nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan jälkeen

Sain kirjastosta teoksen Ja sitten tulivat sotilaat. Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan voittajiien käsissä (Minerva 2016). Tekijä on saksalainen historioitsija Miriam Gebhardt.

https://en.wikipedia.org/wiki/Miriam_Gebhardt

Keskeisimmät lukumäärää koskevat päätelmänsä Gebhardt esittelee jo kirjansa alkuluvuissa:
Laskujeni mukaan sodan jälkimainingeissa raiskattiin ainakin 8600 000 naista - - Heistä vähintään 190 000, mahdollisesti suurempikin osa, joutui amerikkalaissotilaiden uhriksi, ja monien raiskaaja oli britti [45 000], belgialainen [10 000] tai ranskalainen [50 000].
Lukumäärä koskevat arvionsa Gebhardt avoimesti myöntää spekulatiivisiksi. Hänellä numererisena lähtökohtana mm. aviottomina syntyneiden lasten lukumäärä, josta hän on edennyt mm. käyttämiensä prosenttikertoimien avulla edellä mainittuihin karkeisiin arviolukuihin.

Edellisten lukujen perusteella tekijä haluaa kumota mm. seuraavat virheellisinä pitämänsä käsitykset:

* saksalaisnaisia raiskasivat pääasiassa [oikeammin: pääasiassa vain]venäläiset, jotka kostivat kokemansa kärsimykset ottamalla uhreikseen natsi-Saksan aiemmin valtaamilta itäalueilta pakenevia naisia;

* länsiliittoutuneiden sotilaat eivät turvautuneet [seksuaaliseen] väkivaltaan, koska he saivat haluamansa "tarjoamalla yhden savukkeen".

En ole aihepiiriä varhemmin juuri seurannut, ja siksi Gebhardtin luoma kuva vaikuttaa hämmentävän erilaiselta suomeksi julkaistun kirjallisuuden valossa. Etsimättä tulee mieleen Antony Beevor, jonka teoksessa Berliini 1945 venäläisten toimeenpanemien raiskausten mässäilevä kuvailu tuntuu jatkuvan loputtomiin.Sen sijaan minulla on käsitys (mahdollisesti virheellinen?!), että Beevorin kirjoissa Normandia 1944 ja paksussa yleisesityksessä Toinen maailmansota länsiliittoutuneiden sotilaiden tekemät raiskaukset sivuutetaan jokseenkin tyystin. Beevorin on kuitenkin entisenä brittiarmeijan upseerina (tiedän kyllä, että sodan jälkeen syntyneenä) täytynyt suurelta osin tietää. Mikäli arveluni osuu kohdalleen, Beevorin kirjat ovat jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka tarkoitushakuisia ja ideologisesti ehdollistuneita populaarit (tai vaikkapa tutkimuksenkin asuun verhotut) historiateokset pahimmillaan voivat olla. (Suomestakaan ei puutu aivan tuoreitakaan esimerkkejä toisilta aihealueilta.)

Jos Miriam Gebhardtin esittämät tiedot pitävät paikkansa, ne eivät luonnollisesti vähääkään kevennä puna-armeijan syntisäkkiä. Mielestäni on kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka emme enää likikään uskoisi mihinkään rankelaiseen ohjenuoraan (wie es eigentlich...), ei historiallinen tapahtuminen liioin minkään "sattuman" varassa ainakaan pääosin ole. Kyse on siitä, mitä jälkimaailmalle halutaan kertoa ja mistä vaieta.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan jälkeen

Olen lukenut saman kirjan.

Kyllähän raiskauksia tapahtui jo Ranskassa ja jopa murhia, siitä kertoo esim. William H. Hitchcockin Liberation. Beevorilla edustaa naiivia käsitystä, että raiskauksessa olisi kyse ensisijassa seksistä.

Der Spiegel kuitenkin epäilee Gebhardtin lukua liian korkeaksi. Gebhardtin vetoaa kahden baijerilaisen hiippakunnan sota- ja miehitysraportteihin, mutta nissä kerrotaan yhteensä sadoista raiskauksia. Paha sekin, mutta jos raiskaukset olisivat olleet todella yleisiä, niistä olisi säilynyt silminnäkijöiden kertomuksia ja sairaaloiden tietoja.

