)

Tämän jälkeen Hertta tuomitsi miehensä SKP:ssä. Kyseessä oli kommunistinen kritiikki ja itsekritiikki. Ei tiedetä millaiset parin suhteet olivat, mutta sopu ei ollut mahdollinen poliittisen hylkiön kanssa. Myös Mirjam Tuominen otti eron miehestään.

Lopputulos: puolue voitti 3-0. Tappiolle jäi lapsi, mies ja Hertta itse - tosin ei tietoa, tulkitsiko itse näin.

Leppäsen mielestä Hertan tarina osoittaa, mitä liian fanaattinen usko aatteeseen tai uskontoon saa aikaan.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”