Tässä juttu englanniksi joka lienee useaimmille helpompi ymmärtää:
http://www.spiegel.de/international/ger ... 21298.html

J Robert Lillyn (Taken by force) arvioi, että amerikkalaissotilaiden raiskauksia oli syyskuuhun 1945 mennessä 14 000 ja näistä Saksassa 11 000. Lukuun hän on päätynyt arvioimalla, että sotaoikeuksiin päätyi raiskauksista 5 prosenttia.

Huomattakoon, että Lillyllä on siis Saksan kohdalla on kyse muutamasta kuukaudesta, kun Gebhardt puhuu kymmenestä vuodesta (miehistyslasten määrä on vuodelta 1955, jolloin Länsi-Saksan miehitysstatus lakkasi). Luultavaa kuitenkin on, että vaikka Gebhardtilla on esimerkkejä myöhemmistä raiskauksista, niitä oli huomattavasti enemmän kuin 50-luvulla.

Muutama vuosi sitten Saksaan opiskelemaan 1943 mennyt Irja Lounaja julkaisi kirjeensä ja päiväkirjansa nimellä Rakas syntipukki. Sodan jälkeen hän oli amerikkalaisten palveluksessa. Kirjasta käy ilmi, että erilaiset seurustelu- ja seksisuhteet olivat yleisiä, mutta myös että miehitysvallan ratsiat antoivat tilaisuuden ryöstää ja raiskata.

Hitchcock mainitsee, että oikeuden miesjäsenetkin alkoivat vähitellen ymmärtää, että kun taloon tulee aseistettuja sotilaita, naisella on täysi syy olla vastustelematta.

Mary Louise Roberts esittää kirjassaan What soldiers do, että kun sotapropagandassa esitettiin kuvia sotilaista naisten keskellä, näin luotiin odotuksia, että Ranskassa heitä odottaisivat seksinnälkäiset naiset:

https://www.amazon.com/What-Soldiers-Do ... oks&sr=1-1

Itse asiassa Beevorin ja Artemis Cooperin kirja Pariisi vapautuksen jälkeen 1944-1948, että vapautusta seurasivat suoranaiset seksiorgiat, kun kiitolliset ranskattaret heittäytyivät jenkkisotilaiden kaulaan. Alkaa epäilyttää, olivatko kaikki naiset todella vapaaehtoisia?

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan jälkeen

nylander kirjoitti: En ole aihepiiriä varhemmin juuri seurannut, ja siksi Gebhardtin luoma kuva vaikuttaa hämmentävän erilaiselta suomeksi julkaistun kirjallisuuden valossa. Etsimättä tulee mieleen Antony Beevor, jonka teoksessa Berliini 1945 venäläisten toimeenpanemien raiskausten mässäilevä kuvailu tuntuu jatkuvan loputtomiin.Sen sijaan minulla on käsitys (mahdollisesti virheellinen?!), että Beevorin kirjoissa Normandia 1944 ja paksussa yleisesityksessä Toinen maailmansota länsiliittoutuneiden sotilaiden tekemät raiskaukset sivuutetaan jokseenkin tyystin. Beevorin on kuitenkin entisenä brittiarmeijan upseerina (tiedän kyllä, että sodan jälkeen syntyneenä) täytynyt suurelta osin tietää. Mikäli arveluni osuu kohdalleen, Beevorin kirjat ovat jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka tarkoitushakuisia ja ideologisesti ehdollistuneita populaarit (tai vaikkapa tutkimuksenkin asuun verhotut) historiateokset pahimmillaan voivat olla. (Suomestakaan ei puutu aivan tuoreitakaan esimerkkejä toisilta aihealueilta.)

Jos Miriam Gebhardtin esittämät tiedot pitävät paikkansa, ne eivät luonnollisesti vähääkään kevennä puna-armeijan syntisäkkiä. Mielestäni on kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka emme enää likikään uskoisi mihinkään rankelaiseen ohjenuoraan (wie es eigentlich...), ei historiallinen tapahtuminen liioin minkään "sattuman" varassa ainakaan pääosin ole. Kyse on siitä, mitä jälkimaailmalle halutaan kertoa ja mistä vaieta.
Luonnollisesti kyse on tarkoitushakuisuudesta sikäli, että neuvostosotilaiden raiskauksista kertominen palveli länsimaissa kylmän sodan propagandaa, mutta nykyisten liittolaisten tekemisiä ei Länsi-Saksassa ollut poliittisesti sopivaa muistella. USA:ssa kyse oli "suurimmasta sukupolvesta" jonka kuvaa ei saanut tahrata. NL:ssa ja DDR:ssä puna-armeijan raiskaukset olivat tabu.

Mutta kyse on muustakin. Ensinäkin siitä mitä lähteitä käytetään. Gebhardt huomauttaa, että aikalaisten voivotteluja siveettömistä naisista ja sotilaiden kehuskeluja on kritiikittä toistettu. Beevor luultavasti vain toistaa entistä, viitsimättä syventyä asiaan.

Sitten on kyse näkökulmasta. Esim. Normandian maihinnousu näyttää erilaiselta kun sitä katsotaan ranskalaisten siviilien näkökulmasta. Heitä kuoli Hitchcockin teoksen Liberation mukaan ensi päivinä enemmän kuin liittoutuneiden sotilaita kaatui.

Tähän liittyy sitten seksismi. Kuten Gebhardt osoittaa, naisten kärsimyksiä ei ole pidetty yhtä tärkeinä kuin miesten. Raiskaus on vielä sellainen rikos, josta siviilioloissakin saatetaan syyllistää uhria.

Viimeksi on muistettava Saksan sodanjälkeinen uhrimyyttí, jossa saksalaisten kärsimyksiä korostamalla yritettiin nollata omat rikokset, joka aiheutti vastavaikutuksen 60-luvulta alkaen.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan jälkeen

Teoksesta on arvostelu uudessa Kanavassa (nro 6).

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan jälkeen

Juu, niinpä näkyy olevan.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan jälkeen

Luin kirjaa Rauhaton rauha. Suomalaiset ja sodan päättyminen 1944 - 1950. Toim. Ville Kivimäki & Kirsi-Maria Hytönen (Vastapaino 2015). Kirjan alussa on taustoittava luku "Ennen huomispäivää. Toisen maailmansodan päättyminen Suomessa ja Euroopassa". Sen kirjoittajiksi ilmoitetaan Ville Kivimäki, Kirsi-Maria Hytönen ja Petri Karonen. Tämän ketjun aihepiiriä käsitellään lyhyessä kappaleessa, joka kuuluu nän:
Väkivalta jatkui, vaikka sota oli päättynyt. Saksan ja sen liittolaisten alueelle edenneet puna-armeijan sotilaat syyllistyivät laajamittaisiin, järjestelmällisiin raiskauksiin ja muihin siviileihin kohdistuneisiin hirmutöihin: Neuvostoliiton miehitysalueella Itä-Saksassa syntyi vuosina 1945 - 1946 arviolta 150 000 - 200 000 "venäläisvauvaa".
Tässä kaikki. Sanottu on tietenkin aivan totta, mutta länsiliittoutuneiden sotilaiden vastaaviin tekoihin (vrt. mitä edellä Miriam Gebhardtin teoksessa) ei viitata sanallakaan.
Emma-Liisa kirjoitti:Luonnollisesti kyse on tarkoitushakuisuudesta sikäli, että neuvostosotilaiden raiskauksista kertominen palveli länsimaissa kylmän sodan propagandaa, mutta nykyisten liittolaisten tekemisiä ei Länsi-Saksassa ollut poliittisesti sopivaa muistella.
Voisiko siis kuvaamani esimerkin valossa myös suomalaisessa historiankirjoituksessa, vuonna 2015 ilmestyneessä Rauhattomassa rauhassa nähdä tuon "tarkoitushakuisuuden" ajallisesti etäistä jatkumoa?

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan jälkeen

nylander kirjoitti:Luin kirjaa Rauhaton rauha. Suomalaiset ja sodan päättyminen 1944 - 1950. Toim. Ville Kivimäki & Kirsi-Maria Hytönen (Vastapaino 2015). Kirjan alussa on taustoittava luku "Ennen huomispäivää. Toisen maailmansodan päättyminen Suomessa ja Euroopassa". Sen kirjoittajiksi ilmoitetaan Ville Kivimäki, Kirsi-Maria Hytönen ja Petri Karonen. Tämän ketjun aihepiiriä käsitellään lyhyessä kappaleessa, joka kuuluu nän:
Väkivalta jatkui, vaikka sota oli päättynyt. Saksan ja sen liittolaisten alueelle edenneet puna-armeijan sotilaat syyllistyivät laajamittaisiin, järjestelmällisiin raiskauksiin ja muihin siviileihin kohdistuneisiin hirmutöihin: Neuvostoliiton miehitysalueella Itä-Saksassa syntyi vuosina 1945 - 1946 arviolta 150 000 - 200 000 "venäläisvauvaa".
Tässä kaikki. Sanottu on tietenkin aivan totta, mutta länsiliittoutuneiden sotilaiden vastaaviin tekoihin (vrt. mitä edellä Miriam Gebhardtin teoksessa) ei viitata sanallakaan.
Emma-Liisa kirjoitti:Luonnollisesti kyse on tarkoitushakuisuudesta sikäli, että neuvostosotilaiden raiskauksista kertominen palveli länsimaissa kylmän sodan propagandaa, mutta nykyisten liittolaisten tekemisiä ei Länsi-Saksassa ollut poliittisesti sopivaa muistella.
Voisiko siis kuvaamani esimerkin valossa myös suomalaisessa historiankirjoituksessa, vuonna 2015 ilmestyneessä Rauhattomassa rauhassa nähdä tuon "tarkoitushakuisuuden" ajallisesti etäistä jatkumoa?
Eiköhän tuossa ole kyse lähinnä tilan puutteesta, kaikki ei vain mahdu ja silloin valitaan pääasia (tässä tapauksessa NL:n teot jotka olivat "laajamittaisia"). Tai sitten siitä, että Suomen kohdalla uhkana oli vain NL:n valloitus ja miehitys.

Täytyy myös muistaa, että vaikka NL:n teoista yleisesti tiedettiin, niistä ei aikoinaan ollut sopivaa mainita esim. koulukirjoissa.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan jälkeen

Emma-Liisa kirjoitti:Eiköhän tuossa ole kyse lähinnä tilan puutteesta, kaikki ei vain mahdu ja silloin valitaan pääasia (tässä tapauksessa NL:n teot jotka olivat "laajamittaisia"). Tai sitten siitä, että Suomen kohdalla uhkana oli vain NL:n valloitus ja miehitys.
Niin. Ehkäpä esim. amerikkalaissotilaiden osuus, Gebhardtin mukaan arviolta ainakin 200 000 raiskausuhria, ei ollut kyllin "laajamittainen" ansaitakseen maininnan. "Tilanpuutteeseen" tuollainen maininta tuskin olisi kaatunut. - Luvussa siis käsitellään koko Euroopan tapahtumia välittömästi sodan päätyttyä, joten "suomalainen näkökulmakin" tuntuu heikolta selitykseltä.
Emma-Liisa kirjoitti:Täytyy myös muistaa, että vaikka NL:n teoista yleisesti tiedettiin, niistä ei aikoinaan ollut sopivaa mainita esim. koulukirjoissa
Siksikö ns. vertaisarvioidussa kirjassa 2015 ei "symmetrian vuoksi" kannata kertoa mitään länsiliittoutuneiden tekosista Euroopan mantereella Saksan luhistumisen jälkeen?

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan jälkeen

nylander kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Eiköhän tuossa ole kyse lähinnä tilan puutteesta, kaikki ei vain mahdu ja silloin valitaan pääasia (tässä tapauksessa NL:n teot jotka olivat "laajamittaisia"). Tai sitten siitä, että Suomen kohdalla uhkana oli vain NL:n valloitus ja miehitys.
Niin. Ehkäpä esim. amerikkalaissotilaiden osuus, Gebhardtin mukaan arviolta ainakin 200 000 raiskausuhria, ei ollut kyllin "laajamittainen" ansaitakseen maininnan. "Tilanpuutteeseen" tuollainen maininta tuskin olisi kaatunut. - Luvussa siis käsitellään koko Euroopan tapahtumia välittömästi sodan päätyttyä, joten "suomalainen näkökulmakin" tuntuu heikolta selitykseltä.
Gebhardtin lukua ei ole yleisesti hyväksytty. Kyseessä on tilastollinen laskelma, joka perustuu puutteellisiin lähteisiin.

Esim. Der Spigel katsoo, että jos raiskaaminen olisi ollut niin yleistä, siitä olisi jäänyt lähteitä esim. sairaaloihin.
The work, which came out in German on Monday, takes a closer look at the rape of German women by all four victorious powers at the end of World War II. In particular, though, her views on the behavior of American GIs are likely to raise eyebrows. Gebhardt believes that members of the US military raped as many as 190,000 German women by the time West Germany regained sovereignty in 1955, with most of the assaults taking place in the months immediately following the US invasion of Nazi Germany.

The author bases her claims in large part on reports kept by Bavarian priests in the summer of 1945. The Archbishop of Munich and Freising had asked Catholic clergy to keep records on the allied advance and the Archdiocese published excerpts from its archive a few years ago.

Michael Merxmüller, a priest in the village of Ramsau near Berchtesgaden, wrote on July 20, 1945, for example: "Eight girls and women raped, some of them in front of their parents."

Father Andreas Weingand, from Haag an der Amper, a tiny village located just north of where the Munich airport is today, wrote on July 25, 1945: "The saddest event during the advance were three rapes, one on a married woman, one on a single woman and one on a spotless girl of 16-and-a-half. They were committed by heavily drunken Americans."

Father Alois Schiml from Moosburg wrote on Aug. 1, 1945: "By order of the military government, a list of all residents and their ages must be nailed to the door of each house. The results of this decree are not difficult to imagine. ... Seventeen girls or women ... were brought to the hospital, having been sexually abused once or several times."

The youngest victim mentioned in the reports is a seven-year-old child. The oldest, a woman of 69.

Macho Fantasies

The reports led book author Gebhardt to compare the behavior of the US army with the violent excesses perpetrated by the Red Army in the eastern half of the country, where brutality, gang rapes and incidents of looting have dominated the public perception of the Soviet occupation. Gebhardt, however, says that the rapes committed in Upper Bavaria show that things weren't much different in postwar Germany's south and west.

The historian also believes that similar motives were at work. Just like their Red Army counterparts, the US soldiers, she believes, were horrified by the crimes committed by the Germans, embittered by their pointless and deadly efforts to defend the country to the very end, and furious at the relatively high degree of prosperity in the country. Furthermore, propaganda at the time conveyed the idea that German women were attracted to American GIs, further fueling macho fantasies.

Gebhardt's ideas are firmly rooted in the current academic mainstream. In the wake of the torture scandal at Abu Ghraib and other war crimes committed by US soldiers in Iraq and Afghanistan, many historians are taking a more critical look at the behavior of the American military during the days immediately preceding and following the end of World War II in Germany. Studies in recent years have shed light on incidents involving GIs plundering churches, murdering Italian civilians, killing German prisoners of war and raping women, even as they advanced across France.
Despite such findings, the Americans are still considered to have been relatively disciplined compared to the Red Army and the French military -- conventional wisdom that Gebhardt is hoping to challenge. Still, all of the reports compiled by the Catholic Church in Bavaria only add up to a few hundred cases. Furthermore, the clergymen often praised the "very correct and respectable" behavior of the US troops. Their reports make it seem as though sexual abuse committed by the Americans was more the exception than the rule.

How, then, did the historian arrive at her shocking figure of 190,000 rapes?

Sufficient Evidence?

The total is not the result of deep research in archives across the country. Rather, it is an extrapolation. Gebhardt makes the assumption that 5 percent of the "war children" born to unmarried women in West Germany and West Berlin by the mid-1950s were the product of rape. That makes for a total of 1,900 children of American fathers. Gebhardt further assumes that on average, there are 100 incidents of rape for each birth. The result she arrives at is thus 190,000 victims.

Such a total, though, hardly seems plausible. Were the number really that high, it is almost certain that there would be more reports on rape in the files of hospitals or health authorities, or that there would be more eyewitness reports. Gebhardt is unable to present such evidence in sufficient quantity.

Another estimate, stemming from US criminology professor Robert Lilly, who examined rape cases prosecuted by American military courts, arrived at a number of 11,000 serious sexual assaults committed by November, 1945 -- a disgusting number in its own right.

But Gebhardt is certainly correct on one point: For far too long, historical research has been dominated by the idea that rapes committed by GIs were implausible because German women wanted to jump into bed with them anyway.

How, though, is one to interpret the complaint filed by a hotelier in Munich on May 31, 1945? She reports that US soldiers had commandeered a few rooms and that four women were "running around completely naked" and were "exchanged several times." Was it really voluntary?
Even if it isn't likely that the Americans committed 190,000 sexual crimes, it remains true that for postwar victims of rape -- which was undeniably a mass phenomenon at the end of World War II, there is "no culture of memory, no public recognition, much less an apology" from the perpetrators, Gebhardt notes. And today, 70 years after the end of the war, it unfortunately doesn't look as though that situation will soon change.

http://www.spiegel.de/international/ger ... 21298.html

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan jälkeen

nylander kirjoitti:Luin kirjaa Rauhaton rauha. Suomalaiset ja sodan päättyminen 1944 - 1950. Toim. Ville Kivimäki & Kirsi-Maria Hytönen (Vastapaino 2015). Kirjan alussa on taustoittava luku "Ennen huomispäivää. Toisen maailmansodan päättyminen Suomessa ja Euroopassa". Sen kirjoittajiksi ilmoitetaan Ville Kivimäki, Kirsi-Maria Hytönen ja Petri Karonen. Tämän ketjun aihepiiriä käsitellään lyhyessä kappaleessa, joka kuuluu nän:
Väkivalta jatkui, vaikka sota oli päättynyt. Saksan ja sen liittolaisten alueelle edenneet puna-armeijan sotilaat syyllistyivät laajamittaisiin, järjestelmällisiin raiskauksiin ja muihin siviileihin kohdistuneisiin hirmutöihin: Neuvostoliiton miehitysalueella Itä-Saksassa syntyi vuosina 1945 - 1946 arviolta 150 000 - 200 000 "venäläisvauvaa".
Puna-armeijalaisten kohdallakin on muistettava, etteivät kaikki vauvat olleet raiskausten tulosta. Upseereilla saattoi olla "rintamavaimo" ja sitten "miehitysvaimo". Jälkimmäisten kohdalla osan motiivina saattoi olla se, että kun hankki suojelijan, se suojeli joukkoraiskaukselta ja/tai aineellisia etuja, joten raja oli liukuva.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan jälkeen

Yksi kiintoisa piirre Gebhardtin kirjassa on: amerikkalaisen sotilaan au-lapsen äiti ei voinut vaatia isältä elatusmaksuja (muistaakseni vuoteen 1955).

Ainakin tässä suhteessa Suomen viranomaiset toimivat esimerkillisesti Itä-Karjalassa: lastenvalvoja toimi samalla tavalla kuin Suomessakin eli otti selvää mahdollisesta isästä (tuolloisen lain mukaan mahdollisuus eli makaaminen riitti) ja hänet tuomittiin elatusvelvolliseksi. Valtiokin ehti maksaa joillekin elatustukea 1943, jos isä oli varaton.

Syyksi voisi arvella, että "kansallisen väestön" (joita äidit pääasiassa olivat) uskottiin olevan Suur-Suomen pysyviä asukkaita. Sen sijaan Saksassa länsiliittoutuneiden sotilaat olivat vain tilapäisiä miehittäjiä.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan jälkeen

Hesarin nettiversio kirjoittaa aiheesta otsikolla "Sekä amerikkalaiset, ranskalaiset että puna-armeija syyllistyivät julmuuksiin – liittoutuneiden joukkoraiskausten kohteeksi joutui niin saksalainen naiskommunisti, puolalaisnunna kuin nuori mieskin"

http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005088912.html

PS. Kommentit varsin mielenkiintoisia (varsin monessa oma agenda pitää tuoda tähänkin aiheeseen).

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”